Kun aloittelimme tämän blogin kanssa vuonna 2013, ajattelimme kirjoittaa Tukiaisen Johannan törttöilyistä ja hänen elämänsä sattumuksista kieli poskessa, lempeästi ja hyväntahtoisesti naureskellen. Nyt, 1,5 vuotta tuosta hetkestä, olemme tulleet siihen tulokseen, että Johanna Tukiaisen elämä itsessään on jo niin huvittavaa ettei siihen mitään blogikirjoituksia tarvita. Toisin sanoen, luet juuri nyt Tutkivien viimeistä kirjoitusta kohdehenkilöstä. Palaamme ehkä joskus jossain, tai sitten emme. Toivottavasti olemme jossain välissä kuitenkin ehtineet tuottamaan lukijoillemme edes pikkaisen viihdykettä, kenties muutaman naurun tai hymähdyksen. Sillä se tässä kaikessa kuitenkin on ollut tavoitteena.
Kiitokset kaikille lukijoillemme ja seuraajillemme. Kun aloitimme, emme voineet kuvitellakaan kuinka paljon lukijoita saisimme. Tänään, maanantaina 15.12.2014, blogimme kokonaislukijamäärä on hieman alle puoli miljoonaa lukijaa! Tai ainakin sivuillamme on käyty lähes puoli miljoona kertaa, jotenkin on vaikea uskoa, että joku olisi jopa jaksanut lukea näitä tekstejämme niin monta kertaa. Kiitoksia kaikille teille. Kiitoksia myös kommenteista joita olette jakaneet, joko blogin kommenttikenttään tai suoraan sähköpostilla. Välillä olemme olleet korvat punaisina, välillä valvoneet öitä palautteen takia, joskus naureskelleet Johannan palautteelle, joskus taasen kiitollisena kumartaneet positiiviselle palautteelle.
Ja aivan lopuksi muutama sananen vielä Johannasta. Rouvahan on ihan oikeasti aikamoinen surullisen hahmon neito. Johanna koettaa epätoivoisesti pysyä ja pitää kiinni glamourista, vaikka jokaikinen hänen elämäänsä pikkaisen enemmän seurannut tietää, ne ne ajat ovat jääneet jo kauas. Johannan päivitykset sosiaalisessa mediassa vielä korostavat tätä, kuka muistaa yhtäkään edes pikkaisen glamouriin viittaavaa päivitystä, joka olisi alle 10 vuoden ikäinen? Glamourkuvat iltapuvuissa Miamista, viiden tähden hotelleista tai jahdeista sijoittuvat kaikki aikaan, jolloin spiruliina, ulosotto eikä huumaavat aineet olleet vielä saaneet otetta Johannasta. Nykyisin hän elää muistoillaan, tämän päivän meno kun ei ole lähelläkään noita escort -service aikoja. Johanna on joskus ollut kuitenkin ollut ihan ookoo -näköinen, kohtuullisen kuranttia tavaraa keskitasoisella seuralaispalvelumarkkinoilla. Nykyään.... no sanotaanko että jonkun verran pitäisi tehdä hommia jotta pääsisi edes seuralaispalveluyritysten listoille...... edes niille alimmille.
Johanna Tukiaisella on ihan aitoja faneja ehkä noin viisi kappaletta. Nämä tyypit ostavat jokaikisen aivopierun jonka päähenkilö nettiin tuottaa. Nämä henkilöt ovat aidosti sitä mieltä, että Johannan saama negatiivinen huomio johtuu siitä, että noin 99% ihmisistä on kateellisia Johannalle. Kateellisia mistä? Oli ihan pakko kysyä.
Suurin osa ihmisitä, jotka Johannan keikoille raahautuvat, tekevät sen siksi, että he haluavat nähdä sirkuksen partaisen naisen. He odottavat riehumista, kahvikermashowta, poliiseja, känniörvellystä jne. Ja jos tätä ei tule, he poistuvat paikalta. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii mm. se, että kun Jossu esiintyy, esityksen alussa väkeä on pilvin pimein, mutta kun show alkaa vedellä viimeisiään, yleisö on kaikonnut aika tehokkaasti. Olemme todistaneet tämän monella keikalla ja miettineet, että olisiko kysymys siitä, ettei yleisö ole sittenkään saanut sitä mitä tuli hakemaan? Eli riehumista, kahvikermashowta, poliisieja, känniörvellystä jne.? Sen sijaan he ovat saaneet epävireistä laulua laulun päälle, RIPJuliaa isolla kädellä, haahuilua ja pylly läpsimistä jumppanauhalla tai ilman. Mutta eivät siis sitä, mistä ovat maksaneet.
Netissä pyörii useita keskustelupalstoja ja jopa kokonaisia nettiyhteisöjä aivan pelkästään Johanna Tukiaisen ympärillä. Nämä palstat ja yhteisöt ovat luoneet useita ystävyyssuhteita, ihmiset ovat tavanneet samasta aiheesta kiinnostuneita tyyppejä, toisia ihmisiä, onpahan muutama ihmissuhdekin syntynyt näillä palstoilla tietojemme mukaan. Eli kyllä Johanna on jotain positiivistakin saanut aikaan. Siitä sinulle suuri kiitos , Johanna.
Johanna, meillä on kiistattomia todisteita siitä, että sinä aivan suuressa henkikökohtaisuudessasi luet tätä blogia. Siksipä haluaisimme antaa muutaman ajatuksen mietittäväksi. Nämä eivät ole ohjeita, sillä me emme todellakaan ole tyyppejä, joilla olisi varaa neuvoa ketään. Mutta toivomme sinun miettivän seuraavia asioita. Jos ei muuten, niin ihan oman mielenterveytesi kannalta.
- Huumaavien aineiden käyttö. Onko pakko vetää pillereitä ja viinaa? Tai jos on, niin onko pakko vetää niitä sekaisin?
- Painonhallinta. Johanna, sinä olet lihava. Sitä ei muuta katonrajasta otetut valokuvat eikä photoshoppaus. Pituuteesi nähden kärsit todennäköisesti vaikeasta ylipainosta. Olisiko syytä miettiä aitoa ja oikeaa laihduttamista?
- Julia. Anna nyt jo herran jestas sisaresi levätä rauhassa. Jos sinulla ei ole muuta mielestäsi julkisuuteen kelpaavaa asiaa kuin ripjulia, niin kannattaako siellä roikkua? Oikeasti. Mutta anna edes Julialle rauha.
- Show. Sinä et osaa laulaa. Et vaikka Laajasalosta olisikin pianonsoitosta 3/3. Keskity vaikka tanssiin, sillä sen osaamista on paljon helpompi feikata kuin laulun osaamista.
- Perhe. Rauhoitu. Perheesi todennäköisesti jopa tukisi sinua, jos et jokaisessa käänteessä viinan ja pillereiden voimalla haukkuisi heitä. Yleensä vielä joskus klo 03.00 - 05.00 yöllä.
- Mielenterveys. Meidän lääkärijäsen on estynyt juuri nyt, mutta sinulla on selkeästi mielenterveydellisillä ongelmia. Todennäköinen diagnoosi on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hae apua. Se helpottaa. Ja muista syödä niitä lääkkeitä sen ohjeen mukaan. Yliannostus ei paranna sinua yhtään nopeammin.
- Valehtelu. Lopeta se. Ainakin se valehtelu, joka yhdellä klikkauksella netissä on maailman helpointa todistaa... no, valheeksi. Jos sinun on pakko valehdella, koita löytää sitten aiheita joista ei ole todisteita,. Kenties ainakin ne viisi faniasi uskovat sen.
- Koirat. Olet ottanut koiria, jotka luottavat sinuun. Ne luottavat, että pidät heistä huolta koska heillä ei ole ketään muutakaan. Kumpikaan koiristasi ei ole itse valinnut sinua huoltajakseen, joten älä herran jestas kiduta heitä siitä, että ovat joutuneet Albertin residenssiin. Ruoki niitä, käytä ulkona äläkä jätä heitä yksinään vuorokausiksi. Kun sinulla niitä ystäviä omin sanojesi mukaan riittää, pyydä heitä auttamaan koirien hoidossa jos itse et kykene. Mutta yksikään koira ei selviä kolmea vuorokautta yksin vaikka vettä ja ruokaa olisikin tarjolla. Ja ne koirat ovat täysin syyttömiä omaan tilanteeseensa.
No niin, tämä oli siis tässä. Haluamme koko joukkuemme toimesta toivottaa lukijoillemme ja Johannalle oikein hyvää ja rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta 2015. Toivottavasti Johanna saa elämästä kiinni tulevan vankeustuomion aikana. Vaikka se olisikin huonompi uutinen meille näädille, niin kyllähän se pelastasi yhden ihmisen. Toivottavasti.
Hauskaa Joulua ja Onnelista Uutta Vuotta 2015
Tutkiva journalistiryhmä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste glamour. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste glamour. Näytä kaikki tekstit
maanantai 15. joulukuuta 2014
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Biljonäärien kimppakämppä
Tässä on nyt ollut pikkuinen tauko blogin kirjoittamisessa. Se on johtunut kirjoittajatiimimme kiireistä ja muista sitoumuksista ja toisaalta siitä, että Johannan elämä on viime kuukausina ollut niin värikästä ja vauhdikasta että se on vetänyt jopa meidät sanattomaksi. Koko blogihan perustettiin alunperin paljastelemaan Johannan lipsauttamia pikkuisia valkoisia valheita, mutta kuten kaikki neitokaisen elämää vähänkin seuranneet ovat huomanneet, valheita ei kertakaikkiaan ole alkuvuodesta esiintynyt. Kaikki mitä on julkaistu ja/tai lausuttu, on ollut sellaista tuubaa, ettei sitä kertakaikkiaan ole voinut kutsua edes valheeksi.
Nyt, viimeisimmissä Seiskan blogikirjoituksissa, Johanna lähestyy kuitenkin onneksi jälleen hieman sitä vanhaa Johannaa, jonka elämä on ainakin joskus ollut uskomattoman ihanaa ja kadehtittavaa. Tällä kertaa muistellaan matkoja, joita tehtiin aikoinaan Julian kanssa. Näillä matkoilla Juliakin oli onnensa kukkuloilla koska parhaimmat bongaukset, joita parivaljakko on koskaan miesrintamalla tehneet, ovat tapahtuneet aina ulkomailla. Tässä yhteydessä ei jostain kumman syystä Artoa mainita ollenkaan. Huippubongaukista hieman tarkemmin seuraavassa.
Täytynee kuitenkin ensin tähän alkuun selventää myöhemmin mainittavia taloudellisia suuruusmittoja. Tulevassa tekstissä Johanna kertoo sisarusten tavanneen useita multibiljonäärejä, mutta koska hän puhuu sujuvaa amerikanenglantia, lienee turvallista olettaa, että tässä yhteydessä biljoona ei suinkaan tarkoita miljoonaa miljoonaa, kymmenen potensiin kaksitoista (1.000.000.000.000) vaan amerikanenglannissa yleisesti biljoonasta käytössä olevaa miljardia, kymmenen potenssiin yhdeksän.
Ja nyt kun perusasiat ovat selvillä, voinemme sukeltaa sisarusten elämään silloin kun kaikki, mukaan lukien miesasiat, olivat mallillaan. Idean muisteluun Johanna sai saatuaan eilen (?) parituntisen puhelun ja kukkalähetyksen Julian vanhalta poikaystävältä, multibiljonääri Davidiltä. Sitä, miten David oli onnistunut onkimaan Johannan pre-paidliitymän numeron ja kuinka kukkalähetys sattui saapumaan samaan aikaan, ei tarina kerro. Kuten ei myöskään sitä, että mihin osoitteeseen kukkaset tulivat. Mutta tietysti jos mies on multibiljonääri, hänellä on keinot käytössään joista normaali-ihminen ei kykene uneksimaankaan. No, David kykeni puhelussaan kuitenkin näyttämään tunteensa paljon syvemmin kuin suomalaiset ikinä. Tässä yhteydessä onkin sitten hyvä mainita eräs lappalainen, jota Juliakaan ei olisi ottanut vaikka olisi saanut miljoonan.
Ennenkuin pääsemme nauttimaan Julian, Johannan ja Davidin yhteisistä, uskomattoman upeista matkoista, on pakko päivittää Julian mieshistoria; ensin oli yksi Mika, joka ei tietenkään ollut Johannan Mika. Sitten oli amerikkalainen Shawn, josta hieman lisää myöhemmin. Ja sitten oli suomalainen Markus, jonka kanssa Julia asui mm. Jollaksessa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki nämä miehet olivat komeita, tasokkaita ja varakkaita, elleivät jopa rikkaita. Siis myös Markus, joka rikkaudestaan huolimatta oli niin helvetin pihi, että asusteli mielummin Jollaksessa koko Tukaisten suvun kanssa kuin olisi tarjonnut mielitietylleen vaikkapa hulppean keskusta-asunnon uima-altaineen. Lopuksi kaikki nämä komeat ja varakkaat miehet muuttuivat tietysti paskiaisiksi, jotka vain satuttivat ja haavoittivat Juliaa. Varkaita ei heistä tietojemme mukaan koskaan kuitenkaan tullut, varkausominaisuudet liitetään exiin vasta siskojen myöhemmässä mieshistoriassa. Varkausominaisuutta tukee myös kohteen oletettu homoseksuaalisuus.
