Näytetään tekstit, joissa on tunniste ylioppilas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ylioppilas. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Oikein kirjoitusta

Myönnetään, eihän tämä meidän tekstikään välttämättä aina kaikkia mahdollisia kielioppisääntöjä noudattele, mutta silloin kun blogisti kehuskelee kirjoittaneensa neljä ällää, joista yhden äidinkielestä ja toisen reaalimuotoisesta psykologiasta, jossa vastaus sisälsi tarinan mukaan noin 50 sivua kirjoitettua tekstiä, lienee kohtuullista odottaa kyseisen sananiekan kirjallisten tuotosten olevan edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä. Tästä oletuksesta lähtien, seuraavassa lyhyehkö suomennos Johannan Seiskan blogiteksteistä. Korostettakoon nyt vielä, että seuraavat tekstit on kirjoittanut siis henkilö, jonka tuotoksia ovat kyynelsilmin kiittäneet niin koulujen rehtorit kuin psykologian opettajat, niistä maksetaan palkkioita ja kirjoittaja on itse kertonut nauttivansa kirjoitustyötään.

Aloitetaan analysointi Seiskan jo lähes legendaariseksi muodostuneesta blogikirjoituksesta, joka on päivätty 12.04.2014 klo 17.15. Blogissa on ennen asiaan siirtymistä kerrottu laajasti matkasta keikalle Ranualle ja Tervolaan, ongelmista lentokentällä, jossa Finnair ei suostunut odottamaan eikä kukaan antamaan kantoapua muovipussikasalle, sekä rakkaudesta niin eläimiin kuin lapsiin. Esimerkkilause seuraavassa:

"Ihailen älykkäitä ihmisiä. Sekä empaattisuus tekee minuun vaikutuksen, lähettelen täältä Lapistakin lapsifaneilleni kivoja kortteja joita he pyysivät." 

Kirjoittaja ihailee siis älykkäitä ihmisiä ja empaattisuuskin tuntuu saavan pisteitä. Se, miksi lapsifanit saavat pyytämiään kivoja kortteja Lapista ei oikein aukene, puhumattakaan siitä, miten lapsifanit, kortit tai Lappi liittyvät edellä kuvattuihin luonteenpiirteisiin. Jos tekstiä lukisi suurennuslasilla, voisi päätyä lopputulokseen, että kortteja saavat älykkäät ja empaattiset lapsifanit, jotka ovat niitä pyytäneet. Tosiasiassa kortin on saanut, jos on saanut, se yksi yhdeksänvuotias tyttö, jonka äidin luona Johanna kävi loisimassa aikoinaan.

Onneksi kirjallinen ilotulitus senkus jatkuu. " Lasten ja eläinten rakkaus on niin vilpitöntä ja he ovat niin aitoja, nautin olla heidän seurassaan. Ja minuun voi nyt siis ottaa yhteyttä kaikki näyttävät ja rohkeat, sekä luotettavat ihmiset, jotka olisivat kiinnostuneita keikkailemaan kanssani! Koko kevät ja kesä on täynnä keikkaa ympäri Suomea, ja haluaisin lavalle kanssani vähintään yhden ihmisen. Tulevalla Lieksan keikallani tulee lavalle varmasti taas Petri Penna, joka on osoittautunut pitkässä juoksussa minun ystäväkseni johon voi luottaa. Hän hoitaa myös YouTube videoita ja musiikkiani. Hän laihtui aivan upeasti!" 

Lasten ja eläinten rakkauden analysoinnin jälkeen, tekstissä siirrytään sen enempää kursailematta suoraan rekrtyointivaiheeseen. Haussa on (jälleen kerran) näyttäviä, rohkeita sekä luotettavia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita keikkailemaan ympäri Suomea. Koko kesä on täynnä keikkaa, tämän hetkisen keikkakalenterin mukaan peräti kolmen keikan verran ennen sitä, että vihdoin ja viimein muutetaan (jälleen kerran) pois Suomesta. Luotettavuus tässä yhteydessä tarkoittanee sitä, että on valmis hytkymään "lavan" nurkassa ilmaiseksi, kantamaan tähdelle viinaa ja hyväksymään sen, että enemmin tai myöhemmin muuttuu varkaaksi ja/tai psykopaatiksi. 

