Tuntematon mies

Terve!

Minä olen tuntematon mies. Ehkäpä tunnetuin esiintymiseni osuu sota-aikaan, jolloin olin siis sotilas. Tuolloin minut tunnettiin nimellä Tuntematon Sotilas. Mutta olenhan minä saanut paljon aikaan senkin jälkeen, otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Ulvilan tapaus.

Ulvilassa minä esiinnyin niin, ettei kukaan minua nähnyt, vaikka toiset näkivätkin. Olin tullut ikkunasta sisään, josta ei tunnetuiden fysiikan lakien mukaan kukaan voi sisään päästä, olin käyttänyt halkoa johon olin jättänyt KRP:n tutkijan DNA:n, jossain välissä olin ehtinyt iskeä talon emäntää puukolla ja lopuksi poistunut siitä samasta ikkunasta, josta olin tullut sisäänkin. Josta edelleen oli täysin mahdotonta päästä sisään tai ulos.

Viime aikoina olen liikkunut paljon tuolla Helsingin Albertinkadun tienoilla. Olen ollut se mies, joka on ollut yöllä syömässä kermaisen lohen päälle ripoteteltuja raakoja sieniä. Ja aurajuustoa. Olen kuulemma jopa kehunut tätä keitosta ja antanut viisi tähteä. Saattaa ollakin, kukaan ei vaan ole kysynyt, mikä oli asteikko.

Ai niin, tuossa muutama kuukausi sitten kun olin rahoissani, tuli ostetuksi muutama korukin. Ja juu, olihan ne kalliita, mutta mikäs siinä kun kerrankin oli fyrkkaa. Mitä nyt  27.000 egeä rannerenkaaseen tai 170.000 sormukseen merkkaa minulle, tuntemattomalle miehelle!

Treffeillä on tullut käytyä useita kertoja, yleensä jossain lounge-tyylisessä, viihtyisässä ja riittävän kalliissa paikassa. Pääsääntöisesti Tukholmassa, koska se on niin paljon coolimpi paikka kuin venäläinen Helsinki. Olihan minulle kerran tulossa deitti Kööpenhaminaankin, mutta sitten meille selvisi, ettei Tanskassa vietetä juhannusta ollenkaan, ja niinpä sitten ne treffit meni pieleen. Ryyppäsin sitten ihan vaan Helsingissä deittini kanssa. Ja juuri nyt odotan kultaani täällä Ruotsissa. Hän tulisi tänne heti, mutta ei valitettavasti pääse, kun keikkoja on niin paljon kuin ehtii tekemään. Harmi!

Viimeisin esiintymiseni oli eilen oikeudessa. Olin kesällä ajellut kuulemma jollain Rättärillä heti sen jälkeen kun olin jonkun Köpin kanssa vetänyt rannalla skumppaa. Ilta oli huipentunut siihen, että kun yksi mukana olleista naisista oli sammunut Rättärin takapenkille ja toinen ajoi sitä, yrittäen saada autoa kääntymään kiven ja talon välisellä nurmikolla, minä uhkailin tätä kuskia hengenlähdöllä. Joten sitten kun poliisit tulivat, ja minä en ollut enää paikalla, tämä kuljettaja puhalsi pikkaisen reilut 2 promillea ihan vaan siksi, että minä ja Köpi oltiin oltu paikalla. Ja sitäpaitsi, vaikka poliisit nostivat tämän kuskin ratin takaa ja vaikka hän puhalsi tuon törkeän ratin, ei häntä voida tuomita siitä, sillä Hymy on paska lehti ja media kiusaa. Ja minä ja Köpi uhkaillaan. Tai ainakin minä. Köpi on mustalainen.

Joten onhan tässä tullut tehtyä kaikenlaista. Joskus jopa asioita joista en ole kauhean ylpeä. Niinkuin nyt esimerkiksi se, että olen joskus nukkunut Johanna Tukiaisen kanssa. Onneksi olen kuitenkin tuntematon mies, niin ei vaimokaan saa tietää. 

Palautetta palautteeseen

Kuten joku jossain on varmasti huomannut, emme useastikaan kommentoi saamamme palautetta. Tämä johtuu monestakin eri seikasta, pääosin emme joko osaa, uskalla, muista, viitsi tai jotain., mutta nyt kun kaikki kolme lukijamme ovat vaivautuneet palauttelemoimaan, katsomme aiheelliseksi vastata.

