Hyvää Joulua ja näkemiin!

Kun aloittelimme tämän blogin kanssa vuonna 2013, ajattelimme kirjoittaa Tukiaisen Johannan törttöilyistä ja hänen elämänsä sattumuksista kieli poskessa, lempeästi ja hyväntahtoisesti naureskellen. Nyt, 1,5 vuotta tuosta hetkestä, olemme tulleet siihen tulokseen, että Johanna Tukiaisen elämä itsessään on jo niin huvittavaa ettei siihen mitään blogikirjoituksia tarvita. Toisin sanoen, luet juuri nyt Tutkivien viimeistä kirjoitusta kohdehenkilöstä. Palaamme ehkä joskus jossain, tai sitten emme. Toivottavasti olemme jossain välissä kuitenkin ehtineet tuottamaan lukijoillemme edes pikkaisen viihdykettä, kenties muutaman naurun tai hymähdyksen.  Sillä se tässä kaikessa kuitenkin on ollut tavoitteena.

Kiitokset kaikille lukijoillemme ja seuraajillemme. Kun aloitimme, emme voineet kuvitellakaan kuinka paljon lukijoita saisimme. Tänään, maanantaina 15.12.2014, blogimme kokonaislukijamäärä on hieman alle puoli miljoonaa lukijaa! Tai ainakin sivuillamme on käyty lähes puoli miljoona kertaa, jotenkin on vaikea uskoa, että joku olisi jopa jaksanut lukea näitä tekstejämme niin monta kertaa. Kiitoksia kaikille teille. Kiitoksia myös kommenteista joita olette jakaneet, joko blogin kommenttikenttään tai suoraan sähköpostilla. Välillä olemme olleet korvat punaisina, välillä valvoneet öitä palautteen takia, joskus naureskelleet Johannan palautteelle, joskus taasen kiitollisena kumartaneet positiiviselle palautteelle.

Ja aivan lopuksi muutama sananen vielä Johannasta. Rouvahan on ihan oikeasti aikamoinen surullisen hahmon neito. Johanna koettaa epätoivoisesti pysyä ja pitää kiinni glamourista, vaikka jokaikinen hänen elämäänsä pikkaisen enemmän seurannut tietää, ne ne ajat ovat jääneet jo kauas. Johannan päivitykset sosiaalisessa mediassa vielä korostavat tätä, kuka muistaa yhtäkään edes pikkaisen glamouriin viittaavaa päivitystä, joka olisi alle 10 vuoden ikäinen? Glamourkuvat iltapuvuissa Miamista, viiden tähden hotelleista tai jahdeista sijoittuvat kaikki aikaan, jolloin spiruliina, ulosotto eikä huumaavat aineet olleet vielä saaneet otetta Johannasta. Nykyisin hän elää muistoillaan, tämän päivän meno kun ei ole lähelläkään noita escort -service aikoja. Johanna on joskus ollut kuitenkin ollut ihan ookoo -näköinen, kohtuullisen kuranttia tavaraa keskitasoisella seuralaispalvelumarkkinoilla. Nykyään.... no sanotaanko että jonkun verran pitäisi tehdä hommia jotta pääsisi edes seuralaispalveluyritysten listoille...... edes niille alimmille.

Johanna Tukiaisella on ihan aitoja faneja ehkä noin viisi kappaletta. Nämä tyypit ostavat jokaikisen aivopierun jonka päähenkilö nettiin tuottaa. Nämä henkilöt ovat aidosti sitä mieltä, että Johannan saama negatiivinen huomio johtuu siitä, että noin 99% ihmisistä on kateellisia Johannalle. Kateellisia mistä? Oli ihan pakko kysyä.

Suurin osa ihmisitä, jotka Johannan keikoille raahautuvat, tekevät sen siksi, että he haluavat nähdä sirkuksen partaisen naisen. He odottavat riehumista, kahvikermashowta, poliiseja, känniörvellystä jne. Ja jos tätä ei tule, he poistuvat paikalta. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii mm. se, että kun Jossu esiintyy, esityksen alussa väkeä on pilvin pimein, mutta kun show alkaa vedellä viimeisiään, yleisö on kaikonnut aika tehokkaasti. Olemme todistaneet tämän monella keikalla ja miettineet, että olisiko kysymys siitä, ettei yleisö ole sittenkään saanut sitä mitä tuli hakemaan? Eli riehumista, kahvikermashowta, poliisieja, känniörvellystä jne.? Sen sijaan he ovat saaneet epävireistä laulua laulun päälle, RIPJuliaa isolla kädellä, haahuilua ja pylly läpsimistä jumppanauhalla tai ilman. Mutta eivät siis sitä, mistä ovat maksaneet.

Netissä pyörii useita keskustelupalstoja ja jopa kokonaisia nettiyhteisöjä aivan pelkästään Johanna Tukiaisen ympärillä. Nämä palstat ja yhteisöt ovat luoneet useita ystävyyssuhteita, ihmiset ovat tavanneet samasta aiheesta kiinnostuneita tyyppejä, toisia ihmisiä, onpahan muutama ihmissuhdekin syntynyt näillä palstoilla tietojemme mukaan. Eli kyllä Johanna on jotain positiivistakin saanut aikaan. Siitä sinulle suuri kiitos , Johanna.

Johanna, meillä on kiistattomia todisteita siitä, että sinä aivan suuressa henkikökohtaisuudessasi luet tätä blogia. Siksipä haluaisimme antaa muutaman ajatuksen mietittäväksi. Nämä eivät ole ohjeita, sillä me emme todellakaan ole tyyppejä, joilla olisi varaa neuvoa ketään. Mutta toivomme sinun miettivän seuraavia asioita. Jos ei muuten, niin ihan oman mielenterveytesi kannalta.

- Huumaavien aineiden käyttö. Onko pakko vetää pillereitä ja viinaa? Tai jos on, niin onko pakko vetää niitä sekaisin?

- Painonhallinta. Johanna, sinä olet lihava. Sitä ei muuta katonrajasta otetut valokuvat eikä photoshoppaus. Pituuteesi nähden kärsit todennäköisesti vaikeasta ylipainosta. Olisiko syytä miettiä aitoa ja oikeaa laihduttamista?

- Julia. Anna nyt jo herran jestas sisaresi levätä rauhassa. Jos sinulla ei ole muuta mielestäsi julkisuuteen kelpaavaa asiaa kuin ripjulia, niin kannattaako siellä roikkua? Oikeasti.  Mutta anna edes Julialle rauha.

- Show. Sinä et osaa laulaa. Et vaikka Laajasalosta olisikin pianonsoitosta 3/3. Keskity vaikka tanssiin, sillä sen osaamista on paljon helpompi feikata kuin laulun osaamista. 

- Perhe. Rauhoitu. Perheesi todennäköisesti jopa tukisi sinua, jos et jokaisessa käänteessä viinan ja pillereiden voimalla haukkuisi heitä. Yleensä vielä joskus klo 03.00 - 05.00 yöllä.

- Mielenterveys. Meidän lääkärijäsen on estynyt juuri nyt, mutta sinulla on selkeästi mielenterveydellisillä ongelmia. Todennäköinen diagnoosi on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hae apua. Se helpottaa. Ja muista syödä niitä lääkkeitä sen ohjeen mukaan. Yliannostus ei paranna sinua yhtään nopeammin.

- Valehtelu. Lopeta se. Ainakin se valehtelu, joka yhdellä klikkauksella netissä on maailman helpointa todistaa... no, valheeksi. Jos sinun on pakko valehdella, koita löytää sitten aiheita joista ei ole todisteita,. Kenties ainakin ne viisi faniasi uskovat sen.

- Koirat. Olet ottanut koiria, jotka luottavat sinuun. Ne luottavat, että pidät heistä huolta koska heillä ei ole ketään muutakaan. Kumpikaan koiristasi ei ole itse valinnut sinua huoltajakseen, joten älä herran jestas kiduta heitä siitä, että ovat joutuneet Albertin residenssiin. Ruoki niitä, käytä ulkona äläkä jätä heitä yksinään vuorokausiksi. Kun sinulla niitä ystäviä omin sanojesi mukaan riittää, pyydä heitä auttamaan koirien hoidossa jos itse et kykene. Mutta yksikään koira ei selviä kolmea vuorokautta yksin vaikka vettä ja ruokaa olisikin tarjolla. Ja ne koirat ovat täysin syyttömiä omaan tilanteeseensa.

No niin, tämä oli siis tässä. Haluamme koko joukkuemme toimesta toivottaa lukijoillemme ja Johannalle oikein hyvää ja rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta 2015. Toivottavasti Johanna saa elämästä kiinni tulevan vankeustuomion aikana. Vaikka se olisikin huonompi uutinen meille näädille, niin kyllähän se pelastasi yhden ihmisen. Toivottavasti.

Hauskaa Joulua ja Onnelista Uutta Vuotta 2015
Tutkiva journalistiryhmä






  

Oikea kuva Johannasta

Kuten molemmat aktiiviset lukijamme ovat varmasti osanneet päätellä, olemme keskittyneet näissä harhaisissa ja poukkoilevissa kirjoituksissamme pitkälti Suomen ainoaan glamourtähteen, oman maan naiseen eli Johanna Tukiaiseen. Johannahan kerää salit täyteen palvovaa yleisöä kiertueillaan ympäri maata. Siinä sivussa hänestä on tullut maamme kadehdituin henkilö, joka on oikeasti aivan erilainen ihminen kuin media antaa ymmärtää.

No, ajattelimme ottaa selvää, että minkälainen ihminen Johanna sitten on, jos karsimme kaiken median pois ja annamme hänelle itselleen puheenvuoron. Mikäpä olisikaan parempi alusta tutkimukselle kuin Johanna aivan omakätisesti kirjoittamat päivitykset eri nettipalvelimille. Niitä ei kukaan pääse muuttelemaan ja näin Johannasta muodostuu juuri sellainen kuva kun hän itsestään haluaa antaa. Keskitimme tutkimuksemme meneillään olevaan viikonloppuun, tai tarkemmin, lauantain Joensuun esiintymisen ympärillä kirjoitettuihin teksteihin.

Perjantai-iltana Johanna show rantautui Lahteen, ja luonnollisesti erittäin hyvin menneen shown jälkeen karavaani suuntasi matkansa Joensuuhun. Lahden keikasta ihan yksittäinen huomio, Johanna esiintyi erittäin rohkeassa, sivuilta syvään uurretussa paljettimekossa. Mekko oli jopa niin syvään uurrettu, että Johanna kainona ihimisenä oli joutunut paikkailemaan uurretta hakaneuloilla ettei hänen trimmattu vartalonsa nyt aivan kokonaan olisi  paljastunut yleisölle. Paikkailusta huolimatta esiintyjästä näki selvästi, että painonhallintaa oli harrastettu. Joskus.

Mutta tutkimukseen. Joensuun keikan jälkeen ensimmäinen päivitys pamahti Facebookiin. Siinä Johanna kertoi, että "show is over" ja että "I want to get hell out of Helsinki". Johannaa on väitetty itsekeskeiseksi paskaksi, mutta varsinkin tuo toinen lause siitä, että hän haluaisi helvetin ulos Helsingistä, osoittaa mielestämme sen, kuinka avarakatseinen ja muut huomioon ottava persoona Johanna onkaan. Oma hyvinvointi jätetään suosiolla syrjään ja toivotaan, että kotikaupungin asukkaat pääsisivät irti helvetistä, joka on jämähtänyt kaupunkiin. Minne, sitä ei tarina kerro. Joku veikkaa Kontulaa, joku toinen taas Kaivopuistoa.

