Palautetta palautteeseen

Kuten joku jossain on varmasti huomannut, emme useastikaan kommentoi saamamme palautetta. Tämä johtuu monestakin eri seikasta, pääosin emme joko osaa, uskalla, muista, viitsi tai jotain., mutta nyt kun kaikki kolme lukijamme ovat vaivautuneet palauttelemoimaan, katsomme aiheelliseksi vastata.

Aivan alkuun haluamme pyytää anteeksi herra/rouva Anonyymiltä, joka lähestyi meitä kysymyksellään, että oletammeko, olisiko Johanna tunnetuna päihdeongelmaisena osannut/jaksanut hoitaa Julian sairauksia. Pyydämme anteeksi epäselvää ulkosantiamme, sillä tavoitteemamme edellisessä kirjoituksessa ei ollut suinkaan vaatia tai edes olettaa, että Johanna olisi jumalvoimillaan, Railin tai edes ulkomaalaisen miljönääri avulla parantanut Julian. Sen sijaan yritimme kiinnittää huomion siihen häpeämättömään rahastukseen, jota yhteinen konsulenttiystävämme kuolleen sisaren kalmon ympärillä tanssien harrastaa. Ja siihen, kuinka suuren surun varjolla, suuren menetykseksensä avulla, tuotemerkki -Tukiainen koittaa omaa brändiään markkinoida. Johannaltahan löytyy kuitenkin ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettu, lähes viisikymmensivuinen psykologinen tutkielma, jota tietojemme mukaan yhä edelleen käytetään maliiesimerkkinä ei pelkästään Laajasalon, vaan koko itäisen Helsingin Lukioissa reaalikoevastauksena. Ja josta Johanna edelleen vastaanottaisi rehtorien posket valuen soittamia kitospuheluita, jos rehtorit eivät olisi tippuneet pre-paid -numeroiden vaihtovauhdista jo noin 15 vuotta sitten. Luulisi tuolla kokemuksella hieman empatiaa löytyvän. Kaikenlisäksi Julian parantamiseen olisi voinut käyttää mm. Udin hepreakielisiä rukouksia tai puhelimitse saatuja, tuntien mittaisia ohjeita Urban the Lukkomieheltä. Lappalaisen hampaattoman shaamaanin loitsuilla ei sen sijaan olisi tehnyt mitään, sillä saamelaisethan ovat kaikki rikollisia naistenhakkaajia, jotka demoonisesti nauraen korkeintaan haakaavat itseään viinilaseilla päähän.

Joten nöyrin anteeksipyyntömme siis herra/rouva Anonyymiltä, yritämme tulevaisuudessa terävöittää kirjoituksiamme siten, että laajahko Anonyymien -sukukin pääsisi perille lopullisesta tavoitteestamme.

Sitten toiseen palautteeseen, jota luimme lähinnä posket kyyneleihin jäätyen Angelin erämaassa. Emme ole, lähinnä heikohkosta elämänkokemuksestamme johtuen, tottuneet positiivisuuteen muualla kuin sukupuolitesteissä ja puhallusratsioissa, joten emme oikein osaa niitä käsitellä. Nöyrästi kiitämme ensinnäkin siitä, että possessiivisuffelimme käyttö sai kiitosta. Haluamme julkituoda myös sen, että olemme panostaneen illatiivin, ablatiivin, abessiivin, transalatiivin sekä adessivin virheettömään käyttöön. Kirjoitimme kaikista niistä ylioppilaskirjoituksissa laudaturin, jonka kateellinen ylioppilaslautakunta myöhemmin siiten laski abrobaatturiin. Saimme kuitenkin useita puheluita myöhemmin prepaid -liittymäämme ulkomaalaisilta miljonääreiltä, joiden kanssa keskusteluimme tuntikausia  juuri näiden sijamuotojen käytöstä. 

Palautteen antaja, Fretti, kysyi onko näitä tekstejämme luettavissa myös jossain muussa blogissa kuin tässä. Vastaus on että kyllähän näitä valitettavasti netistä löytyy, juuri tällä hetkellä kirjoitamme viittä erillistä blogia, jotka tosin kaikki muut ovat vieläkin kuivempia kuin tämä. Yksi blogeistamme käsittelee jopa puhtaasti vain ja ainoastaan omaa, henkilökohtaista elämäämme, joten tämä aiihe kertonee kaiken siitä, ettei siihen ainakaan kannata sekaantua. Haluamme muuten tässä yhteydessä katkaista siivet siltä huhulta, että suuresti kunnioittamamme Joe Pasko ja ryhmämme olisi sama henkilö. Ei ole. Me olemme kumpikin tahoillamme kirjoittajia, joita yhdistää sama mielenkiinnon kohde. Joe on kollegamme, suuri opastajamme, innoittajamme ja idolimme. 

Mitä tunnetun sairauden, diapeteksen kirjoitusasuun, on totta, että se on aikoinaan tunnettu nimellä diabetes. Saamiemme tietojen mukaan Suomalaisten Sairauksien Kansallinen Nimilautakunta (SSKN) on kuitenkin toistaiseksi vielä salaisessa kokouksessaan päättänyt muutta sairauden nimen helpommaksi ja poistaa siitä vierasveräisen b -kirjaimen. Joten tulevaisuudessa sairautta kutsutaan siis suomalaiskansallisesti dipetekseski, joka jakaantuu vielä kahtia, numero ykköseen ja kakkoseen.