Tähänastisista tanssitytöistä kyseiset ominaisuudet on löytyneet vain Lieksan keikalle saapuvasta Pennan Petristä, joka onkin Johannan ainoa ystävä. Tosin Petrikin on välillä ollut epäsuosiossa, mutta kun hinku julkisuuteen on riittävän suuri, ei pikku haukut ja dissaukset tunnu missään. Kaikenlisäksi Petri on laihtunutkin aivan upeasti siksi, että hän on hoitanut Johannan You Tube -videoita sekä musiikkia. Kysymyksen tosin herättää se, että mitä musiikkia? You Tubessakin pyörii lähinnä käsivaralla kuvattuja keikkataltiointeja, joita Pennan Pete ei varmasti ole "hoitanut" eikä kuvannut. Tai sitten emme vain ole vielä(kään) sisäistäneet Johannan pyörittämän viihdeimperiumin kokoa, jossa työskentelee lukuisten tanssityttöjen lisäksi ainakin siis Penna video- ja musiikkivastaavana, useita keikkamyyjiä, ohjelmatoimistoja ja managereja, yksi jopa Miamissa hoidellen luonnollisesti kansainvälisiä sopimuksia, juristeja, eläintenhoitajia ja turvamiehiä. Siti Johanna kiirehtii keikoilleen lukuisten muovipussiensa kanssa pääsääntöisesti yksin kiljuen lentokentällä ohikulkevilta ihmisiltä kantoapua.

Mutta juttu jatkuu:

"Olen hyvin kiitollinen poliiseille siitä, että he ovat nyt vihdoinkin saaneet kiinni useita eri varkaitani! Muutamat jäivät ihan rysän päältä kiinni Helsingin keskustassa turvakameroiden avulla! Poliisit ovat alkaneet mtyös tutkia uudelleen minuun kohdistuvaa julkista pilkkaa ja herjausta, jossa auttaa myös lakimieheni. Kunnianloukkaus kohdistuu rajusti mediaan, joka siihen osallistuu kohdallani ja se on niin paha rikos, että siitä voi saada pahimmillaan ehdotonta vankeutta."   

Mikäli edellä oleva kappale antaa minkäänlaista kuvaa suomalaisen koululaitoksen oikeinkirjoituksen tasosta, opetusministeriön virkamiehillä riittää työsarkaa. Tuskin koskaan olemme lukeneet julkaistussa tekstissä noin paljon ajatus- yms. virheitä. Haluaisimme vielä kerran muistuttaa, että edellä olevan tekstin on kirjoittanut siis henkilö, joka on oman kertomansa mukaan kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa ällän äidinkielessä ja kirjoittaa näitä tekstejä ammatikseen! Mutta yritetään suomentaa hieman.

 "Olen hyvin kiitollinen poliiseille siitä, että he ovat nyt vihdoinkin saaneet kiinni useita eri varkaitani!" Todennäköisesti lause tarkoittaa, että poliisit ovat saaneet kiinni kirjoittajan varkaita (?).Hän pyörittänee siis jonkilaista varasliigaa. Syytä siihen, miksi tästä pitää poliiseja kiittää, emme tiedä.

"Muutamat jäivät ihan rysän päältä kiinni Helsingin keskustassa turvakameroiden avulla!" Muutamat edellä mainituista varkaista jäivät kiinni Helsingin keskustassa sijaitsevan rysän päältä turvakameroiden auttaessa kiinniotoissa.

"Poliisit ovat alkaneet mtyös tutkia uudelleen minuun kohdistuvaa julkista pilkkaa ja herjausta, jossa auttaa myös lakimieheni." Kirjoittajaan kohdistuu julkista pilkkaa ja herjausta, jota poliisit ovat alkaneet tutkia uudestaan. Tutkintaa helpottaa se, että tätä pilkkaa ja herjausta auttaa mm. kirjoittajan lakimies, joten ainakin yksi syyllinen on jo tiedossa.