Juttu jatkuu Seiskan blogissa (klo 03.25), ensin sinne pärähtää kuva ravintola bäkkäriltä, jossa on "suloinen" kuva Johannasta, joka on kuvassa selvästi Baby/face. Jep.  Ja seuraavassa tekstissä (klo 03.34), Johanna toteaa loogisesti otsikon "Showlook in Joensuu tonight" alla seuraavaa: "Sanna Joensuusta, sairaanhoitaja joka teki kaikki Laakarin kanssa suhteet , nyt lapsi tulossa 5v yrittamisen jalkeen..."  Blogissa julkaistussa kuvassa ei muuten näy Sannaa, ei Laakaria, tulossa olevasta lapsesta nyt puhumattakaan.

Tuo Johannan päivityksen teksti on saanut netin keskustelupalstat räjähtämään. Lauseessa ei kuulemma ole mitään järkeä. Eikä siinä olekkaan. Ryhmämme kryptikkoosasto on tehnyt kuitenkin hommia ja on ollut löytävinään siitä selkeähkön ajatuksen.

Tekstin alku on ihan ok, On kysymys siis joensuulaisesta Sannasta, joka on sairaanhoitaja. Tämä Sanna on tehnyt kaikki suhteet sitten jonkun mystisen Laakarin kanssa. Tämän lauseen on pakko tarkoittaa sitä, että tämä sairaanhoitaja Sanna, on yrittänyt iskeä ja päästä suhteeseen jonkun Laakarin kanssa. Tässä välissä haluamme huomauttaa, että tämä Laakari ei välttämättä ole lääkäri, siihen viittaa mm. se, että nimi (?) kirjoitetaan isolla. Ja kun Sanna ei ole onnistunut, hän on tehnyt suhteen tämän Laakarin kanssa. Eli vähän niinkuin Johanna, joka on myös tehnyt suhteita miljonäärien kanssa ympäri maailmaa. Juuri tälläkin hetkellä yksi sellainen odottelee ulkomailla sitä, että keikkakiireet helpottaisivat ja päästäisi jatkamaan suhdetta, josta ei kolme vuotta sitten tullut mitään koska Johanna tuolloin "teki suhteen" Urban the Lukkomiehen kanssa. Mutta takaisin Sannaan, hän on nyt raskaana kun on yrittänyt tehdä sitä suhdetta viisi vuotta. Joku on taitanut päästä livauttamaan sivusta. Herra Laakarin mielipide ei ole tiedossa.

Tähän väliin, klo 04.43 esitellään upea shoeasu, joka on Ferreristä. Eli se samainen asu, joka oli ratkennut Lahden keikalla kainaloihin asti ja paikattu hakaneuloilla.  Mutta se onkin shoeasu.

Kello 05.52 huomataan yllättäen, että Johanna on pahoinpidelty! Onneksi syylliset ovat tiedossa, sillä pahoinpitely tapahtui jo tasan viikko sitten ja Helsingissä. Ja nyt olla kuitenkin Joensuussa. Syyllisiä saattaa olla kaksi, toinen on Arto Länsmannin kaverin tuttava ja toinen poliisi. Kello 06.03 syylliseksi on paljastunut jo poliisi, koska kaveri huomasi vasta nyt hankaumajäljet selässä. Syytteet poliisille ovat jo matkalla, eli tästä(kään) on aivan turha tehdä rikosilmoitusta ja/tai järjestää esitutkintaa, syytteet vaan suoraan. Myös Facebookissa esitellään järkyttäviä pahoinpitelyn jälkiä.

Päivitykset jatkuvat vielä aivan varmasti kunhan aurinko Joensuussa iltapäivällä nousee, Johanna saadaan kammettua ulos Kimmelin huoneesta ja karismaattisten herramiesten tajoamat "normaalit ruokajuomat" ilman ruokaa alkavat vaikuttaa. Valitettavasti emme ehdi jäädä niitä enää odottelemaan, joten teemme yhteenvedon tutkimuksestamme nyt.

Kuten edellä olevasta saatetaan päätellä, Johanna on ammattiinsa showtanssijana vakavasta suhtautuva taiteilija. Itseään säästämättä hän esiintyy aina alkaen yhden setin 25 minuutista kahteen, kokonaisuudessaan lähes 45 minuuttia kestävään estradishowhun riippuen ihan siitä, miten sattuu huvittamaan. Hän on myös uhri, sillä aina kun promillet nousevat väärässä seurassa yli kahden, Johanna pahoinpidellään tai vähintäänkin ryöstetään. 

Edellä olevat johtopäätökset ovat vain ryhmämme empatiaosaston mielipiteitä, kumpikin lukijoistamme saa muodostaa aivan oman mielipiteen. Mutta se lienee nyt kaikille kuitenkin aivan selvää, että media vääristelee ja rajusti Johannaa. Hän on aivan eri ihminen kuin se kuva, joka hänestä julkisuudessa muodostuu. 

PS. Yksikään media ei ole julkaissut sanaakaan koko viikonlopusta. Kaikki tekstit ovat suoraan oman maan naisen iPhonesta. 

 

 

Tuntematon mies

Terve!

Minä olen tuntematon mies. Ehkäpä tunnetuin esiintymiseni osuu sota-aikaan, jolloin olin siis sotilas. Tuolloin minut tunnettiin nimellä Tuntematon Sotilas. Mutta olenhan minä saanut paljon aikaan senkin jälkeen, otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Ulvilan tapaus.

Ulvilassa minä esiinnyin niin, ettei kukaan minua nähnyt, vaikka toiset näkivätkin. Olin tullut ikkunasta sisään, josta ei tunnetuiden fysiikan lakien mukaan kukaan voi sisään päästä, olin käyttänyt halkoa johon olin jättänyt KRP:n tutkijan DNA:n, jossain välissä olin ehtinyt iskeä talon emäntää puukolla ja lopuksi poistunut siitä samasta ikkunasta, josta olin tullut sisäänkin. Josta edelleen oli täysin mahdotonta päästä sisään tai ulos.

Viime aikoina olen liikkunut paljon tuolla Helsingin Albertinkadun tienoilla. Olen ollut se mies, joka on ollut yöllä syömässä kermaisen lohen päälle ripoteteltuja raakoja sieniä. Ja aurajuustoa. Olen kuulemma jopa kehunut tätä keitosta ja antanut viisi tähteä. Saattaa ollakin, kukaan ei vaan ole kysynyt, mikä oli asteikko.

Ai niin, tuossa muutama kuukausi sitten kun olin rahoissani, tuli ostetuksi muutama korukin. Ja juu, olihan ne kalliita, mutta mikäs siinä kun kerrankin oli fyrkkaa. Mitä nyt  27.000 egeä rannerenkaaseen tai 170.000 sormukseen merkkaa minulle, tuntemattomalle miehelle!

Treffeillä on tullut käytyä useita kertoja, yleensä jossain lounge-tyylisessä, viihtyisässä ja riittävän kalliissa paikassa. Pääsääntöisesti Tukholmassa, koska se on niin paljon coolimpi paikka kuin venäläinen Helsinki. Olihan minulle kerran tulossa deitti Kööpenhaminaankin, mutta sitten meille selvisi, ettei Tanskassa vietetä juhannusta ollenkaan, ja niinpä sitten ne treffit meni pieleen. Ryyppäsin sitten ihan vaan Helsingissä deittini kanssa. Ja juuri nyt odotan kultaani täällä Ruotsissa. Hän tulisi tänne heti, mutta ei valitettavasti pääse, kun keikkoja on niin paljon kuin ehtii tekemään. Harmi!

Viimeisin esiintymiseni oli eilen oikeudessa. Olin kesällä ajellut kuulemma jollain Rättärillä heti sen jälkeen kun olin jonkun Köpin kanssa vetänyt rannalla skumppaa. Ilta oli huipentunut siihen, että kun yksi mukana olleista naisista oli sammunut Rättärin takapenkille ja toinen ajoi sitä, yrittäen saada autoa kääntymään kiven ja talon välisellä nurmikolla, minä uhkailin tätä kuskia hengenlähdöllä. Joten sitten kun poliisit tulivat, ja minä en ollut enää paikalla, tämä kuljettaja puhalsi pikkaisen reilut 2 promillea ihan vaan siksi, että minä ja Köpi oltiin oltu paikalla. Ja sitäpaitsi, vaikka poliisit nostivat tämän kuskin ratin takaa ja vaikka hän puhalsi tuon törkeän ratin, ei häntä voida tuomita siitä, sillä Hymy on paska lehti ja media kiusaa. Ja minä ja Köpi uhkaillaan. Tai ainakin minä. Köpi on mustalainen.

Joten onhan tässä tullut tehtyä kaikenlaista. Joskus jopa asioita joista en ole kauhean ylpeä. Niinkuin nyt esimerkiksi se, että olen joskus nukkunut Johanna Tukiaisen kanssa. Onneksi olen kuitenkin tuntematon mies, niin ei vaimokaan saa tietää. 

Lopunajan merkkejä. Jne.

Se on kuulkaas ilma sakeana lopunajan merkeistä. Jne. Paino sanalla jne.

Tuo jne:hän on lisäys, jota käytetään silloin, kun ei viitsitä/keksitä enää mitään lisää käsiteltävään aiheeseen. Jne, eli suomeksi 'ja niin edelleen', tarkoittaa siis sitä, että kun minä sanon, että sotku hiuksissa on lopunajanmerkki jne., niitä merkkejä on aivan älyttömästi muitakin, en vaan viitsi/jaksa kirjoittaa niitä tähän, käytän lyhennettä jne., niin sitten te lukijat varmaan mietitte että hui!, onpas niitä merkkejä jne. paljon! Vaikka oikeasti en keksi enää yhtäkään. Mutta kun laitan jokatoisen lauseen perään jne., niin onhan niitä. Ihan mitä tahansa siis, koska jne. pitää sisällään ihan mitä tahansa.

Mutta onhan niitä merkkejä olemassa. Jne. Kuten esimerkiksi tämä Israelin ja Gazan sota. Selkeä lopunajan merkki. Vähän samallatavalla selkeä lopunajan merkki aikoinaan oli Neuvostoliiton ja Karjalan välinen sota. Sekin oli lopunajan merkki. No joo, menihän siinä vielä hetki, mutta loppuihan se sota aikoinaan. Viipuri hävisi. Joten selkeä lopunajan merkki. Onneksi Suomi ei osallistunut.

Ebola -virus. Jne. Selkeä lopunajan merkki. Ebolahan tarttuu ajattelemalla, eli jos joku Afrikassa ajattelee, siihen tarttuu Ebola. WHO jne. kirjoittaa Ilta-Sanomissa, että tilanne pahenee ennenkuin se paranee. Selkeästi maalailevat aikojen loppua. Tai ainakin taudin leviämisen loppua. Selkeä lopunajan merkki. Älkää ajatelko siellä Afrikassa! Jne.

Mietitäänpä hieman. Näitä lopunajan merkkejä riittää. Vaikka se, että avaruusoliot ottivat lapiot olalle ja menivät Siperiaan kaivamaan kraatereita jne. Eivät ole tiedemiehet kyenneet selittämään niitä. Paitsi että ovat, mutta kun niitä syitä ei jaksa lukea lehdestä, niin montut saadaan näyttämään selkeiltä lopunajan merkeiltä jne. Meidänkin takapihalle on ilmestynyt monttu jne. Eivätkä sitäkään tiedemiehet ole selittäneet. Kukaan ei ole kyllä niiltä kysynytkään, mutta kun eivät selitä, on sekin monttu selkeästi lopunajan merkki jne. Epäilemme tosin meidän koiraa, mutta se onkin erikoistunut kaivamaan lopunajan kuoppia. Joita kukaan tiedemies ei selitä.Jne.

Sitten ihan nopeasti muita lopunajan merkkejä.  Jne.

Puhelin sanoo plum-piip. Lopunajan merkki. Akku loppuu.

Tietokoneen alanurkassa alkaa punainen akun kuva vilkkua. Lopunajan merkki. Akku loppuu.

Jääkiekko-ottelussa kuuluttaja kuuluttaa; ”ottelun kaksi viimeistä minuuttia”. Lopunajan merkki. Ottelu loppuu.