Tässä siis poikkeuksellisesti palaute palautteeseen. Lainataksemme Johannaa tähän loppun, "kohta jatkuu...." Sillä välin hukumme suuren fanimme, erään 4 -vuotiaan lapsen meille jakamiin lahjoihin ja tekstiviesteihin. Kuulimme jopa, että kun painoimme tuota "julkaise" -nappia ja poistuimme linjoilta, tämä lapsi olisi itkenyt tuntikausia ikävästä. Tämä antaa meille voimia, varsinkin kun kaulassamme ollut risti valui rintojamme kohden vaikka olimme vain syömässä ja ketju sekä lukko olivat ehjiä. Ihmettelemme myös suihkuhuoneen lattialla vellovaa kuukautisverta, josta on selkeästi havaittavissa askeleet, jotka menevät sinne sun tänne. Kukaan Suomen papeistakaan ei enää vastaa puheluihimme, joka mielestämme on verinen (hah, olipa sopiva adjektiivi!) vääryys.  Mutta kaikesta näistä, ja paljosta muusta, lisää siis tulevaisuudessa.  

Toinen maailma

"Ettekö kestä sitä, että on olemassa myös toinen maailma kuin tämä jossa elämme nyt....??????" Johanna Tukiainen, Seiskan blogin kommenttiosuus 14.02.2014.

No kestetään kestetään. Itse asiassa ihan hyvin kestetäänkin. Pikkaisen kun miettii, niin olet Johanna ihan oikeassa tuossa(kin). Nopeasti ajateltuna tulee helposti mieleen ainakin kaksi eri maailmaa, joissa toisessa ME elämme, toisessa taas emme. Otetaan esimerkki.

Toinen maailma:  "En voi käsittää mistä ihmeestä monien ihmisten suuri viha kumpuaa (ei onneksi sitä ole kaikilla, Suomesta löytyy paljon fanejani ja todellisia ystäviä jotka puolustavat ja auttavat!) Olen huomannut monien ihmisten suhtautumisesta, että he ovat tahalleen luoneet tietynlaisen käsityksen minusta tuntemattaankin, heillä on niin voimakas ennakkoluulo, että sitä ei muuta vaikka minuun tutustuisikin henkilökohtaisesti. Kaiken tämän surun ja vastoinkäymisten keskellä on törkeää edes yrittää väittää, että minulla olisi ollut jotain osuutta Julian kuolemaan. Enkä todellakaan myynyt mitään hautajaisia minnekään, olimme nimenomaan päättäneet että ne ovat henkilökohtainen ja privaatti tilaisuus," Johanna Tukiainen, Seiskan blogi 30.01.2014

Ja sitten se toinen: Johanna, ei sinua kukaan vihaa oikeassa elämässä. Sinua korkeintaan säälitään. "Tietynaisen käsityksen" ihmiset ovat luoneet sinusta mm. isäsi kertomuksista, omista kirjoituksistasi, oman käyttäytymisen takia, oikeuden päätöksistä, silminnäkijähavannoista keikoltasi/asemilta/ravintoloista/kaduilta, videoklipeistä, joita You Tube on väärällään jne. Ihan vain muutama mainitaksemme. Tämä oikea maailma EI muutu toiseksi, vaikka et muuta kirjoittaisikaan blogiisi, kuin sen, kuinka väärinkäsitetty julkisuuskuvan media on sinusta luonut. Varsinkaan kun mikään muu media ei sinusta enää kirjoita kuin Seiska, johon olet kaiken lisäksi ainakin vielä toistaiseksi työsuhteessa.

Siinä oikeassa maailmassa se olit juuri sinä, jolla oli paljonkin tekemistä Julian kuoleman kanssa. Se olit juuri sinä, joka juuri ennen kuolemaa annoit Julialle kourallisen tabuja, se olit sinä, joka et viiteen vuorokauteen ollut kiinnostunut Juliasta, joka makasi erittäin huonossa kunnossa/kuolleena kotonaan. Se olit juuri sinä, jolle tuolloin oli paljon tärkeämpää bilettää tiistaihin asti, kunnes äitisi vihdoin ja viimein sai sinut puhelimitse kiinni. Se olit juuri sinä, jolle ensimmäisenä kuolinviestin kuutuasi tuli mieleen soittaa Seiskan toimittajalle ja rahastaa tälläkin asialla. Se olit juuri sinä, joka myöhästyit tuosta "henkilökohtaisesta ja privaatista" tilaisuudesta, se olit juuri sinä, jonka suremiskuva jouduttiin lavastamaan Julian haudalle, koska kukaan perheestäsi ei halunnut kanssasi samaan kuvaan.

Johanna, se olet juuri sinä, josta tähän asti olemme kirjoittaneet sydämellisen lämpimästi, hieman niinkuin pikkaisen jälkeenjääneestä sisaresta, huumorin ja sarkasmin kautta asioita lähestyen. Mutta tuo häpeämätön oman siskon kuolemalla ratsastaminen oman itsensä kohottamiseksi ja ihan vain meikkipussin täyttämiseksi, ei ansaitse pilkettä silmäkulmassa, se ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, emmekä ole aivan varmoja edes siitä, että ansaitseeko se blogikirjoitustakaan. Sen sijaan se ansaitsee syvän halveksunnan, se ansaitsee tulla aukikirjoitetuksi, ei sen takia, että sinä siitä mitään oppisit, nöyrtyisit ja kenties jopa oppisit jotain. Se ansaitsee tulla kirjoitetuksi,  vaikkapa ihan vain Julian kunniaksi.

Julia oli sairas. Monellakin tapaa. Hänellä oli diapetes, jota hän ei kyennyt hoitamaan. Lisäksi hän oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tämä on totuus, joka sinunkin, Johanna, pitäisi tunnustaa. Sen sijaan, että olisit tukenut siskoasi hänen ponnisteluissaan sairauksiensa hoitamisessa, pyrkinyt auttamaan häntä jos/kun huomasit, ettei Julia siihen itse kykene, sinä avasit alkoholisitille uusia ovia, joiden avulla hänen sairautensa paheni. Ja siinä samalla tulit vieneeksi mahdollisuuden hoitaa diapetestä. Jos et suoranaisesti siskoasi tappanut, mahdollistit omilla toimillasi hänen kuoleman. Ja sen kanssa sinä joudut elämään lopun elämääsi.  Joka on sinulle aivan oikein.

