Lopunajan merkkejä. Jne.

Se on kuulkaas ilma sakeana lopunajan merkeistä. Jne. Paino sanalla jne.

Tuo jne:hän on lisäys, jota käytetään silloin, kun ei viitsitä/keksitä enää mitään lisää käsiteltävään aiheeseen. Jne, eli suomeksi 'ja niin edelleen', tarkoittaa siis sitä, että kun minä sanon, että sotku hiuksissa on lopunajanmerkki jne., niitä merkkejä on aivan älyttömästi muitakin, en vaan viitsi/jaksa kirjoittaa niitä tähän, käytän lyhennettä jne., niin sitten te lukijat varmaan mietitte että hui!, onpas niitä merkkejä jne. paljon! Vaikka oikeasti en keksi enää yhtäkään. Mutta kun laitan jokatoisen lauseen perään jne., niin onhan niitä. Ihan mitä tahansa siis, koska jne. pitää sisällään ihan mitä tahansa.

Mutta onhan niitä merkkejä olemassa. Jne. Kuten esimerkiksi tämä Israelin ja Gazan sota. Selkeä lopunajan merkki. Vähän samallatavalla selkeä lopunajan merkki aikoinaan oli Neuvostoliiton ja Karjalan välinen sota. Sekin oli lopunajan merkki. No joo, menihän siinä vielä hetki, mutta loppuihan se sota aikoinaan. Viipuri hävisi. Joten selkeä lopunajan merkki. Onneksi Suomi ei osallistunut.

Ebola -virus. Jne. Selkeä lopunajan merkki. Ebolahan tarttuu ajattelemalla, eli jos joku Afrikassa ajattelee, siihen tarttuu Ebola. WHO jne. kirjoittaa Ilta-Sanomissa, että tilanne pahenee ennenkuin se paranee. Selkeästi maalailevat aikojen loppua. Tai ainakin taudin leviämisen loppua. Selkeä lopunajan merkki. Älkää ajatelko siellä Afrikassa! Jne.

Mietitäänpä hieman. Näitä lopunajan merkkejä riittää. Vaikka se, että avaruusoliot ottivat lapiot olalle ja menivät Siperiaan kaivamaan kraatereita jne. Eivät ole tiedemiehet kyenneet selittämään niitä. Paitsi että ovat, mutta kun niitä syitä ei jaksa lukea lehdestä, niin montut saadaan näyttämään selkeiltä lopunajan merkeiltä jne. Meidänkin takapihalle on ilmestynyt monttu jne. Eivätkä sitäkään tiedemiehet ole selittäneet. Kukaan ei ole kyllä niiltä kysynytkään, mutta kun eivät selitä, on sekin monttu selkeästi lopunajan merkki jne. Epäilemme tosin meidän koiraa, mutta se onkin erikoistunut kaivamaan lopunajan kuoppia. Joita kukaan tiedemies ei selitä.Jne.

Sitten ihan nopeasti muita lopunajan merkkejä.  Jne.

Puhelin sanoo plum-piip. Lopunajan merkki. Akku loppuu.

Tietokoneen alanurkassa alkaa punainen akun kuva vilkkua. Lopunajan merkki. Akku loppuu.

Jääkiekko-ottelussa kuuluttaja kuuluttaa; ”ottelun kaksi viimeistä minuuttia”. Lopunajan merkki. Ottelu loppuu.

Vaimo pakkaa eteisessä kassejaan. Lopunajan merkki. Avioliitto loppuu.

Bensavalo autossa ei enää pala, vaan vilkkuu. Lopunajan merkki. Bensa loppuu. Ja matkanteko loppuu. Tuplalopunajan merkki! Kääk!

Vonkaus baarissa meni vituiksi jo neljäntenä iltana peräkkäin. Lopunajan merkki. Taaskaan ei saatu.

Pesukone linkoaa. Lopunajan merkki. Pesuohjelma loppuu.

Johanna Tukiainen ei enää riehu kännissä lavalla vaan esittää taidetta. Lopunajan merkki. Ura loppuu.

Nämä meidän jutut alkavat olla entistä huonompia. Lopunajan merkki. Pitäisiköhän lopettaa tämä blogi.

