Isot pojat palaverissa

”Hei Jesse, äkkiä tänne! Nyt on palaverin paikka”, huuteli Jumala. ”Ja ota se Pyhis mukaan tullessas.”

Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus istuivat Jumalan toimistossa. Oli kriisipalaverin paikka. Jesse oli taas mennyt nuorimpana keulimaan.

”Sun piti sitten mennä tagaamaan naamaris sen Tukaisen tukkaan?”, Jumala aloitti. ”Jos sitä naamaria nyt joka paikkaan pitää tunkea, oliko ihan pakko pistää se just Tukiaisen kuontaloon? Tiedät itsekin ihan hyvin, että nyt kun se on nähnyt naamarin lehtikuvissa, siitä ei päästä millään eroon. Se vinkuu kaikenlaisia ihmeitä, se pitäis parantaa alkoholsmista, sen pitäisi päästä painostaan eroon ja sitten sen pitäis vielä löytää se joku rikas miljonääri jostain Amerikasta. Ootko sinä valmis ottamaan ne kaikki rukoukset vastaan, hän? Mä en vaan enää jaksa”, Jumala päätti.

Jeesus oli vähän hämillään..... ”No joo, mä mokasin”, hän aloitti. ”Ajattelin, että tota Taivaan mainostoimiston photosoppaamaa naamaria ei vähään aikaan ole käytetty, niin tommonen ihmeidentekijän järjestämä häppening vois olla hyvä paikka muistuttaa kuolevaisia taas siitä minkänäköinen mä olen. Eikö? Ja sitäpaitsi en tiennyt että ne hiukset olivat Johannan, meidän kirjanpito näytti että ne oli jonkun Ljudmilan. Mistä mä oisin voinu tietää että Johannalla oli tekotukka kun Pyhis on peruuttanut Seiskan tilauksenkin?”

”Mutta ethän sä edes ole sen näköinen minkä kuvan siihen tukkaan länttäsit”, Pyhä Henki protestoi. ”Sähän näytät siinä kuvassa joltain etelä-erooppalaiselta hevibändin laulajalta, mutta todellisuudessa oot tommonen tappi. Muistutat enemänkin vihanneskauppiasta Jerusalemin torilla. Eikä sulla ole edes pitkää tukkaa niinkuin noissa tageissa mitä viljelet ympäriinsä. Milloin sun naamari on perunassa, milloin paahtoleivässä, milloin missä. Ja nyt Tukaisen tukassa. Hei kamaan, jotain rajaa nyt!”

”No niin, otetaanpas rauhallisesti”, Jumala rauhoitteli. ”Tässä on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, on ollut sotia ja lentokoneiden tippumisia, etten ole viime aikoina ehtinyt päivittää meidän majoitusluetteloa”, hän jatkoi. ”Eikös meillä ole täällä joku Tukainen jo kirjoilla?”

Pyhä Henki avasi tietokoneen, selasi sitä hetken ja totesi: ” Juu, meiltä löytyy täältä Julia -niminen Tukiainen, joka on ilmoittanut tittelikseen prinsessa. Onko jollain jotain tietoa, että onko tää prinsessa oikeasti?”, Pyhis kyseli muilta herroilta. Jeesus vastasi: ” No ei tasan oo prinsessa, titteli on varmaan tullut kirjatuksi ihan vaan siksi, että tämä esikoissisko, jonka tukkaan siis länttäsin kuvani, on lähetellyt sen verran taajaan rukouksia, että pojat miettivät, että on kaikille helpompaa pistää se titteli paikoilleen kun alkaa vääntää asiasta. Näin ainakin muistelen, että Luukas olis sanonut kun viimeksi oltiin opetuslapsien kanssa bissellä. Sitäpaitsi muistaakseni Markus, vai oisko se ollut Matteus, tais lähtee sen Julian kanssa pilvenreunalle kimpassa sieltä baarista.”

”Eikö siitä oo ollut puhetta, että touhuilu enkeleiden kanssa ei saa vaikuttaa kenenkään taivaspaikkaan?, Jumala huokasi. ”Nyt se prinsessa -tittelin kanssa joudutaan elämään ikuisuus, joka meillä kaikilla on edessä. Tsekatkaa nyt ihmeessä sen vielä maan päällä vaikuttavan siskon tittelistatus, eihän silläkin vaan ole tuo prinsessa? Kaksi prinsessatukiaista samaan aikaan täällä taivaassa, kuka sen kestää?”

”Joo, mä tsekkaan sen, mutta muuten meidän pitää sitten vaan koittaa elää sen kanssa, että Jesse oli niissä hiuksissa”, Pyhä Henki aloitti. ”Vai onko jollain jotain parempia ideoita? Johannan viestit rukouksien muodossa voidaan toki blokata taivaan puhelinyhtiön toimesta, tai jälleenohjata ne suoraan tonne alakerran porukalle. Eli mitä tehdään? Kukaan meistä ei kuitenkaan jaksa sitä pommitusta mitä tulemme vastaanottamaan esikoissiskolta, vai kuinka? Muistatte varmaan sen malariahässäkän? Sehän oli silloin jo tulossa tänne, mutta ihan viime hetkellä saatiin estettyä se. Moista paniikkia tuskin kukaan enää haluaa?”