Mutta nyt siis reissuun Davidin kanssa. Tämä multibiljonääri kustansi Julian ja Johannan Malediiveille. Sitä miksi Johanna änkesi reisuun mukaan, jos David kerran oli lätkässä Juliaan, ei tarina kerro, ei varsinkaan kun Johannalla meni koko matka reisille hänen itkiessään hysteerisesti hänen ensirakkauttaan Mikaa.Tarina ei kerro myöskään sitä, että mistä helvetistä tämä David ylensä edes bongasi siskokset ja miksi ihmeessä nämä piti roudata Malediiveille. Anyways, tilanne oli siis se, että Julia ja David kuhertelivat paratiisisaarella keskenään Johannan kulkiessa kolmantena pyöränä nenäliina kourassaan vollottaen perässä. Malediivinien reissu aiheutti sen, että Julia pisti bänks edellämainitun Shawnin kanssa, koska tämä oli vaan turvaton bilettäjä. David sen sijaan tarjosi turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta.
Esimerkki tästä Davidin tarjoamasta turvallisuudesta on mm. se, että hän otti tyttäret asumaan luokseen Dubaihin. Kämpässä asui jo valmiiksi kaksi hollantilaista multibiljonääriä, eli tyttäret olivat siis löytäneet tiensä Malediiveilta suoraan Dubaihin mulitibiljonäärien kimppakämppään! Olemme monesti kyseenalaistaneet Johannan jutut, mutta nyt täytyy kyllä yhtyä täysillä siihen, että moiseen ei tavallinen, harmaa Siwan kassa kykene. Ei totisesti!
Elämä soljui Dubaissa omaa, rauhallista, multibiljonääristä rataansa. Takataskussa oli niin saaria, yksityislentokone ja Rolls Roycen autokuskeja. Jos vaikkapa ruuan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, ongelma ratkaistiin sillä, että tilattiin koko hotellin menu. Siis hotellin menu, vaikka asuttiin Davidin ja muiden biljonäärien kämpässä? Oli se varmasti ihanaa, joten eipä siis ihme, että Johanna toteaa elämänsä lähteneen alamäkeen heti hänen saavuttuaan takaisin Suomeen. Hotellin menu Davidin mulibiljonäärikämppään kannettuna muuttui etelä-helsinkiläisen pizzerian kebabranskalaisiin, jotka nekin pitää maksaa tilaamattomalla laulu- ja tanssiesityksellä kun kukaan ravintola-asiakas ei laskua suostu kuittamaan eikä Visa Electronissa ole enää saldoa. Ja se saatanan ryppyinen viimeinen viisikymppinenkin on meikkilaukun poimuissa niin liiskaantuneena ettei sitä saa irti.
Ennenkuin jatkamme matkaamme, on syytä tarkastella hieman keiden kanssa siskokset mahdollisesti Dubaissa pörräsivät. Bisnessivusto Blomberg on listannut kaksisataa maailman rikkainta ihmistä, ja tuolle listalle pääsee juuri ja juuri, jos sattuu omistamaan muutaman biljoonan. Olettaen siis, että biljoona tarkoittaa miljardia. Tutkivaa journalismia tehden pikainen silmäys listalle osoittaa, että edellä manittu "multibiljonääri David" saattaisi olla sijalta seitsemän löytyvä jenkki David Koch, jonka omaisuus on vaatimattomat 45,2 miljardia. Koch sopii Johannan tarinaan sikälikin, että Davidin isä oli hollantilainen (!) maahanmuuttaja, joten Dubain kimppakämpässä maleksivat hollantilaiset selittynevät sukujuurilla. Varsinkin kun David senior, siis tämä listalla esiintyvä herra, on mennyt nimeämään poikansa myös Davidiksi. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että Julia ja Johanna bailasivat reisullaan David Koch juniorin ja tämän hollantilaisten kavereiden kanssa. Vautsi!
No niin, nyt kun olemme selvittäneet bailauskumppaneiden henkilöllisyyden, jatketaan matkaa. Kuitenkin ennenkuin siirrymme mihinkään, täytyy todeta, että toinen näistä hollantilaista meni ja osti Dubaista käsin huvikseen Miami Star Islandilta 50 miljoonan mökin itselleen. Miten tämä liittyy mihinkään, tai edes Johannan tarinaan..... ei harmaita aavistustakaan. Kunhan nyt vaan tuli mainittua....
Johannalla sen sijaan koko parin kuukauden Dubain reissu meni kokonaan vituiksi siksi, kun hän vollotti Suomeen jäänyttä Mikaa. Se, että ero Mikasta tuli siksi, että Johanna oli erehtynyt ns. oraaliseksisuhteeseen erään juutalaisen kanssa, ei vaikutta asiaan millään tavoin. Ja ihan pikkaisen epäilemme, että ns. seksuaalista kanssakäymistä harrastettiin myös näiden biljonäärien kanssa, vaikkei sitä erikseen mainitakaan. Mika on Johannan suurin rakkaus edelleen, vaikka olikin niin pikkumainen, että antoi kenkää moisen pikkujutun takia. Syvään suruun Dubaissa ei auttaneet jahdit, ei pullotolkulla kitatut shampanjat, ei hotellin (siis VIIDEN tähden hotellin, luonnollisesti) puutarhassa saadut korut eikä uinnit kapalomehu tuplavodkassa. Kyyneleitä riitti vaikka David heitteli hotellihuoneessa sushiateriallakin kärrynpyöriä ja spagaateja. Johanna oli rikki, niin rikki.....
Ihan lopuksi otetaan esille vielä syyt siskosten alkoholismiin. Se, että Dubaissa vedettiin kaksinkäsin shampanjaa ja tulpavodkakarpalomehua kaksi kuukautta, ei ole syy siihen, että molemmat sisarukset alkoholisoituvat pahasti. Jopa niin pahasti, että tätä kirjoittaessa toinen on jo kuollutkin siihen. Syy alkoholismiin löytyy ammatinvalinnasta, sillä useat showtanssijat ovat Johannan mukaan ainakin osittain alkoholisoituneita. Kiitokset alkoholismista voidaan osoittaa siis Laajasalon Yhteiskoulun opolle. Sitäpaitsi siskokset joivat jo ennen Dubain matkaa. Valitettavasti emme edelleenkään osaa selittää sitä yhteyttä mikä showtanssilla, showtanssijoilla ja Tukiaisten sisaruksilla keskenään. Emmekä sitä, miten se, että useat showtanssijat ovat ainakin osittain alkoholisteja, liittyy siihen, että Julia kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin tai sitä, että vanhempi sisar on sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla.
Nyt, viimeisimmissä Seiskan blogikirjoituksissa, Johanna lähestyy kuitenkin onneksi jälleen hieman sitä vanhaa Johannaa, jonka elämä on ainakin joskus ollut uskomattoman ihanaa ja kadehtittavaa. Tällä kertaa muistellaan matkoja, joita tehtiin aikoinaan Julian kanssa. Näillä matkoilla Juliakin oli onnensa kukkuloilla koska parhaimmat bongaukset, joita parivaljakko on koskaan miesrintamalla tehneet, ovat tapahtuneet aina ulkomailla. Tässä yhteydessä ei jostain kumman syystä Artoa mainita ollenkaan. Huippubongaukista hieman tarkemmin seuraavassa.
Täytynee kuitenkin ensin tähän alkuun selventää myöhemmin mainittavia taloudellisia suuruusmittoja. Tulevassa tekstissä Johanna kertoo sisarusten tavanneen useita multibiljonäärejä, mutta koska hän puhuu sujuvaa amerikanenglantia, lienee turvallista olettaa, että tässä yhteydessä biljoona ei suinkaan tarkoita miljoonaa miljoonaa, kymmenen potensiin kaksitoista (1.000.000.000.000) vaan amerikanenglannissa yleisesti biljoonasta käytössä olevaa miljardia, kymmenen potenssiin yhdeksän.
Ja nyt kun perusasiat ovat selvillä, voinemme sukeltaa sisarusten elämään silloin kun kaikki, mukaan lukien miesasiat, olivat mallillaan. Idean muisteluun Johanna sai saatuaan eilen (?) parituntisen puhelun ja kukkalähetyksen Julian vanhalta poikaystävältä, multibiljonääri Davidiltä. Sitä, miten David oli onnistunut onkimaan Johannan pre-paidliitymän numeron ja kuinka kukkalähetys sattui saapumaan samaan aikaan, ei tarina kerro. Kuten ei myöskään sitä, että mihin osoitteeseen kukkaset tulivat. Mutta tietysti jos mies on multibiljonääri, hänellä on keinot käytössään joista normaali-ihminen ei kykene uneksimaankaan. No, David kykeni puhelussaan kuitenkin näyttämään tunteensa paljon syvemmin kuin suomalaiset ikinä. Tässä yhteydessä onkin sitten hyvä mainita eräs lappalainen, jota Juliakaan ei olisi ottanut vaikka olisi saanut miljoonan.
Ennenkuin pääsemme nauttimaan Julian, Johannan ja Davidin yhteisistä, uskomattoman upeista matkoista, on pakko päivittää Julian mieshistoria; ensin oli yksi Mika, joka ei tietenkään ollut Johannan Mika. Sitten oli amerikkalainen Shawn, josta hieman lisää myöhemmin. Ja sitten oli suomalainen Markus, jonka kanssa Julia asui mm. Jollaksessa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki nämä miehet olivat komeita, tasokkaita ja varakkaita, elleivät jopa rikkaita. Siis myös Markus, joka rikkaudestaan huolimatta oli niin helvetin pihi, että asusteli mielummin Jollaksessa koko Tukaisten suvun kanssa kuin olisi tarjonnut mielitietylleen vaikkapa hulppean keskusta-asunnon uima-altaineen. Lopuksi kaikki nämä komeat ja varakkaat miehet muuttuivat tietysti paskiaisiksi, jotka vain satuttivat ja haavoittivat Juliaa. Varkaita ei heistä tietojemme mukaan koskaan kuitenkaan tullut, varkausominaisuudet liitetään exiin vasta siskojen myöhemmässä mieshistoriassa. Varkausominaisuutta tukee myös kohteen oletettu homoseksuaalisuus.
Mutta nyt siis reissuun Davidin kanssa. Tämä multibiljonääri kustansi Julian ja Johannan Malediiveille. Sitä miksi Johanna änkesi reisuun mukaan, jos David kerran oli lätkässä Juliaan, ei tarina kerro, ei varsinkaan kun Johannalla meni koko matka reisille hänen itkiessään hysteerisesti hänen ensirakkauttaan Mikaa.Tarina ei kerro myöskään sitä, että mistä helvetistä tämä David ylensä edes bongasi siskokset ja miksi ihmeessä nämä piti roudata Malediiveille. Anyways, tilanne oli siis se, että Julia ja David kuhertelivat paratiisisaarella keskenään Johannan kulkiessa kolmantena pyöränä nenäliina kourassaan vollottaen perässä. Malediivinien reissu aiheutti sen, että Julia pisti bänks edellämainitun Shawnin kanssa, koska tämä oli vaan turvaton bilettäjä. David sen sijaan tarjosi turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta.
Esimerkki tästä Davidin tarjoamasta turvallisuudesta on mm. se, että hän otti tyttäret asumaan luokseen Dubaihin. Kämpässä asui jo valmiiksi kaksi hollantilaista multibiljonääriä, eli tyttäret olivat siis löytäneet tiensä Malediiveilta suoraan Dubaihin mulitibiljonäärien kimppakämppään! Olemme monesti kyseenalaistaneet Johannan jutut, mutta nyt täytyy kyllä yhtyä täysillä siihen, että moiseen ei tavallinen, harmaa Siwan kassa kykene. Ei totisesti!
Elämä soljui Dubaissa omaa, rauhallista, multibiljonääristä rataansa. Takataskussa oli niin saaria, yksityislentokone ja Rolls Roycen autokuskeja. Jos vaikkapa ruuan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, ongelma ratkaistiin sillä, että tilattiin koko hotellin menu. Siis hotellin menu, vaikka asuttiin Davidin ja muiden biljonäärien kämpässä? Oli se varmasti ihanaa, joten eipä siis ihme, että Johanna toteaa elämänsä lähteneen alamäkeen heti hänen saavuttuaan takaisin Suomeen. Hotellin menu Davidin mulibiljonäärikämppään kannettuna muuttui etelä-helsinkiläisen pizzerian kebabranskalaisiin, jotka nekin pitää maksaa tilaamattomalla laulu- ja tanssiesityksellä kun kukaan ravintola-asiakas ei laskua suostu kuittamaan eikä Visa Electronissa ole enää saldoa. Ja se saatanan ryppyinen viimeinen viisikymppinenkin on meikkilaukun poimuissa niin liiskaantuneena ettei sitä saa irti.