Näitä lopunajan merkkejä löytyy siis kun vaan jaksaa pikkaisen miettiä ja ponnistella. Kannattaa siis varautua milloin minkin asian loppumiseen. Ja käyttää lyhennettä jne. riittävästi. Nyt pitäisi vaan tietää enää sitten se, että milloin se Johannan povaama loppu on tulossa. Ei muuten, mutta ehtisi maksaa kaikki avoimet laskut pois mieltä painamasta. Ei jäisi sitten mitään hampaankoloon kun se loppu tulee. Jne.

Ei, ei ja vielä kerran ei!

No niin Johanna, tehdäänpäs muutama asia selväksi ennenkuin se mopedi alkaa keulimaan täysin hallitsemattomasti. Ihan kaikella ystävyydellä haluamme korjata muutaman väärinkäsityksen:

Ei, se sotku tukassasi stadionilla, se ei ollut Jeesus. Jos joku hiuksissasi jonkun ihmisnaaman haluaa nähdä, niin siitä vaan. Se voi sitten esittää ketä tahansa Maija Vilkkumaasta Martti Ahtisaareen. Ihan katsojasta riippuen.

Ei, sen sotkun ilmaantumisella päähäsi ei ollut tarkoitus herätellä koko Suomea. Eikä se "näky" ollut "tarkoitettu" koko Suomelle. Stadikalla oli ehkä noin 2000 ihmistä. TV7 katsoo parhaimmillaan 10.000 ihmistä. Jopa tällä blogilla on enemmän seuraajia.

Ei Johanna, ei. Sinun ei tarvitse puhua tästä koko maailmalle ja se ei ole itsekästä vaikka olisitkin hiljaa. Edes englanniksi.

Ei, koko Hesarin toimitusta ei ihmetyttänyt naamari tukassasi. Eikä muita suuria lehtiä. Jotain ihmetyksen puutteesta saattaa kertoa sekin, ettei yksikään niistä tehnyt jatkojuttua "ihmeestäsi" vaikka kuinka pommitit lehtiä ja tarjosit haastatteluja.

Ei Johanna, ei. Sinä et ole "valittu" eikä sinulle ole annettu velvollisuutta johdattaa koko maailma pois kadotuksen tieltä.

Ei Johanna, ei. Sen saarnaajan nimi ei edellenkään ole Koeneg. Se on Herzog.

Ja sitten ihan muihin asioihin. Tosin samalla linjalla. Jonkinmoisessa aikajärjestyksessä.


Ei Johanna, ei. Älä ota enää yhtään lisää täytettä huuliisi.Yhtään. Ihan oikeasti.

Ei Johanna ei, sinä et "esiinny" keikoillasi, et ainakaan "esitä" muiden artistien kappaleita. Sinä laulat niiden päälle. Ja se alkuperäinen laulu tulee taustalla. Tätä ei kutsuta lauluksi, ei ainakaan esittämiseksi.

Ei Johanna, ei. Sinun käsistäsi ei karannut kyyhkystä, pulua, merimetsoa eikä muutakaan siivekästä tai siivetöntä eläintä Tornion Twin City Festivalilla "esittäessäsi" (kts. edellinen kohta) Hurtsin Stay -biisiä. Tämän todistavat monet paikallaolleet.

Ei Johanna, ei, sinulle ei ole tulossa mitään "suuria musiikkiprojekteja", joista et voi vielä puhua. Pianonsoiton 3/3 tutkinnosta huolimatta tässä kohtaa puuttuu musiikki. Ja projekti. Mutta kun riittävän pitkään olet puhumatta tästä, tämäkin unohtuu.  Tai niinhän sinä luulet.

Ei Johanna, ei. Me emme ole taivaassa kuoltuamme sen näköisiä kun olimme parhaimmillamme/kauneimmillamme maan päällä. Me emme saa siellä huulitäytettä, emme greatleghtsejä emmekä silikonitissejä. Onneksi.

Ei Johanna, ei. Me emme ole unohtaneet lupaustasi muuttaa Miamiin syksyllä tanssityttöjesi kanssa. Lupauksesta ei puutu enää kuin syksy, muutto ja ne tanssitytöt.