Vaimo pakkaa eteisessä kassejaan. Lopunajan merkki. Avioliitto loppuu.

Bensavalo autossa ei enää pala, vaan vilkkuu. Lopunajan merkki. Bensa loppuu. Ja matkanteko loppuu. Tuplalopunajan merkki! Kääk!

Vonkaus baarissa meni vituiksi jo neljäntenä iltana peräkkäin. Lopunajan merkki. Taaskaan ei saatu.

Pesukone linkoaa. Lopunajan merkki. Pesuohjelma loppuu.

Johanna Tukiainen ei enää riehu kännissä lavalla vaan esittää taidetta. Lopunajan merkki. Ura loppuu.

Nämä meidän jutut alkavat olla entistä huonompia. Lopunajan merkki. Pitäisiköhän lopettaa tämä blogi.

Näitä lopunajan merkkejä löytyy siis kun vaan jaksaa pikkaisen miettiä ja ponnistella. Kannattaa siis varautua milloin minkin asian loppumiseen. Ja käyttää lyhennettä jne. riittävästi. Nyt pitäisi vaan tietää enää sitten se, että milloin se Johannan povaama loppu on tulossa. Ei muuten, mutta ehtisi maksaa kaikki avoimet laskut pois mieltä painamasta. Ei jäisi sitten mitään hampaankoloon kun se loppu tulee. Jne.

Ei, ei ja vielä kerran ei!

No niin Johanna, tehdäänpäs muutama asia selväksi ennenkuin se mopedi alkaa keulimaan täysin hallitsemattomasti. Ihan kaikella ystävyydellä haluamme korjata muutaman väärinkäsityksen:

Ei, se sotku tukassasi stadionilla, se ei ollut Jeesus. Jos joku hiuksissasi jonkun ihmisnaaman haluaa nähdä, niin siitä vaan. Se voi sitten esittää ketä tahansa Maija Vilkkumaasta Martti Ahtisaareen. Ihan katsojasta riippuen.

Ei, sen sotkun ilmaantumisella päähäsi ei ollut tarkoitus herätellä koko Suomea. Eikä se "näky" ollut "tarkoitettu" koko Suomelle. Stadikalla oli ehkä noin 2000 ihmistä. TV7 katsoo parhaimmillaan 10.000 ihmistä. Jopa tällä blogilla on enemmän seuraajia.

Ei Johanna, ei. Sinun ei tarvitse puhua tästä koko maailmalle ja se ei ole itsekästä vaikka olisitkin hiljaa. Edes englanniksi.

Ei, koko Hesarin toimitusta ei ihmetyttänyt naamari tukassasi. Eikä muita suuria lehtiä. Jotain ihmetyksen puutteesta saattaa kertoa sekin, ettei yksikään niistä tehnyt jatkojuttua "ihmeestäsi" vaikka kuinka pommitit lehtiä ja tarjosit haastatteluja.

Ei Johanna, ei. Sinä et ole "valittu" eikä sinulle ole annettu velvollisuutta johdattaa koko maailma pois kadotuksen tieltä.

Ei Johanna, ei. Sen saarnaajan nimi ei edellenkään ole Koeneg. Se on Herzog.

Ja sitten ihan muihin asioihin. Tosin samalla linjalla. Jonkinmoisessa aikajärjestyksessä.


Ei Johanna, ei. Älä ota enää yhtään lisää täytettä huuliisi.Yhtään. Ihan oikeasti.

Ei Johanna ei, sinä et "esiinny" keikoillasi, et ainakaan "esitä" muiden artistien kappaleita. Sinä laulat niiden päälle. Ja se alkuperäinen laulu tulee taustalla. Tätä ei kutsuta lauluksi, ei ainakaan esittämiseksi.

Ei Johanna, ei. Sinun käsistäsi ei karannut kyyhkystä, pulua, merimetsoa eikä muutakaan siivekästä tai siivetöntä eläintä Tornion Twin City Festivalilla "esittäessäsi" (kts. edellinen kohta) Hurtsin Stay -biisiä. Tämän todistavat monet paikallaolleet.

Ei Johanna, ei, sinulle ei ole tulossa mitään "suuria musiikkiprojekteja", joista et voi vielä puhua. Pianonsoiton 3/3 tutkinnosta huolimatta tässä kohtaa puuttuu musiikki. Ja projekti. Mutta kun riittävän pitkään olet puhumatta tästä, tämäkin unohtuu.  Tai niinhän sinä luulet.

Ei Johanna, ei. Me emme ole taivaassa kuoltuamme sen näköisiä kun olimme parhaimmillamme/kauneimmillamme maan päällä. Me emme saa siellä huulitäytettä, emme greatleghtsejä emmekä silikonitissejä. Onneksi.

Ei Johanna, ei. Me emme ole unohtaneet lupaustasi muuttaa Miamiin syksyllä tanssityttöjesi kanssa. Lupauksesta ei puutu enää kuin syksy, muutto ja ne tanssitytöt.

Ei Johanna, ei. Meille kenellekkään muulle ei tullut kauheana yllärinä se, että jokaisella veneellä on nimi, niinkuin sinulle, kun ystäväsi oli kertonut sen jutellessanne syvällisiä Suomenlinnassa. Isolla osalla veneitä on jopa rekisterinumero! 

Ei Johanna, ei. Chihusi ei kuulu kennelliittoon. Sinne ei oteta koiria jäseniksi.

Ei Johanna, ei. Kaikki lapset eivät pidä eläimistä. Eivätkä kaikki eläimet pidä lapsista. Jopa osa aikuisista ihmisistä ei pidä lapsista. Tai eläimistä.

Ei Johanna, ei, meidän kaikkien, ei edes kaikkien naisten, paino jojoile jatkuvasti. Eikä sitä, että paino vaan nousee, kutsuta jojoiluksi. Sitä kutsutaan lihomiseksi. Jojoilu vaatisi jossain välissä myös vaikkapa pienen painonlaskun.

Ei Johanna, ei. Sinun ei tarvitse enää käyttää sanaa "edesmennyt" kun puhut edesmenneestä Juliasta. Ei ainakaan kun juttelet perheenjäseniesi kanssa. He todennäköisesti tietävät asian. Ihan niinkuin kaikki muutkin jotka sinua seuraavat.

Ei Johanna, ei. Ei edes iPhonesta puuttu ääkköset vaikka siinä olisikin Tukholman asetukset päällä. Eikä se tee tekstistäsi yhtää glamourisempaa vaikka kirjoitatkin sitä ilman ää:tä ja öö:tä. Eikä kukaan kuvittele sinun olevan ulkomailla, kun samaan aikaan postailet kuvia ruoka-annoksista Albertin lattialla.

 Ei Johanna, ei. Sinä et osaa olla muuntautumiskykyinen (vrt. yllä oleva kuva). Pisamat ovat kyllä söpöjä. Jos ne olisivat pisamoita. Eivätkä maksaläikkiä.

Jos nyt vaikka nuo muutamat asiat laitettaisiin ensin kuntoon, niin jatketaan sitten. Väärinkäsityksiähän nämä kaikki ovat, joten korjaamiseen tuskin menee kovin kauaa. Voit huoleta kääntyä puoleemme mikäli haluat lisää vinkkejä. Me autamme kyllä. Kaikessa muussa, mutta tanssitytöiksi meistä ei ole. Ei vaikka pääsisimme kanssasi syksyllä Miamiin.

Isot pojat palaverissa

”Hei Jesse, äkkiä tänne! Nyt on palaverin paikka”, huuteli Jumala. ”Ja ota se Pyhis mukaan tullessas.”

Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus istuivat Jumalan toimistossa. Oli kriisipalaverin paikka. Jesse oli taas mennyt nuorimpana keulimaan.

”Sun piti sitten mennä tagaamaan naamaris sen Tukaisen tukkaan?”, Jumala aloitti. ”Jos sitä naamaria nyt joka paikkaan pitää tunkea, oliko ihan pakko pistää se just Tukiaisen kuontaloon? Tiedät itsekin ihan hyvin, että nyt kun se on nähnyt naamarin lehtikuvissa, siitä ei päästä millään eroon. Se vinkuu kaikenlaisia ihmeitä, se pitäis parantaa alkoholsmista, sen pitäisi päästä painostaan eroon ja sitten sen pitäis vielä löytää se joku rikas miljonääri jostain Amerikasta. Ootko sinä valmis ottamaan ne kaikki rukoukset vastaan, hän? Mä en vaan enää jaksa”, Jumala päätti.

Jeesus oli vähän hämillään..... ”No joo, mä mokasin”, hän aloitti. ”Ajattelin, että tota Taivaan mainostoimiston photosoppaamaa naamaria ei vähään aikaan ole käytetty, niin tommonen ihmeidentekijän järjestämä häppening vois olla hyvä paikka muistuttaa kuolevaisia taas siitä minkänäköinen mä olen. Eikö? Ja sitäpaitsi en tiennyt että ne hiukset olivat Johannan, meidän kirjanpito näytti että ne oli jonkun Ljudmilan. Mistä mä oisin voinu tietää että Johannalla oli tekotukka kun Pyhis on peruuttanut Seiskan tilauksenkin?”

”Mutta ethän sä edes ole sen näköinen minkä kuvan siihen tukkaan länttäsit”, Pyhä Henki protestoi. ”Sähän näytät siinä kuvassa joltain etelä-erooppalaiselta hevibändin laulajalta, mutta todellisuudessa oot tommonen tappi. Muistutat enemänkin vihanneskauppiasta Jerusalemin torilla. Eikä sulla ole edes pitkää tukkaa niinkuin noissa tageissa mitä viljelet ympäriinsä. Milloin sun naamari on perunassa, milloin paahtoleivässä, milloin missä. Ja nyt Tukaisen tukassa. Hei kamaan, jotain rajaa nyt!”

”No niin, otetaanpas rauhallisesti”, Jumala rauhoitteli. ”Tässä on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, on ollut sotia ja lentokoneiden tippumisia, etten ole viime aikoina ehtinyt päivittää meidän majoitusluetteloa”, hän jatkoi. ”Eikös meillä ole täällä joku Tukainen jo kirjoilla?”

Pyhä Henki avasi tietokoneen, selasi sitä hetken ja totesi: ” Juu, meiltä löytyy täältä Julia -niminen Tukiainen, joka on ilmoittanut tittelikseen prinsessa. Onko jollain jotain tietoa, että onko tää prinsessa oikeasti?”, Pyhis kyseli muilta herroilta. Jeesus vastasi: ” No ei tasan oo prinsessa, titteli on varmaan tullut kirjatuksi ihan vaan siksi, että tämä esikoissisko, jonka tukkaan siis länttäsin kuvani, on lähetellyt sen verran taajaan rukouksia, että pojat miettivät, että on kaikille helpompaa pistää se titteli paikoilleen kun alkaa vääntää asiasta. Näin ainakin muistelen, että Luukas olis sanonut kun viimeksi oltiin opetuslapsien kanssa bissellä. Sitäpaitsi muistaakseni Markus, vai oisko se ollut Matteus, tais lähtee sen Julian kanssa pilvenreunalle kimpassa sieltä baarista.”

”Eikö siitä oo ollut puhetta, että touhuilu enkeleiden kanssa ei saa vaikuttaa kenenkään taivaspaikkaan?, Jumala huokasi. ”Nyt se prinsessa -tittelin kanssa joudutaan elämään ikuisuus, joka meillä kaikilla on edessä. Tsekatkaa nyt ihmeessä sen vielä maan päällä vaikuttavan siskon tittelistatus, eihän silläkin vaan ole tuo prinsessa? Kaksi prinsessatukiaista samaan aikaan täällä taivaassa, kuka sen kestää?”