Et tule saamaan sääliä surevilla Julian -muisto- tai viimeiset-sanat-kirjoituksillasi, nostat niillä vain ja ainostaan lisäinhoa. Odotat innolla paratiisia, jossa voit käyskennellä hohtavalla hiekalla Julian kanssa käsikkäin. Todennäköisesti, jos paratiisissa on mahdollisista hyötyä jotenkin vaikkapa ihmisen siirtämisestä helvettiin, siirtäisit siskosi sinne ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Jotta saisit itsellesi jotain hyvää.

Palaamme, jos palaamme, vielä joskus, normaalilla blogikirjoituksilla takaisin. Siiihen asti esitämme vain syvän, mahdollisimman syvän, halveksuntamme sinua kohtaan.

 

Suruaika

Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.

Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.

Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.

Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.

No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.

Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.

Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta. 

Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan.  Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.

Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.

Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.

Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.

Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.

Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!

Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi.  Ja siitä, kuinka minä suren.



 

 


 

Johannan lähipiiri

Kylläpäs sitä onkin Ruskaa virrannut siitä, kun viimeksi olimme linjoilla. Syy hiljaisuuteen löytyy ihan oikeasta elämästä, jotenkin tuo Tukiaisista vapaa, ulkopuolinen elämä kun tuntuu vievän aikaa aina välillä vähän liikaakin. Mutta jos sitä taas jotain pikkaisen naputeltais.....

Heti alkuun tunnustus; olemme joskus syyllistyneet  kirjoittamaan, että "kyllä nyt on pohja (Johannan elämässä) saavutettu - tämän alemmaksi ei kerta kaikkiaan enää voi vajota." Mutta kun päivä/kaksi on kulunut, Jossu on löytänyt uuden, vähintäänkin yhtä pykälää alemman pohjan, jota on kyntänyt innolla. Siksipä emme nyt moiseen alennu, emme siis väitä, että tänään (25.09.13) tulleet tuomiot ja korvaukset, viime viikonloppun verkkarishow biljardipöydällä tai jostain jonnekin "poistetut" vaatteet olisivat se ehdoton pohja. Ei sinne päinkään! Mikäli yhtään olemme oppineet J.Tukiaista lukemaan ,uutta pohjanoteerausta viritteillään jo kovasti!

Edellä olevan johdosta ajattelimmekin käydä lyhyesti läpi Johannan lähipiiriä. Alla oleva listaus ei ole täydellinen, siitä puuttuu aivan varmasti henkilöitä/tapahtumia, mutta ihan ulkomuistista läpikäymme muutaman Jossun elämään vaikuttaneen henkilön. Tämä siksi, että olemme saaneet sähköpostia osoitteeseen tutkivaryhma@outlook.com  jossa moni, juuri näätimisen alkuun päässyt lukijamme, valittelee sitä, että ei ole aivan kärryillä draaman henkilösuhteista. Kuulemma jopa Salatuissa Elämissä henkilösuhteet ovat selvempiä, koska siellä joku on aina ollut jonkun muun kanssa vähintään sillai, tai jopa kihloissa/naimissa, ainakin ne on katelleet toisiaan sillä silmällä siinä ainoassa majatalon ravintolassa, joka sarjassa esiintyy ja jonne aina mennään kun a) halutaan juhlistaa jotain, b) joku asia vituttaa, c) halutaan puhua jonkun kanssa "luottamuksellisesti", d) tullaan salilta, e) on jouduttu ulosheitetyksi kämpästä jne.

Mutta joo, asiaan siis. Eli niihin Johannan elämässä vaikuttaneisiin ihmisiin. Aloitetaan perheestä, joka aika monelle ihmiselle on se tärkein kontaktiverkosto.

Äiti

Johannan äiti on kaunis ja menestyvä. Hän on voittanut joskus talvisodan jälkeen jonkun kauneuskilpailun jossainpäin itä-Suomea. Niinpä äiti on se henkilö, jolta Johanna on perinyt kauniit piirteensä ja muodokkaan vartalonsa, jota tosin kukaan ei ymmärrä Suomessa, mutta heti rajojen ulkopuolella, jopa Ruotsissa, ymmärretään Johannan suurten rintojen, pantavan pepun ja pitkien blondihiuksien perään. Puhumattakaan Jenkeistä, jossa miehet tulevat juttelemaan ihan vaan siksi, että tulevat juttelemaan.

Äitiä on tosin kuvailtu julkisuudessa myös mm. lehmäksi ja huoraksi, jonka kanssa Johanna ei halua olla missään tekemisessä, ja Juliakin on samaa mieltä. Äidin on luvattu antaa homehtua jonnekin itä-Suomessa sijaitsevaan mökkiin, joka kuitenkin muutama vuosi taaksepäin oli makea huvila, jossa Johannakin kävi mm. saunomassa edesmenneen Toni Halmeen kanssa ja "tyhjentämässä päätään" rankan showelämän vastapainoksi. Mikäli viimeaikaisiin tapahtumiin on yhtään luottamista, se Johannan pää taisi olla jo noilla reissuilla enemmänkin täynnä erilaisia viihdekäyttöön tarkoitettuja aineita eikä suinkaan tyhjä. Mutta toisaalta, edellä mainitusta on jo pari-kolme vuotta aikaa, ja mikäli Jossun mainitsema homeongelma mökissä on jotenkin akuutti, niin voihan siellä todella olla itiöitä. Turha sitä on kiistää jos Johanna kerran niin sanoo. Joten ei muuta kuin mummo mökkiin homehtumaan!