”Pyhis puhuu järkeä”, sanoi Jumala. ”Tehdään nyt sillai, että annetaan sille esikoiselle raittius ainakin hetkeksi, eiköhän se siitä rauhoitu. Katellaan sitä sitten myöhemmin. Jos ja kun niitä yhteydenottoja alkaa tulla liikaa, Jesse saa vastata niistä. Koko hässäkkähän johtuu kuitenkin hänestä. Ja Pyhis, tilaa se Seiska että pysytään ajantasalla. Tiedän että tilaajalahjana saa repun, se on sitten mulle”, Jumala päätti palaverin.

Piste

Tutkivien journalistien lääketieteellinen jaosto innostui kerrankin Johannan edesottamuksista. Tähän asti kommentit ovat olleet lähinnä "se nainen on hullu" -tasoa, mutta nyt kun neitokainen vihdoin antoi julkisuuteen oman diagnoosinsa, ryhmää ei saa pysymään näppiksiltä poissa millään. Suurin osa ryhmästämme irtisanoutuu siis seuraavasta tekstistä, koko vastuu siirtyy valkotakkisten porukalle, jonka lääkärileikit ovat siis keskeytyneet ainakin hetkeksi.

Johannan diagnoosi kuuluu hänen itse ilmoittamanaan siis seuraavasti: 

"Lopettakaa nyt mun kiusaaminen, mulla on vakava ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin "hullu", "mielenvikainen", "huumeiden käyttäjä" tms. yhtään mitään muutakaan, mulla on todettu masennus sekä alkoholinkäyttö ja piste!!!!!!!" Kuten edellä olevasta lainauksesta huomaamme, Johanna ei ole siis hullu, ei mielenvikainen eikä huumeiden käyttäjä, sen sijaan hän kärsii masennuksesta, alkoholinkäytöstä ja pisteestä. Lääketieteellisesti ei ainakaan vielä ole määritelty diagnoosia hullulle, mielenvikaisella eikä suoranaisesti huumeiden käyttäjällekään, joten keskitymme seuraavassa kolmeen jäljelle jääneeseen, eli masennukseen, alkoholin käytöön ja pisteeseen. 

Alkoholin käytön diagnoosi paljon ao. ainetta käyttävälle ja siitä riippuvalle on lyhykäisyydessään nimeltään alkoholismi. Tämä on niin tunnettu sairaus ja riivaa niin ilmiselvästi Johannaa, ettei se kauheasti jaksa kiinnostaa. Lisäinfoa aiheesta löytyy helpposti netistä. Myös sairaudesta nimeltä masennus löytyy tietoa interwebistä riittämiin, mainittakoon tässä nyt nopeasti pari selkeästi Johannaan ja Johannan viime aikaiseen toimintaan helposti liitettävää oireitta. Masentunut on turtunut ja ärtynyt. Osuu. Varsinkin ärtynyt. Masentunut on aloitekyvytön, saamaton ja väsynyt. Muuten osuu, mutta Johannan kohdalla väsymys johtuu ihan vain siitä, että hän on tehnyt 15 vuotta yötyötä, joten hän saakin olla väsynyt. Väsymyshän ilmenee jopa silloin, kun niitä yötöitä tekee 1-2 krt/kuukaudessa ja koko loppukuukauden olisi aikaa vetää unta palloon. Tietojemme mukaan Johanna ei ole vähään aikaan myöskään saanut, joten neito lienee on siis myös saamaton. Masentuneen paino saattaa myös nousta, mutta se johtuu Johannan kohdalla vain lääkkeistä, jotka v..mainen ja näätämäinen lääkäri määräsi eikä kertonut, että kyseiset pillerit lihottavat. Jatkuvalla viinanjuonnilla tai ruokailutottumuksilla ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä painonousun kanssa.

Näin ollen meille jää sairaus nimeltä piste. Piste on Suomessa vielä melkoisen tuntematon sairaus, Tukiaisen lisäksi siitä on todettu vain yksi, hyvin alustava tartunta Marianne Kallio -nimiseltä potilaalta. Pisteen selkeästi erottuvia oireita ovat mm. rintoihin ja huuliin työntyvät slikinoonit, jotka myöhemmin saattavat koteloitua, selkeät potilasta itseään kohden suunnattujen salaliittoteorioiden havaitseminen, seksin puute ja tavaroiden jatkuva hukkaaminen. Ongelmia sijoittaa itsensä vallitsemaan ympäristöön/maailmaan on myös havaittu toisilla, vakavasti altistuneilla potilailla.

Pisteen varsinaista tarttumismekanismia ei tunneta, mutta alustavista testeistä taudin leviämiseen on kyetty littämään oletettu glamourelämä, rikkaat ja hyvintoimeentulevat nallekarhumaiset miehet, jotka mielellään ovat kotoisin jostain muualta kuin Suomesta, hyvin menneet glamourshowt viihtyisissä loungetyyppisissä ravintoloissa, helposti katkeavat jalat ja meikkipussi. Näiden tartuntapintojen vaikutusta toisiinsa ja taudin varsinaiseen puhkeamiseen tutkitaan vielä.  