Ennenkuin jatkamme matkaamme, on syytä tarkastella hieman keiden kanssa siskokset mahdollisesti Dubaissa pörräsivät. Bisnessivusto Blomberg on listannut kaksisataa maailman rikkainta ihmistä, ja tuolle listalle pääsee juuri ja juuri, jos sattuu omistamaan muutaman biljoonan. Olettaen siis, että biljoona tarkoittaa miljardia. Tutkivaa journalismia tehden pikainen silmäys listalle osoittaa, että edellä manittu "multibiljonääri David" saattaisi olla sijalta seitsemän löytyvä jenkki David Koch, jonka omaisuus on vaatimattomat 45,2 miljardia. Koch sopii Johannan tarinaan sikälikin, että Davidin isä oli hollantilainen (!) maahanmuuttaja, joten Dubain kimppakämpässä maleksivat hollantilaiset selittynevät sukujuurilla. Varsinkin kun David senior, siis tämä listalla esiintyvä herra, on mennyt nimeämään poikansa myös Davidiksi. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että Julia ja Johanna bailasivat reisullaan David Koch juniorin ja tämän hollantilaisten kavereiden kanssa. Vautsi!
No niin, nyt kun olemme selvittäneet bailauskumppaneiden henkilöllisyyden, jatketaan matkaa. Kuitenkin ennenkuin siirrymme mihinkään, täytyy todeta, että toinen näistä hollantilaista meni ja osti Dubaista käsin huvikseen Miami Star Islandilta 50 miljoonan mökin itselleen. Miten tämä liittyy mihinkään, tai edes Johannan tarinaan..... ei harmaita aavistustakaan. Kunhan nyt vaan tuli mainittua....
Johannalla sen sijaan koko parin kuukauden Dubain reissu meni kokonaan vituiksi siksi, kun hän vollotti Suomeen jäänyttä Mikaa. Se, että ero Mikasta tuli siksi, että Johanna oli erehtynyt ns. oraaliseksisuhteeseen erään juutalaisen kanssa, ei vaikutta asiaan millään tavoin. Ja ihan pikkaisen epäilemme, että ns. seksuaalista kanssakäymistä harrastettiin myös näiden biljonäärien kanssa, vaikkei sitä erikseen mainitakaan. Mika on Johannan suurin rakkaus edelleen, vaikka olikin niin pikkumainen, että antoi kenkää moisen pikkujutun takia. Syvään suruun Dubaissa ei auttaneet jahdit, ei pullotolkulla kitatut shampanjat, ei hotellin (siis VIIDEN tähden hotellin, luonnollisesti) puutarhassa saadut korut eikä uinnit kapalomehu tuplavodkassa. Kyyneleitä riitti vaikka David heitteli hotellihuoneessa sushiateriallakin kärrynpyöriä ja spagaateja. Johanna oli rikki, niin rikki.....
Ihan lopuksi otetaan esille vielä syyt siskosten alkoholismiin. Se, että Dubaissa vedettiin kaksinkäsin shampanjaa ja tulpavodkakarpalomehua kaksi kuukautta, ei ole syy siihen, että molemmat sisarukset alkoholisoituvat pahasti. Jopa niin pahasti, että tätä kirjoittaessa toinen on jo kuollutkin siihen. Syy alkoholismiin löytyy ammatinvalinnasta, sillä useat showtanssijat ovat Johannan mukaan ainakin osittain alkoholisoituneita. Kiitokset alkoholismista voidaan osoittaa siis Laajasalon Yhteiskoulun opolle. Sitäpaitsi siskokset joivat jo ennen Dubain matkaa. Valitettavasti emme edelleenkään osaa selittää sitä yhteyttä mikä showtanssilla, showtanssijoilla ja Tukiaisten sisaruksilla keskenään. Emmekä sitä, miten se, että useat showtanssijat ovat ainakin osittain alkoholisteja, liittyy siihen, että Julia kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin tai sitä, että vanhempi sisar on sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla.
torstai 16. tammikuuta 2014
Suruaika
Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.
Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.
Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.
Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.
Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.
No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.
Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.
Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta.
Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan. Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.
Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.
Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.
Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.
Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.
Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!
Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi. Ja siitä, kuinka minä suren.
Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.
Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.
Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.
Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.
No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.
Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.
Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta.
Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan. Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.
Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.
Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.
Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.
Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.
Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!
Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi. Ja siitä, kuinka minä suren.
perjantai 20. joulukuuta 2013
JJV, PPP, ABC, OMG, WTF, JNE.
Tuli sitten luvattua tuossa muutama päivä sitten, että emme kirjoita tätä blogia kuin vasta joulun jälkeen kunnioituksesta Julia Tukiaista kohtaan. Tavoitteena oli varmaan jonkinkaltainen inhimillisyys, oletus siitä, että jopa TheSuurin olisi kyennyt suremaan aidosti. Vaan eipä onnistunut, ei Johannalta, eikä näytä onnistuvan ryhmältämmekään. Kun on pakko jotain sanoa, silloin se vaan pitää tuoda julki. Valitamme syvästi.
Sen verran haluamme kuitenkin rajata tätä lupauksemme vastaista ulostuloa, että poikkeuksellisesti tämän tekstin pääasia ei olekaan itse glamourtähti, vaan hänen vaikutuspiirissään pyörivä kaveri/ystävä/narsisti/vihamies/varas/homo (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein), joka on ollut/on juuri tällä hetkellä/tulee olemaan tulevaisuudessa (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein) Johannan lähipiirissä.
Jätämme siis Johannan purkamaan suurta suruaan omalla tavallaan. Tähän kuuluu mm. puhelimessa huutaminen ja haistattelu koko muulle perheelle, "suoraan kadulle kaatuneena" tehty esitelmä erääseen espoolaiskouluun, skumpan nauttiminen erään ystävän kanssa samana päivänä kun tieto Julian kuolemasta tavoitti Johannan jostainpäin pääkaupunkiseutua kolmen päivän syvän dokaamisrännin jälkeen, mahtavat alkoholiprosentit (?) veressä aamulla kello kymmenen aikoihin, seinille heitettyjen minipossujen kopittaminen ja haastattelujen antaminen aiheista "Olen Niin Väsynyt Etten Jaksa Elää. Jättäkää Minut Rauhaan!" mm. Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, Hymyyn ja Seiskaan. Johannan suru on aiheuttanut myös sen, että suurin osa Sollentunaan rekisteröidyistä kännykkäliittymistä on joko suljettu tai vaihtanut numeronsa salaiseksi Suomesta, eräästä pre paid -numerosta, tulleiden purkautumissoittojen johdosta. Täytyy tosin rehellisesti myöntää se, että sormenpäät syyhyävät kommentoidakseen näppäimistön kautta Johannan "ehkäpä hieman abstraktia" muistokirjoitusta Dolls -päikyssä, josta ei ihan heti saanut selvää, että oliko kyseinen kirjoitus laadittu jollekulle viime aikoina joukostamme poistuneelle henkilölle vai oliko se vanhaan tapaan kertomus siitä, mitä Johanna ihan itse on tehnyt, tekee tai tulee tekemään. Ja kuinka paha olo hänellä on. Eli voisitteko jättää mut rauhaan......
Keskittykäämme siis itse tähden ympärillä ajoittain pyöriviin "maailman parhaisiin ystäviin", joiden ystävästatus tosin vaihtelee vähän sen mukaan, että toimivatko nämä tyypit glamourelämän läpikotaisesti tuntevan tähden toiveiden ja vaatimusten mukaan vai eivät. Näitä toiveita ja vaatimuksiahan ovat mm. alkoholitarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, pillereiden hankinta ja tarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, eläinten hoito aina kun glamourelämä vaatii raskasta ravintolaelämää sekä keikoilla mukana pyöriminen aina kun se tähdelle sopii.
Nämä Johannan glamourelämää tavoittelevat tai sen varjolla vain ja ainoastaan julkisuuteen pyrkivät tyypit tunnistaa ainakin kolmesta asiasta. Ensinnäkin he ovat pääsääntöisesti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja/tai omasta seksuaalisuudestaan epävarmoja henkilöitä. Toinen tunnistettava seikka on se, että he kirjoittelevat blogeihinsa ja/tai keskustelupalstoille vuoronperään Johannaa ylistäviä tai dissaavia kommentteja hieman siitä riippuen, että mikä sattuu ystävästatuksen tila olemaan juuri sillä hetkellä. Kolmas, ja varmin tunnistuskeino on se, että heillä on aivan varmasti jokin salainen puppunimigeneraattori käytössään, sillä heillä kaikilla on julkisuusnimenä jokin ihmeellinen väännös norminimestä. Vai mitä sanotte esimerkiksi Petri "Princess" Pennasta tai "Johtaja" Joni Virtasesta. Herra Johtaja esitteli omassa blogissaan vielä uuden ehdokkaan tähän kategoriaan, kun hän astutti julkisuuden valokeilaan hänen serkkunsa/ystävänsä Jessica "Glitterin", josta satavarmasti tulemme kuulemaan myöhemmin lisää. Neiti (?) "Glitter" on kuulemma kehunut ja kannustanut Johtaja Virtasta hänen vast'ikään aloittamalla musikiillisellä urallaan, joka aivan hävyttömän pitkän pohjustuksen jälkeen olikin itseasiassa se asia, jota tässä kirjoituksessa piti käsitellä.
Koska näiden epäilemättä loistavan ja pitkän uransa alussa olevien henkilöiden nimet ovat aivan liian pitkiä kirjoitettaviksi, käytämme esimerksi Johtajasta näppärää lyhennettä JJV. Tämä puolustaa paikkaansa muutoinkin, sillä JJV ilmoittaa blogissaan, että hänen vielä nupullaan olevalla muusikonurallaan gengre, mikä se sitten lieneekään, sillä me olemme kuulleet vain genrestä, tulee olemaan mm. rap. Rap-artistithan käyttävät lyhenteitä jo muutenkin, mieleen tulee vaikkapa JVG ja JHT. Ja jos JJV sitten päättää luiskahtaa popin puolelle, niin sieltäkin löytyy mm. PMMP. Ja Beatles, joka ei sinänsä kuulu tähän mitenkään, mutta tulipa nyt mieleen.
Glamourelämässä "julkaistavien" menestyskappaleiden formaattihan on ollut aina, ja tulee aina olemaan, You Tube. Tämä on tuttua jo Johannan menestysbiiseistä, joita hän on "levyttänyt" mm. ammattilaulaja Emmy Richin kanssa aivan ihanassa linnassa Ruotsissa. Ja samaa formaattia käyttää nyttemmin myös JJV, hänen ensimmäinen julkaisunsa on Jesse Kaikuranta -cover *Vie Minut Kotiin*, joka löytyy tuosta alta.
Musiikkipuolen tutkiva journalistimme kuunteli tämän nousevan tähden ensijulkaisun, ja kateellisena herkälle tulkinnalle, oli löytävinään aivan pientä epätarkkuutta mm. nuotissa pysymisessä. Koko muu ryhmämme kummeksui tätä mielipidettä suuresti ja totesi, että JJV:lle pitäisi antaa aikaa, sillä kysymyksessähän on kuitenkin artistin ensimmäinen julkaisu. Sitäpaitsi, kuten jo kaikissa musiikkielämän liemissä marinoitunut Johanna on todennut, autotunella saadaan ihmeitä aikaan. Kun sitä käyttää, ei itseasiassa tarvitse osata edes laulaa, koska Katie Perrykin on tehnyt levyjä. Hän ei osaa laulaa, toisin kuin vaikkapa Johanna, joka tarvitsee ainoastaan muutaman laulutunnin ihan vain äänensä vahvistamiseksi. Näin sanoi mm. edellä mainittu Emmy ja hänen vanhempansa, jotka kaikenlisäksi kutsuivat Johannaa vielä omaksi enkelikseen.
Visualistimme heräsi myös hämmentävän pitkästä horroksestaan, josta todisteena toimii tämä blogimme ulkoasu, ja kiinnitti huomionsa still -kuvaan, joka toimii tämän tulevan hitin taustakuvana. Hänen mielestään artistin hieman harittava katse, nuoren miehen ei-mitenkään-treenattu-vartalo ja ennenkaikkea käsi, joka on hakeutunut sukukalleuksille, jotka tosin on veikeästi peitetty selvällä ylöspäin sojottavalla fallossymbolilla, luo kappaleen ja sen hennon ja väräjävän tulkitsijan kanssa yhteistyössä jännittävän, lähes homoeroottisen vaikutelman. Tuo muuten oli pisin lause jonka visualistimme on koko 78 vuoden ikänsä aikana kyennyt muodostamaan. Hän rasittui lauseesta niin paljon, että ilmoitti lähtevänsä DTM:ään, jossa kuuleman mukaan aivan vieraat ihmiset tarjoilelevat sangriaa. Joten blogimme ulkoasu pysyy yhtä huonona kuin tähänkin asti.
Mutta lopuksi yhteenveto koko aiheesta. On hienoa, että selvästi normielämästä vieraantuneet alkoholistit, huumaavien aineiden väärinkäyttäjät, narsistit, varkaat ja muut yhteiskunnan sivupoluille ajautuneet yksilöt löytävät musiikista keinon avautua. Meinasimme ihan oikeasti käyttää sanaa purkautua, mutta vilkaisu JJV:n videon taustakuvaan teki koko sanasta likaisen, emmekä varmaan enää ikinä voi käyttää koko sanaa ilman, että saamme kaikenlaisia rumia, likaisia, tahmaisia ja sangen ällöttäviä ajatuksia mieleemme.