Ei Johanna, ei. Meille kenellekkään muulle ei tullut kauheana yllärinä se, että jokaisella veneellä on nimi, niinkuin sinulle, kun ystäväsi oli kertonut sen jutellessanne syvällisiä Suomenlinnassa. Isolla osalla veneitä on jopa rekisterinumero! 

Ei Johanna, ei. Chihusi ei kuulu kennelliittoon. Sinne ei oteta koiria jäseniksi.

Ei Johanna, ei. Kaikki lapset eivät pidä eläimistä. Eivätkä kaikki eläimet pidä lapsista. Jopa osa aikuisista ihmisistä ei pidä lapsista. Tai eläimistä.

Ei Johanna, ei, meidän kaikkien, ei edes kaikkien naisten, paino jojoile jatkuvasti. Eikä sitä, että paino vaan nousee, kutsuta jojoiluksi. Sitä kutsutaan lihomiseksi. Jojoilu vaatisi jossain välissä myös vaikkapa pienen painonlaskun.

Ei Johanna, ei. Sinun ei tarvitse enää käyttää sanaa "edesmennyt" kun puhut edesmenneestä Juliasta. Ei ainakaan kun juttelet perheenjäseniesi kanssa. He todennäköisesti tietävät asian. Ihan niinkuin kaikki muutkin jotka sinua seuraavat.

Ei Johanna, ei. Ei edes iPhonesta puuttu ääkköset vaikka siinä olisikin Tukholman asetukset päällä. Eikä se tee tekstistäsi yhtää glamourisempaa vaikka kirjoitatkin sitä ilman ää:tä ja öö:tä. Eikä kukaan kuvittele sinun olevan ulkomailla, kun samaan aikaan postailet kuvia ruoka-annoksista Albertin lattialla.

 Ei Johanna, ei. Sinä et osaa olla muuntautumiskykyinen (vrt. yllä oleva kuva). Pisamat ovat kyllä söpöjä. Jos ne olisivat pisamoita. Eivätkä maksaläikkiä.

Jos nyt vaikka nuo muutamat asiat laitettaisiin ensin kuntoon, niin jatketaan sitten. Väärinkäsityksiähän nämä kaikki ovat, joten korjaamiseen tuskin menee kovin kauaa. Voit huoleta kääntyä puoleemme mikäli haluat lisää vinkkejä. Me autamme kyllä. Kaikessa muussa, mutta tanssitytöiksi meistä ei ole. Ei vaikka pääsisimme kanssasi syksyllä Miamiin.

Isot pojat palaverissa

”Hei Jesse, äkkiä tänne! Nyt on palaverin paikka”, huuteli Jumala. ”Ja ota se Pyhis mukaan tullessas.”

Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus istuivat Jumalan toimistossa. Oli kriisipalaverin paikka. Jesse oli taas mennyt nuorimpana keulimaan.

”Sun piti sitten mennä tagaamaan naamaris sen Tukaisen tukkaan?”, Jumala aloitti. ”Jos sitä naamaria nyt joka paikkaan pitää tunkea, oliko ihan pakko pistää se just Tukiaisen kuontaloon? Tiedät itsekin ihan hyvin, että nyt kun se on nähnyt naamarin lehtikuvissa, siitä ei päästä millään eroon. Se vinkuu kaikenlaisia ihmeitä, se pitäis parantaa alkoholsmista, sen pitäisi päästä painostaan eroon ja sitten sen pitäis vielä löytää se joku rikas miljonääri jostain Amerikasta. Ootko sinä valmis ottamaan ne kaikki rukoukset vastaan, hän? Mä en vaan enää jaksa”, Jumala päätti.

Jeesus oli vähän hämillään..... ”No joo, mä mokasin”, hän aloitti. ”Ajattelin, että tota Taivaan mainostoimiston photosoppaamaa naamaria ei vähään aikaan ole käytetty, niin tommonen ihmeidentekijän järjestämä häppening vois olla hyvä paikka muistuttaa kuolevaisia taas siitä minkänäköinen mä olen. Eikö? Ja sitäpaitsi en tiennyt että ne hiukset olivat Johannan, meidän kirjanpito näytti että ne oli jonkun Ljudmilan. Mistä mä oisin voinu tietää että Johannalla oli tekotukka kun Pyhis on peruuttanut Seiskan tilauksenkin?”

