Piste

Tutkivien journalistien lääketieteellinen jaosto innostui kerrankin Johannan edesottamuksista. Tähän asti kommentit ovat olleet lähinnä "se nainen on hullu" -tasoa, mutta nyt kun neitokainen vihdoin antoi julkisuuteen oman diagnoosinsa, ryhmää ei saa pysymään näppiksiltä poissa millään. Suurin osa ryhmästämme irtisanoutuu siis seuraavasta tekstistä, koko vastuu siirtyy valkotakkisten porukalle, jonka lääkärileikit ovat siis keskeytyneet ainakin hetkeksi.

Johannan diagnoosi kuuluu hänen itse ilmoittamanaan siis seuraavasti: 

"Lopettakaa nyt mun kiusaaminen, mulla on vakava ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin "hullu", "mielenvikainen", "huumeiden käyttäjä" tms. yhtään mitään muutakaan, mulla on todettu masennus sekä alkoholinkäyttö ja piste!!!!!!!" Kuten edellä olevasta lainauksesta huomaamme, Johanna ei ole siis hullu, ei mielenvikainen eikä huumeiden käyttäjä, sen sijaan hän kärsii masennuksesta, alkoholinkäytöstä ja pisteestä. Lääketieteellisesti ei ainakaan vielä ole määritelty diagnoosia hullulle, mielenvikaisella eikä suoranaisesti huumeiden käyttäjällekään, joten keskitymme seuraavassa kolmeen jäljelle jääneeseen, eli masennukseen, alkoholin käytöön ja pisteeseen. 

Alkoholin käytön diagnoosi paljon ao. ainetta käyttävälle ja siitä riippuvalle on lyhykäisyydessään nimeltään alkoholismi. Tämä on niin tunnettu sairaus ja riivaa niin ilmiselvästi Johannaa, ettei se kauheasti jaksa kiinnostaa. Lisäinfoa aiheesta löytyy helpposti netistä. Myös sairaudesta nimeltä masennus löytyy tietoa interwebistä riittämiin, mainittakoon tässä nyt nopeasti pari selkeästi Johannaan ja Johannan viime aikaiseen toimintaan helposti liitettävää oireitta. Masentunut on turtunut ja ärtynyt. Osuu. Varsinkin ärtynyt. Masentunut on aloitekyvytön, saamaton ja väsynyt. Muuten osuu, mutta Johannan kohdalla väsymys johtuu ihan vain siitä, että hän on tehnyt 15 vuotta yötyötä, joten hän saakin olla väsynyt. Väsymyshän ilmenee jopa silloin, kun niitä yötöitä tekee 1-2 krt/kuukaudessa ja koko loppukuukauden olisi aikaa vetää unta palloon. Tietojemme mukaan Johanna ei ole vähään aikaan myöskään saanut, joten neito lienee on siis myös saamaton. Masentuneen paino saattaa myös nousta, mutta se johtuu Johannan kohdalla vain lääkkeistä, jotka v..mainen ja näätämäinen lääkäri määräsi eikä kertonut, että kyseiset pillerit lihottavat. Jatkuvalla viinanjuonnilla tai ruokailutottumuksilla ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä painonousun kanssa.

Näin ollen meille jää sairaus nimeltä piste. Piste on Suomessa vielä melkoisen tuntematon sairaus, Tukiaisen lisäksi siitä on todettu vain yksi, hyvin alustava tartunta Marianne Kallio -nimiseltä potilaalta. Pisteen selkeästi erottuvia oireita ovat mm. rintoihin ja huuliin työntyvät slikinoonit, jotka myöhemmin saattavat koteloitua, selkeät potilasta itseään kohden suunnattujen salaliittoteorioiden havaitseminen, seksin puute ja tavaroiden jatkuva hukkaaminen. Ongelmia sijoittaa itsensä vallitsemaan ympäristöön/maailmaan on myös havaittu toisilla, vakavasti altistuneilla potilailla.

Pisteen varsinaista tarttumismekanismia ei tunneta, mutta alustavista testeistä taudin leviämiseen on kyetty littämään oletettu glamourelämä, rikkaat ja hyvintoimeentulevat nallekarhumaiset miehet, jotka mielellään ovat kotoisin jostain muualta kuin Suomesta, hyvin menneet glamourshowt viihtyisissä loungetyyppisissä ravintoloissa, helposti katkeavat jalat ja meikkipussi. Näiden tartuntapintojen vaikutusta toisiinsa ja taudin varsinaiseen puhkeamiseen tutkitaan vielä.  

Lääketieteellinen osastomme nostaa hattua Johannan piste -sairauden havainneelle lääkärille, sen verran vaikeasti havaittava sairaus on. Tukiaisen oireet osuvat kuitenki niin hyvin, että mikäli tohtori on vain sattunut jossain kuulemaan ao. taudista, diagnoosi on kohtuullisen helppo. Esimerkiksi rintojen silikonien koteloituminen, joka Johannan kohdalla aiheuttaa myös kappaleiksi kääryitymistä kuten etana, helpottaa sairauden spesifikoimista oleellisesti. Myös se,että Johanna on julkisesti todennut, että on se kumma kun kaikki, rikaat ja hyvin toimeentulevat miljonäärit kiertävät häntä kuin ruttoa, vaikka hän on blondi, hänellä on rehevä ja pantava peppu ja hän osaa kaikki asennot ja huohotukset, antavat osviittaa että kysymyksessä on nimenomaan tauti nimeltä piste. Valitettava tosiasia kun on se, että hänellä ei ole pantavaa peppua eikä hän ole blondi, huohotuksista tai asennoista emme edes halua tietää, niin jäljelle jää vain rehevyys, joka pitää paikkansa. Ja se sitten pitääkin paikkansa oikein kunnolla! Usealla kymmenellä kilolla.