Lääketieteellinen osastomme nostaa hattua Johannan piste -sairauden havainneelle lääkärille, sen verran vaikeasti havaittava sairaus on. Tukiaisen oireet osuvat kuitenki niin hyvin, että mikäli tohtori on vain sattunut jossain kuulemaan ao. taudista, diagnoosi on kohtuullisen helppo. Esimerkiksi rintojen silikonien koteloituminen, joka Johannan kohdalla aiheuttaa myös kappaleiksi kääryitymistä kuten etana, helpottaa sairauden spesifikoimista oleellisesti. Myös se,että Johanna on julkisesti todennut, että on se kumma kun kaikki, rikaat ja hyvin toimeentulevat miljonäärit kiertävät häntä kuin ruttoa, vaikka hän on blondi, hänellä on rehevä ja pantava peppu ja hän osaa kaikki asennot ja huohotukset, antavat osviittaa että kysymyksessä on nimenomaan tauti nimeltä piste. Valitettava tosiasia kun on se, että hänellä ei ole pantavaa peppua eikä hän ole blondi, huohotuksista tai asennoista emme edes halua tietää, niin jäljelle jää vain rehevyys, joka pitää paikkansa. Ja se sitten pitääkin paikkansa oikein kunnolla! Usealla kymmenellä kilolla.

Salaliitoista, jotka liittyvät oleellisena osana sairauteen, manittakoon nyt vaikkapa koko Suomen median muodostama salaliitto, joka yhteisellä sopimuksella kirjoittavat pelkiä valheita Johannasta, joka kuitenkin on loppupeleissä sangen mukava ja viehättävä nainen. Näin ovat sanoneet ihan kaikki ne ihmiset, jotka ovat neidon tavanneet ja joita ei vielä tämän tapaamisen jälkeen ole alennettu varas- tai hyväksikäyttäjäkategoriaan ja haukuttu julkisesti netissä. Näitä ihmisiä Johannan ympärillä on tällä hetkellä noin yksi. Media sen sijaan kirjoittaa edelleen pelkkiä valheita,  vaikkakaan Johannasta ei kirjoita tällä hetkellä meidän lisäksemme kuin hyvin satunnaisesti korkeintaan Metropoli. Mutta lehdistön salaliitto on siis kiistämättä olemassa.

Johannalla on suuria vaikeuksia asemoida itseään vallitsevaan maailmaan, Itseasiassa erittäin suuria vaikeuksia asemoida itseään edes vallitsevaan todellisuuteen. Ja tämä on oikeastaan se ratkaisevin oire, joka vahvistaa piste -sairauden diagnoosin. Johannahan pitää itseään tällä hetkellä mm. suurena estraaditaiteilijana, joka esittää mahtavaa glamourshowta yleisölle, joka suorastaan syö taiteilijan kädestä. Salit ovat illasta toiseen loppuunmyytyjä, ravintoloitsijat soittelevat posket valuen tähden perään ja kiittelevät mahtavasta showsta. Ja koska kaikki tietävät kuinka hyvin tähdelle maksetaan, keskimäärin joka toisen erinomaisen keikan jälkeen joku nainen, joka yleensä on mustasukkainen näätä, tulee ja varastaa niin puhelimen kuin keikkapalkkion. Viimeaikoina tämä nainen on esiintynyt mm. iranilais- tai kurdinaisen hahmossa, joksi on muuttunut nopeasti oltuaan ensin kaksi suomalaista naista. Palkkioiden perään  huudellaan sitten lähinnä Facebookissa. Todennäköisesti kysymyksessä on aina sama, eri hahmoja ottava näätänainen, joka tällä hetkellä elelee sangen hyvin ja lokoisasti Johannalta varastettujen keikkapalkkioiden turvin. Olemme jopa kuulleet, että tämä harmaa neuvostosuomalainen on alkanut rakentaa omakotitaloa Angelin erämaahan, jossa kyyneleet jäätyvät poskille. 

Rakkaustodellisuus on yksi ulottovuus, joka hämärtyy pistesairaudessa. Johannan kohdalla tämä ilmenee rakkaudessa edesmeneeseen siskoonsa Juliaan, jota Johanna rakastaa koko loppuikänsä kunnes kuolee. Johannan mukaan hänelle on Julian toimesta varattu virkaatekevän prinsessan paikka taivaassa (Julia on se oikea prinsessa), joka sijaitsee jossain aika lähellä kullattua Jerusalemia. Sinne ei mitkään huumeKopposet tai Juha Vuoriset pääse! Tuskin edes Kirsikka, joka myy persettään netissä, Emmy Richistä nyt puhumattakaan, joka halusi vain ilmaista mainosta Johannan avulla ilmaiselle blogilleen Suomessa ja Virossa. Blogi on tosin kirjoitettu ruotsiksi, eikä Emmy ole kertakaan maininnut sitä käsitellessään viime viikonlopun Tallinna -seikkailua. Juliaa Johanna kuitenkin rakastaa koko sydamestään, rakkaus alkoi tod.näk. heti viisi päivää Julian kuoleman jälkeen kun Marja äiti vihdoin ja viimein tavoitti koko tuon ajan kännäämässä olleen esikoistyttären. Rakkautta muistetaan toitottaa aina suureen ääneen kun prosentit veressä (Johannan oma termi) ylittävät 2.2. Julian haudallakin on koitettu kerran käydä, mutta kun sitä ei löytynyt, niin ei sitten...... Olkoon.