”Joo, mä tsekkaan sen, mutta muuten meidän pitää sitten vaan koittaa elää sen kanssa, että Jesse oli niissä hiuksissa”, Pyhä Henki aloitti. ”Vai onko jollain jotain parempia ideoita? Johannan viestit rukouksien muodossa voidaan toki blokata taivaan puhelinyhtiön toimesta, tai jälleenohjata ne suoraan tonne alakerran porukalle. Eli mitä tehdään? Kukaan meistä ei kuitenkaan jaksa sitä pommitusta mitä tulemme vastaanottamaan esikoissiskolta, vai kuinka? Muistatte varmaan sen malariahässäkän? Sehän oli silloin jo tulossa tänne, mutta ihan viime hetkellä saatiin estettyä se. Moista paniikkia tuskin kukaan enää haluaa?”

”Pyhis puhuu järkeä”, sanoi Jumala. ”Tehdään nyt sillai, että annetaan sille esikoiselle raittius ainakin hetkeksi, eiköhän se siitä rauhoitu. Katellaan sitä sitten myöhemmin. Jos ja kun niitä yhteydenottoja alkaa tulla liikaa, Jesse saa vastata niistä. Koko hässäkkähän johtuu kuitenkin hänestä. Ja Pyhis, tilaa se Seiska että pysytään ajantasalla. Tiedän että tilaajalahjana saa repun, se on sitten mulle”, Jumala päätti palaverin.

Kesäloma

Olemme saaneet Suomen kuuluisimman glamourtähden henkilökohtaisen päivakirjan salaisia kanaviamme pitkin käsiimme. Julkaisemme sen siitä huolimatta, että joudumme hyvin suurella todennäköisyydellä vakavan poliisitutkinnan alle ja Heikki Lampela soittaa meille Kämpin terassilta. Alla olevaa tekstiä ei ole siis julkaistu missään aikaisemmin, eikä sitä vielä ole julkisuuteen tarkoitettukaan. Johanna on kirjoittanut sen sillä ajatuksella, että kun Seiskan kanssa päästään uuteen sopimukseen joskus vuosina 2025-28, hän julkaisee sen ensimmäisessä, uudessa Livessään osoituksena siitä, kuinka paha olo hänellä on ja kuinka rakasparassisko Julia on kuollut. Ja kuinka suuressa kansansuosiossa ministeri Stubb on.

"Se on nyt sillä tavalla, että olen saanut riittävästi paskaa niskaani ja olen päättänyt pitää kesä- ja suruloman. Sillä tosiasialla, että meillä oli palaveri eilen Seiskan toimituksen kanssa, jossa minulta otetiin JulkkisLiven tunnarit pois, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ja käsittääkseni ministeri Stubb on myös erittäin suuressa kansansuosiossa.

Suruloma tulee tarpeeseen. Rakasparas siskoni Julia, joka ennen kuolemaansa laihtui lähes mallinmittoihin ja jolla oli pitkät, hoikat sääret ja joka ruskettui helposti, kuoli jo joulukuussa 2014, mutta nyt jo heti puoli vuotta tapahtuman jälkeen minulle tuli kauhea suru, jota pahentaa vielä sairastamani vakava pistesairaus. Niinpä vetäydyn ihan minne tahansa joku suostuu minut vastaanottamaan kärsimään suruani. Vastaanottopyynnöt, treffipyynnöt ja keikkakyselyt voi ohjata suoraan johanna@dollsdancers.fi osoitteeseen, sillä vaikka olenkin lomalla, teen keikkaa kuitenkin jos joku vaan minut uskaltaa tilata. Ja tarvitsen rahaa. Onhan minulla kuitenkin meneillään niin Julia Tukiaisen muistokiertue, Disney -henkinen Ariel-kiertue ja luentokiertue, jossa luennoin ihan mistä aiheesta tahansa ihan kenelle tahansa. Kaikkien näiden kiertueiden kantavana voimana on se, että siskoni Julia Tukiainen tiesi kuolevansa  ja minä näin hänet viimeisen kerran. Ja käsittääkseni ministeri Stubb on myös erittäin suuressa kansansuosiossa.

Minäkin tiesin pääseväni lomalle etukäteen. Siitä osoituksena pumppasin Seiskan Julkkisliven täyteen vanhoja kuvia, joiden pääsanoma on se, että joskus 10-15 vuotta sitten niin minä kuin rakasparas siskoni Julia Tukiainen, pääsimme käymään jossakin jossa paistoi aurinko. Lisäksi lainailin itsekirjoittamiani värssyjä ystäväkirjasta, jonka hankin 1996 mutta jonne kerran kuollut, nykyään vakavasta melanoomasta ja puhelinaddiktiosta kärsivä komea miljonääri, Udi, kirjoitti jo vuonna 1994. Lisäksi kirjoitin kielillä Liveen, koska olen aina ollut sitä mieltä, että tämä todellisuus ei ole ainoa todellisuus jossa elämme, vaan on olemassa myös henkimaailma, jonne ihminen pääsee kuoltuaan. Tätä henkimaailmaa johtaa tällä hetkellä rakasparas siskoni Julia Tukuíainen, jonka titteli siellä on prinsessa. Yhteydet sinne täältä maailmasta hoitaa luottoennustajani Raili. Esimerkki kielillä puhumisen taidosta löytyy alta, teksti on julkaistu SeiskaLivessä:

"SUSARUSTEN VOMIAKASI SIDE V olise seillö jo monta vyitta ennen juhaki kuohatte+areuhcjiyjssk" (01.05.2014 klo 02.30)

Tämänkin tekstin salaisuus tulee paljastumaan teille sitten, kun pääsette kuolemanne jälkeen kultaiseen Jerusalemiin, jossa kaikki muut paitsi näädät, Arto ja Juha Immonen voivat nauttia minun ja Julian eroottisesta showtanssista 24/7. Sitä ennen keikka- ja treffitarjoukset voi lähettää johanna@dollsdancers.fi osoitteeseen, sillä vaikka olenkin lomalla, markkinoin showtani ja luentojani aina kun siihen on vain mahdollisuus. Ja minäkin tarvitsen rahaa. Ja käsittääkseni ministeri Stubb on myös erittäin suuressa kansansuosiossa.

Ai niin, tulen järjestämään myös suuren Ariel -tyyppisen Disneyjuhlan jossainpäin Helsingin keskustaa 07.06., tai jos juuri tuona päivänä satun olemaan jossain oloissa, joku muu päivä. Juhliin ovat tervetulleita kaikki, paitsi näädät, Arto ja Juha Immonen. Juhlissa pukeudun söpösti Ariel -pystöön ja minulla on punaiset hiukset. Tarjolla on kaikenlaista Disneyhenkistä purtavaa, jos joku vaan sattuu semmoisia tuomaan. Jos ei, niin sitten vaan vedetään viinaa ja pillereitä. Aikaisemmat juhlani, joita vielä silloin sponsoroi eräs tunnettu ja arvostettu lehti, ovat aina olleet suuria menestyksiä, viimeksikin rapujuhliini tuli kaksi vierasta. Muut kahdeksan olivat jo juhlapaikalla eivätkä humalatilansa takia edes tajunneet, että juhlien aihe oli muuttunut. Kaikki olivat kuitenkin julkisuudesta tunnettuja missejä ja komeita miehiä. Paitsi naapurin mies, jota vetäsin ohimennen turpaan. Tai sitten se oli joku muu.

Disneyhenkisissä Ariel -juhlissa minä esitän Ariel -pyrstössäni Julian lempikappaleita, itken vuolaasti häntä muistellessani, sammun jos joku tuo riittävästi viinaa, vedän turpaan ainakin 2-3 vierasta ja lopuksi syytän kaikkia minun tavaroideni varastamisesta. Itse saavun paikalle noin kolme tuntia myöhässä, sillä olen kampaajalla. Tai jos kukaan kampaaja ei suostu hoitamaan Ariel -tyyppisä punaisia hiuksiani ilmaiseksi, lähimmässä baarissa pummaamassa viinaa.  Pääkohteenani varkaussyytöksisä tulevat olemaan näädät, Arto ja Juha Immonen. Tai vaikka ministeri Stubb, joka myös on erittäin suuressa kansansuosiossa.

Nyt kun siis olen lomalla, ainakin siihen asti kunnes löydän uuden väylän ajatusteni virran esittelemiseen ja/tai saan Glamour Dolls -sivuston domainmaksun maksettua, jonkun ostamaan minulle uuden puhelimen ja siihen uuden prepaid -liitymän, olen lomalla, jota siis olen kaivannut ja tarvinnut kovasti. Keikka- ja treffitarjoukset voi lähettää johanna@dollsdancers.fi, ja kyllähän minä rahaakin tartten. Ihan niinkuin ministeri Stubb, joka myös on erittäin suuressa kansansuosiossa."     

 

Piste

Tutkivien journalistien lääketieteellinen jaosto innostui kerrankin Johannan edesottamuksista. Tähän asti kommentit ovat olleet lähinnä "se nainen on hullu" -tasoa, mutta nyt kun neitokainen vihdoin antoi julkisuuteen oman diagnoosinsa, ryhmää ei saa pysymään näppiksiltä poissa millään. Suurin osa ryhmästämme irtisanoutuu siis seuraavasta tekstistä, koko vastuu siirtyy valkotakkisten porukalle, jonka lääkärileikit ovat siis keskeytyneet ainakin hetkeksi.

Johannan diagnoosi kuuluu hänen itse ilmoittamanaan siis seuraavasti: 

"Lopettakaa nyt mun kiusaaminen, mulla on vakava ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin "hullu", "mielenvikainen", "huumeiden käyttäjä" tms. yhtään mitään muutakaan, mulla on todettu masennus sekä alkoholinkäyttö ja piste!!!!!!!" Kuten edellä olevasta lainauksesta huomaamme, Johanna ei ole siis hullu, ei mielenvikainen eikä huumeiden käyttäjä, sen sijaan hän kärsii masennuksesta, alkoholinkäytöstä ja pisteestä. Lääketieteellisesti ei ainakaan vielä ole määritelty diagnoosia hullulle, mielenvikaisella eikä suoranaisesti huumeiden käyttäjällekään, joten keskitymme seuraavassa kolmeen jäljelle jääneeseen, eli masennukseen, alkoholin käytöön ja pisteeseen. 

Alkoholin käytön diagnoosi paljon ao. ainetta käyttävälle ja siitä riippuvalle on lyhykäisyydessään nimeltään alkoholismi. Tämä on niin tunnettu sairaus ja riivaa niin ilmiselvästi Johannaa, ettei se kauheasti jaksa kiinnostaa. Lisäinfoa aiheesta löytyy helpposti netistä. Myös sairaudesta nimeltä masennus löytyy tietoa interwebistä riittämiin, mainittakoon tässä nyt nopeasti pari selkeästi Johannaan ja Johannan viime aikaiseen toimintaan helposti liitettävää oireitta. Masentunut on turtunut ja ärtynyt. Osuu. Varsinkin ärtynyt. Masentunut on aloitekyvytön, saamaton ja väsynyt. Muuten osuu, mutta Johannan kohdalla väsymys johtuu ihan vain siitä, että hän on tehnyt 15 vuotta yötyötä, joten hän saakin olla väsynyt. Väsymyshän ilmenee jopa silloin, kun niitä yötöitä tekee 1-2 krt/kuukaudessa ja koko loppukuukauden olisi aikaa vetää unta palloon. Tietojemme mukaan Johanna ei ole vähään aikaan myöskään saanut, joten neito lienee on siis myös saamaton. Masentuneen paino saattaa myös nousta, mutta se johtuu Johannan kohdalla vain lääkkeistä, jotka v..mainen ja näätämäinen lääkäri määräsi eikä kertonut, että kyseiset pillerit lihottavat. Jatkuvalla viinanjuonnilla tai ruokailutottumuksilla ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä painonousun kanssa.