On myös hienoa, että glitterit ja muut prinsessat kannustavat uusien tähtien syntyä. Haluamme tässä yhteydessä varoittaa jo Jare Henrik Tiihosta, että kunhan JJV saa musiikkigengrensä (?) kunnolla liitoon, pari loppuunmyytyä stadionia tulee olemaan Piece of Cake (PoC) sen rinnalla, mitä JJV tulee myymään. Tiedämme sen, että mm. Jakomäen ostarilla sijaitseva keskiolutkapakka ja jossain-paikassa-jonka-nimeä-ei-kukaan-muista, ei edes siellä itse asuvat, ovat osoittaneet mielenkiintoa JJV:n väistämättä edessä olevaa Suomen, Europan ja joskus tulevaisuudessa siintävää maailmankiertuetta kohtaan. Tuolla viimemainitulla kiertueella kuulemamme mukaan lämppärinä tulee esiintymään joko aloitteleva popartisti Madonna tai vielä Suomessa vain harvojen piirien tiedossa oleva, mutta esimerkiksi Miamissa jo sangen kuuluisa tähti nimeltään Britney Spears. Valitettavasti JJV:n kannalta, molemmat näistä lämppäreistä ovat esittäneet vaatimuksen, että illan viimeisenä pitää esiintyä maailmanlaajuisen glamourkäsitteen keksijä, Johanna Tukiainen, jonka I'll Be Waiting -kappaleen aikana stadionillinen yleisöä purskahtaa yleensä kollektiiviseen itkuun.
Sen verran haluamme kuitenkin rajata tätä lupauksemme vastaista ulostuloa, että poikkeuksellisesti tämän tekstin pääasia ei olekaan itse glamourtähti, vaan hänen vaikutuspiirissään pyörivä kaveri/ystävä/narsisti/vihamies/varas/homo (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein), joka on ollut/on juuri tällä hetkellä/tulee olemaan tulevaisuudessa (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein) Johannan lähipiirissä.
Jätämme siis Johannan purkamaan suurta suruaan omalla tavallaan. Tähän kuuluu mm. puhelimessa huutaminen ja haistattelu koko muulle perheelle, "suoraan kadulle kaatuneena" tehty esitelmä erääseen espoolaiskouluun, skumpan nauttiminen erään ystävän kanssa samana päivänä kun tieto Julian kuolemasta tavoitti Johannan jostainpäin pääkaupunkiseutua kolmen päivän syvän dokaamisrännin jälkeen, mahtavat alkoholiprosentit (?) veressä aamulla kello kymmenen aikoihin, seinille heitettyjen minipossujen kopittaminen ja haastattelujen antaminen aiheista "Olen Niin Väsynyt Etten Jaksa Elää. Jättäkää Minut Rauhaan!" mm. Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, Hymyyn ja Seiskaan. Johannan suru on aiheuttanut myös sen, että suurin osa Sollentunaan rekisteröidyistä kännykkäliittymistä on joko suljettu tai vaihtanut numeronsa salaiseksi Suomesta, eräästä pre paid -numerosta, tulleiden purkautumissoittojen johdosta. Täytyy tosin rehellisesti myöntää se, että sormenpäät syyhyävät kommentoidakseen näppäimistön kautta Johannan "ehkäpä hieman abstraktia" muistokirjoitusta Dolls -päikyssä, josta ei ihan heti saanut selvää, että oliko kyseinen kirjoitus laadittu jollekulle viime aikoina joukostamme poistuneelle henkilölle vai oliko se vanhaan tapaan kertomus siitä, mitä Johanna ihan itse on tehnyt, tekee tai tulee tekemään. Ja kuinka paha olo hänellä on. Eli voisitteko jättää mut rauhaan......
Keskittykäämme siis itse tähden ympärillä ajoittain pyöriviin "maailman parhaisiin ystäviin", joiden ystävästatus tosin vaihtelee vähän sen mukaan, että toimivatko nämä tyypit glamourelämän läpikotaisesti tuntevan tähden toiveiden ja vaatimusten mukaan vai eivät. Näitä toiveita ja vaatimuksiahan ovat mm. alkoholitarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, pillereiden hankinta ja tarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, eläinten hoito aina kun glamourelämä vaatii raskasta ravintolaelämää sekä keikoilla mukana pyöriminen aina kun se tähdelle sopii.
Nämä Johannan glamourelämää tavoittelevat tai sen varjolla vain ja ainoastaan julkisuuteen pyrkivät tyypit tunnistaa ainakin kolmesta asiasta. Ensinnäkin he ovat pääsääntöisesti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja/tai omasta seksuaalisuudestaan epävarmoja henkilöitä. Toinen tunnistettava seikka on se, että he kirjoittelevat blogeihinsa ja/tai keskustelupalstoille vuoronperään Johannaa ylistäviä tai dissaavia kommentteja hieman siitä riippuen, että mikä sattuu ystävästatuksen tila olemaan juuri sillä hetkellä. Kolmas, ja varmin tunnistuskeino on se, että heillä on aivan varmasti jokin salainen puppunimigeneraattori käytössään, sillä heillä kaikilla on julkisuusnimenä jokin ihmeellinen väännös norminimestä. Vai mitä sanotte esimerkiksi Petri "Princess" Pennasta tai "Johtaja" Joni Virtasesta. Herra Johtaja esitteli omassa blogissaan vielä uuden ehdokkaan tähän kategoriaan, kun hän astutti julkisuuden valokeilaan hänen serkkunsa/ystävänsä Jessica "Glitterin", josta satavarmasti tulemme kuulemaan myöhemmin lisää. Neiti (?) "Glitter" on kuulemma kehunut ja kannustanut Johtaja Virtasta hänen vast'ikään aloittamalla musikiillisellä urallaan, joka aivan hävyttömän pitkän pohjustuksen jälkeen olikin itseasiassa se asia, jota tässä kirjoituksessa piti käsitellä.
Koska näiden epäilemättä loistavan ja pitkän uransa alussa olevien henkilöiden nimet ovat aivan liian pitkiä kirjoitettaviksi, käytämme esimerksi Johtajasta näppärää lyhennettä JJV. Tämä puolustaa paikkaansa muutoinkin, sillä JJV ilmoittaa blogissaan, että hänen vielä nupullaan olevalla muusikonurallaan gengre, mikä se sitten lieneekään, sillä me olemme kuulleet vain genrestä, tulee olemaan mm. rap. Rap-artistithan käyttävät lyhenteitä jo muutenkin, mieleen tulee vaikkapa JVG ja JHT. Ja jos JJV sitten päättää luiskahtaa popin puolelle, niin sieltäkin löytyy mm. PMMP. Ja Beatles, joka ei sinänsä kuulu tähän mitenkään, mutta tulipa nyt mieleen.
Glamourelämässä "julkaistavien" menestyskappaleiden formaattihan on ollut aina, ja tulee aina olemaan, You Tube. Tämä on tuttua jo Johannan menestysbiiseistä, joita hän on "levyttänyt" mm. ammattilaulaja Emmy Richin kanssa aivan ihanassa linnassa Ruotsissa. Ja samaa formaattia käyttää nyttemmin myös JJV, hänen ensimmäinen julkaisunsa on Jesse Kaikuranta -cover *Vie Minut Kotiin*, joka löytyy tuosta alta.
Musiikkipuolen tutkiva journalistimme kuunteli tämän nousevan tähden ensijulkaisun, ja kateellisena herkälle tulkinnalle, oli löytävinään aivan pientä epätarkkuutta mm. nuotissa pysymisessä. Koko muu ryhmämme kummeksui tätä mielipidettä suuresti ja totesi, että JJV:lle pitäisi antaa aikaa, sillä kysymyksessähän on kuitenkin artistin ensimmäinen julkaisu. Sitäpaitsi, kuten jo kaikissa musiikkielämän liemissä marinoitunut Johanna on todennut, autotunella saadaan ihmeitä aikaan. Kun sitä käyttää, ei itseasiassa tarvitse osata edes laulaa, koska Katie Perrykin on tehnyt levyjä. Hän ei osaa laulaa, toisin kuin vaikkapa Johanna, joka tarvitsee ainoastaan muutaman laulutunnin ihan vain äänensä vahvistamiseksi. Näin sanoi mm. edellä mainittu Emmy ja hänen vanhempansa, jotka kaikenlisäksi kutsuivat Johannaa vielä omaksi enkelikseen.
Visualistimme heräsi myös hämmentävän pitkästä horroksestaan, josta todisteena toimii tämä blogimme ulkoasu, ja kiinnitti huomionsa still -kuvaan, joka toimii tämän tulevan hitin taustakuvana. Hänen mielestään artistin hieman harittava katse, nuoren miehen ei-mitenkään-treenattu-vartalo ja ennenkaikkea käsi, joka on hakeutunut sukukalleuksille, jotka tosin on veikeästi peitetty selvällä ylöspäin sojottavalla fallossymbolilla, luo kappaleen ja sen hennon ja väräjävän tulkitsijan kanssa yhteistyössä jännittävän, lähes homoeroottisen vaikutelman. Tuo muuten oli pisin lause jonka visualistimme on koko 78 vuoden ikänsä aikana kyennyt muodostamaan. Hän rasittui lauseesta niin paljon, että ilmoitti lähtevänsä DTM:ään, jossa kuuleman mukaan aivan vieraat ihmiset tarjoilelevat sangriaa. Joten blogimme ulkoasu pysyy yhtä huonona kuin tähänkin asti.
Mutta lopuksi yhteenveto koko aiheesta. On hienoa, että selvästi normielämästä vieraantuneet alkoholistit, huumaavien aineiden väärinkäyttäjät, narsistit, varkaat ja muut yhteiskunnan sivupoluille ajautuneet yksilöt löytävät musiikista keinon avautua. Meinasimme ihan oikeasti käyttää sanaa purkautua, mutta vilkaisu JJV:n videon taustakuvaan teki koko sanasta likaisen, emmekä varmaan enää ikinä voi käyttää koko sanaa ilman, että saamme kaikenlaisia rumia, likaisia, tahmaisia ja sangen ällöttäviä ajatuksia mieleemme.
On myös hienoa, että glitterit ja muut prinsessat kannustavat uusien tähtien syntyä. Haluamme tässä yhteydessä varoittaa jo Jare Henrik Tiihosta, että kunhan JJV saa musiikkigengrensä (?) kunnolla liitoon, pari loppuunmyytyä stadionia tulee olemaan Piece of Cake (PoC) sen rinnalla, mitä JJV tulee myymään. Tiedämme sen, että mm. Jakomäen ostarilla sijaitseva keskiolutkapakka ja jossain-paikassa-jonka-nimeä-ei-kukaan-muista, ei edes siellä itse asuvat, ovat osoittaneet mielenkiintoa JJV:n väistämättä edessä olevaa Suomen, Europan ja joskus tulevaisuudessa siintävää maailmankiertuetta kohtaan. Tuolla viimemainitulla kiertueella kuulemamme mukaan lämppärinä tulee esiintymään joko aloitteleva popartisti Madonna tai vielä Suomessa vain harvojen piirien tiedossa oleva, mutta esimerkiksi Miamissa jo sangen kuuluisa tähti nimeltään Britney Spears. Valitettavasti JJV:n kannalta, molemmat näistä lämppäreistä ovat esittäneet vaatimuksen, että illan viimeisenä pitää esiintyä maailmanlaajuisen glamourkäsitteen keksijä, Johanna Tukiainen, jonka I'll Be Waiting -kappaleen aikana stadionillinen yleisöä purskahtaa yleensä kollektiiviseen itkuun.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
We´re Back!
Kirjoituksemme otsikko on sujuvaa amerikan englantia, ihan vain tiedoksi niille, jotka eivät sitä puhu kuten me. Tutkiva ryhmä on siis palannut, halusitte te sitä tai ette.
Hetkellinen hiljaisuutemme on aiheuttanut kysymystulvan sähköpostimme, Ylen Ajankohtainen Kakkonen ja Pikku Kakkonen ovat olleet yhteydessä, mutta kyyneleet poskille jäätyen olemme joutuneet toteamaan, että juuri nyt ei ole aikaa. Nyt sitä taas on, siitä siis tämä pläjäys.
Hiljaisuutemme aikana emme suinkaan ole unhoittaneet tutkimuskohdettamme, vaan tarkkailleet häntä joka ikinen päivä (ja joka ikinen yö) alati kasvavan hämmennyksen vallassa. Kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, aina kun olet aivan varma siitä, että nyt on pohja saavutettu, Johanna löytää kevyesti vielä yhden pykälän alaspäin. Niinpä emme edes yritä väittää, että nyt nettiin vuodetut FB -keskustelut olisivat "se viimeinen" askel kohti lopullista tuhoa. Aivan varmasti jostain löytyy vielä jotain, joka vetää Albertinkadun Ruunebergin vielä johonkin levelille. Joten sitä odotellessa.....
Tässähän on tapahtunut poissa ollessamme vaikka mitä. On jääty kiinni pillerikaupasta, on heitetty muutama keikka jopa (lähes) selvinpäin, on ihmetelty isän psykoosia, pikkusisko on viettänyt selvinpäin muutaman viikon Sollentunassa, on räjähdelty kaikkein pienimmän siskon esiintymiselle Maatilan Prinsessa -ohjelmassa jne. Jos kaikki tapahtumat tähän kirjaisi, internetin tila loppuisi kesken. Joten olkoon.