Aivan viime aikoina äiti on toiminut lähinnä Johannan turvana kun isä, josta kohta lisää, on psykoosissa. Johanna on toistuvasti, jostain syystä, pyytänyt äitiään Facebookissa ottamaan yhteyttä puhelimitse. Normaali-ihminenhän olisi itse soittanut, mutta tod.näk. Seiskan iPhoneen hankitusta prepaidista on soittoaika loppu, ja siksi äitiä huhuillaan somessa. Mikäli saamamme tiedot pitävät yhtään paikkaansa, äiti ei ole sitten pahemmin soitellut......

Ishkä

Ishkä on ollut Johanalle tärkeä roolimalli. Miestä on siskon kanssa kuvattu salaa nukkumassa ja suihkussa, jossa ishkän karvainen selkä on ollut mm. "niin ihana". Ishkälle on esitetty myös kristillis-eroottista tanssia samaan aikaan, kun ensihoitajat ovat elvyttäneet Julia -siskoa Jollaksen  merenrantahuvilan alakerrassa. Ishkä on aikoinaan antanut myös rättärin, jossa tosin oli oikutteleva vaihdelaatikko, Johannan käyttöön keikkamatkoja varten. Tällä Rättärillä ajelusta tosin napsahti sitten prinsessalle se viimeisin törkeä rattijuoppous........

Kuten äidillä, ishkälläkin löytyy toinen, pimeämpi puoli. Aivan viime aikoina ishkä on vaipunut syvään psykoosiin, johon eivät poliisit, äiti eikä muut sisarukset ole puuttuneet millään tavoin. Ainoa henkilö Tukiaisten perheessä, joka on diagnonisoinut ishkän tilan, on siis Johanna. Ja on äärimmäisen huolissaan tilanteesta.

Psykoosin tuntomerkkejähän ovat tunnetusti mm. se, että sairastunut ei jaksa kuunnella perheejäsenensä jatkuvaa valehtelua eikä katsella kun tämä samainen perheenjäsen hoippuu esiintymislavalla tuhannen kännissä milloin kenenkin kanssa. Tunnusmerkistöön kuuluu oleellisesti myös se, että vaikka kysymyksessä olisi esikoistytär, psykoosiin vaipunut ishkä koittaa saada tyttärensä ymmärtämään, että tämä elää menneisyydessä, valehtelee asioistaan, ei hoida laskujaan/asioitaan, ryyppää, käyttää huumeita ja on jatkuvasti syytteessä/tutkinnasta väkivaltaisuudestaan.  Joten jos jompikumpi lukijoistamme tunnistaa ishkästään moisia piirteitä, kannattaa toimia ripeästi.

Vakavampia psykoosin oireita ovat sitten Johannan ishkällä todetut sanoistaan kiinni pitäminen (=jos et nyt mieti mitä teet, sinulla ei ole mitään asiaa enää Jollakseen), kynttilöiden sytyttely, ihmisten reppuselkään hyppiminen, itsensä korostaminen sekä roskasäkkien, jotka oletettavasti sisälsivät Johannan vaatteita arviolta noin miljoonan dollarin arvosta, poistaminen jostain jonnekin. 

Sisarukset

Johannalla on kolme sisarusta, yksi veli ja kaksi siskoa. Veli Joel lienee koko porukan fiksuin, sillä hän ei ole esiintynyt julkisuudessa, ei kommentoinut isosiskonsa toimia, ei syyllistynyt pahoinpitelyihin eikä rattijuoppouteen.

Kovin kauaksi Joelista ei jää nuorin siskoista, Jasmin. Jasmin asuu Ruotsissa, jossa kirjoittelee blogiaan ja pyörittää omaa nettikauppaa. Saamiemme tietojen mukaan Jasminin nettikauppa on ihan todellinen, toisin  kuin vaikkapa perheen esikoissiskon nettikauppa, jonka on pitänyt avautua vähintään viitisen vuotta. 

Jasmin -raukka on hänkin muuttunut vuosien saatossa. Vielä muutama joulu sitten esikoissisko kuvaili pikkusiskoaan joulukuvissa söpöksi, somaksi, ihanaksi sekä maailmanluokan kaunottareksi, mutta ihan tässä muutaman viime kuukauden aikana, pikkusisko onkin muuttunut ihmiseksi, joka käyttää hyväkseen vaan esikoissiskon luomaa brändiä tavoitteenaan julkisuus ja suuret rahat. Mielestämme on hävytöntä, että pikkusisko kehtaa ratsastaa julkisuuteen ilman omia avujaan. Johanna on kuitenkin siloittanut tietä menestykseen rohkeilla mutta aistillisilla esiintymisillään, hän on luonut "Tukiainen -brändin" tyhjästä. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun Johanna totesi haastattelussa, että Suomi tunnetaan ulkomailla Nokiasta ja Tukiaisesta.

Jasmin alkoi muuttua julmaksi pyrkyriksi juuri samalla hetkellä, kun hän otti kantaa koko muun perheen puolesta Johannaa vastaan eräänä harmaana jouluisena iltana, jossa Tukiaisten perhe selvitteli välejään sillä seurauksella, että melkomoinen osa joulunvietosta vietettiinkin eräässä ruotsalaissairaalassa. Jasmin kehtasi vielä kirjoittaa Johannalle julkisen kirjeen Facebookissa, joka viimeistään ratkaisi sen, että esikoissisko veti herneen nekkuun. Veti herneen, vaikka Jasmin kirjoittikin vain niistä asioista, jotka olivat jo jokaisen pikkaisenkin Johannan elämää seuranneen tiedossa.