"Kunnianloukkaus kohdistuu rajusti mediaan, joka siihen osallistuu kohdallani ja se on niin paha rikos, että siitä voi saada pahimmillaan ehdotonta vankeutta."  Kuten edellä mainittu, pilkka ja herjaus kohdistuu siis kirjoittajaan. Sen lisäksi liikkeellä on kunnianloukkausta, jonka kohteena on media. Tämä on kirjoittajan kohdalla niin paha rikos, että siitä voi saada jopa ehdotonta vankeutta.

Eli lyhyesti suomennettuna koko kappale kuuluu jotensakin näin;

Kirjoittajan varkaita on saatu kiinni keskustan rysässä turvakameroiden toimesta, josta suuri kiitos poliiseille. Samaan aikaan kirjoittajan lakimies avustaa julkisessa pilkassa ja herjauksessa, jota poliisit tutkivat. Media kärsii kunnianloukkauksesta, joka on niin suuri rikos kirjoittajan kohdalla, että siitä voi saada jopa ehdollista vankeutta.

Mikäli emme olisi tippuneet jo ajat sitten prepaid -liitymien numerorumbasta ja omistaisimme toimivan puhelinnumeron, soittaisimme Johannalle aivan varmasti kyyneleet poskille jäätyen ja kyyneleet poskia valuen ja kiittelisimme hänen syvästi koskettavista teksteistään. Aina kun saamme eteemme uuden tekstin, haluamme lisätä liekkejä nuotioon, sillä kun kissat on raivattu pöydältä, hiiret tanssivat.  

lauantai 15. helmikuuta 2014

Palautetta palautteeseen

Kuten joku jossain on varmasti huomannut, emme useastikaan kommentoi saamamme palautetta. Tämä johtuu monestakin eri seikasta, pääosin emme joko osaa, uskalla, muista, viitsi tai jotain., mutta nyt kun kaikki kolme lukijamme ovat vaivautuneet palauttelemoimaan, katsomme aiheelliseksi vastata.

Aivan alkuun haluamme pyytää anteeksi herra/rouva Anonyymiltä, joka lähestyi meitä kysymyksellään, että oletammeko, olisiko Johanna tunnetuna päihdeongelmaisena osannut/jaksanut hoitaa Julian sairauksia. Pyydämme anteeksi epäselvää ulkosantiamme, sillä tavoitteemamme edellisessä kirjoituksessa ei ollut suinkaan vaatia tai edes olettaa, että Johanna olisi jumalvoimillaan, Railin tai edes ulkomaalaisen miljönääri avulla parantanut Julian. Sen sijaan yritimme kiinnittää huomion siihen häpeämättömään rahastukseen, jota yhteinen konsulenttiystävämme kuolleen sisaren kalmon ympärillä tanssien harrastaa. Ja siihen, kuinka suuren surun varjolla, suuren menetykseksensä avulla, tuotemerkki -Tukiainen koittaa omaa brändiään markkinoida. Johannaltahan löytyy kuitenkin ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettu, lähes viisikymmensivuinen psykologinen tutkielma, jota tietojemme mukaan yhä edelleen käytetään maliiesimerkkinä ei pelkästään Laajasalon, vaan koko itäisen Helsingin Lukioissa reaalikoevastauksena. Ja josta Johanna edelleen vastaanottaisi rehtorien posket valuen soittamia kitospuheluita, jos rehtorit eivät olisi tippuneet pre-paid -numeroiden vaihtovauhdista jo noin 15 vuotta sitten. Luulisi tuolla kokemuksella hieman empatiaa löytyvän. Kaikenlisäksi Julian parantamiseen olisi voinut käyttää mm. Udin hepreakielisiä rukouksia tai puhelimitse saatuja, tuntien mittaisia ohjeita Urban the Lukkomieheltä. Lappalaisen hampaattoman shaamaanin loitsuilla ei sen sijaan olisi tehnyt mitään, sillä saamelaisethan ovat kaikki rikollisia naistenhakkaajia, jotka demoonisesti nauraen korkeintaan haakaavat itseään viinilaseilla päähän.