Keikkoja on siis tehty. Joskus sitä on päästy keikkapaikalle jopa ihan sopimuksessa manitun ajan puitteissa, joskus taas ei. Näitä viimeksi mainittuja keikkoja edustaa Turun Basso -ravintolan keikka, jonne, kuljetuksesta huolimatta, ilmestyttiin vasta ihan pikkaisen ennen valomerkkiä. Joka tietysti oli ihan positiivista sekin, onhan sitä joskus tultu paikalle vasta valomerkin jälkeen. Tai jätetty koko keikka väliin jos on riittävästi vituttanut.
Vaikka turhahan sitä on tuosta Basso -keikasta itkeä. Ensinnäkin sen oli myynyt Tauski, joka oli vielä varasti keikkapalkkion omalle tililleen. Siis ihan TILILLE. Siis semmoiselle, joka on pankissa, ja jonka saldon voi tarkistaa vaikkapa netissä/automaatilla/iPhonella. Johannalle tiedoksi, tämä käytäntö (siis keikkapalkkio maksetaan pankin tilille, ei käteisellä takahuoneessa) on aivan kansainvälinen käytäntö, jonka varmasti jopa Urban the Lukkomies, Mickey Rouke, kaikki "Johannalle Sulhanen" osallistuvat kandidaatit ja muut tietävät. Kysäisepä niiltä.
Bassokeikka alkoi sangen ohdakkeisesti. Matkalla Helsingistä Turkuun poliisit pysäyttivät keikkamobiilin peräti kaksi kertaa. Toisessa pysähdyksessä veivät esiintyvän taiteilijan jopa kuulusteluihin. Kaiken lisäksi matkaa hidasti suurikokoinen peura. Miten sitä silloin mitenkään voi ehtiä ajoissa! Kyseessä oli siis foorsmajöör (en nyt muista miten se kirjoitetaan).
Noh, haastattelemamme poliisijohtajat vahvistavat sen, että kaikki poliisin voimavarat yleensäkin keskitetään viikonloppuisin nimenomaan Hki-Tku -moottoritielle aina Keski-Suomea myöten. Näin ollen ei ole mahdotonta, että kyseinen taiteilja on joutunut kuulusteluihin. Johtajat kertoivat yksityisesti, pöytäkirjan ulkopuolella, että kyseisellä tieosuudella kuulusteluihin viedään useastikin henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään. Kaikki tämä tapahtuu vain miehistön koulutustarkoituksessa. Valitettavasti näin oli siis käynyt myös tässä tapauksessa vaikka kysymyksessä oli ollut kaikkien tuntema, taidoistaan tunnustettu taiteilija. Yksityisissä tutkimuksissamme olemme saaneet selville, että tämän aiheettoman kuulustelusession olivat järjestäneet Arto, psykoosi-iskä, Metropolin pujopartainen paparazzi, näätien kunniapuheenjohtaja ja kollegiaalisesti kaikki vanhat Glamour Dolls -tanssijat.
Kun kuulusteluista oli selvitty, tielle astui Suurikokoinen Peura. Haastattelemamme eläin kieltää haitanneensa the Suuren matkaa milläänlailla, sillä hän katseli ohi soljuvaa autojonoa hirviaidan takaa, eikä siis poukkoillut tiellä. Niinpä myös Suurikokoinen Peura on sangen tyytyväinen siihen, että uhkaava peurakolari vältettiin, aivan kuten Johanna on johonkin kirjoittanut. Suurikokoinen Peura ei sure omaa kohtaloaan, vaan on enemmän huolissaan Johannasta, joka tuntuu Suurikokoisen Peuran mukaan vihdoin saavuttaneen suosionsa huipun.Ja menettäneen Tauskin omille tilleilleen haaliman keikkapalkkion.
Onneksi tämä Turun keikka oli vain yksittäistapaus. Johanna Tukaisen viihdeimperiumin keikkoja kun myy tällä hetkellä ainakin taiteilija itse, Jarna the Manager, Tauski, Tauskin manageri, yksi omasta seksuaali-identistään epävarma poika Lappeenrannasta ja usea suuri ohjelmatoimisto. Nyt vain odottelemme ensi kesänä järjestettävää suurta stadion/jäähallikeikkojen kiertuetta, jossa the Tähti itse esittää taustanauhan säestyksellä kaikki neljä biisiään, taustatanssijoinaan ihan-kuka-tahansa-hommaan-ryhtyy, jakaa nimmareita keikan jälkeen lähimmällä baaritiskillä ja haukkuu kaikki tapahtuman järjestämiseen osallistuneet seuraavana päivänä Facebookissa. Kuten Johnny Cashilla aikoinaan, kiertueeseen kuuluu myös keikka vankilassa, tällä kertaa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa sinne tuomitut rikolliset kuuntelevat I'll Be Waiting -kappaletta posket kyyneleihin valuen. On se vaan niin hienoa!
Hetkellinen hiljaisuutemme on aiheuttanut kysymystulvan sähköpostimme, Ylen Ajankohtainen Kakkonen ja Pikku Kakkonen ovat olleet yhteydessä, mutta kyyneleet poskille jäätyen olemme joutuneet toteamaan, että juuri nyt ei ole aikaa. Nyt sitä taas on, siitä siis tämä pläjäys.
Hiljaisuutemme aikana emme suinkaan ole unhoittaneet tutkimuskohdettamme, vaan tarkkailleet häntä joka ikinen päivä (ja joka ikinen yö) alati kasvavan hämmennyksen vallassa. Kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, aina kun olet aivan varma siitä, että nyt on pohja saavutettu, Johanna löytää kevyesti vielä yhden pykälän alaspäin. Niinpä emme edes yritä väittää, että nyt nettiin vuodetut FB -keskustelut olisivat "se viimeinen" askel kohti lopullista tuhoa. Aivan varmasti jostain löytyy vielä jotain, joka vetää Albertinkadun Ruunebergin vielä johonkin levelille. Joten sitä odotellessa.....
Tässähän on tapahtunut poissa ollessamme vaikka mitä. On jääty kiinni pillerikaupasta, on heitetty muutama keikka jopa (lähes) selvinpäin, on ihmetelty isän psykoosia, pikkusisko on viettänyt selvinpäin muutaman viikon Sollentunassa, on räjähdelty kaikkein pienimmän siskon esiintymiselle Maatilan Prinsessa -ohjelmassa jne. Jos kaikki tapahtumat tähän kirjaisi, internetin tila loppuisi kesken. Joten olkoon.
Keikkoja on siis tehty. Joskus sitä on päästy keikkapaikalle jopa ihan sopimuksessa manitun ajan puitteissa, joskus taas ei. Näitä viimeksi mainittuja keikkoja edustaa Turun Basso -ravintolan keikka, jonne, kuljetuksesta huolimatta, ilmestyttiin vasta ihan pikkaisen ennen valomerkkiä. Joka tietysti oli ihan positiivista sekin, onhan sitä joskus tultu paikalle vasta valomerkin jälkeen. Tai jätetty koko keikka väliin jos on riittävästi vituttanut.
Vaikka turhahan sitä on tuosta Basso -keikasta itkeä. Ensinnäkin sen oli myynyt Tauski, joka oli vielä varasti keikkapalkkion omalle tililleen. Siis ihan TILILLE. Siis semmoiselle, joka on pankissa, ja jonka saldon voi tarkistaa vaikkapa netissä/automaatilla/iPhonella. Johannalle tiedoksi, tämä käytäntö (siis keikkapalkkio maksetaan pankin tilille, ei käteisellä takahuoneessa) on aivan kansainvälinen käytäntö, jonka varmasti jopa Urban the Lukkomies, Mickey Rouke, kaikki "Johannalle Sulhanen" osallistuvat kandidaatit ja muut tietävät. Kysäisepä niiltä.
Bassokeikka alkoi sangen ohdakkeisesti. Matkalla Helsingistä Turkuun poliisit pysäyttivät keikkamobiilin peräti kaksi kertaa. Toisessa pysähdyksessä veivät esiintyvän taiteilijan jopa kuulusteluihin. Kaiken lisäksi matkaa hidasti suurikokoinen peura. Miten sitä silloin mitenkään voi ehtiä ajoissa! Kyseessä oli siis foorsmajöör (en nyt muista miten se kirjoitetaan).
Noh, haastattelemamme poliisijohtajat vahvistavat sen, että kaikki poliisin voimavarat yleensäkin keskitetään viikonloppuisin nimenomaan Hki-Tku -moottoritielle aina Keski-Suomea myöten. Näin ollen ei ole mahdotonta, että kyseinen taiteilja on joutunut kuulusteluihin. Johtajat kertoivat yksityisesti, pöytäkirjan ulkopuolella, että kyseisellä tieosuudella kuulusteluihin viedään useastikin henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään. Kaikki tämä tapahtuu vain miehistön koulutustarkoituksessa. Valitettavasti näin oli siis käynyt myös tässä tapauksessa vaikka kysymyksessä oli ollut kaikkien tuntema, taidoistaan tunnustettu taiteilija. Yksityisissä tutkimuksissamme olemme saaneet selville, että tämän aiheettoman kuulustelusession olivat järjestäneet Arto, psykoosi-iskä, Metropolin pujopartainen paparazzi, näätien kunniapuheenjohtaja ja kollegiaalisesti kaikki vanhat Glamour Dolls -tanssijat.
Kun kuulusteluista oli selvitty, tielle astui Suurikokoinen Peura. Haastattelemamme eläin kieltää haitanneensa the Suuren matkaa milläänlailla, sillä hän katseli ohi soljuvaa autojonoa hirviaidan takaa, eikä siis poukkoillut tiellä. Niinpä myös Suurikokoinen Peura on sangen tyytyväinen siihen, että uhkaava peurakolari vältettiin, aivan kuten Johanna on johonkin kirjoittanut. Suurikokoinen Peura ei sure omaa kohtaloaan, vaan on enemmän huolissaan Johannasta, joka tuntuu Suurikokoisen Peuran mukaan vihdoin saavuttaneen suosionsa huipun.Ja menettäneen Tauskin omille tilleilleen haaliman keikkapalkkion.
Onneksi tämä Turun keikka oli vain yksittäistapaus. Johanna Tukaisen viihdeimperiumin keikkoja kun myy tällä hetkellä ainakin taiteilija itse, Jarna the Manager, Tauski, Tauskin manageri, yksi omasta seksuaali-identistään epävarma poika Lappeenrannasta ja usea suuri ohjelmatoimisto. Nyt vain odottelemme ensi kesänä järjestettävää suurta stadion/jäähallikeikkojen kiertuetta, jossa the Tähti itse esittää taustanauhan säestyksellä kaikki neljä biisiään, taustatanssijoinaan ihan-kuka-tahansa-hommaan-ryhtyy, jakaa nimmareita keikan jälkeen lähimmällä baaritiskillä ja haukkuu kaikki tapahtuman järjestämiseen osallistuneet seuraavana päivänä Facebookissa. Kuten Johnny Cashilla aikoinaan, kiertueeseen kuuluu myös keikka vankilassa, tällä kertaa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa sinne tuomitut rikolliset kuuntelevat I'll Be Waiting -kappaletta posket kyyneleihin valuen. On se vaan niin hienoa!
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Onko Johanna Suomen Mustanaamio?
Blogimme vanhemmat lukijat muistavat varmasti sarjakuvahahmo Mustanaamion. Nuoremmille tiedoksi, että Mustanaamio on seikkaillut vuodesta 1938 sarjakuvissa USA:ssa, Suomessakin on tämän Vaeltavan Aaveen seikkailuista luettu aina vuodesta 1940 asti.
Koska Mustanaamiolla on pitkä ja perinteikäs historia, on hahmosta syntynyt Bengalin viidakkoon lukuisia Vanhoja viidakon sananlaskuja. Saimme jostain täysin käsittämättömän kieroutuneesta mielleyhtymästä päähämme tutkailla, kuinka nämä Viidakon vanhat sanonnat osuvat suosikkiimme, Johanna Tukiaiseen, ja olisiko hänestä Suomen omaksi Mustanaamioksi.
"Mustanaamion ääni saa verenkin hyytymään." (Viidakon vanha sanonta)
Ensimmäinen osuu aivan täysillä. Jokainen ihminen, joka on kuullut Suuren Artistin laulavan livenä, yhtyy väitteeseemme aivan varmasti, mikäli ei ole ollut ao. tilaisuudessa lähellä erittäin vakavaa alkoholi- tai muun huumaavan aineen myrkytystilaa.