Kolmas sisaruksista, Julia, onkin sitten aivan oma tapaus. Julia on pyörinyt Johannan glamourelämässä tiiviisti, osallistunut esiintymisiin ja "tanssinut" mukana. Jopa niin innokkaasti, että viime keväällä, kun sisarukset olivat buukattu pääesiintyjiksi Kaarinan rantaravintolan avajaisiin, mutta tyrmäystippojen johdosta eivät voineetkaan esiintyä, Julia valitti parkkipaikalla, että "mä en halua tämmöistä elämää".

Mitä emme ihmettele lainkaan. Juliahan on, sen lisäksi että on osallistunut eroottisiin tanssiesityksiin keikoilla, työllistänyt Helsingin Pelastuslaitoksen ensivasteyksikköä ja kaupungin sairaaloita suuresti. Tämä johtuu siitä, että Julia sairastaa vakavaa diabetes numero ykköstä, ja tässä sairaudessa potilaan pitäisi mitata ja tarkkailla omia sokeriarvojaan säännöllisesti. Mutta kuinkas tarkkailet, jos tarkoitukseen hankitusta laitteesta sattuu loppumaan patterit? Tai ei ole muistanut ottaa lääkkeitään muilta kiireiltään?

Myöhemmin Julia on joutunut teholle. Hän on tällä hetkellä edellä esiteltyjen äidin, ishkän ja sisarusten tiiviissä tehotarkkailussa. Juliaa pidettiin ensin edellä mainitussa Varkauden homemökissä, hänet siirrettiin erittäin tarkan tarkkailun alaisena Jollakseen siksi aikaa, että psykoosi-ishkä ehti roudata esikoissiskon kamat muovikassissa muuttovarastoon, vaikka autotallissakin olisi ollut tilaa. Lopuksi Julia siirrettiin Ruotsiin, jossa hän tällä hetkellä shoppailee nahkatakkeja aina kun on palkkapäivä. Julian opiskelua, jossa neitokaisen piti valmistua kosmetologiksi ja perustaa sen jälkeen oma flaska (?), on hieman siiretty. Jo kolmannen kerran.

Ystävät

Ei ole.

Henkilökunta

Johanna Tukiainen työllistää yrityksessään ihmisiä niin paljon, että suurena yllätyksenä ei voisi pitää sitä, että Johanalle myönnettäisiin vaikkapa itsenäisyyspäivänä jonkinmoinen mitali hänen ponnisteluistaan.

Koska internetistä alkaa loppua tila kesken, käydään nopeasti ja hyvin lyhyesti lävitse ne toimenkuvat, joihin Johanna on viime aikoina ihmisiä hakenut/palkannut.

Taustatanssijat/juontajat. Eduksi on se, että olet seksuaaliselta identiteeltäsi epävarma, luultavammin ainakin tällä hetkellä homo. Et vaadi työstäsi rahallista korvausta vaan teet työsi artistin pummaamilla ilmaisilla paukuilla. Tanssi- tai laulutaitoa ei vaadita. Varaudu siihen, että kun et enää jaksa kuunnella artistin kännisiä hourailuja existään ja lähdet menemään, sinut leimataan epäluotettavaksi varkaaksi, joka tullaan ihan justiinsa haastamaan käräjille.

Turvamiehet. Tehtäväsi on turvata theSuuren elämä niin siviilissä kuin keikoilla. Sinua ei koskaan näy missään, eikä kukaan tiedä olemassaolostasi. Osaat naamioitua tapettiin, verhoihin, biljardipöytään tai mihin tahansa mikä nyt sattuu olemaan lähinnä.

Koiraulkoiluttaja. Mikäli koirat sattuvat olemaan kotona, tehtäväsi on viedä ne ulos. Pääsääntöisesti ne eivät kuitenkaan siellä ole, joten tehtävä on sangen helppo. Itse tähdellä tosin saattaa olla oma näkemys siitä, että ovatko koirat kotona vai kenties huostassa, joten varaudu ulkoiluttamaan myös nk. mielikuvituskoiria.

Siivooja. Nyt kun theSuuri on muuttanut jonnekin, jonka osoite on Ruuneberginkatu jotain, sinun tehtäväsi on lähinnä kiillottaa kristallikruunut. Joten jos voisit aloittaa vaikka heti, vaikka kukaan, ei edes Johanna, tiedä tarkempaa osoitetta.

Autonkuljettaja. Johanna tarvitsee autonkuljettajaa, jotta yleensä pääsee keikoillensa. Sillä, että itse esiintyjä on kärynnyt kaksi kertaa ratista, ei ole tässä yhteydessä mitään merkitystä, hän vain haluaa keskittyä esiintymiseensä Ruska pullon kanssa takapenkillä. Eduksi lasketaan se, ettet ole ex-miehen Arton tai ishkän paras kaveri, joka tarkoituksella ajelee aivan väärään suuntaan keikkamatkoilla.

Tässäpä tätä juttua. Toivoimme nöyrästi, että nimerkki "RidgeForrester" joka lähestyi meitä sähköpostitse, saisi edellä esitetystä edes pienen pienen käsityksen Tukiaisten klaanista. Kaikilta muilta pyydämme anteeksi ja vetäydymme hiljaisuuteen.








  

Glamourelämää Laa-Laa maassa

Alla oleva teksti on sepitteellinen ja mahdolliset yhtymäkohdat todellisuuteen ja olemassa oleviin henkilöihin ovat täysin sattumanvaraisia. 