Toinen hämärtyneen rakkauden kohde on eläimet. Niitähän Johanna rakastaa lähes yhtä paljon kuin Juliaa, eläinrakkaudesta on olemassa jopa usean eläinlääkärin ja poliisin kirjoittama kirjallinen todistus. Se, että päivystävä eläinkääkäri on kerran, ja tulli nyt toisen kerran, huostaanottanut Johannan suuresti rakastamat elänparat, on vain harmaatukkaisten eläinsuojelijoiden väärinkäsitttämistä. Ihmiset eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä, että jokaikinen eläin nauttii suuresti siitä, että se raahataan ravintolaan, jossa musiikki soi usein jopa ihmiskorvalle liian lujaa. Samoin eläimet suorastaan villiintyvät siitä, että ne jätetään useaksi päiväksi ilman ruokaa ja vettä paskaiseen asuntoon, sillä joku on joskus sanotut Johanalle, että koira pärjää ihan hyvin kolmekin päivää ilman ruokaa.  Ja yksikään eläin, ei koira eikä minipossu, ole koskaan halunnut säännöllisiä ulkoiluttamisaikoja. Homojen hommaa moinen, sanoo Johanna. 

Edellä on siis lääketieteellisen ryhmämme vallitettavan pitkäksi paisunut selostus taudista nimeltä piste. Koko muu ryhmämme sanoutuu irti edellä olevasta.

 

 

    

Biljonäärien kimppakämppä

Tässä on nyt ollut pikkuinen tauko blogin kirjoittamisessa. Se on johtunut kirjoittajatiimimme kiireistä ja muista sitoumuksista ja toisaalta siitä, että Johannan elämä on viime kuukausina ollut niin värikästä  ja vauhdikasta että se on vetänyt jopa meidät sanattomaksi. Koko blogihan perustettiin alunperin paljastelemaan Johannan lipsauttamia pikkuisia valkoisia valheita, mutta kuten kaikki neitokaisen elämää vähänkin seuranneet ovat huomanneet, valheita ei kertakaikkiaan ole alkuvuodesta esiintynyt. Kaikki mitä on julkaistu ja/tai lausuttu, on ollut sellaista tuubaa, ettei sitä kertakaikkiaan ole voinut kutsua edes valheeksi.

Nyt, viimeisimmissä Seiskan blogikirjoituksissa, Johanna lähestyy kuitenkin onneksi jälleen hieman sitä vanhaa Johannaa, jonka elämä on ainakin joskus ollut uskomattoman ihanaa ja kadehtittavaa. Tällä kertaa muistellaan matkoja, joita tehtiin aikoinaan Julian kanssa. Näillä matkoilla Juliakin oli onnensa kukkuloilla koska parhaimmat bongaukset, joita parivaljakko on koskaan miesrintamalla tehneet, ovat tapahtuneet aina ulkomailla. Tässä yhteydessä ei jostain kumman syystä Artoa mainita ollenkaan. Huippubongaukista hieman tarkemmin seuraavassa.

Täytynee kuitenkin ensin tähän alkuun selventää myöhemmin mainittavia taloudellisia suuruusmittoja. Tulevassa tekstissä Johanna kertoo sisarusten tavanneen useita multibiljonäärejä, mutta koska hän puhuu sujuvaa amerikanenglantia, lienee turvallista olettaa, että tässä yhteydessä biljoona ei suinkaan tarkoita miljoonaa miljoonaa, kymmenen potensiin kaksitoista (1.000.000.000.000) vaan amerikanenglannissa yleisesti biljoonasta käytössä olevaa miljardia, kymmenen potenssiin yhdeksän.

Ja nyt kun perusasiat ovat selvillä, voinemme sukeltaa sisarusten elämään silloin kun kaikki, mukaan lukien miesasiat, olivat mallillaan. Idean muisteluun Johanna sai saatuaan eilen (?) parituntisen puhelun ja kukkalähetyksen Julian vanhalta poikaystävältä, multibiljonääri Davidiltä. Sitä, miten David oli onnistunut onkimaan Johannan pre-paidliitymän numeron ja kuinka kukkalähetys sattui saapumaan samaan aikaan, ei tarina kerro. Kuten ei myöskään sitä, että mihin osoitteeseen kukkaset tulivat. Mutta tietysti jos mies on multibiljonääri, hänellä on keinot käytössään joista normaali-ihminen ei kykene uneksimaankaan. No, David kykeni puhelussaan kuitenkin näyttämään tunteensa paljon syvemmin kuin suomalaiset ikinä. Tässä yhteydessä onkin sitten hyvä mainita eräs lappalainen, jota Juliakaan ei olisi ottanut vaikka olisi saanut miljoonan.