Tarinat Johannan studiokäyttäytymisestä tukevat myös sanontaa. Alan ammattilaisethan ovat kertoilleet, että Johanna ei ole onnistunut studiossa laulaessaan saavuttamaan oikeaa sävelkorkeutta, ei rytmiikkaa eikä oikeastaan mitään muutakaan, jotka ovat jo ihan tavallisille suihkulaulajillekin arkipäivää. Mutta onneksi Johannalla on ollut tähänkin keinonsa, neitokainen oli ihmetellyt, että miksi me ei käytetä autotunea! Ihan niinkuin Katie Price, tuo brittiläinen glamourmalli, joka Johannan mukaan käytti hänkin autotunea aikoinaan kun teki levyjä vaikkei osannut laulaa. Tässä yhteydessä pitänee kuitenkin mainita se, että Johannahan osaa, niin omasta mielestään, siskonsa mielestä, ruotsalaisen ammattilaulajan, Urbanin, tukholmalaisen mediakonsultin ja niiden kahden Johannan tosifanin mielestä, laulaa. Eikä sillä autotunellakaan saada paskaa muuttumaan kullaksi, ei vaikka mitä tekisi.
Katsomme siis ensimmäisen Viidakon vanhan sanonnan sopivan Johannalle. Ei muuta kuin eteenpäin!
"Älä koskaan tähtää aseella Mustanaamiota."
"Mustanaamiolla on tuhat silmää ja tuhat korvaa."
"Mustanaamio on kova koville." (kaikki kolme Viidakon vanhoja sanontoja)
Otetaan seuraavaksi käsittelyyn kokonaista kolme viidakon sanontaa, koska nämä kaikki voidaan helposti niputtaa yhteen kun puhumme Johannasta. Toki sanontoja pitää pikkaisen modifoida, sillä ne ovat syntyneet siis joskus 30-40 -luvun taitteessa, jolloin originaali Mustis aloitti seikkailunsa. Niinpä ne eivät aivan sellaisenaan ymmärrettävästi enää sovellu nykypäivään.
Ensimmäinen, aseella tähtäämistä käsittelevä sanonta sopii kyllä ihan suoraan myös Johannan tapaukseen. Jos nimittäin satut jostain ihmeen syystä osoittelemaan The Suurta aseella, joksi tässä yhteydessä lasketaan myös mm. kamera, voit olla varma, että kosto on kauhea!
Nopeasti muistin kätköistä putkahtaa mm. seuraavat vastaiskutaktiikat aseella (kameralla) tähtäämiseen; Näitähän ovat olleet iskut ainakin skumppapullolla, hedelmäveitsellä, shampanjalasilla, tunkilla, kynsillä, nyrkillä etc. Ja kaikki vain siksi, että joku on rikkonut Viidakon vanhaa sanontaa siitä, että eipä pitäisi pahemmin osoitella aseella (tai kameralla).
Seuraava tuhansista silmistä ja korvista kertova sanonta, ei sekään pitkälle todellisuudesta heitä. Johannahan seuraa yhteisöllistä ATK:ta (lainasta kiitos Madventures -pojille) silmät ja korvat kovina. Ja auta armias jos joku menee ja arvostelee madamea!
Esimerkkinä näistä tuhanista korvista voisi tässä kohdin mainita vaikkapa ex-ystävä Juhan saama kohtelu välien mentyä poikki. Viidakon valtiashan toi julkisuuteen mm. epäilynsä Juhan tekemästä tuhopoltosta, hänen mielenterveydelliset ongelmansa, epärehellisyyden ja kleptomaaniominaisuudet. Olivat ne sitten totta tai ei. Toinen esimerkki on tietty ex-mies Arto, jonka saamasta kohtelusta ei varmaankaan tarvitse tuon enempää kertoa. Puhumattakaan Mia Oksasesta ja Metropolituotannosta. Aivan viime aikoina the Suuren loopin alle ovat joutuneet jopa omat perheenjäsenet, jotka ovat uskaltautuneet arvostella madamen käytöstä, päihteiden käyttöä, menneisyydessä elämistä sekä selkeäitä mielenterveysongelmia.
Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat tehty julkisesti, jolloin ne eivät ole menneet Johannan tuhansien korvien ja silmien ohitse. Ja kosto on ollut kova, kuten edeltä on havaittavissa.
Myös kolmas viidakon sanonta, Mustanaamio on kova koville, voidaan helposti siirtää nykyaikaan ja Johannaan kuten edellä mainituista itkupotkuraivaireista voi helposti päätellä.
On tilanteita, jolloin Mustanaamio poistuu viidakosta ja kävelee kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä. (Viidakon vanha sanonta)
Ja näin tekee myös meidän Johannamme, joka on julkisesti todennut, että joskus on mukavaa ihan vaan vetää verkkarit jalkaan ja tehdä arkimeikki, jonka jälkeen hän saa "kävellä kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä". Johanna on siis, aivan kuten Mustanaamio, naamioitumisen mestari! Verkkareissa ja arkimeikeissä ei Johanna riesana ole kuin syöpäsairaiden lasten vanhemmat, jotka tilittävät Johannalle itku silmässä siitä, kuinka heidän lapsensa jaksavat jopa kuolemansairaana kertoa kuinka Johanna tuo heille uskoa ja toivoa. (lähde: Joe Pasko)
"Herätä pimeässä ja nähdä Mustanaamio - mikä kaamea kohtalo konnille." (Viidakon vanha sanonta)
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä aamun heräämiseen liittyvä sanonta. Tästä voisi todeta vain lyhyesti sen, että vaikkei olisi konna, vaikka olisi elänyt koko elämänsä siten, ettei edes pienenä olisi tullut maistaneeksi sieltä kaupan irtokarkkihyllystä salaa sitä salmiakkikarkkia, ei olisi ikinä pysäköinyt väärin eikä ajanut ylinopeutta, ei puhunut puhelimessa autoa ajaessaan, eli ei tehnyt yhtään mitään edes lain harmaalla alueella olevia asioita, niin väitämme, että jos heräisi pimeässä ja ensimmäisenä näkisi Johannan, se olisi vähintäänkin karmea kohtalo. Ei siis pelkästään konnille vaan ihan kenelle tahansa.
Miettikääpä nyt; heräätte pikku kohmelossa, päätä jyskyttää, eilisestä illasta ei kauhean selkeitä muistikuvia ole ja kuulette vierestänne katuporan ääntä muistuttavan jyrinän. Joku kuorsaa siinä mm. ylipainonsa takia. Avaatte varovasti silmänne ja ensimäinen mitä näette, on yliturvotettu ylähuuli, joka ei edes värise uloshengityksen voimasta. Ylä- ja alahuulen välistä pilkottaa ruskea hammasrivistö ja ilmassa leijuu lievä glamourinen vanhan viinan löyhkä ja uninen tuhnutuoksu. Pikkaisen ylempänä huulista löytyy ensin stressin takia punertava naama, läskiposket ja koko kauneuden kruunaa oravanpesää muistuttava, Great Lenghts tavaramerkin omaava, sotkuinen ja likainen muovitukka.
Selviydyttyänne ensishokista katse siirtyy alaspäin. Ja kappas, siellä, heti maksaläikkien jälkeen, lötköttää onni ja toivo, jotka molemmat ovat menettäneet terhakkuutensa jo vuosia sitten. Puhumattakaan sitten siitä, mitä katseen edelleen laskiessa verkkokalvoille ilmestyy.....
Jos joku vielä tuon edellä olevan, täysin kuvitteellisen aamuhetken kuvauksen jälkeenkin väittää, ettei pimeässä herääminen ja Johannan kasvojen näkeminen, ole kaamea kohtalo, niin suosittelemme pikaista yhteyttä jonnekinpäin pääkaupunkiseutua. Sieltä löytynee yksi asunnoton alkoholisti, joka hyvin mielellään pötkähtäisi juuri sinun viereesi. Kunhan takaat sen, että pillereitä ja Ruskaa on riittävästi, sinulla on luottotiedot kunnossa, omistusasunto ja takaat glamourelämän esimerkiksi vaikka antamalla luottokorttisi Johannan käyttöön.
Olemme ylläolevalla tekstillä ainakin omasta mielestämme todistaneet ainakin sen, että Mustanaamion vanhat sananlaskut toimivat yhä edelleen. Kirjoitimme tuolla alussa jopa jotain sen suuntaista, että Johanna voisi omaksua "Suomen Mustanaamio" -tittelin. Mutta ei, ei se toimi. Mustanaamio on hyvä tyyppi, joka haluaa tehdä hyvää kanssaihmisille. Johanna on jotain aivan muuta.
Koska Mustanaamiolla on pitkä ja perinteikäs historia, on hahmosta syntynyt Bengalin viidakkoon lukuisia Vanhoja viidakon sananlaskuja. Saimme jostain täysin käsittämättömän kieroutuneesta mielleyhtymästä päähämme tutkailla, kuinka nämä Viidakon vanhat sanonnat osuvat suosikkiimme, Johanna Tukiaiseen, ja olisiko hänestä Suomen omaksi Mustanaamioksi.
"Mustanaamion ääni saa verenkin hyytymään." (Viidakon vanha sanonta)
Ensimmäinen osuu aivan täysillä. Jokainen ihminen, joka on kuullut Suuren Artistin laulavan livenä, yhtyy väitteeseemme aivan varmasti, mikäli ei ole ollut ao. tilaisuudessa lähellä erittäin vakavaa alkoholi- tai muun huumaavan aineen myrkytystilaa.
Tarinat Johannan studiokäyttäytymisestä tukevat myös sanontaa. Alan ammattilaisethan ovat kertoilleet, että Johanna ei ole onnistunut studiossa laulaessaan saavuttamaan oikeaa sävelkorkeutta, ei rytmiikkaa eikä oikeastaan mitään muutakaan, jotka ovat jo ihan tavallisille suihkulaulajillekin arkipäivää. Mutta onneksi Johannalla on ollut tähänkin keinonsa, neitokainen oli ihmetellyt, että miksi me ei käytetä autotunea! Ihan niinkuin Katie Price, tuo brittiläinen glamourmalli, joka Johannan mukaan käytti hänkin autotunea aikoinaan kun teki levyjä vaikkei osannut laulaa. Tässä yhteydessä pitänee kuitenkin mainita se, että Johannahan osaa, niin omasta mielestään, siskonsa mielestä, ruotsalaisen ammattilaulajan, Urbanin, tukholmalaisen mediakonsultin ja niiden kahden Johannan tosifanin mielestä, laulaa. Eikä sillä autotunellakaan saada paskaa muuttumaan kullaksi, ei vaikka mitä tekisi.
Katsomme siis ensimmäisen Viidakon vanhan sanonnan sopivan Johannalle. Ei muuta kuin eteenpäin!
"Älä koskaan tähtää aseella Mustanaamiota."
"Mustanaamiolla on tuhat silmää ja tuhat korvaa."
"Mustanaamio on kova koville." (kaikki kolme Viidakon vanhoja sanontoja)
Otetaan seuraavaksi käsittelyyn kokonaista kolme viidakon sanontaa, koska nämä kaikki voidaan helposti niputtaa yhteen kun puhumme Johannasta. Toki sanontoja pitää pikkaisen modifoida, sillä ne ovat syntyneet siis joskus 30-40 -luvun taitteessa, jolloin originaali Mustis aloitti seikkailunsa. Niinpä ne eivät aivan sellaisenaan ymmärrettävästi enää sovellu nykypäivään.
Ensimmäinen, aseella tähtäämistä käsittelevä sanonta sopii kyllä ihan suoraan myös Johannan tapaukseen. Jos nimittäin satut jostain ihmeen syystä osoittelemaan The Suurta aseella, joksi tässä yhteydessä lasketaan myös mm. kamera, voit olla varma, että kosto on kauhea!
Nopeasti muistin kätköistä putkahtaa mm. seuraavat vastaiskutaktiikat aseella (kameralla) tähtäämiseen; Näitähän ovat olleet iskut ainakin skumppapullolla, hedelmäveitsellä, shampanjalasilla, tunkilla, kynsillä, nyrkillä etc. Ja kaikki vain siksi, että joku on rikkonut Viidakon vanhaa sanontaa siitä, että eipä pitäisi pahemmin osoitella aseella (tai kameralla).
Seuraava tuhansista silmistä ja korvista kertova sanonta, ei sekään pitkälle todellisuudesta heitä. Johannahan seuraa yhteisöllistä ATK:ta (lainasta kiitos Madventures -pojille) silmät ja korvat kovina. Ja auta armias jos joku menee ja arvostelee madamea!
Esimerkkinä näistä tuhanista korvista voisi tässä kohdin mainita vaikkapa ex-ystävä Juhan saama kohtelu välien mentyä poikki. Viidakon valtiashan toi julkisuuteen mm. epäilynsä Juhan tekemästä tuhopoltosta, hänen mielenterveydelliset ongelmansa, epärehellisyyden ja kleptomaaniominaisuudet. Olivat ne sitten totta tai ei. Toinen esimerkki on tietty ex-mies Arto, jonka saamasta kohtelusta ei varmaankaan tarvitse tuon enempää kertoa. Puhumattakaan Mia Oksasesta ja Metropolituotannosta. Aivan viime aikoina the Suuren loopin alle ovat joutuneet jopa omat perheenjäsenet, jotka ovat uskaltautuneet arvostella madamen käytöstä, päihteiden käyttöä, menneisyydessä elämistä sekä selkeäitä mielenterveysongelmia.
Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat tehty julkisesti, jolloin ne eivät ole menneet Johannan tuhansien korvien ja silmien ohitse. Ja kosto on ollut kova, kuten edeltä on havaittavissa.