Hei, minä olen Jolene, Suomen tunnetuin ja arvostetuin showtanssija.  Nousujohteinen urani tanssijana ja viihdyttäjänä on kestänyt jo vuodesta 2008, tuolloin eräs suomalainen huippupoliitikko hullaantui minuun lennolla Helsingistä Leville. Vaikka kuinka yritin peitellä tapahtumaa lehdistöltä, saivat Suomen arvostetuimmat lehdet asiasta vihiä ja tämä nallekarhumainen poliittista elämään johtava mies joutui eroamaan virastaan. Voidaankin siis sanoa, että olen viihdyttämisen ja kansanvillitseminen lisäksi muuttanut myös Suomen politiikkaa.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 

Tuosta hetkestä alkoi menestyksekäs showtanssiurani myös Suomessa. Toki ennen tätä olin tehnyt keikkaa, lähinnä Pohjois-Amerikassa, joten kansainvälisen show rakentaminen ja markkinoiminen myös täällä kotimaassa, oli minulle helppoa. Yhdysvalloissa asuessani sain ohjeita uraani varten pääasiassa erittäin menestyksekkäiltä ja rikkailta yritysjohtajilta. Valitettavasti kokemukseni mukaan nämä kuuluisat miljonäärit, ovat usein myös voimakastahtoisia miehiä, josta syystä päätin jatkaa uraani Suomessa vaikka kysyntää olisi riittänyt vaikka kuinka myös USAssa. Sivumennen sanottuna, järjestin USA aikoinani myös ihanan, missinmitoissa olleen siskoni Playboyn kuvauksiin!!!!!!!!!

En nyt haluaisi muistuttaa, mutta kirjoitin vuonna 1997 erinomaisin arvosanoin ylioppilaaksi Laajasalon lukiosta, joka tutkinto on auttanut minua paljon mm. kaupallisissa asioissa sekä tietyissä lakiongelmissa. Olenkin sitä mieltä, että ylioppilastutkinto on aliarvostettu tutkinto, se kuitenkin on sangen vaativa ja aikaa vievä juttu, lisäksi se antaa erinomaisen pohjan olla kaikkien asioiden asiantuntija. Tämän todistaa mm. se, että olen suorittanut musiikkiopistossa pianonsoiton 3/3, saman minkä mm. Linda Lampenius, ja että sisareni, joka myös on ylioppilas, on päässyt opiskelemaan markkinointia ja kosmetologiaa.  Molemmat opinnot ovat kuitenkin kesken/keskeytetty, sillä sisareni on vakavasti sairas. Hän sairastaa diapetes nro 1 –nimistä sairautta, ja joutuu piikittämään itseään lopun elämäänsä.  Tai ainakin kun muistaa. Kärsimästään alkoholismista kaunis, nukenkasvoinen siskoni on kuitenkin hienosti parantunut, hän on ”antanut kasvot” nuorten naisten alkoholismille ja siitä paranemiselle mm. Maria –nimisessä keskusteluohjelmassa, joka on Suomen suosituin ja arvostetuin ohjelma!!!!!!!!!

Koska olen Suomen seuratuin ja suosituin showtanssija, miehiä pyörii ympärilläni joskus oikein harmiksi asti. Kaikki he ovat menestyviä miljonäärejä, joiden kanssa käymme sekä Helsingin että Tukholman johtavissa ravintoloissa illallisilla. Tapailua vakavampia suhteita minulla on ollut viime aikoina kaksi, ensin hullaannuin korviani myöten erääseen sangen maskuliiniseen Lapin mieheen, jonka kanssa vietimme romanttiset Lappihäät. Tämä mies paljastui kuitenkin reilun viikon naimisissa olon jälkeen väkivaltaiseksi ja "homomaiseksi" rikolliseksi, joten jätin avioerohakemuksen välittömästi. Avioeron astuttua virallisesti voimaan, olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan kyseisen miehen, en oikeastaan kirjoita hänestä Suomen suosituimpaan blogiinikaan kuin joka toinen kerta. Lisäksi ”pikku hiprakassa” lähettämäni hauskat ”tule meille nussimaan” –tekstiviestit ovat vähentyneet huomattavasti.!!!!!!!!!

Seuraava vakava miessuhde oli minun kihlaukseni erään söpön homoseksuaalin kanssa. Meillä oli hänen kanssaan samanlainen huumorintaju ja tulimme oikein hyvin toimeen keskenämme. Seksiähän meillä ei ollut, mitä nyt pikkaisen sormella, mutta vaikka tarvitsenkin itse henkilökohtaisesti tyydytyksen arviolta noin kolme kertaa päivässä, eikä kihlattuni sitä minulle kyennyt antamaan, haluan korostaa, että kysymyksessä EI suinkaan ollut mikään julkisuustemppu!!!!!!!! Minä ihan aidosti välitin tästä homosta, halusin hänen kanssaan aidon suhteen, vaikka samaan aikaan ympärilläni pyöri useita menestyviä yritysjohtajia, joista iso osa oli myös miljonäärejä.  Olen henkilökohtaisesti vahvasti sitä mieltä, että jos isorintainen blondi ei kiinnosta miestä, vika on miehessä. Hän on joko homo, tai liian kännissä!!!!!!!!

Ammatillisesti minulla menee erinomaisesti!!!!!!!!! Kaikki showni, joissa usein on mukana joko missinmittoihin laihtunut, söpö sisareni, tai kauniskasvoinen, edellä mainittu homoseksuaali, ovat illasta toiseen suuria menestyksiä. Viime aikoina olemme lisänneet jo muutenkin vauhdikkaaseen showhun hieman erotiikkaa, mukana kuljeskeleva homo levittää hyvin muodostuneille, upeille rinnoilleni kermavaahtoa ja nuoleskelee sen sitten pois. Ja yleisö on, jos mahdollista, vieläkin villimpää kuin aiemmin. Myös eroottinen ja vauhdikas ”hei, nyt minä heilutan tällaista punaista voimistelunauhaa” –numero on yksi yleisön suurista suosikeista!!!!!!! 