”Mutta ethän sä edes ole sen näköinen minkä kuvan siihen tukkaan länttäsit”, Pyhä Henki protestoi. ”Sähän näytät siinä kuvassa joltain etelä-erooppalaiselta hevibändin laulajalta, mutta todellisuudessa oot tommonen tappi. Muistutat enemänkin vihanneskauppiasta Jerusalemin torilla. Eikä sulla ole edes pitkää tukkaa niinkuin noissa tageissa mitä viljelet ympäriinsä. Milloin sun naamari on perunassa, milloin paahtoleivässä, milloin missä. Ja nyt Tukaisen tukassa. Hei kamaan, jotain rajaa nyt!”

”No niin, otetaanpas rauhallisesti”, Jumala rauhoitteli. ”Tässä on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, on ollut sotia ja lentokoneiden tippumisia, etten ole viime aikoina ehtinyt päivittää meidän majoitusluetteloa”, hän jatkoi. ”Eikös meillä ole täällä joku Tukainen jo kirjoilla?”

Pyhä Henki avasi tietokoneen, selasi sitä hetken ja totesi: ” Juu, meiltä löytyy täältä Julia -niminen Tukiainen, joka on ilmoittanut tittelikseen prinsessa. Onko jollain jotain tietoa, että onko tää prinsessa oikeasti?”, Pyhis kyseli muilta herroilta. Jeesus vastasi: ” No ei tasan oo prinsessa, titteli on varmaan tullut kirjatuksi ihan vaan siksi, että tämä esikoissisko, jonka tukkaan siis länttäsin kuvani, on lähetellyt sen verran taajaan rukouksia, että pojat miettivät, että on kaikille helpompaa pistää se titteli paikoilleen kun alkaa vääntää asiasta. Näin ainakin muistelen, että Luukas olis sanonut kun viimeksi oltiin opetuslapsien kanssa bissellä. Sitäpaitsi muistaakseni Markus, vai oisko se ollut Matteus, tais lähtee sen Julian kanssa pilvenreunalle kimpassa sieltä baarista.”

”Eikö siitä oo ollut puhetta, että touhuilu enkeleiden kanssa ei saa vaikuttaa kenenkään taivaspaikkaan?, Jumala huokasi. ”Nyt se prinsessa -tittelin kanssa joudutaan elämään ikuisuus, joka meillä kaikilla on edessä. Tsekatkaa nyt ihmeessä sen vielä maan päällä vaikuttavan siskon tittelistatus, eihän silläkin vaan ole tuo prinsessa? Kaksi prinsessatukiaista samaan aikaan täällä taivaassa, kuka sen kestää?”

”Joo, mä tsekkaan sen, mutta muuten meidän pitää sitten vaan koittaa elää sen kanssa, että Jesse oli niissä hiuksissa”, Pyhä Henki aloitti. ”Vai onko jollain jotain parempia ideoita? Johannan viestit rukouksien muodossa voidaan toki blokata taivaan puhelinyhtiön toimesta, tai jälleenohjata ne suoraan tonne alakerran porukalle. Eli mitä tehdään? Kukaan meistä ei kuitenkaan jaksa sitä pommitusta mitä tulemme vastaanottamaan esikoissiskolta, vai kuinka? Muistatte varmaan sen malariahässäkän? Sehän oli silloin jo tulossa tänne, mutta ihan viime hetkellä saatiin estettyä se. Moista paniikkia tuskin kukaan enää haluaa?”

”Pyhis puhuu järkeä”, sanoi Jumala. ”Tehdään nyt sillai, että annetaan sille esikoiselle raittius ainakin hetkeksi, eiköhän se siitä rauhoitu. Katellaan sitä sitten myöhemmin. Jos ja kun niitä yhteydenottoja alkaa tulla liikaa, Jesse saa vastata niistä. Koko hässäkkähän johtuu kuitenkin hänestä. Ja Pyhis, tilaa se Seiska että pysytään ajantasalla. Tiedän että tilaajalahjana saa repun, se on sitten mulle”, Jumala päätti palaverin.