Myös kolmas viidakon sanonta, Mustanaamio on kova koville, voidaan helposti siirtää nykyaikaan ja Johannaan kuten edellä mainituista itkupotkuraivaireista voi helposti päätellä.
On tilanteita, jolloin Mustanaamio poistuu viidakosta ja kävelee kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä. (Viidakon vanha sanonta)
Ja näin tekee myös meidän Johannamme, joka on julkisesti todennut, että joskus on mukavaa ihan vaan vetää verkkarit jalkaan ja tehdä arkimeikki, jonka jälkeen hän saa "kävellä kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä". Johanna on siis, aivan kuten Mustanaamio, naamioitumisen mestari! Verkkareissa ja arkimeikeissä ei Johanna riesana ole kuin syöpäsairaiden lasten vanhemmat, jotka tilittävät Johannalle itku silmässä siitä, kuinka heidän lapsensa jaksavat jopa kuolemansairaana kertoa kuinka Johanna tuo heille uskoa ja toivoa. (lähde: Joe Pasko)
"Herätä pimeässä ja nähdä Mustanaamio - mikä kaamea kohtalo konnille." (Viidakon vanha sanonta)
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä aamun heräämiseen liittyvä sanonta. Tästä voisi todeta vain lyhyesti sen, että vaikkei olisi konna, vaikka olisi elänyt koko elämänsä siten, ettei edes pienenä olisi tullut maistaneeksi sieltä kaupan irtokarkkihyllystä salaa sitä salmiakkikarkkia, ei olisi ikinä pysäköinyt väärin eikä ajanut ylinopeutta, ei puhunut puhelimessa autoa ajaessaan, eli ei tehnyt yhtään mitään edes lain harmaalla alueella olevia asioita, niin väitämme, että jos heräisi pimeässä ja ensimmäisenä näkisi Johannan, se olisi vähintäänkin karmea kohtalo. Ei siis pelkästään konnille vaan ihan kenelle tahansa.
Miettikääpä nyt; heräätte pikku kohmelossa, päätä jyskyttää, eilisestä illasta ei kauhean selkeitä muistikuvia ole ja kuulette vierestänne katuporan ääntä muistuttavan jyrinän. Joku kuorsaa siinä mm. ylipainonsa takia. Avaatte varovasti silmänne ja ensimäinen mitä näette, on yliturvotettu ylähuuli, joka ei edes värise uloshengityksen voimasta. Ylä- ja alahuulen välistä pilkottaa ruskea hammasrivistö ja ilmassa leijuu lievä glamourinen vanhan viinan löyhkä ja uninen tuhnutuoksu. Pikkaisen ylempänä huulista löytyy ensin stressin takia punertava naama, läskiposket ja koko kauneuden kruunaa oravanpesää muistuttava, Great Lenghts tavaramerkin omaava, sotkuinen ja likainen muovitukka.
Selviydyttyänne ensishokista katse siirtyy alaspäin. Ja kappas, siellä, heti maksaläikkien jälkeen, lötköttää onni ja toivo, jotka molemmat ovat menettäneet terhakkuutensa jo vuosia sitten. Puhumattakaan sitten siitä, mitä katseen edelleen laskiessa verkkokalvoille ilmestyy.....
Jos joku vielä tuon edellä olevan, täysin kuvitteellisen aamuhetken kuvauksen jälkeenkin väittää, ettei pimeässä herääminen ja Johannan kasvojen näkeminen, ole kaamea kohtalo, niin suosittelemme pikaista yhteyttä jonnekinpäin pääkaupunkiseutua. Sieltä löytynee yksi asunnoton alkoholisti, joka hyvin mielellään pötkähtäisi juuri sinun viereesi. Kunhan takaat sen, että pillereitä ja Ruskaa on riittävästi, sinulla on luottotiedot kunnossa, omistusasunto ja takaat glamourelämän esimerkiksi vaikka antamalla luottokorttisi Johannan käyttöön.
Olemme ylläolevalla tekstillä ainakin omasta mielestämme todistaneet ainakin sen, että Mustanaamion vanhat sananlaskut toimivat yhä edelleen. Kirjoitimme tuolla alussa jopa jotain sen suuntaista, että Johanna voisi omaksua "Suomen Mustanaamio" -tittelin. Mutta ei, ei se toimi. Mustanaamio on hyvä tyyppi, joka haluaa tehdä hyvää kanssaihmisille. Johanna on jotain aivan muuta.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Väärä todistus
Johanna on antanut Seiskalle haastettelun viimeisimmästä rattijuoppouskärystä. Ja kuten kaikki asiaa tuntevat tahot saattavat jo arvatakin, Jollaksen jättiläinen on totaalisen syytön kyseiseen tapahtumaan. Seuraavassa litterointi Seiskan haastattelusta kommenteineen. Johannan teksti on kursivoitu.
"No ensshinnäkin shuurin osa noista ää rattijuoppoussshyytteistä ja kaikenmaailman muista shyytteistä ja kaikenmaailman, kaiken, kaikista perättömistä ilmiannoista, niin ne on vääriä."
Ok, tähän asti täysin ymmärrettävää tekstiä. Johannan kaikki shyytteet, mukaan lukien siis pahoinpitely-, varkaus-, rattijuopumus- ja mitä niitä nyt kaikkea onkaan ehtinyt kasaantua shyytteet, ovat siis vääriä. Olemme vielä aivan kärryillä.
Seiskan toimittaja kysyy , että kun poliisikin on vahvistanut Tukiaisen rattijuopumusepäilyn, että mittari värähti pikkaisen enemmän kuin laki sallii, että mites tässä nyt näin kävi? Tunkilla on tietysti selitys tähänkin valmiina. Tosin hieman monimutkainen, mutta selitys kumminkin......
"No ensshinnäkin shuurin osa noista ää rattijuoppoussshyytteistä ja kaikenmaailman muista shyytteistä ja kaikenmaailman, kaiken, kaikista perättömistä ilmiannoista, niin ne on vääriä."
Ok, tähän asti täysin ymmärrettävää tekstiä. Johannan kaikki shyytteet, mukaan lukien siis pahoinpitely-, varkaus-, rattijuopumus- ja mitä niitä nyt kaikkea onkaan ehtinyt kasaantua shyytteet, ovat siis vääriä. Olemme vielä aivan kärryillä.
Seiskan toimittaja kysyy , että kun poliisikin on vahvistanut Tukiaisen rattijuopumusepäilyn, että mittari värähti pikkaisen enemmän kuin laki sallii, että mites tässä nyt näin kävi? Tunkilla on tietysti selitys tähänkin valmiina. Tosin hieman monimutkainen, mutta selitys kumminkin......
"Shiin oli romaanit ja mustalaiset jotka oli puukolla
pakottaneet mut vahvistamaan seen ja tota se oli väärä ilmianto elikkä shiellä
oli ratissa tota ää mustalainen joka oli humalassa joka jätti mut yksin sen
ratin kaa ja laitto mut sinne rattiin ja uhkas mua puukolla ett hän tappaa mut
ett hän vetää niinku kurkun auki jos mä en niinku anna väärää todistusta. Ja
shit siinä oli totta kai todistajia ja sith niinku mitä olikaan jossain
parvekkeella heilu niit ihmiset ett jee jee, taas Johanna Tukainen on kusessa.
Mut niinku että että ett shen jälkeen kun mä olin va… mä olin, en mä missään vankilassa, putkassa vähän
aikaa muutaman tunnin mun kaverin kaa mä seuraavana aamuna pääsin pois, niin
tota mä annoin väärän todistuksen poliisille shen takia ett mua uhattiin."
Ja sitten lähti mopo käsistä ja isosti. Eihän tuossa edellä olevassa ole päätä eikä häntää, tai ainakin meille tuon edellä olevan purkauksen logiikka ei kerta kaikkian vaan aukene. Tulee elävästi tapahtuma kun joku pikkupoika on rikkonut lumipallolla ikkunan, ja kun vanhemmat sitten selvittelevät tapahtunutta, poika yrittää selittää itseään puhtaaksi vaikka tumput on lumiset ja pojalta löytyy metrin korkuinen varasto valmiita lumipalloja.
Mutta paneudutaampa hieman tarkemmin tuohon Tunkin selitykseen. Kysymyksessä on siis väärä ilmianto. Jaahas.... mutta ei kai tässä kohdin enää tarvitse mistään ilmiannosta puhua, jos Johanna istuu ratin takana poliisin pilli suussa ja lukemat nousevat yli sallitun. Eikö siinä kohtaa kannattaisi puhua enemminkin joko lavastuksesta tms.
Ai niin, siellä ratissahan istuikin mustalainen, joka oli humalassa. Tämä humalainen mustalainen jätti sitten Johannan yksin sen ratin kaa. Mahtaako nyt olla kysymyksessä se sama ratti, jossa tuo humalainen mustalainen oli aivan hetkeä ennen istunut, vai mahtaako kysymyksessä olla jokin muu ratti? Jos kysymyksessä on sama, miten Johanna siihen rattiin on ängennyt? Ja mihin se humalainen mustalainen siinä välin oli kadonnut?
Ei varmaan mihinkään kauas, sillä kyseinen humalainen mustalainen oli uhannut Johannaa kurkun auki vetämisellä jos Johanna ei anna väärää todistusta. Väärää todistusta? Siis mistä? Siitä että Johanna istuu ratin takana? Vai siitä, että humalainen mustalainen jätti hänet istumaan yksin sen ratin kaa? Vai että tämä mustalainen laittoi Johanna rattiin?
Onneksi paikalla oli todistajia ja joku heilui vielä jossain parvekkeellakin. Näistäkin huolimatta, se oli Johanna, joka puhalsi ne törkeään rattijuopumukseen oikeuttavat lukemat. Luulisi tässä vaiheessa jonkun, joko paikalla olleiden todistajien tai parvekkeella heiluvien ihmisten kertovan poliisille, että vaikka Johanna istuukin ratin takana, syyllinen on eräs humalainen mustalainen, joka on jättänyt Johannan yksin sen ratin kaa.
Nyt mukaan saadaan Johannan kaveri (?), jonka kanssa Johanna vietti sitten muutaman tunnin va.... eiku ei ne missään vankilassa ollu, vaan putkassa. Aamulla putkan ovet sitten aukenivat, ja Johanna ensitöikseen antoi jälleen kerran väärän todistuksen. Öö.... mistä? Eikö tässä kohtaa kysymys ollut lähinnä tunnustamisesta, eli jotenkin että:
Poliisi: Kuka autoa ajoi?
Johanna: Se olin minä.
Tämä keskustelu käytiin siis aamulla poliisilaitoksen tiloissa. Ympärillä oli sinipukuisia vaikka kuinka paljon, mutta siitä huolimatta Johanna meni lausumaan yllä olevan kuvitellun keskustelun vuorosanat ihan vaan siksi, että häntä uhattiin. Eli joku näätä, mukana ollut kaveri, edellä mainittu humalainen mustalainen tai ehkäpä kenties jopa yksi hampaaton lappilainen ruutana, oli soluttautunut pollisien sekaan ja uhkasi viatonta Johannaa, joka siis tässäKIN tapauksessa oli ihan vain uhri. Ja vieläpä poliisilaitoksella!
Ryhmämme on todella järkyttynyt Johannaan kohdistuvasta, jatkuvasta ajojahdista. Jos nyt joku sattuu pikkaisen jotain kanssaihmistä raapaisemaan ja kynsimään naamarista, puremaan tai lyömään pullolla päähän, luulisi nyt oikeusvaltion käsittävän, että pahoinpitelijä tai purija on tilanteessa itse uhri. Samoin se, että jos on kerran kärynnyt rattijuoppoudesta, ja kärsinyt tuomionsa, ei toisesta kerrasta enää tarvitsisi antaa rangaistusta ollenkaan. Onhan Jasmin Mäntyläkin kärynnyt ratista, ja kärsinyt tuomionsa. Eikä siitä kukaan kirjoita!
tiistai 27. elokuuta 2013
Brändi
Johanna Tukiainen on monissa eri yhteyksissä sanonut/kirjoittanut, että hän ei voi olla tyhmä, kuten monet näädät ovat epäilleet, koska on onnistunut brändaamaan itsensä. Johannan mukaan ”Tukiainen” on brändi, jonka hän on aivan itse luonut, ylioppilas-, joka sivumennen sanoen on hieno saavutus koska se vaatii "aivan kauheasti" ja Joe Blascon meikkikonsulttinapohjalta. Johannahan kykenee luomaa kasvoilleen niin arkimeikin kuin televisiota varten tarvittavan ”kovan” meikin. Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan. Asiaa mitenkään enempi tuntematta Johannalla on samankaltainen meikki niin lavalla kuin vähiin käyvissä televisoesiintymisissä. Seiskan videoissa tämä meikkaajaguru tosin esiintyy nykyisin usein myös kokonaan ilman kovaa tai pehmeää meikkiään.Au naturell, lienee termi tälle?
Saavutus on joka tapauksessa kunnioitettava, sillä ihan
oikeat yritykset käyttävät miljoonia ja taas miljoonia luodakseen itselleen
halutun brändimielikuvan. Meidän Jossulle se on onnistunut ihan
lähiökuppiloissa kännissä heiluen ja Seiskan livepalvelun videoilla/kuvilla. On
se Johanna vaan niin taitava ja fiksu!