Ennenkuin pääsemme nauttimaan Julian, Johannan ja Davidin yhteisistä, uskomattoman upeista matkoista, on pakko päivittää Julian mieshistoria; ensin oli yksi Mika, joka ei tietenkään ollut Johannan Mika. Sitten oli amerikkalainen Shawn, josta hieman lisää myöhemmin. Ja sitten oli suomalainen Markus, jonka kanssa Julia asui mm. Jollaksessa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki nämä miehet olivat komeita, tasokkaita ja varakkaita, elleivät jopa rikkaita. Siis myös Markus, joka rikkaudestaan huolimatta oli niin helvetin pihi, että asusteli mielummin Jollaksessa koko Tukaisten suvun kanssa kuin olisi tarjonnut mielitietylleen vaikkapa hulppean keskusta-asunnon uima-altaineen. Lopuksi kaikki nämä komeat ja varakkaat miehet muuttuivat tietysti paskiaisiksi, jotka vain satuttivat ja haavoittivat Juliaa. Varkaita ei heistä tietojemme mukaan koskaan kuitenkaan tullut, varkausominaisuudet liitetään exiin vasta siskojen myöhemmässä mieshistoriassa. Varkausominaisuutta tukee myös kohteen oletettu homoseksuaalisuus.

Mutta nyt siis reissuun Davidin kanssa. Tämä multibiljonääri kustansi Julian ja Johannan Malediiveille. Sitä miksi Johanna änkesi reisuun mukaan, jos David kerran oli lätkässä Juliaan, ei tarina kerro, ei varsinkaan kun Johannalla meni koko matka reisille hänen itkiessään hysteerisesti hänen ensirakkauttaan Mikaa.Tarina ei kerro myöskään sitä, että mistä helvetistä tämä David ylensä edes bongasi siskokset ja miksi ihmeessä nämä piti roudata Malediiveille. Anyways, tilanne oli siis se, että Julia ja David kuhertelivat paratiisisaarella keskenään Johannan kulkiessa kolmantena pyöränä nenäliina kourassaan vollottaen perässä. Malediivinien reissu aiheutti sen, että Julia pisti bänks edellämainitun Shawnin kanssa, koska tämä oli vaan turvaton bilettäjä. David sen sijaan tarjosi turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta.

Esimerkki tästä Davidin tarjoamasta turvallisuudesta on mm. se, että hän otti tyttäret asumaan luokseen Dubaihin. Kämpässä asui jo valmiiksi kaksi hollantilaista multibiljonääriä, eli tyttäret olivat siis löytäneet tiensä Malediiveilta suoraan Dubaihin mulitibiljonäärien kimppakämppään! Olemme monesti kyseenalaistaneet Johannan jutut, mutta nyt täytyy kyllä yhtyä täysillä siihen, että moiseen ei tavallinen, harmaa Siwan kassa kykene. Ei totisesti!

Elämä soljui Dubaissa omaa, rauhallista, multibiljonääristä rataansa. Takataskussa oli niin saaria, yksityislentokone ja Rolls Roycen autokuskeja. Jos vaikkapa ruuan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, ongelma ratkaistiin sillä, että tilattiin koko hotellin menu. Siis hotellin menu, vaikka asuttiin Davidin ja muiden biljonäärien kämpässä? Oli se varmasti ihanaa, joten eipä siis ihme, että Johanna toteaa elämänsä lähteneen alamäkeen heti hänen saavuttuaan takaisin Suomeen. Hotellin menu Davidin mulibiljonäärikämppään kannettuna muuttui etelä-helsinkiläisen pizzerian kebabranskalaisiin, jotka nekin pitää maksaa tilaamattomalla laulu- ja tanssiesityksellä kun kukaan ravintola-asiakas ei laskua suostu kuittamaan eikä Visa Electronissa ole enää saldoa. Ja se saatanan ryppyinen viimeinen viisikymppinenkin on meikkilaukun poimuissa niin liiskaantuneena ettei sitä saa irti.

Ennenkuin jatkamme matkaamme, on syytä tarkastella hieman keiden kanssa siskokset mahdollisesti Dubaissa pörräsivät. Bisnessivusto Blomberg on listannut kaksisataa maailman rikkainta ihmistä, ja tuolle listalle pääsee juuri ja juuri, jos sattuu omistamaan muutaman biljoonan. Olettaen siis, että biljoona tarkoittaa miljardia. Tutkivaa journalismia tehden pikainen silmäys listalle osoittaa, että edellä manittu "multibiljonääri David" saattaisi olla sijalta seitsemän löytyvä jenkki David Koch, jonka omaisuus on vaatimattomat 45,2 miljardia. Koch sopii Johannan tarinaan sikälikin, että Davidin isä oli hollantilainen (!) maahanmuuttaja, joten Dubain kimppakämpässä maleksivat hollantilaiset selittynevät sukujuurilla. Varsinkin kun David senior, siis tämä listalla esiintyvä herra, on mennyt nimeämään poikansa myös Davidiksi. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että Julia ja Johanna bailasivat reisullaan David Koch juniorin ja tämän hollantilaisten kavereiden kanssa. Vautsi!