Aivan alkuun haluamme pyytää anteeksi herra/rouva Anonyymiltä, joka lähestyi meitä kysymyksellään, että oletammeko, olisiko Johanna tunnetuna päihdeongelmaisena osannut/jaksanut hoitaa Julian sairauksia. Pyydämme anteeksi epäselvää ulkosantiamme, sillä tavoitteemamme edellisessä kirjoituksessa ei ollut suinkaan vaatia tai edes olettaa, että Johanna olisi jumalvoimillaan, Railin tai edes ulkomaalaisen miljönääri avulla parantanut Julian. Sen sijaan yritimme kiinnittää huomion siihen häpeämättömään rahastukseen, jota yhteinen konsulenttiystävämme kuolleen sisaren kalmon ympärillä tanssien harrastaa. Ja siihen, kuinka suuren surun varjolla, suuren menetykseksensä avulla, tuotemerkki -Tukiainen koittaa omaa brändiään markkinoida. Johannaltahan löytyy kuitenkin ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettu, lähes viisikymmensivuinen psykologinen tutkielma, jota tietojemme mukaan yhä edelleen käytetään maliiesimerkkinä ei pelkästään Laajasalon, vaan koko itäisen Helsingin Lukioissa reaalikoevastauksena. Ja josta Johanna edelleen vastaanottaisi rehtorien posket valuen soittamia kitospuheluita, jos rehtorit eivät olisi tippuneet pre-paid -numeroiden vaihtovauhdista jo noin 15 vuotta sitten. Luulisi tuolla kokemuksella hieman empatiaa löytyvän. Kaikenlisäksi Julian parantamiseen olisi voinut käyttää mm. Udin hepreakielisiä rukouksia tai puhelimitse saatuja, tuntien mittaisia ohjeita Urban the Lukkomieheltä. Lappalaisen hampaattoman shaamaanin loitsuilla ei sen sijaan olisi tehnyt mitään, sillä saamelaisethan ovat kaikki rikollisia naistenhakkaajia, jotka demoonisesti nauraen korkeintaan haakaavat itseään viinilaseilla päähän.

Joten nöyrin anteeksipyyntömme siis herra/rouva Anonyymiltä, yritämme tulevaisuudessa terävöittää kirjoituksiamme siten, että laajahko Anonyymien -sukukin pääsisi perille lopullisesta tavoitteestamme.

Sitten toiseen palautteeseen, jota luimme lähinnä posket kyyneleihin jäätyen Angelin erämaassa. Emme ole, lähinnä heikohkosta elämänkokemuksestamme johtuen, tottuneet positiivisuuteen muualla kuin sukupuolitesteissä ja puhallusratsioissa, joten emme oikein osaa niitä käsitellä. Nöyrästi kiitämme ensinnäkin siitä, että possessiivisuffelimme käyttö sai kiitosta. Haluamme julkituoda myös sen, että olemme panostaneen illatiivin, ablatiivin, abessiivin, transalatiivin sekä adessivin virheettömään käyttöön. Kirjoitimme kaikista niistä ylioppilaskirjoituksissa laudaturin, jonka kateellinen ylioppilaslautakunta myöhemmin siiten laski abrobaatturiin. Saimme kuitenkin useita puheluita myöhemmin prepaid -liittymäämme ulkomaalaisilta miljonääreiltä, joiden kanssa keskusteluimme tuntikausia  juuri näiden sijamuotojen käytöstä. 

Palautteen antaja, Fretti, kysyi onko näitä tekstejämme luettavissa myös jossain muussa blogissa kuin tässä. Vastaus on että kyllähän näitä valitettavasti netistä löytyy, juuri tällä hetkellä kirjoitamme viittä erillistä blogia, jotka tosin kaikki muut ovat vieläkin kuivempia kuin tämä. Yksi blogeistamme käsittelee jopa puhtaasti vain ja ainoastaan omaa, henkilökohtaista elämäämme, joten tämä aiihe kertonee kaiken siitä, ettei siihen ainakaan kannata sekaantua. Haluamme muuten tässä yhteydessä katkaista siivet siltä huhulta, että suuresti kunnioittamamme Joe Pasko ja ryhmämme olisi sama henkilö. Ei ole. Me olemme kumpikin tahoillamme kirjoittajia, joita yhdistää sama mielenkiinnon kohde. Joe on kollegamme, suuri opastajamme, innoittajamme ja idolimme. 

Mitä tunnetun sairauden, diapeteksen kirjoitusasuun, on totta, että se on aikoinaan tunnettu nimellä diabetes. Saamiemme tietojen mukaan Suomalaisten Sairauksien Kansallinen Nimilautakunta (SSKN) on kuitenkin toistaiseksi vielä salaisessa kokouksessaan päättänyt muutta sairauden nimen helpommaksi ja poistaa siitä vierasveräisen b -kirjaimen. Joten tulevaisuudessa sairautta kutsutaan siis suomalaiskansallisesti dipetekseski, joka jakaantuu vielä kahtia, numero ykköseen ja kakkoseen.

Tässä siis poikkeuksellisesti palaute palautteeseen. Lainataksemme Johannaa tähän loppun, "kohta jatkuu...." Sillä välin hukumme suuren fanimme, erään 4 -vuotiaan lapsen meille jakamiin lahjoihin ja tekstiviesteihin. Kuulimme jopa, että kun painoimme tuota "julkaise" -nappia ja poistuimme linjoilta, tämä lapsi olisi itkenyt tuntikausia ikävästä. Tämä antaa meille voimia, varsinkin kun kaulassamme ollut risti valui rintojamme kohden vaikka olimme vain syömässä ja ketju sekä lukko olivat ehjiä. Ihmettelemme myös suihkuhuoneen lattialla vellovaa kuukautisverta, josta on selkeästi havaittavissa askeleet, jotka menevät sinne sun tänne. Kukaan Suomen papeistakaan ei enää vastaa puheluihimme, joka mielestämme on verinen (hah, olipa sopiva adjektiivi!) vääryys.  Mutta kaikesta näistä, ja paljosta muusta, lisää siis tulevaisuudessa.