Mitä brändi sitten tarkoittaa? Jopa alan ammattilaiset kiistelevät sanan selityksestä, mutta aika yleinen kuvaus tuntuu olevan se, että brändi on
pitkän ja suunnitelmallisen rakennustyön tulos. Se on siis jotakin
muuta kuin vain mielikuva. Brändi on perusteltu käsitys
yrityksestä, sen tuotteesta tai henkilöstä kun taas mielikuva/imago rakentuu kuluttajien omien käsitysten perusteella. Ja nyt kun olemme saaneet edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä brändi mahdollisesti tarkoittaa, voidaankin siirtyä siihen, mitä Johanna on saanut rakennetuksi ihan omaan brändiinsä.
Brändi vaatii pitkällisen, suunnitelmallisen kehitystyön. Ok. Mielestämme tälläisiä brändejä ovat mm. Coca-Cola, Pepsi, tietyt automerkit, jopa osa kansakunnista jne. Vai löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta yhtään ihmistä, joka ei tietäisi mitä Coca Cola, Mercedes Bentz, BMW on tai minkälaisia ihmisiä vaikkapa irlantilaiset ovat. Epäilemme vahvasti, että kaikilla on jonkinlainen käsitys edellä mainituista, eli brändäys näiden "tuotteiden" on onnistunut.
Ja kun brändi kerran on suunnittelua, mietitäänpä seuraavaksi sitten sitä, minkälaisen brändin Joe Blascon meikkikonsultti on itselleen rakentanut. Tai itse asiassa, aloitetaan siitä, minkälainen brändi "The Tukiainen & Dolls Dancers" on Johannan omien korvien välissä. Seuraava määrittely perustuu siis aivan puhtaaseen fiktioon, siihen, minkälaisen kuvan olemme saaneet Johannan esiintymisestä, haastatteluista ja kirjoituksista julkisuudessa.
Johannan mielestä hän on kansainvälinen tähti, joka on rankasti aliarvostettu täällä RyssäSuomessa. Ihmiset eivät ymmärrä hänen taidettaan vielä, mutta kunhan hänestä aika jättää, hänen arvostuksensa tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Itse asiassa, vasta tähden kuoltua, ihmiset tulevat huomaamaan mitä ovat menettäneet. Tämän käsityksen Johanna on perinyt varmasti kansainväliseltä manageriltaan Kurt Cobainilta.
Kaikki, siis ihan kaikki, mitä Johanna tällä hetkellä tekee, on aina jotenkin hienoa. Kun tähti kuljetetaan ravintoloitsijan autolla keikalle, se tapahtuu Johannan mielestä siksi, että kun hän on niin suuri tähti, että keikkojen tilaajat haluavat hakea hänet. Todellisuudessa ne hakevat esiintyjän ihan vain siksi, että ilman hakupalvelua, Johanna tuskin ikinä ilmestyisi edes sovitulle keikalle. Johanna on myös niin suosittu, että hänen ympärillään pörrää juristia, yritysjohtajaa ja miljonääriä niin, että rumimpia pitää lähes kivittää. Viime aikoina, jenkkimiljonäärien rinnalle, on liittynyt myös venäläisiä, rikkaita "karhuja", jotka suorastaan palvovat Johannaa. Näillä venäläisillä on luonnollisesti aivan upeat mökit, ja rahaakin löytyy. Jep jep, varmasta lähteestä saamamme tiedon mukaan, nämä venäläiset ovat rakennustyömiehiä, jotka ovat keikalla Suomessa ja heidät on majoitettu maatilamajoitukseen työnantajan toimesta ihan vaan siksi, että se on halvempaa kuin hotellimajoitus.
Yhteenvetäen siis; Johannan korvien välissä hän pyörittää kansainvälisen tason showta Suomessa, jonka lisäksi hän on hyvinmenestyvä yritysjohtaja (CEO), jota kateelliset kansalaiset eivät voi, eivätkä halua, ymmärtää. Johanna on niin paljon fiksumpi ja viisaampi kuin suurin osa harmaista suomalaisista. Niinpä jatkuvana uhkana meille normikansalaisille tuodaan esille kuva siitä, että menettäisimme Johannan. Hän saattaa muuttaa ulkomaille, jossa hänen taidettaan aivan varmasti arvostettaisiin aivan eri tavalla tai toisena vaihtoehtona Johanna saattaa tappaa itsensä. Itsemurhan suoritustavoista on vielä hieman epäselvyyttä, tähän asti on käytetty vasta hukuttautuminen, hirttäytyminen, parvekkeelta hyppääminen tai jokin muu, toistaiseksi vielä määrittelemätön tapa. Mutta vasta tämän suuren menetyksen jälkeen Suomen kansa ymmärtäisi siis taiteiljan taidetta ja sen syvimmän merkityksen.
Johanna elää siis melkoista kansainvälistä glamourelämää omassa päässään. Ja hyvä niin, paitsi että noinkin kovista harhoista kärsivän potilaan ei pitäisi saada liikkua vapaana, ilman valvontaa, missään. Katsotaanpa seuraavaksi sitten, miltä tuo glamouselämä näytää ihan tavallisen, harmaan tuulipukuisen suomalaisen silmin.
Johanna Tukiainen (rekisteröimätön tavamerkki) ei esiinnyt julkisuudessa kuin muutamassa nettilehdessä, keskutelupalstoilla sekä Hymyssä tai Seiskassa. Mistään ilmiöstä tai tuotteesta suuressa mittakaavassa ei siis voi puhua, olkookin että Johannan edesottamukset tunnetaan melkoisen laajasti. Moni, jollei jokainen, kansalaisista tietää ja tuntee Tukiaisen kun hänen nimensä perusteella, mutta lähes aina se herättää lähinnä naureskelua, pään pyöritystä sekä jonkun vitsintyngän. Hyvänä esimerkkinä toimikoon eräs neitivarsa, jolla on vaalea harja, vaaleanpunainen varustelaukku, riimu, etc. Varsan nimeksi ehdotettiin Tuksua, mutta hevosen omistaja kielsi nimen käytön jyrkästi ja heti. Niinpä varsasta ei sitten tullut Tuksua. Jos Johannalla olisi ollut edes himppasen parempi imago, tai hänen itselleen luoma brändi toimisi edes jotenkin, saattaisi nyt tuolla laitumella käyskennellä ainakin yksi Tuksu -niminen varsa.
Johanna tuote, jota hän markkinoi voimakkaasti, ei sekään oikein tunnu pelittävän. Tukiaisen omassa päässä oleva käsitys kansainvälisen tason estradiviihteestä, jossa on ripaus erotiikkaa ja kaikkien tuntevia menestybiisejä, kutistuu lähes aina epämääräiseen ja ylikänniseen haahuiluun lavalla. Mukaan keikalle roudataan aina se, joka sattuu olemaan lähellä. Se, että onko kyseinen henkilö ikinä esiintynyt, tunteeko hän edes biisejä joita olisi takoitus esittää, on täysin sivuseikka. Pääasia on ihan vain se, että suuren tähden, eli Johannan, ei tarvitse heilua pelinurkkaukseen hätäisesti rakennetulla lavalla yksin. Ilman minkäälaista etukäteen suunniteltua koregrafiaa tms. Keikkapalkkoiden maksaminen suoraan meikkilaukkuun ei sekään ole omiaan parantamaan Tukiaisen imagoa/brändiä, aika usein mieleen nousee yrittäjän lakisääteisten maksujen kohtalo.
Johannan oma yksityiselämä ei sekään oikein tue brändiä, ellei Tukiainen sitten ole oikeasti suunnitellut olevansa nettikansan sylkykuppi. Valintahan se olisi sekin tietysti.... Tukiainen on tuomittu useista pahoinpitelyistä, hänellä on aikamoinen läjä oikeudenkäyntejä/tutkintapyyntöjä piikissään odottamassa tulevia istuntoja, hänet on todistettavasti narautettu kahdesta törkestä rattijuoppoudesta, joista toisesta saatu tuomio on jo kärsittykin, Johannan koirat on otettu huostaan ja niin edelleen..... Näitähän riittäisi, mutta perusajatus lienee jo noiden esimerkkien avulla selvä? Koska Tukiainen on itse omasta mielestään brändi, jota siis alussa esitetyn teorian mukaan on rakennettu pitkään ja harkiten, harkinta ja rakennustyö on mielestämme jossain välissä ihan pikkaisen päässyt repsahtamaan.
Tai sitten Johanna Tukiainen kerta kaikkiaan vaan on meitä viisaampi, vie harmaata nettikansaa kuin litran mittaa, ja tuo koko kansan sylkykuppi ja paskan keräämisimago onkin harkittua. Jos Johanna on Jollaksen reidensissään tukholmalaisen viestintäkonsultin kanssa miettinyt brändinsä juuri tuollaiseksi? Jos he pitävät Urbanin kanssa päivittäin puhelinpalaveria siitä, mitä seuraavaksi? Pitäisikö pahoinpidellä joku, olisiko nyt kännisen esiintymisen vuoro, pistettäisikö sittenkin parasihanin, upeasti laihtunut sisko sairaalaan letkuihin vai pitäisikö sitten hehkuttaa keväällä/kesällä/syksyllä/talvella tapahtuvaa ihanaa luksuslomaa joko etelään tai jenkkeihin. Mistä löytyisi joku ihana, nallekarhumainen mies itselle, jonka kanssa voisi seukata vuorokauden ja ilmoittaa uuden rakkaan löytymisestä vähintään kolme kertaa seurusteluaikana, mennä kihloihin, hukata auto, kenkä, kännykkä, sisko, itsensä - ja ilmoittaa ne varastetuiksi heti kun promillet laskevat alle kahden. Ja haukkua kaikki exät joka käänteessä......
Johanna tuote, jota hän markkinoi voimakkaasti, ei sekään oikein tunnu pelittävän. Tukiaisen omassa päässä oleva käsitys kansainvälisen tason estradiviihteestä, jossa on ripaus erotiikkaa ja kaikkien tuntevia menestybiisejä, kutistuu lähes aina epämääräiseen ja ylikänniseen haahuiluun lavalla. Mukaan keikalle roudataan aina se, joka sattuu olemaan lähellä. Se, että onko kyseinen henkilö ikinä esiintynyt, tunteeko hän edes biisejä joita olisi takoitus esittää, on täysin sivuseikka. Pääasia on ihan vain se, että suuren tähden, eli Johannan, ei tarvitse heilua pelinurkkaukseen hätäisesti rakennetulla lavalla yksin. Ilman minkäälaista etukäteen suunniteltua koregrafiaa tms. Keikkapalkkoiden maksaminen suoraan meikkilaukkuun ei sekään ole omiaan parantamaan Tukiaisen imagoa/brändiä, aika usein mieleen nousee yrittäjän lakisääteisten maksujen kohtalo.
Johannan oma yksityiselämä ei sekään oikein tue brändiä, ellei Tukiainen sitten ole oikeasti suunnitellut olevansa nettikansan sylkykuppi. Valintahan se olisi sekin tietysti.... Tukiainen on tuomittu useista pahoinpitelyistä, hänellä on aikamoinen läjä oikeudenkäyntejä/tutkintapyyntöjä piikissään odottamassa tulevia istuntoja, hänet on todistettavasti narautettu kahdesta törkestä rattijuoppoudesta, joista toisesta saatu tuomio on jo kärsittykin, Johannan koirat on otettu huostaan ja niin edelleen..... Näitähän riittäisi, mutta perusajatus lienee jo noiden esimerkkien avulla selvä? Koska Tukiainen on itse omasta mielestään brändi, jota siis alussa esitetyn teorian mukaan on rakennettu pitkään ja harkiten, harkinta ja rakennustyö on mielestämme jossain välissä ihan pikkaisen päässyt repsahtamaan.
Tai sitten Johanna Tukiainen kerta kaikkiaan vaan on meitä viisaampi, vie harmaata nettikansaa kuin litran mittaa, ja tuo koko kansan sylkykuppi ja paskan keräämisimago onkin harkittua. Jos Johanna on Jollaksen reidensissään tukholmalaisen viestintäkonsultin kanssa miettinyt brändinsä juuri tuollaiseksi? Jos he pitävät Urbanin kanssa päivittäin puhelinpalaveria siitä, mitä seuraavaksi? Pitäisikö pahoinpidellä joku, olisiko nyt kännisen esiintymisen vuoro, pistettäisikö sittenkin parasihanin, upeasti laihtunut sisko sairaalaan letkuihin vai pitäisikö sitten hehkuttaa keväällä/kesällä/syksyllä/talvella tapahtuvaa ihanaa luksuslomaa joko etelään tai jenkkeihin. Mistä löytyisi joku ihana, nallekarhumainen mies itselle, jonka kanssa voisi seukata vuorokauden ja ilmoittaa uuden rakkaan löytymisestä vähintään kolme kertaa seurusteluaikana, mennä kihloihin, hukata auto, kenkä, kännykkä, sisko, itsensä - ja ilmoittaa ne varastetuiksi heti kun promillet laskevat alle kahden. Ja haukkua kaikki exät joka käänteessä......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)