No niin, nyt kun olemme selvittäneet bailauskumppaneiden henkilöllisyyden, jatketaan matkaa. Kuitenkin ennenkuin siirrymme mihinkään, täytyy todeta, että toinen näistä hollantilaista meni ja osti Dubaista käsin huvikseen Miami Star Islandilta 50 miljoonan mökin itselleen. Miten tämä liittyy mihinkään, tai edes Johannan tarinaan..... ei harmaita aavistustakaan. Kunhan nyt vaan tuli mainittua....

Johannalla sen sijaan koko parin kuukauden Dubain reissu meni kokonaan vituiksi siksi, kun hän vollotti Suomeen jäänyttä Mikaa. Se, että ero Mikasta tuli siksi, että Johanna oli erehtynyt ns. oraaliseksisuhteeseen erään juutalaisen kanssa, ei vaikutta asiaan millään tavoin. Ja ihan pikkaisen epäilemme, että ns. seksuaalista kanssakäymistä harrastettiin myös näiden biljonäärien kanssa, vaikkei sitä erikseen mainitakaan. Mika on Johannan suurin rakkaus edelleen, vaikka olikin niin pikkumainen, että antoi kenkää moisen pikkujutun takia. Syvään  suruun Dubaissa ei auttaneet jahdit, ei pullotolkulla kitatut shampanjat, ei hotellin (siis VIIDEN tähden hotellin, luonnollisesti) puutarhassa saadut korut eikä uinnit kapalomehu tuplavodkassa. Kyyneleitä riitti vaikka David heitteli hotellihuoneessa sushiateriallakin kärrynpyöriä ja spagaateja. Johanna oli rikki, niin rikki.....

Ihan lopuksi otetaan esille vielä syyt siskosten alkoholismiin. Se, että Dubaissa vedettiin kaksinkäsin shampanjaa ja tulpavodkakarpalomehua kaksi kuukautta, ei ole syy siihen, että molemmat sisarukset alkoholisoituvat pahasti. Jopa niin pahasti, että tätä kirjoittaessa toinen on jo kuollutkin siihen. Syy alkoholismiin löytyy ammatinvalinnasta, sillä useat showtanssijat ovat Johannan mukaan ainakin osittain alkoholisoituneita. Kiitokset alkoholismista voidaan osoittaa siis Laajasalon Yhteiskoulun opolle. Sitäpaitsi siskokset joivat jo ennen Dubain matkaa. Valitettavasti emme edelleenkään osaa selittää sitä yhteyttä mikä showtanssilla, showtanssijoilla ja Tukiaisten sisaruksilla keskenään. Emmekä sitä, miten se, että useat showtanssijat ovat ainakin osittain alkoholisteja, liittyy siihen, että Julia kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin tai sitä, että vanhempi sisar on sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla.




 

 

  

Suruaika

Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.

Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.

Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.

Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.

No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.

Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.

Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta. 

Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan.  Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.

Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.

Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.

Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.

Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.

Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!

Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi.  Ja siitä, kuinka minä suren.



 

 


 

JJV, PPP, ABC, OMG, WTF, JNE.

Tuli sitten luvattua tuossa muutama päivä sitten, että emme kirjoita tätä blogia kuin vasta joulun jälkeen kunnioituksesta Julia Tukiaista kohtaan. Tavoitteena oli varmaan jonkinkaltainen inhimillisyys, oletus siitä, että jopa TheSuurin olisi kyennyt suremaan aidosti. Vaan eipä onnistunut, ei Johannalta, eikä näytä onnistuvan ryhmältämmekään.  Kun on pakko jotain sanoa, silloin se vaan pitää tuoda julki. Valitamme syvästi.

Sen verran haluamme kuitenkin rajata tätä lupauksemme vastaista ulostuloa, että poikkeuksellisesti tämän tekstin pääasia ei olekaan itse glamourtähti, vaan hänen vaikutuspiirissään pyörivä kaveri/ystävä/narsisti/vihamies/varas/homo (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein), joka on ollut/on juuri tällä hetkellä/tulee olemaan tulevaisuudessa (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein) Johannan lähipiirissä.