Näin ollen meille jää sairaus nimeltä piste. Piste on Suomessa vielä melkoisen tuntematon sairaus, Tukiaisen lisäksi siitä on todettu vain yksi, hyvin alustava tartunta Marianne Kallio -nimiseltä potilaalta. Pisteen selkeästi erottuvia oireita ovat mm. rintoihin ja huuliin työntyvät slikinoonit, jotka myöhemmin saattavat koteloitua, selkeät potilasta itseään kohden suunnattujen salaliittoteorioiden havaitseminen, seksin puute ja tavaroiden jatkuva hukkaaminen. Ongelmia sijoittaa itsensä vallitsemaan ympäristöön/maailmaan on myös havaittu toisilla, vakavasti altistuneilla potilailla.

Pisteen varsinaista tarttumismekanismia ei tunneta, mutta alustavista testeistä taudin leviämiseen on kyetty littämään oletettu glamourelämä, rikkaat ja hyvintoimeentulevat nallekarhumaiset miehet, jotka mielellään ovat kotoisin jostain muualta kuin Suomesta, hyvin menneet glamourshowt viihtyisissä loungetyyppisissä ravintoloissa, helposti katkeavat jalat ja meikkipussi. Näiden tartuntapintojen vaikutusta toisiinsa ja taudin varsinaiseen puhkeamiseen tutkitaan vielä.  

Lääketieteellinen osastomme nostaa hattua Johannan piste -sairauden havainneelle lääkärille, sen verran vaikeasti havaittava sairaus on. Tukiaisen oireet osuvat kuitenki niin hyvin, että mikäli tohtori on vain sattunut jossain kuulemaan ao. taudista, diagnoosi on kohtuullisen helppo. Esimerkiksi rintojen silikonien koteloituminen, joka Johannan kohdalla aiheuttaa myös kappaleiksi kääryitymistä kuten etana, helpottaa sairauden spesifikoimista oleellisesti. Myös se,että Johanna on julkisesti todennut, että on se kumma kun kaikki, rikaat ja hyvin toimeentulevat miljonäärit kiertävät häntä kuin ruttoa, vaikka hän on blondi, hänellä on rehevä ja pantava peppu ja hän osaa kaikki asennot ja huohotukset, antavat osviittaa että kysymyksessä on nimenomaan tauti nimeltä piste. Valitettava tosiasia kun on se, että hänellä ei ole pantavaa peppua eikä hän ole blondi, huohotuksista tai asennoista emme edes halua tietää, niin jäljelle jää vain rehevyys, joka pitää paikkansa. Ja se sitten pitääkin paikkansa oikein kunnolla! Usealla kymmenellä kilolla.

Salaliitoista, jotka liittyvät oleellisena osana sairauteen, manittakoon nyt vaikkapa koko Suomen median muodostama salaliitto, joka yhteisellä sopimuksella kirjoittavat pelkiä valheita Johannasta, joka kuitenkin on loppupeleissä sangen mukava ja viehättävä nainen. Näin ovat sanoneet ihan kaikki ne ihmiset, jotka ovat neidon tavanneet ja joita ei vielä tämän tapaamisen jälkeen ole alennettu varas- tai hyväksikäyttäjäkategoriaan ja haukuttu julkisesti netissä. Näitä ihmisiä Johannan ympärillä on tällä hetkellä noin yksi. Media sen sijaan kirjoittaa edelleen pelkkiä valheita,  vaikkakaan Johannasta ei kirjoita tällä hetkellä meidän lisäksemme kuin hyvin satunnaisesti korkeintaan Metropoli. Mutta lehdistön salaliitto on siis kiistämättä olemassa.

Johannalla on suuria vaikeuksia asemoida itseään vallitsevaan maailmaan, Itseasiassa erittäin suuria vaikeuksia asemoida itseään edes vallitsevaan todellisuuteen. Ja tämä on oikeastaan se ratkaisevin oire, joka vahvistaa piste -sairauden diagnoosin. Johannahan pitää itseään tällä hetkellä mm. suurena estraaditaiteilijana, joka esittää mahtavaa glamourshowta yleisölle, joka suorastaan syö taiteilijan kädestä. Salit ovat illasta toiseen loppuunmyytyjä, ravintoloitsijat soittelevat posket valuen tähden perään ja kiittelevät mahtavasta showsta. Ja koska kaikki tietävät kuinka hyvin tähdelle maksetaan, keskimäärin joka toisen erinomaisen keikan jälkeen joku nainen, joka yleensä on mustasukkainen näätä, tulee ja varastaa niin puhelimen kuin keikkapalkkion. Viimeaikoina tämä nainen on esiintynyt mm. iranilais- tai kurdinaisen hahmossa, joksi on muuttunut nopeasti oltuaan ensin kaksi suomalaista naista. Palkkioiden perään  huudellaan sitten lähinnä Facebookissa. Todennäköisesti kysymyksessä on aina sama, eri hahmoja ottava näätänainen, joka tällä hetkellä elelee sangen hyvin ja lokoisasti Johannalta varastettujen keikkapalkkioiden turvin. Olemme jopa kuulleet, että tämä harmaa neuvostosuomalainen on alkanut rakentaa omakotitaloa Angelin erämaahan, jossa kyyneleet jäätyvät poskille. 

Rakkaustodellisuus on yksi ulottovuus, joka hämärtyy pistesairaudessa. Johannan kohdalla tämä ilmenee rakkaudessa edesmeneeseen siskoonsa Juliaan, jota Johanna rakastaa koko loppuikänsä kunnes kuolee. Johannan mukaan hänelle on Julian toimesta varattu virkaatekevän prinsessan paikka taivaassa (Julia on se oikea prinsessa), joka sijaitsee jossain aika lähellä kullattua Jerusalemia. Sinne ei mitkään huumeKopposet tai Juha Vuoriset pääse! Tuskin edes Kirsikka, joka myy persettään netissä, Emmy Richistä nyt puhumattakaan, joka halusi vain ilmaista mainosta Johannan avulla ilmaiselle blogilleen Suomessa ja Virossa. Blogi on tosin kirjoitettu ruotsiksi, eikä Emmy ole kertakaan maininnut sitä käsitellessään viime viikonlopun Tallinna -seikkailua. Juliaa Johanna kuitenkin rakastaa koko sydamestään, rakkaus alkoi tod.näk. heti viisi päivää Julian kuoleman jälkeen kun Marja äiti vihdoin ja viimein tavoitti koko tuon ajan kännäämässä olleen esikoistyttären. Rakkautta muistetaan toitottaa aina suureen ääneen kun prosentit veressä (Johannan oma termi) ylittävät 2.2. Julian haudallakin on koitettu kerran käydä, mutta kun sitä ei löytynyt, niin ei sitten...... Olkoon.

Toinen hämärtyneen rakkauden kohde on eläimet. Niitähän Johanna rakastaa lähes yhtä paljon kuin Juliaa, eläinrakkaudesta on olemassa jopa usean eläinlääkärin ja poliisin kirjoittama kirjallinen todistus. Se, että päivystävä eläinkääkäri on kerran, ja tulli nyt toisen kerran, huostaanottanut Johannan suuresti rakastamat elänparat, on vain harmaatukkaisten eläinsuojelijoiden väärinkäsitttämistä. Ihmiset eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä, että jokaikinen eläin nauttii suuresti siitä, että se raahataan ravintolaan, jossa musiikki soi usein jopa ihmiskorvalle liian lujaa. Samoin eläimet suorastaan villiintyvät siitä, että ne jätetään useaksi päiväksi ilman ruokaa ja vettä paskaiseen asuntoon, sillä joku on joskus sanotut Johanalle, että koira pärjää ihan hyvin kolmekin päivää ilman ruokaa.  Ja yksikään eläin, ei koira eikä minipossu, ole koskaan halunnut säännöllisiä ulkoiluttamisaikoja. Homojen hommaa moinen, sanoo Johanna. 

Edellä on siis lääketieteellisen ryhmämme vallitettavan pitkäksi paisunut selostus taudista nimeltä piste. Koko muu ryhmämme sanoutuu irti edellä olevasta.

 

 

    

Oikein kirjoitusta

Myönnetään, eihän tämä meidän tekstikään välttämättä aina kaikkia mahdollisia kielioppisääntöjä noudattele, mutta silloin kun blogisti kehuskelee kirjoittaneensa neljä ällää, joista yhden äidinkielestä ja toisen reaalimuotoisesta psykologiasta, jossa vastaus sisälsi tarinan mukaan noin 50 sivua kirjoitettua tekstiä, lienee kohtuullista odottaa kyseisen sananiekan kirjallisten tuotosten olevan edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä. Tästä oletuksesta lähtien, seuraavassa lyhyehkö suomennos Johannan Seiskan blogiteksteistä. Korostettakoon nyt vielä, että seuraavat tekstit on kirjoittanut siis henkilö, jonka tuotoksia ovat kyynelsilmin kiittäneet niin koulujen rehtorit kuin psykologian opettajat, niistä maksetaan palkkioita ja kirjoittaja on itse kertonut nauttivansa kirjoitustyötään.

Aloitetaan analysointi Seiskan jo lähes legendaariseksi muodostuneesta blogikirjoituksesta, joka on päivätty 12.04.2014 klo 17.15. Blogissa on ennen asiaan siirtymistä kerrottu laajasti matkasta keikalle Ranualle ja Tervolaan, ongelmista lentokentällä, jossa Finnair ei suostunut odottamaan eikä kukaan antamaan kantoapua muovipussikasalle, sekä rakkaudesta niin eläimiin kuin lapsiin. Esimerkkilause seuraavassa:

"Ihailen älykkäitä ihmisiä. Sekä empaattisuus tekee minuun vaikutuksen, lähettelen täältä Lapistakin lapsifaneilleni kivoja kortteja joita he pyysivät." 

Kirjoittaja ihailee siis älykkäitä ihmisiä ja empaattisuuskin tuntuu saavan pisteitä. Se, miksi lapsifanit saavat pyytämiään kivoja kortteja Lapista ei oikein aukene, puhumattakaan siitä, miten lapsifanit, kortit tai Lappi liittyvät edellä kuvattuihin luonteenpiirteisiin. Jos tekstiä lukisi suurennuslasilla, voisi päätyä lopputulokseen, että kortteja saavat älykkäät ja empaattiset lapsifanit, jotka ovat niitä pyytäneet. Tosiasiassa kortin on saanut, jos on saanut, se yksi yhdeksänvuotias tyttö, jonka äidin luona Johanna kävi loisimassa aikoinaan.

Onneksi kirjallinen ilotulitus senkus jatkuu. " Lasten ja eläinten rakkaus on niin vilpitöntä ja he ovat niin aitoja, nautin olla heidän seurassaan. Ja minuun voi nyt siis ottaa yhteyttä kaikki näyttävät ja rohkeat, sekä luotettavat ihmiset, jotka olisivat kiinnostuneita keikkailemaan kanssani! Koko kevät ja kesä on täynnä keikkaa ympäri Suomea, ja haluaisin lavalle kanssani vähintään yhden ihmisen. Tulevalla Lieksan keikallani tulee lavalle varmasti taas Petri Penna, joka on osoittautunut pitkässä juoksussa minun ystäväkseni johon voi luottaa. Hän hoitaa myös YouTube videoita ja musiikkiani. Hän laihtui aivan upeasti!" 

Lasten ja eläinten rakkauden analysoinnin jälkeen, tekstissä siirrytään sen enempää kursailematta suoraan rekrtyointivaiheeseen. Haussa on (jälleen kerran) näyttäviä, rohkeita sekä luotettavia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita keikkailemaan ympäri Suomea. Koko kesä on täynnä keikkaa, tämän hetkisen keikkakalenterin mukaan peräti kolmen keikan verran ennen sitä, että vihdoin ja viimein muutetaan (jälleen kerran) pois Suomesta. Luotettavuus tässä yhteydessä tarkoittanee sitä, että on valmis hytkymään "lavan" nurkassa ilmaiseksi, kantamaan tähdelle viinaa ja hyväksymään sen, että enemmin tai myöhemmin muuttuu varkaaksi ja/tai psykopaatiksi. 