Joten nöyrin anteeksipyyntömme siis herra/rouva Anonyymiltä, yritämme tulevaisuudessa terävöittää kirjoituksiamme siten, että laajahko Anonyymien -sukukin pääsisi perille lopullisesta tavoitteestamme.

Sitten toiseen palautteeseen, jota luimme lähinnä posket kyyneleihin jäätyen Angelin erämaassa. Emme ole, lähinnä heikohkosta elämänkokemuksestamme johtuen, tottuneet positiivisuuteen muualla kuin sukupuolitesteissä ja puhallusratsioissa, joten emme oikein osaa niitä käsitellä. Nöyrästi kiitämme ensinnäkin siitä, että possessiivisuffelimme käyttö sai kiitosta. Haluamme julkituoda myös sen, että olemme panostaneen illatiivin, ablatiivin, abessiivin, transalatiivin sekä adessivin virheettömään käyttöön. Kirjoitimme kaikista niistä ylioppilaskirjoituksissa laudaturin, jonka kateellinen ylioppilaslautakunta myöhemmin siiten laski abrobaatturiin. Saimme kuitenkin useita puheluita myöhemmin prepaid -liittymäämme ulkomaalaisilta miljonääreiltä, joiden kanssa keskusteluimme tuntikausia  juuri näiden sijamuotojen käytöstä. 

Palautteen antaja, Fretti, kysyi onko näitä tekstejämme luettavissa myös jossain muussa blogissa kuin tässä. Vastaus on että kyllähän näitä valitettavasti netistä löytyy, juuri tällä hetkellä kirjoitamme viittä erillistä blogia, jotka tosin kaikki muut ovat vieläkin kuivempia kuin tämä. Yksi blogeistamme käsittelee jopa puhtaasti vain ja ainoastaan omaa, henkilökohtaista elämäämme, joten tämä aiihe kertonee kaiken siitä, ettei siihen ainakaan kannata sekaantua. Haluamme muuten tässä yhteydessä katkaista siivet siltä huhulta, että suuresti kunnioittamamme Joe Pasko ja ryhmämme olisi sama henkilö. Ei ole. Me olemme kumpikin tahoillamme kirjoittajia, joita yhdistää sama mielenkiinnon kohde. Joe on kollegamme, suuri opastajamme, innoittajamme ja idolimme. 

Mitä tunnetun sairauden, diapeteksen kirjoitusasuun, on totta, että se on aikoinaan tunnettu nimellä diabetes. Saamiemme tietojen mukaan Suomalaisten Sairauksien Kansallinen Nimilautakunta (SSKN) on kuitenkin toistaiseksi vielä salaisessa kokouksessaan päättänyt muutta sairauden nimen helpommaksi ja poistaa siitä vierasveräisen b -kirjaimen. Joten tulevaisuudessa sairautta kutsutaan siis suomalaiskansallisesti dipetekseski, joka jakaantuu vielä kahtia, numero ykköseen ja kakkoseen.

Tässä siis poikkeuksellisesti palaute palautteeseen. Lainataksemme Johannaa tähän loppun, "kohta jatkuu...." Sillä välin hukumme suuren fanimme, erään 4 -vuotiaan lapsen meille jakamiin lahjoihin ja tekstiviesteihin. Kuulimme jopa, että kun painoimme tuota "julkaise" -nappia ja poistuimme linjoilta, tämä lapsi olisi itkenyt tuntikausia ikävästä. Tämä antaa meille voimia, varsinkin kun kaulassamme ollut risti valui rintojamme kohden vaikka olimme vain syömässä ja ketju sekä lukko olivat ehjiä. Ihmettelemme myös suihkuhuoneen lattialla vellovaa kuukautisverta, josta on selkeästi havaittavissa askeleet, jotka menevät sinne sun tänne. Kukaan Suomen papeistakaan ei enää vastaa puheluihimme, joka mielestämme on verinen (hah, olipa sopiva adjektiivi!) vääryys.  Mutta kaikesta näistä, ja paljosta muusta, lisää siis tulevaisuudessa.