Mutta koska olen Suomen suosituin esiintyvä taiteilija, minulla riittää luonnollisesti myös vihamiehiä. Nämä yrittävät mustamaalata glamourelämääni kertomalla mitä alhaisempia valheita. Aivan viime aikoina näihin mustamaalaajiin on liittynyt Suomen poliisi- ja oikeuslaitos, jotka molemmat ovat kohdelleet niin minua, kuin vakavasti sairasta siskoani todella ala-arvoisesti. Mutta kun olet kaikkien kadehtima, suosittu ja haluttu, tämä kaikki kuuluu kuvioon. Minä en, haluan siis korostaa, EN ole mikään rikollinen, en ole koskaan raiskannut ketään enkä ole koskaan varastanut mm. autoa!!!!!!!!  Linnoissa istuu paljon ihmisiä, jotka ovat kyseisiä rikoksia tehneet, joten en todellakaan ymmärrä, miksi minun ”kiskaisenpa tuota valokuvaaja skumppapullolla päähän” –tapaukseni on noussut niin suureksi, että sain siitä oikein vankeusrangaistuksen. Olen kuullut, että Uzbekistanissa eräs nainen löi myös valokuvaajaa pullolla, eikä siitäkään saanut vankeutta!!!!!!!! 

Lakimiestiimini hoitaa tätä asiaa, vaikka uskon, että netissä julkaisemani adressi, riittää siihen, että saan vaatimani uuden oikeudenkäynnin, Suomen oikeuslaitos oikeusministeriä myöten pyytää minulta anteeksi ja saan pysyväiskiinnityksen esiintymisestä itsenäisyyspäivän vastaanotolla!!!!!!! 

Nyt keväällä 2013 julkisuudessa, tai siis mustamaalaajieni keskuudessa, on puhuttu paljon keikoistani, jotka olen peruuttanut. Tämäkään ei pidä paikkaansa, kaikkiin peruutuksiin ja/tai lavalle nousettamatta jäämisiin minulla on ollut hyvä syy. Esimerkiksi Kaarinassa, jossa olimme siskoni kanssa festivaalin pääesiintyjiä, siihen ainoaan vesilasilliseen jonka nautin takahuoneessa, joku kateellinen oli sujauttanut niin paljon alkoholia ja huumeita, että festivaalin järjestäjät eivät  päästäneet meitä lavalle ollenkaan. Eivät siitä huolimatta, että kymmenien tuhansien ihmisten yleisö oli varta vasten tullut paikalle nähdäkseen meidän eroottisen shownumeron.  Kaiken lisäksi festivaalijärjestäjä ei suostu maksamaan meille esiintymispalkkiota, vaikka kävi henkilökohtaisesti hakemassa meidät paikalle!!!!!!!!  Niinpä kostoksi Kaarinan kateelliselle järjestäjälle, peruutin kevään loputkin keikat. Tai en siis vain mennyt paikalle. Kaikki managerini ja lakimieheni hoitavat näiden keikkojen esiintymispalkkioita, jotka minun mielestäni itsestään selvästi kuuluvat minulle!!!!!!!!!!

Edellä oli siis lyhyt kuvaus siitä, minkälaista on toimia suosittuna esiintyjänä tässä kateellisten maassa. Olenkin suunnitellut, että lähden jonnekin, missä palmut huojuvat ja minun estraditaidettani arvostetaan. Siinä samalla koitan välttää ensinnäkin minulle tuomitun vankeusrangaistuksen sekä jonossa odottavat oikeudenkäynnit, jotka tulevat tod.näk. lisäämään vankeusaikaani. Minulla on kuitenkin tämä paniikkiahdistushäiriösairaus, josta koko Suomen Psykologiliitto on kirjoittanut todistuksen,  että en kerta kaikkiaan voi mennä ahtaaseen vankilakoppiin.!!!!!!! 

 Rangaistukseni pitääkin muuttaa yhteiskuntapalvelukseksi, jonka suorittamisen ajankohdat voi kysyä joltain managereistani. Kysymyksessä on ilmiselvästi ihmisjahti, sillä minä en ole mikään Osaman Bin Laden, vaikka toisinaan hieman häntä ulkonäöllisesti muistutankin. Neuvonantajani, kaikki managerini ja lakimiesarmeijani tutkivatkin tällä hetkellä sitä, kuka minua ja siskoani ajaa takaa ja miksi. Haluaisin vielä lopuksi muistuttaa siitä, että ympärilläni pyörii jatkuvasti useita siviiliasuisia turvamiehiä, joten minkään julkaisun säälittävien, pujopartaisten paparazzien on turha yrittää ottaa minusta kuvia kun vietä yksinäni aikaa Herttoniemen rannan pusikoissa. Usea turvamiehistäni on nallekarhumainen mies, joka on mies isolla M:llä eikä mikään marjanpoimija. Heillä on apunaan myös dopermanneja, koska suosioni on niin suurta, että väkijoukkojen hallintaan tarvitaan selkeästi voimakkaampia keinoja.  

Keikkaa voi siis tarjota, vaikka kalenteri alkaakin olla jo aika täynnä. Kesäkuussa siitä löytyy yksi, ja heinäkuussa kaksi keikkaa!!!!!!! Hyvällä tuurilla johonkin väliin voi vielä jokin keikka sopia, jonne en sitten viitsi tulla, mutta vaadin keikkapalkkion kuitenkin.  Kaupan päälle saatte keikkajärjestäjät vielä sopivan annoksen vittuilua Suomen suosituimmassa blogissani!!!!!!!!

Jolene

Ps. Anteeksi huutomerkkien vähäinen käyttö!!!!!!!!!!!!