Tähänastisista tanssitytöistä kyseiset ominaisuudet on löytyneet vain Lieksan keikalle saapuvasta Pennan Petristä, joka onkin Johannan ainoa ystävä. Tosin Petrikin on välillä ollut epäsuosiossa, mutta kun hinku julkisuuteen on riittävän suuri, ei pikku haukut ja dissaukset tunnu missään. Kaikenlisäksi Petri on laihtunutkin aivan upeasti siksi, että hän on hoitanut Johannan You Tube -videoita sekä musiikkia. Kysymyksen tosin herättää se, että mitä musiikkia? You Tubessakin pyörii lähinnä käsivaralla kuvattuja keikkataltiointeja, joita Pennan Pete ei varmasti ole "hoitanut" eikä kuvannut. Tai sitten emme vain ole vielä(kään) sisäistäneet Johannan pyörittämän viihdeimperiumin kokoa, jossa työskentelee lukuisten tanssityttöjen lisäksi ainakin siis Penna video- ja musiikkivastaavana, useita keikkamyyjiä, ohjelmatoimistoja ja managereja, yksi jopa Miamissa hoidellen luonnollisesti kansainvälisiä sopimuksia, juristeja, eläintenhoitajia ja turvamiehiä. Siti Johanna kiirehtii keikoilleen lukuisten muovipussiensa kanssa pääsääntöisesti yksin kiljuen lentokentällä ohikulkevilta ihmisiltä kantoapua.

Mutta juttu jatkuu:

"Olen hyvin kiitollinen poliiseille siitä, että he ovat nyt vihdoinkin saaneet kiinni useita eri varkaitani! Muutamat jäivät ihan rysän päältä kiinni Helsingin keskustassa turvakameroiden avulla! Poliisit ovat alkaneet mtyös tutkia uudelleen minuun kohdistuvaa julkista pilkkaa ja herjausta, jossa auttaa myös lakimieheni. Kunnianloukkaus kohdistuu rajusti mediaan, joka siihen osallistuu kohdallani ja se on niin paha rikos, että siitä voi saada pahimmillaan ehdotonta vankeutta."   

Mikäli edellä oleva kappale antaa minkäänlaista kuvaa suomalaisen koululaitoksen oikeinkirjoituksen tasosta, opetusministeriön virkamiehillä riittää työsarkaa. Tuskin koskaan olemme lukeneet julkaistussa tekstissä noin paljon ajatus- yms. virheitä. Haluaisimme vielä kerran muistuttaa, että edellä olevan tekstin on kirjoittanut siis henkilö, joka on oman kertomansa mukaan kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa ällän äidinkielessä ja kirjoittaa näitä tekstejä ammatikseen! Mutta yritetään suomentaa hieman.

 "Olen hyvin kiitollinen poliiseille siitä, että he ovat nyt vihdoinkin saaneet kiinni useita eri varkaitani!" Todennäköisesti lause tarkoittaa, että poliisit ovat saaneet kiinni kirjoittajan varkaita (?).Hän pyörittänee siis jonkilaista varasliigaa. Syytä siihen, miksi tästä pitää poliiseja kiittää, emme tiedä.

"Muutamat jäivät ihan rysän päältä kiinni Helsingin keskustassa turvakameroiden avulla!" Muutamat edellä mainituista varkaista jäivät kiinni Helsingin keskustassa sijaitsevan rysän päältä turvakameroiden auttaessa kiinniotoissa.

"Poliisit ovat alkaneet mtyös tutkia uudelleen minuun kohdistuvaa julkista pilkkaa ja herjausta, jossa auttaa myös lakimieheni." Kirjoittajaan kohdistuu julkista pilkkaa ja herjausta, jota poliisit ovat alkaneet tutkia uudestaan. Tutkintaa helpottaa se, että tätä pilkkaa ja herjausta auttaa mm. kirjoittajan lakimies, joten ainakin yksi syyllinen on jo tiedossa.

"Kunnianloukkaus kohdistuu rajusti mediaan, joka siihen osallistuu kohdallani ja se on niin paha rikos, että siitä voi saada pahimmillaan ehdotonta vankeutta."  Kuten edellä mainittu, pilkka ja herjaus kohdistuu siis kirjoittajaan. Sen lisäksi liikkeellä on kunnianloukkausta, jonka kohteena on media. Tämä on kirjoittajan kohdalla niin paha rikos, että siitä voi saada jopa ehdotonta vankeutta.

Eli lyhyesti suomennettuna koko kappale kuuluu jotensakin näin;

Kirjoittajan varkaita on saatu kiinni keskustan rysässä turvakameroiden toimesta, josta suuri kiitos poliiseille. Samaan aikaan kirjoittajan lakimies avustaa julkisessa pilkassa ja herjauksessa, jota poliisit tutkivat. Media kärsii kunnianloukkauksesta, joka on niin suuri rikos kirjoittajan kohdalla, että siitä voi saada jopa ehdollista vankeutta.

Mikäli emme olisi tippuneet jo ajat sitten prepaid -liitymien numerorumbasta ja omistaisimme toimivan puhelinnumeron, soittaisimme Johannalle aivan varmasti kyyneleet poskille jäätyen ja kyyneleet poskia valuen ja kiittelisimme hänen syvästi koskettavista teksteistään. Aina kun saamme eteemme uuden tekstin, haluamme lisätä liekkejä nuotioon, sillä kun kissat on raivattu pöydältä, hiiret tanssivat.  

Biljonäärien kimppakämppä

Tässä on nyt ollut pikkuinen tauko blogin kirjoittamisessa. Se on johtunut kirjoittajatiimimme kiireistä ja muista sitoumuksista ja toisaalta siitä, että Johannan elämä on viime kuukausina ollut niin värikästä  ja vauhdikasta että se on vetänyt jopa meidät sanattomaksi. Koko blogihan perustettiin alunperin paljastelemaan Johannan lipsauttamia pikkuisia valkoisia valheita, mutta kuten kaikki neitokaisen elämää vähänkin seuranneet ovat huomanneet, valheita ei kertakaikkiaan ole alkuvuodesta esiintynyt. Kaikki mitä on julkaistu ja/tai lausuttu, on ollut sellaista tuubaa, ettei sitä kertakaikkiaan ole voinut kutsua edes valheeksi.

Nyt, viimeisimmissä Seiskan blogikirjoituksissa, Johanna lähestyy kuitenkin onneksi jälleen hieman sitä vanhaa Johannaa, jonka elämä on ainakin joskus ollut uskomattoman ihanaa ja kadehtittavaa. Tällä kertaa muistellaan matkoja, joita tehtiin aikoinaan Julian kanssa. Näillä matkoilla Juliakin oli onnensa kukkuloilla koska parhaimmat bongaukset, joita parivaljakko on koskaan miesrintamalla tehneet, ovat tapahtuneet aina ulkomailla. Tässä yhteydessä ei jostain kumman syystä Artoa mainita ollenkaan. Huippubongaukista hieman tarkemmin seuraavassa.

Täytynee kuitenkin ensin tähän alkuun selventää myöhemmin mainittavia taloudellisia suuruusmittoja. Tulevassa tekstissä Johanna kertoo sisarusten tavanneen useita multibiljonäärejä, mutta koska hän puhuu sujuvaa amerikanenglantia, lienee turvallista olettaa, että tässä yhteydessä biljoona ei suinkaan tarkoita miljoonaa miljoonaa, kymmenen potensiin kaksitoista (1.000.000.000.000) vaan amerikanenglannissa yleisesti biljoonasta käytössä olevaa miljardia, kymmenen potenssiin yhdeksän.

Ja nyt kun perusasiat ovat selvillä, voinemme sukeltaa sisarusten elämään silloin kun kaikki, mukaan lukien miesasiat, olivat mallillaan. Idean muisteluun Johanna sai saatuaan eilen (?) parituntisen puhelun ja kukkalähetyksen Julian vanhalta poikaystävältä, multibiljonääri Davidiltä. Sitä, miten David oli onnistunut onkimaan Johannan pre-paidliitymän numeron ja kuinka kukkalähetys sattui saapumaan samaan aikaan, ei tarina kerro. Kuten ei myöskään sitä, että mihin osoitteeseen kukkaset tulivat. Mutta tietysti jos mies on multibiljonääri, hänellä on keinot käytössään joista normaali-ihminen ei kykene uneksimaankaan. No, David kykeni puhelussaan kuitenkin näyttämään tunteensa paljon syvemmin kuin suomalaiset ikinä. Tässä yhteydessä onkin sitten hyvä mainita eräs lappalainen, jota Juliakaan ei olisi ottanut vaikka olisi saanut miljoonan.

Ennenkuin pääsemme nauttimaan Julian, Johannan ja Davidin yhteisistä, uskomattoman upeista matkoista, on pakko päivittää Julian mieshistoria; ensin oli yksi Mika, joka ei tietenkään ollut Johannan Mika. Sitten oli amerikkalainen Shawn, josta hieman lisää myöhemmin. Ja sitten oli suomalainen Markus, jonka kanssa Julia asui mm. Jollaksessa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki nämä miehet olivat komeita, tasokkaita ja varakkaita, elleivät jopa rikkaita. Siis myös Markus, joka rikkaudestaan huolimatta oli niin helvetin pihi, että asusteli mielummin Jollaksessa koko Tukaisten suvun kanssa kuin olisi tarjonnut mielitietylleen vaikkapa hulppean keskusta-asunnon uima-altaineen. Lopuksi kaikki nämä komeat ja varakkaat miehet muuttuivat tietysti paskiaisiksi, jotka vain satuttivat ja haavoittivat Juliaa. Varkaita ei heistä tietojemme mukaan koskaan kuitenkaan tullut, varkausominaisuudet liitetään exiin vasta siskojen myöhemmässä mieshistoriassa. Varkausominaisuutta tukee myös kohteen oletettu homoseksuaalisuus.

Mutta nyt siis reissuun Davidin kanssa. Tämä multibiljonääri kustansi Julian ja Johannan Malediiveille. Sitä miksi Johanna änkesi reisuun mukaan, jos David kerran oli lätkässä Juliaan, ei tarina kerro, ei varsinkaan kun Johannalla meni koko matka reisille hänen itkiessään hysteerisesti hänen ensirakkauttaan Mikaa.Tarina ei kerro myöskään sitä, että mistä helvetistä tämä David ylensä edes bongasi siskokset ja miksi ihmeessä nämä piti roudata Malediiveille. Anyways, tilanne oli siis se, että Julia ja David kuhertelivat paratiisisaarella keskenään Johannan kulkiessa kolmantena pyöränä nenäliina kourassaan vollottaen perässä. Malediivinien reissu aiheutti sen, että Julia pisti bänks edellämainitun Shawnin kanssa, koska tämä oli vaan turvaton bilettäjä. David sen sijaan tarjosi turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta.

Esimerkki tästä Davidin tarjoamasta turvallisuudesta on mm. se, että hän otti tyttäret asumaan luokseen Dubaihin. Kämpässä asui jo valmiiksi kaksi hollantilaista multibiljonääriä, eli tyttäret olivat siis löytäneet tiensä Malediiveilta suoraan Dubaihin mulitibiljonäärien kimppakämppään! Olemme monesti kyseenalaistaneet Johannan jutut, mutta nyt täytyy kyllä yhtyä täysillä siihen, että moiseen ei tavallinen, harmaa Siwan kassa kykene. Ei totisesti!

Elämä soljui Dubaissa omaa, rauhallista, multibiljonääristä rataansa. Takataskussa oli niin saaria, yksityislentokone ja Rolls Roycen autokuskeja. Jos vaikkapa ruuan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, ongelma ratkaistiin sillä, että tilattiin koko hotellin menu. Siis hotellin menu, vaikka asuttiin Davidin ja muiden biljonäärien kämpässä? Oli se varmasti ihanaa, joten eipä siis ihme, että Johanna toteaa elämänsä lähteneen alamäkeen heti hänen saavuttuaan takaisin Suomeen. Hotellin menu Davidin mulibiljonäärikämppään kannettuna muuttui etelä-helsinkiläisen pizzerian kebabranskalaisiin, jotka nekin pitää maksaa tilaamattomalla laulu- ja tanssiesityksellä kun kukaan ravintola-asiakas ei laskua suostu kuittamaan eikä Visa Electronissa ole enää saldoa. Ja se saatanan ryppyinen viimeinen viisikymppinenkin on meikkilaukun poimuissa niin liiskaantuneena ettei sitä saa irti.