Jätämme siis Johannan purkamaan suurta suruaan omalla tavallaan. Tähän kuuluu mm. puhelimessa huutaminen ja haistattelu koko muulle perheelle, "suoraan kadulle kaatuneena" tehty esitelmä erääseen espoolaiskouluun,  skumpan nauttiminen erään ystävän kanssa samana päivänä kun tieto Julian kuolemasta tavoitti Johannan jostainpäin pääkaupunkiseutua kolmen päivän syvän dokaamisrännin jälkeen, mahtavat alkoholiprosentit (?) veressä aamulla kello kymmenen aikoihin, seinille heitettyjen minipossujen kopittaminen ja haastattelujen antaminen aiheista "Olen Niin Väsynyt Etten Jaksa Elää. Jättäkää Minut Rauhaan!" mm. Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, Hymyyn ja Seiskaan. Johannan suru on aiheuttanut myös sen, että suurin osa Sollentunaan rekisteröidyistä kännykkäliittymistä on joko suljettu tai vaihtanut numeronsa salaiseksi Suomesta, eräästä pre paid -numerosta, tulleiden purkautumissoittojen johdosta. Täytyy tosin rehellisesti myöntää se, että sormenpäät syyhyävät kommentoidakseen näppäimistön kautta Johannan "ehkäpä hieman abstraktia" muistokirjoitusta Dolls -päikyssä, josta ei ihan heti saanut selvää, että oliko kyseinen kirjoitus laadittu jollekulle viime aikoina joukostamme poistuneelle henkilölle vai oliko se vanhaan tapaan kertomus siitä, mitä Johanna ihan itse on tehnyt, tekee tai tulee tekemään.  Ja kuinka paha olo hänellä on. Eli voisitteko jättää mut rauhaan......

Keskittykäämme siis itse tähden ympärillä ajoittain pyöriviin "maailman parhaisiin ystäviin", joiden ystävästatus tosin vaihtelee vähän sen mukaan, että toimivatko nämä tyypit glamourelämän läpikotaisesti tuntevan tähden toiveiden ja vaatimusten mukaan vai eivät. Näitä toiveita ja vaatimuksiahan ovat mm. alkoholitarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, pillereiden hankinta ja tarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, eläinten hoito aina kun glamourelämä vaatii raskasta ravintolaelämää sekä keikoilla mukana pyöriminen aina kun se tähdelle sopii.

Nämä Johannan glamourelämää tavoittelevat tai sen varjolla vain ja ainoastaan julkisuuteen pyrkivät tyypit tunnistaa ainakin kolmesta asiasta. Ensinnäkin he ovat pääsääntöisesti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja/tai omasta seksuaalisuudestaan epävarmoja henkilöitä. Toinen tunnistettava seikka on se, että he kirjoittelevat blogeihinsa ja/tai keskustelupalstoille vuoronperään Johannaa ylistäviä tai dissaavia kommentteja hieman siitä riippuen, että mikä sattuu ystävästatuksen tila olemaan juuri sillä hetkellä. Kolmas, ja varmin tunnistuskeino on se, että heillä on aivan varmasti jokin salainen puppunimigeneraattori käytössään, sillä heillä kaikilla on julkisuusnimenä jokin ihmeellinen väännös norminimestä. Vai mitä sanotte esimerkiksi Petri "Princess" Pennasta tai "Johtaja" Joni Virtasesta. Herra Johtaja esitteli omassa blogissaan vielä uuden ehdokkaan tähän kategoriaan,  kun hän astutti julkisuuden valokeilaan hänen serkkunsa/ystävänsä Jessica "Glitterin", josta satavarmasti tulemme kuulemaan myöhemmin lisää. Neiti (?) "Glitter" on kuulemma kehunut ja kannustanut Johtaja Virtasta hänen vast'ikään aloittamalla musikiillisellä urallaan, joka aivan hävyttömän pitkän pohjustuksen jälkeen olikin itseasiassa se asia, jota tässä kirjoituksessa piti käsitellä.

Koska näiden epäilemättä loistavan ja pitkän uransa alussa olevien henkilöiden nimet ovat aivan liian pitkiä kirjoitettaviksi, käytämme esimerksi Johtajasta näppärää lyhennettä JJV. Tämä puolustaa paikkaansa muutoinkin, sillä JJV ilmoittaa blogissaan, että hänen vielä nupullaan olevalla muusikonurallaan gengre, mikä se sitten lieneekään, sillä me olemme kuulleet vain genrestä, tulee olemaan mm. rap. Rap-artistithan käyttävät lyhenteitä jo muutenkin, mieleen tulee vaikkapa JVG ja JHT. Ja jos JJV sitten päättää luiskahtaa popin puolelle, niin sieltäkin löytyy mm. PMMP. Ja Beatles, joka ei sinänsä kuulu tähän mitenkään, mutta tulipa nyt mieleen.

Glamourelämässä "julkaistavien" menestyskappaleiden formaattihan on ollut aina, ja tulee aina olemaan, You Tube. Tämä on tuttua jo Johannan menestysbiiseistä, joita hän on "levyttänyt" mm. ammattilaulaja Emmy Richin kanssa aivan ihanassa linnassa Ruotsissa. Ja samaa formaattia käyttää nyttemmin myös JJV, hänen ensimmäinen julkaisunsa on Jesse Kaikuranta -cover *Vie Minut Kotiin*, joka löytyy tuosta alta.