Sammuva Tähti

Otsikko on täällä erää valittu tarkoituksella. Se on puoliksi oikein, sana ”sammuva” pitää paikkansa mietti sitä miltä kantilta tahansa, sen sijaan sana ”tähti” ei tässä yhteydessä pidä mitenkään paikkaansa. Mutta siitä huolimatta, tarkoitus olisi kertoa ”sammuvasta” Tukiaisesta.

Jos oikein kovasti mietitään mikä on Johanna Tukiaisen julkisuuden salaisuus, tai hänen brändinsä, josta Johanna on erityisen ylpeä, sillä ”ei kukaan tyhmä olisi onnistunut itseään brändäämään” kuten neiti jossain vanhemmassa blogikirjoituksessaan toteaa, tullaan itse asiassa sangen rajattuun näkymään. Tukiainen ponnahti julkisuuteen suuremmin tekstailemalla Kanervan Iken kanssa. Ja sen jälkeen on pysynyt siellä lähinnä mies-, alkoholi-, ja oikeusongelmiensa takia. Mitään osaamista/kykyä/tms. ei Johanna ole koko julkisuus aikana esittänyt. 

Yksi tälläisen brändin ominaisuus on ulkonäkö. Se on Tukiaisen kohdalla ”hieman” muuttunut aikojen saatossa. Vai mitä sanotte allaolevista kuvista? Järjestimme sisäisen äänestyksen siitä, onko Tukiainen edes joskus ollut miehen silmään ”hyvännäköinen”  ja tulos oli äänin 17-1, että kyllä on ollut. Tuo vanhemmassa kuvassa esiintyvä nainen on ollut hyvännäköinen. Siis ollut. Näin on yksi bränditekijöistä poistettu. Uusi kuva ei todellakaan innosta ketään.  Pyydämme anteeksi seksististä, miehistä näkökulmaa. 

Toinen brändiin liittyvä ominaisuus on ns. ”suoritus”. Tässä tapauksessa siis eroottinen showtanssi ja omat biisit. Noh, nähtyämme yhteensä noin 10 "eroottista” showta”  ja kuunneltuamme kappaleet, joita Tukaiset ovat vonkuneet, ei istu tämäkään oikein brändin rakentamiseen. Itse asiassa, kun soitimme uudet 4ever ja I’ll Be Waiting biisit jäsenellemme, jolla on todistetusti absoluuttinen musiikkikorva, kommentit olivat epäuskoisen tyrmääviä. Mutta senhän kuulee jo ihan normaalilla korvallakin, vaikka miksauksessa on yritetty pelastaa kaikki mitä pelastettavissa on, eli laulu on miksattu niin alas kuin mahdollista. Keikoilla väkeä käy kohtuullisesti, ei mitenkään ylitsevuotavan paljon, mutta sekin massa joka haluaa nähdä ”eroottisen shown”, haluaa nähdä sen lähinnä sen takia, että voisi sääliä ja dissata esiintyjiä. Jos siis ”artistit” ikinä jaksavat tai viitsivät nousta lavalle. Eivätkä ole liian jurrissa. 

Kolmas tekijä, jolla brändiä voisi rakentaa, on julkisuus. Eikä oikein Tukiaisilla lähde tälläkään sektorilla. Sillat on poltettu jo aivan riittävän moneen julkaisuun, oikeastaan ainoat, jotka vielä jaksavat kirjoittaa siskosten toilailuista, ovat vakavasta levikinlaskusta kärsivä Seiska ja Jari Kupiainen. Muita tiedotusvälineitä, sisältäen molemmat iltapäivälehdet, ei siskokset voisi vähempää kiinnostaa. Hyvä esimerkki tästä on se, että Tukiainen ei ylitä uutiskynnystä kuin tuomioillaan,  kukaan puhu siskosten esiintymistä ja/tai uusista biiseistä.  Suomen suosituimpien uutisten (eli luetuimpien, toim. huom.) Tukiaisten nimi on viime aikoina esiintynyt vain silloin, kun uutisoitiin Johannan tuomiosta käräjäoikeudessa. 

Ja nyt seuraa ennuste: Tukiaiset painuvat hiljalleen unholaan. Onneksi. Ainoa mikä heidät tästä suosta voi pelastaa, on jokin suuri katastrofi, jota emme tietenkään toivo kenellekään. Emme edes Tukiaisille. Katastrofina tässä yhteydessä voisi käydä Julian menehtyminen hoitamattomaan ja viinalla/huumeilla buustattuun diapetes no 1:seen.  Vakavat sairaudet, pahoinpitelyt, jotka siis kohdistuvat tukaiskaksikkoon, uskoontulo, raiskaus, raskaus, rikkaat ulkomaiset miehet  jne. jne. on jo käytetty. Nyt pinnalla tuntuu olevan maasta muutto, jonnekin missä palmut huojuvat, mutta sekään ei taida onnistua ennen kuin jo tienattu vankilatuomio on istuttu. Ja tuloilla, jotka sisaruksilla tällä hetkellä on, kohteessa ei heilu palmut vaan ihan puhtaasti kaksi sisarusta. Ensimmäisenä matka kohteena mieleen tulee Sollentuna, edellyttäen siis, että äiti, jonka kanssa ”mä en halua olla missään tekemisissä, ja samaa sanoo Juliakin. Mä meen NYT herättämään Julian” (ääniraita videolla, missä Johanna heittää rinnat paljaan ilman housuja olevaa Artoa pihalle Jollaksesta ja äiti yrittää rauhoitella tytärtään) on valmis ottamaan prinsessansa suojiinsa.  Muut tulonlähteet, eli ne hölmöt, jotka raahaavat viiniä Jollakseen moottoripyörällä ja lainaavat vielä 50 euroa , tai ne, jotka ovat valmiit makselemaan sisarusten matkoja, ovat aika vähissä.