Ennenkuin jatkamme matkaamme, on syytä tarkastella hieman keiden kanssa siskokset mahdollisesti Dubaissa pörräsivät. Bisnessivusto Blomberg on listannut kaksisataa maailman rikkainta ihmistä, ja tuolle listalle pääsee juuri ja juuri, jos sattuu omistamaan muutaman biljoonan. Olettaen siis, että biljoona tarkoittaa miljardia. Tutkivaa journalismia tehden pikainen silmäys listalle osoittaa, että edellä manittu "multibiljonääri David" saattaisi olla sijalta seitsemän löytyvä jenkki David Koch, jonka omaisuus on vaatimattomat 45,2 miljardia. Koch sopii Johannan tarinaan sikälikin, että Davidin isä oli hollantilainen (!) maahanmuuttaja, joten Dubain kimppakämpässä maleksivat hollantilaiset selittynevät sukujuurilla. Varsinkin kun David senior, siis tämä listalla esiintyvä herra, on mennyt nimeämään poikansa myös Davidiksi. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että Julia ja Johanna bailasivat reisullaan David Koch juniorin ja tämän hollantilaisten kavereiden kanssa. Vautsi!

No niin, nyt kun olemme selvittäneet bailauskumppaneiden henkilöllisyyden, jatketaan matkaa. Kuitenkin ennenkuin siirrymme mihinkään, täytyy todeta, että toinen näistä hollantilaista meni ja osti Dubaista käsin huvikseen Miami Star Islandilta 50 miljoonan mökin itselleen. Miten tämä liittyy mihinkään, tai edes Johannan tarinaan..... ei harmaita aavistustakaan. Kunhan nyt vaan tuli mainittua....

Johannalla sen sijaan koko parin kuukauden Dubain reissu meni kokonaan vituiksi siksi, kun hän vollotti Suomeen jäänyttä Mikaa. Se, että ero Mikasta tuli siksi, että Johanna oli erehtynyt ns. oraaliseksisuhteeseen erään juutalaisen kanssa, ei vaikutta asiaan millään tavoin. Ja ihan pikkaisen epäilemme, että ns. seksuaalista kanssakäymistä harrastettiin myös näiden biljonäärien kanssa, vaikkei sitä erikseen mainitakaan. Mika on Johannan suurin rakkaus edelleen, vaikka olikin niin pikkumainen, että antoi kenkää moisen pikkujutun takia. Syvään  suruun Dubaissa ei auttaneet jahdit, ei pullotolkulla kitatut shampanjat, ei hotellin (siis VIIDEN tähden hotellin, luonnollisesti) puutarhassa saadut korut eikä uinnit kapalomehu tuplavodkassa. Kyyneleitä riitti vaikka David heitteli hotellihuoneessa sushiateriallakin kärrynpyöriä ja spagaateja. Johanna oli rikki, niin rikki.....

Ihan lopuksi otetaan esille vielä syyt siskosten alkoholismiin. Se, että Dubaissa vedettiin kaksinkäsin shampanjaa ja tulpavodkakarpalomehua kaksi kuukautta, ei ole syy siihen, että molemmat sisarukset alkoholisoituvat pahasti. Jopa niin pahasti, että tätä kirjoittaessa toinen on jo kuollutkin siihen. Syy alkoholismiin löytyy ammatinvalinnasta, sillä useat showtanssijat ovat Johannan mukaan ainakin osittain alkoholisoituneita. Kiitokset alkoholismista voidaan osoittaa siis Laajasalon Yhteiskoulun opolle. Sitäpaitsi siskokset joivat jo ennen Dubain matkaa. Valitettavasti emme edelleenkään osaa selittää sitä yhteyttä mikä showtanssilla, showtanssijoilla ja Tukiaisten sisaruksilla keskenään. Emmekä sitä, miten se, että useat showtanssijat ovat ainakin osittain alkoholisteja, liittyy siihen, että Julia kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin tai sitä, että vanhempi sisar on sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla.




 

 

  

Palautetta palautteeseen

Kuten joku jossain on varmasti huomannut, emme useastikaan kommentoi saamamme palautetta. Tämä johtuu monestakin eri seikasta, pääosin emme joko osaa, uskalla, muista, viitsi tai jotain., mutta nyt kun kaikki kolme lukijamme ovat vaivautuneet palauttelemoimaan, katsomme aiheelliseksi vastata.

Aivan alkuun haluamme pyytää anteeksi herra/rouva Anonyymiltä, joka lähestyi meitä kysymyksellään, että oletammeko, olisiko Johanna tunnetuna päihdeongelmaisena osannut/jaksanut hoitaa Julian sairauksia. Pyydämme anteeksi epäselvää ulkosantiamme, sillä tavoitteemamme edellisessä kirjoituksessa ei ollut suinkaan vaatia tai edes olettaa, että Johanna olisi jumalvoimillaan, Railin tai edes ulkomaalaisen miljönääri avulla parantanut Julian. Sen sijaan yritimme kiinnittää huomion siihen häpeämättömään rahastukseen, jota yhteinen konsulenttiystävämme kuolleen sisaren kalmon ympärillä tanssien harrastaa. Ja siihen, kuinka suuren surun varjolla, suuren menetykseksensä avulla, tuotemerkki -Tukiainen koittaa omaa brändiään markkinoida. Johannaltahan löytyy kuitenkin ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettu, lähes viisikymmensivuinen psykologinen tutkielma, jota tietojemme mukaan yhä edelleen käytetään maliiesimerkkinä ei pelkästään Laajasalon, vaan koko itäisen Helsingin Lukioissa reaalikoevastauksena. Ja josta Johanna edelleen vastaanottaisi rehtorien posket valuen soittamia kitospuheluita, jos rehtorit eivät olisi tippuneet pre-paid -numeroiden vaihtovauhdista jo noin 15 vuotta sitten. Luulisi tuolla kokemuksella hieman empatiaa löytyvän. Kaikenlisäksi Julian parantamiseen olisi voinut käyttää mm. Udin hepreakielisiä rukouksia tai puhelimitse saatuja, tuntien mittaisia ohjeita Urban the Lukkomieheltä. Lappalaisen hampaattoman shaamaanin loitsuilla ei sen sijaan olisi tehnyt mitään, sillä saamelaisethan ovat kaikki rikollisia naistenhakkaajia, jotka demoonisesti nauraen korkeintaan haakaavat itseään viinilaseilla päähän.

Joten nöyrin anteeksipyyntömme siis herra/rouva Anonyymiltä, yritämme tulevaisuudessa terävöittää kirjoituksiamme siten, että laajahko Anonyymien -sukukin pääsisi perille lopullisesta tavoitteestamme.

Sitten toiseen palautteeseen, jota luimme lähinnä posket kyyneleihin jäätyen Angelin erämaassa. Emme ole, lähinnä heikohkosta elämänkokemuksestamme johtuen, tottuneet positiivisuuteen muualla kuin sukupuolitesteissä ja puhallusratsioissa, joten emme oikein osaa niitä käsitellä. Nöyrästi kiitämme ensinnäkin siitä, että possessiivisuffelimme käyttö sai kiitosta. Haluamme julkituoda myös sen, että olemme panostaneen illatiivin, ablatiivin, abessiivin, transalatiivin sekä adessivin virheettömään käyttöön. Kirjoitimme kaikista niistä ylioppilaskirjoituksissa laudaturin, jonka kateellinen ylioppilaslautakunta myöhemmin siiten laski abrobaatturiin. Saimme kuitenkin useita puheluita myöhemmin prepaid -liittymäämme ulkomaalaisilta miljonääreiltä, joiden kanssa keskusteluimme tuntikausia  juuri näiden sijamuotojen käytöstä. 

Palautteen antaja, Fretti, kysyi onko näitä tekstejämme luettavissa myös jossain muussa blogissa kuin tässä. Vastaus on että kyllähän näitä valitettavasti netistä löytyy, juuri tällä hetkellä kirjoitamme viittä erillistä blogia, jotka tosin kaikki muut ovat vieläkin kuivempia kuin tämä. Yksi blogeistamme käsittelee jopa puhtaasti vain ja ainoastaan omaa, henkilökohtaista elämäämme, joten tämä aiihe kertonee kaiken siitä, ettei siihen ainakaan kannata sekaantua. Haluamme muuten tässä yhteydessä katkaista siivet siltä huhulta, että suuresti kunnioittamamme Joe Pasko ja ryhmämme olisi sama henkilö. Ei ole. Me olemme kumpikin tahoillamme kirjoittajia, joita yhdistää sama mielenkiinnon kohde. Joe on kollegamme, suuri opastajamme, innoittajamme ja idolimme. 

Mitä tunnetun sairauden, diapeteksen kirjoitusasuun, on totta, että se on aikoinaan tunnettu nimellä diabetes. Saamiemme tietojen mukaan Suomalaisten Sairauksien Kansallinen Nimilautakunta (SSKN) on kuitenkin toistaiseksi vielä salaisessa kokouksessaan päättänyt muutta sairauden nimen helpommaksi ja poistaa siitä vierasveräisen b -kirjaimen. Joten tulevaisuudessa sairautta kutsutaan siis suomalaiskansallisesti dipetekseski, joka jakaantuu vielä kahtia, numero ykköseen ja kakkoseen.

Tässä siis poikkeuksellisesti palaute palautteeseen. Lainataksemme Johannaa tähän loppun, "kohta jatkuu...." Sillä välin hukumme suuren fanimme, erään 4 -vuotiaan lapsen meille jakamiin lahjoihin ja tekstiviesteihin. Kuulimme jopa, että kun painoimme tuota "julkaise" -nappia ja poistuimme linjoilta, tämä lapsi olisi itkenyt tuntikausia ikävästä. Tämä antaa meille voimia, varsinkin kun kaulassamme ollut risti valui rintojamme kohden vaikka olimme vain syömässä ja ketju sekä lukko olivat ehjiä. Ihmettelemme myös suihkuhuoneen lattialla vellovaa kuukautisverta, josta on selkeästi havaittavissa askeleet, jotka menevät sinne sun tänne. Kukaan Suomen papeistakaan ei enää vastaa puheluihimme, joka mielestämme on verinen (hah, olipa sopiva adjektiivi!) vääryys.  Mutta kaikesta näistä, ja paljosta muusta, lisää siis tulevaisuudessa.  

Toinen maailma

"Ettekö kestä sitä, että on olemassa myös toinen maailma kuin tämä jossa elämme nyt....??????" Johanna Tukiainen, Seiskan blogin kommenttiosuus 14.02.2014.

No kestetään kestetään. Itse asiassa ihan hyvin kestetäänkin. Pikkaisen kun miettii, niin olet Johanna ihan oikeassa tuossa(kin). Nopeasti ajateltuna tulee helposti mieleen ainakin kaksi eri maailmaa, joissa toisessa ME elämme, toisessa taas emme. Otetaan esimerkki.