Musiikkipuolen tutkiva journalistimme kuunteli tämän nousevan tähden ensijulkaisun, ja kateellisena herkälle tulkinnalle, oli löytävinään aivan pientä epätarkkuutta mm. nuotissa pysymisessä. Koko muu ryhmämme kummeksui tätä mielipidettä suuresti ja totesi, että JJV:lle pitäisi antaa aikaa, sillä kysymyksessähän on kuitenkin artistin ensimmäinen julkaisu. Sitäpaitsi, kuten jo kaikissa musiikkielämän liemissä marinoitunut Johanna on todennut, autotunella saadaan ihmeitä aikaan. Kun sitä käyttää, ei itseasiassa tarvitse osata edes laulaa, koska Katie Perrykin on tehnyt levyjä. Hän ei osaa laulaa, toisin kuin vaikkapa Johanna, joka tarvitsee ainoastaan muutaman laulutunnin ihan vain äänensä vahvistamiseksi. Näin sanoi mm. edellä mainittu Emmy ja hänen vanhempansa, jotka kaikenlisäksi kutsuivat Johannaa vielä omaksi enkelikseen.

Visualistimme heräsi myös hämmentävän pitkästä horroksestaan, josta todisteena toimii tämä blogimme ulkoasu, ja kiinnitti huomionsa still -kuvaan, joka toimii tämän tulevan hitin taustakuvana. Hänen mielestään artistin hieman harittava katse, nuoren miehen ei-mitenkään-treenattu-vartalo ja ennenkaikkea käsi, joka on hakeutunut sukukalleuksille, jotka tosin on veikeästi peitetty selvällä ylöspäin sojottavalla fallossymbolilla, luo kappaleen ja sen hennon ja väräjävän tulkitsijan kanssa yhteistyössä jännittävän, lähes homoeroottisen vaikutelman. Tuo muuten oli pisin lause jonka visualistimme on koko 78 vuoden ikänsä aikana kyennyt muodostamaan. Hän rasittui lauseesta niin paljon, että ilmoitti lähtevänsä DTM:ään, jossa kuuleman mukaan aivan vieraat ihmiset tarjoilelevat sangriaa. Joten blogimme ulkoasu pysyy yhtä huonona kuin tähänkin asti.

Mutta lopuksi yhteenveto koko aiheesta. On hienoa, että selvästi normielämästä vieraantuneet alkoholistit, huumaavien aineiden väärinkäyttäjät, narsistit, varkaat ja muut yhteiskunnan sivupoluille ajautuneet yksilöt löytävät musiikista keinon avautua. Meinasimme ihan oikeasti käyttää sanaa purkautua, mutta vilkaisu JJV:n videon taustakuvaan teki koko sanasta likaisen, emmekä varmaan enää ikinä voi käyttää koko sanaa ilman, että saamme kaikenlaisia rumia, likaisia, tahmaisia ja sangen ällöttäviä ajatuksia mieleemme.

On myös hienoa, että glitterit ja muut prinsessat kannustavat uusien tähtien syntyä. Haluamme tässä yhteydessä varoittaa jo Jare Henrik Tiihosta, että kunhan JJV saa musiikkigengrensä (?) kunnolla liitoon, pari loppuunmyytyä stadionia tulee olemaan Piece of Cake (PoC) sen rinnalla, mitä JJV tulee myymään. Tiedämme sen, että mm. Jakomäen ostarilla sijaitseva keskiolutkapakka ja jossain-paikassa-jonka-nimeä-ei-kukaan-muista, ei edes siellä itse asuvat, ovat osoittaneet mielenkiintoa JJV:n väistämättä edessä olevaa Suomen, Europan ja joskus tulevaisuudessa siintävää maailmankiertuetta kohtaan. Tuolla viimemainitulla kiertueella kuulemamme mukaan lämppärinä tulee esiintymään joko aloitteleva popartisti Madonna tai vielä Suomessa vain harvojen piirien tiedossa oleva, mutta esimerkiksi Miamissa jo sangen kuuluisa tähti nimeltään Britney Spears. Valitettavasti JJV:n kannalta, molemmat näistä lämppäreistä ovat esittäneet vaatimuksen, että illan viimeisenä pitää esiintyä maailmanlaajuisen glamourkäsitteen keksijä, Johanna Tukiainen, jonka I'll Be Waiting -kappaleen aikana stadionillinen yleisöä purskahtaa yleensä kollektiiviseen itkuun.  

Julia Tukiainen 1983-2013

Sitä on aikojen saatossa tullut kirjoiteltua kaikenlaista myös Juliasta. Tänään emme kirjoita. Sen sijaan otamme osaa perheen suruun, vaikkakin tämä murhenäytelmä, vielä nuorehkon ihmisen poismeno, olikin odotettavissa.

Toivottavasti myös Johanna tajuaa vihdoin, ettei sitä glamourelämää ulkomailla, tai edes kotimaassa, ole tulossa. Toivottavasti Johanna osaa kunnioittaa siskoaan sen verran, ettei ratsasta julkisuudessa tällä murhenäytelmällä. Toivottavasti Johanna ymmärtää, että leikkiminen pillereillä ja viinalla vie hänetkin siskonsa luo ennemmin tai myöhemmin.

Jatkamme blogiamme vasta joulun jälkeen kunnioituksesta Juliaa kohtaan.

Lepää rauhassa.