Toinen maailma:  "En voi käsittää mistä ihmeestä monien ihmisten suuri viha kumpuaa (ei onneksi sitä ole kaikilla, Suomesta löytyy paljon fanejani ja todellisia ystäviä jotka puolustavat ja auttavat!) Olen huomannut monien ihmisten suhtautumisesta, että he ovat tahalleen luoneet tietynlaisen käsityksen minusta tuntemattaankin, heillä on niin voimakas ennakkoluulo, että sitä ei muuta vaikka minuun tutustuisikin henkilökohtaisesti. Kaiken tämän surun ja vastoinkäymisten keskellä on törkeää edes yrittää väittää, että minulla olisi ollut jotain osuutta Julian kuolemaan. Enkä todellakaan myynyt mitään hautajaisia minnekään, olimme nimenomaan päättäneet että ne ovat henkilökohtainen ja privaatti tilaisuus," Johanna Tukiainen, Seiskan blogi 30.01.2014

Ja sitten se toinen: Johanna, ei sinua kukaan vihaa oikeassa elämässä. Sinua korkeintaan säälitään. "Tietynaisen käsityksen" ihmiset ovat luoneet sinusta mm. isäsi kertomuksista, omista kirjoituksistasi, oman käyttäytymisen takia, oikeuden päätöksistä, silminnäkijähavannoista keikoltasi/asemilta/ravintoloista/kaduilta, videoklipeistä, joita You Tube on väärällään jne. Ihan vain muutama mainitaksemme. Tämä oikea maailma EI muutu toiseksi, vaikka et muuta kirjoittaisikaan blogiisi, kuin sen, kuinka väärinkäsitetty julkisuuskuvan media on sinusta luonut. Varsinkaan kun mikään muu media ei sinusta enää kirjoita kuin Seiska, johon olet kaiken lisäksi ainakin vielä toistaiseksi työsuhteessa.

Siinä oikeassa maailmassa se olit juuri sinä, jolla oli paljonkin tekemistä Julian kuoleman kanssa. Se olit juuri sinä, joka juuri ennen kuolemaa annoit Julialle kourallisen tabuja, se olit sinä, joka et viiteen vuorokauteen ollut kiinnostunut Juliasta, joka makasi erittäin huonossa kunnossa/kuolleena kotonaan. Se olit juuri sinä, jolle tuolloin oli paljon tärkeämpää bilettää tiistaihin asti, kunnes äitisi vihdoin ja viimein sai sinut puhelimitse kiinni. Se olit juuri sinä, jolle ensimmäisenä kuolinviestin kuutuasi tuli mieleen soittaa Seiskan toimittajalle ja rahastaa tälläkin asialla. Se olit juuri sinä, joka myöhästyit tuosta "henkilökohtaisesta ja privaatista" tilaisuudesta, se olit juuri sinä, jonka suremiskuva jouduttiin lavastamaan Julian haudalle, koska kukaan perheestäsi ei halunnut kanssasi samaan kuvaan.

Johanna, se olet juuri sinä, josta tähän asti olemme kirjoittaneet sydämellisen lämpimästi, hieman niinkuin pikkaisen jälkeenjääneestä sisaresta, huumorin ja sarkasmin kautta asioita lähestyen. Mutta tuo häpeämätön oman siskon kuolemalla ratsastaminen oman itsensä kohottamiseksi ja ihan vain meikkipussin täyttämiseksi, ei ansaitse pilkettä silmäkulmassa, se ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, emmekä ole aivan varmoja edes siitä, että ansaitseeko se blogikirjoitustakaan. Sen sijaan se ansaitsee syvän halveksunnan, se ansaitsee tulla aukikirjoitetuksi, ei sen takia, että sinä siitä mitään oppisit, nöyrtyisit ja kenties jopa oppisit jotain. Se ansaitsee tulla kirjoitetuksi,  vaikkapa ihan vain Julian kunniaksi.

Julia oli sairas. Monellakin tapaa. Hänellä oli diapetes, jota hän ei kyennyt hoitamaan. Lisäksi hän oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tämä on totuus, joka sinunkin, Johanna, pitäisi tunnustaa. Sen sijaan, että olisit tukenut siskoasi hänen ponnisteluissaan sairauksiensa hoitamisessa, pyrkinyt auttamaan häntä jos/kun huomasit, ettei Julia siihen itse kykene, sinä avasit alkoholisitille uusia ovia, joiden avulla hänen sairautensa paheni. Ja siinä samalla tulit vieneeksi mahdollisuuden hoitaa diapetestä. Jos et suoranaisesti siskoasi tappanut, mahdollistit omilla toimillasi hänen kuoleman. Ja sen kanssa sinä joudut elämään lopun elämääsi.  Joka on sinulle aivan oikein.

Et tule saamaan sääliä surevilla Julian -muisto- tai viimeiset-sanat-kirjoituksillasi, nostat niillä vain ja ainostaan lisäinhoa. Odotat innolla paratiisia, jossa voit käyskennellä hohtavalla hiekalla Julian kanssa käsikkäin. Todennäköisesti, jos paratiisissa on mahdollisista hyötyä jotenkin vaikkapa ihmisen siirtämisestä helvettiin, siirtäisit siskosi sinne ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Jotta saisit itsellesi jotain hyvää.

Palaamme, jos palaamme, vielä joskus, normaalilla blogikirjoituksilla takaisin. Siiihen asti esitämme vain syvän, mahdollisimman syvän, halveksuntamme sinua kohtaan.

 

Lähestymisiä

Tässä on viime aikoina saanut seurata Johannalta erilaisia lähestymisiä  enemmän kuin lääkäri määrää. Asioita ja ihmisiä on lähestytty jopa niinkin voimallisesti, että osalle niistä on jouduttu hakemaan ihan oikeuslaitokselta kielto. Eli että nyt riittää tuo lähentyminen!

Ex-aviomies A.Länsman ja ex-manageri-paraskaveri-pilleritoimittaja Jarna-Kristiina-Isabella Lahdenvuo-Leskelä-Kervinen-Länsman ovat hakeneet ja saaneet vuoden mittaisen lähestymiskiellon Johannalle. Eli theSuurin ei saa lähestyä tätä väitetttyä kihlaparia milläänlailla. Laki ei kiellä sitä, että pariskunta itse lähestyy Johannaa, joten odotettavissa on mielenkiintoisia vääntöjä siitä, kuka on lähestynyt ja ketä, miten ja milloin. Ja millä mielellä. Ja mitä lähetymisessä on tapahtunut. Ja kuka joi ne viinat.

Tällä välin Johanna on lähestynyt itsekin erilaisia asioita. Kaikki alkoi siitä, kun Johanna lähestyi juoppohulluutta viisi (5) vuorokautta samaan aikaan kun siskonsa Julia (R.I.P.) lähestyi maallisen vaelluksensa päätepistettä Jollaksen merenrantahuvilassa. Tuon viiden vuorokauden juoppoputken aikana Johanna ehti tosin kuulemaan Julian viimeisiä sanoja vähintäänkin yhden kirjan verran, vaikkei mm. vastannut puhelimeen ja ajoi tulevan ruumiin takaisin Jollakseen tämän tultua käväisemään Johannan ryyppyputkibileissä uusien tabujen ja alkoholin toivossa. Onneksi Julia lopulta nukkui kauniisti pois onnellisena siitä, että oli saavuttanut unelmansa ja saanut elää elämää, jota halusikin. Alkoholilla tai pillereillä ei luonnollisesti ollut mitään tekemistä Julian kuoleman kanssa, ei ainakaan Johannan mukaan..

Seuraavaksi Johanna lähestyi Seitsemän Päivää lehteä pyytäen toimittajaa ja kuvaajaa lähestymään Julian hautajaisia. Lehti lähestyi ja julkaisi lavastetut kuvat   
taivaalle tuskaansa ulvovasta Johannasta. Tähän liittyy vahvasti myös kiellot siitä, että Johanna olisi myynyt siskonsa hautajaiset Seiskalle, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Johanna teki vain työtänsä, hänhän on Seiskan palkkalistoilla ja ilmoitti työnanantajalleen poissaolonsa syyn. Joka sitten ilmestyi kutsumatta paikalle. Tätä jos jotain ei siis voi mitenkään kaataa Johannan syyksi! Jännää on tosin se, ettei yksikään muu lehti tai tiedotusväline osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa Julian maahanpanijaisia kohtaan.

Hautajaisten jälkeen jossain välissä Johanna päätti lähestyä raittiutta. Hän hakeutui katkolle, jossa alkoholin ja muiden huumaavien aineiden käyttö on selkeästi rajoitetumpaa kuin "siviilissä". Johanna ei olisi haluttu ja kadehtittu glamourtähti, jollei hän olisi käyttänyt lepoaikaansakin hyväkseen itseään sivistäen. Sairaalasängyssä maaten Johanna ehti paneutua maailmankirjallisuuden klassikoihin, joihin lasketaan tässä tapauksessa mm. Aku Ankka -lehti, useat romaanit sekä tiedejulkaisut, joita tähtemme luki apinamaisella raivolla kankkustärinästään huolimatta. Selvittyään katkosta Johanna lähestyi vanhasta tottumuksestaan sitten useita ravintola-asiakkaita Kallion viihtyisissä keskiolutkuppiloissa, joissa Johanna vietti aikaansa koko maallinen omaisuutensa muovikasseihin tungettuna. Johannahan on julkisesti kertonut viihtyvänsä lounge -tyylisissä paikoissa, joissa soi hillitty kevytjazz. Kalliossa nämä reunaehdot täyttää kevyesti useampikin ravintola, hyvällä tuurilla saattaa löytyä vielä kaverikin, joka tarjoaa glamourtähdelle sen yhden punaviinilasillisen, jonka Johanna on tottunut nauttimaan ennen kauneusunilleen vetäytymistä.

Kun sitten Julian hautajaisshokista on selvitty, edessä on hänen muistolleen omistettu muistokiertue. Kiertue sisältää tätä kirjoittaessa tasan yhden keikan, joka sekin on jo heitetty, mutta uskomme vakaasti, että kunhan ihan kuka tahansa, joka haluaa juuri tällä hetkellä toimia Glamour Dolls -tanssiryhmän managerina ja/tai useat suuret ohjelmatoimistot, jotka jo muutenkin myyvät Johanna Tukainen -showta, saavat vain muistokiertuesuunnitelmat tietoonsa, ongelmia saattaa syntyä vain ja ainoastaan siitä, että mistä löytää kiertuebussi ja -henkilökunta näinkin pikaisella aikataululla koko maata ja mahdollisesti ainakin Miamiseen ylettyvälle kiertuelle. Koskettavasta showsta saatiin pieniä maistiaisia jo viim eviikonlopun ennakkokeikalla, jossa Johanna lähes transsimaisessa surussaan ulvoi ja kyykisteli maailmankuulun ruotsalaissäveltäjän Emmy Richin luoman Julia -muistokappaleen tahdissa. Muutoin show kulki vanhoja askelmerkkejä seuraillen, Johanna esitti playbackina vanhoja, suosittuja hittejään sekä eroottisia tanssiliikkeitä.

Johanna elää siis juuri tällä hetkellä hyvin lähestymiskeskeistä elämää. Sitä ei haittaa edes se, että edellämaintut henkilöt ovat kieltäneet häntä lähestymästä itseään, ns. Huojuvat ovat lähestymisen sijaan korkeintaan irtaantumassa tähdestä, kaikki kotieläimet ovat lähestyneet aivan muita henkilöitä kuin Johannaa, iskä,äiskä ja muut sisarukset ovat lähestyneet korkeintaan toisaan Johannan kustannuksella. Johannalle ei ole siis jäämässä kuin Albertinkadun avaimet, jotka eivä enää sovi ovessa olevaan lukkoon, Kallion loungeista löytyvät satunnaiset tuttavuudet, jotka suostuvat majoittamaan tähden ns. kasva-visa-maksulla yhdeksi-kahdeksi yöksi ja alkoholiparantola, jossa sielläkään ei voi eikä saa ihan loputtomasti maleksia.  Onneksi Johannalla on edessään hulppea muistokiertue sekä tulevaisuus USAssa rikkaan miehen vaimona, kolmen lapsen ja kultaisen noutajan kanssa. Tämä ei edellytä muuta kuin sen, että Johanna nousee omille jaloilleen ja huutaa Halleluja!   

Suruaika

Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.

Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.

Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.

Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.

No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.

Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.

Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta. 

Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan.  Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.

Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.

Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.

Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.

Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.

Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!

Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi.  Ja siitä, kuinka minä suren.