Salaliitoista, jotka liittyvät oleellisena osana sairauteen, manittakoon nyt vaikkapa koko Suomen median muodostama salaliitto, joka yhteisellä sopimuksella kirjoittavat pelkiä valheita Johannasta, joka kuitenkin on loppupeleissä sangen mukava ja viehättävä nainen. Näin ovat sanoneet ihan kaikki ne ihmiset, jotka ovat neidon tavanneet ja joita ei vielä tämän tapaamisen jälkeen ole alennettu varas- tai hyväksikäyttäjäkategoriaan ja haukuttu julkisesti netissä. Näitä ihmisiä Johannan ympärillä on tällä hetkellä noin yksi. Media sen sijaan kirjoittaa edelleen pelkkiä valheita,  vaikkakaan Johannasta ei kirjoita tällä hetkellä meidän lisäksemme kuin hyvin satunnaisesti korkeintaan Metropoli. Mutta lehdistön salaliitto on siis kiistämättä olemassa.

Johannalla on suuria vaikeuksia asemoida itseään vallitsevaan maailmaan, Itseasiassa erittäin suuria vaikeuksia asemoida itseään edes vallitsevaan todellisuuteen. Ja tämä on oikeastaan se ratkaisevin oire, joka vahvistaa piste -sairauden diagnoosin. Johannahan pitää itseään tällä hetkellä mm. suurena estraaditaiteilijana, joka esittää mahtavaa glamourshowta yleisölle, joka suorastaan syö taiteilijan kädestä. Salit ovat illasta toiseen loppuunmyytyjä, ravintoloitsijat soittelevat posket valuen tähden perään ja kiittelevät mahtavasta showsta. Ja koska kaikki tietävät kuinka hyvin tähdelle maksetaan, keskimäärin joka toisen erinomaisen keikan jälkeen joku nainen, joka yleensä on mustasukkainen näätä, tulee ja varastaa niin puhelimen kuin keikkapalkkion. Viimeaikoina tämä nainen on esiintynyt mm. iranilais- tai kurdinaisen hahmossa, joksi on muuttunut nopeasti oltuaan ensin kaksi suomalaista naista. Palkkioiden perään  huudellaan sitten lähinnä Facebookissa. Todennäköisesti kysymyksessä on aina sama, eri hahmoja ottava näätänainen, joka tällä hetkellä elelee sangen hyvin ja lokoisasti Johannalta varastettujen keikkapalkkioiden turvin. Olemme jopa kuulleet, että tämä harmaa neuvostosuomalainen on alkanut rakentaa omakotitaloa Angelin erämaahan, jossa kyyneleet jäätyvät poskille. 

Rakkaustodellisuus on yksi ulottovuus, joka hämärtyy pistesairaudessa. Johannan kohdalla tämä ilmenee rakkaudessa edesmeneeseen siskoonsa Juliaan, jota Johanna rakastaa koko loppuikänsä kunnes kuolee. Johannan mukaan hänelle on Julian toimesta varattu virkaatekevän prinsessan paikka taivaassa (Julia on se oikea prinsessa), joka sijaitsee jossain aika lähellä kullattua Jerusalemia. Sinne ei mitkään huumeKopposet tai Juha Vuoriset pääse! Tuskin edes Kirsikka, joka myy persettään netissä, Emmy Richistä nyt puhumattakaan, joka halusi vain ilmaista mainosta Johannan avulla ilmaiselle blogilleen Suomessa ja Virossa. Blogi on tosin kirjoitettu ruotsiksi, eikä Emmy ole kertakaan maininnut sitä käsitellessään viime viikonlopun Tallinna -seikkailua. Juliaa Johanna kuitenkin rakastaa koko sydamestään, rakkaus alkoi tod.näk. heti viisi päivää Julian kuoleman jälkeen kun Marja äiti vihdoin ja viimein tavoitti koko tuon ajan kännäämässä olleen esikoistyttären. Rakkautta muistetaan toitottaa aina suureen ääneen kun prosentit veressä (Johannan oma termi) ylittävät 2.2. Julian haudallakin on koitettu kerran käydä, mutta kun sitä ei löytynyt, niin ei sitten...... Olkoon.

Toinen hämärtyneen rakkauden kohde on eläimet. Niitähän Johanna rakastaa lähes yhtä paljon kuin Juliaa, eläinrakkaudesta on olemassa jopa usean eläinlääkärin ja poliisin kirjoittama kirjallinen todistus. Se, että päivystävä eläinkääkäri on kerran, ja tulli nyt toisen kerran, huostaanottanut Johannan suuresti rakastamat elänparat, on vain harmaatukkaisten eläinsuojelijoiden väärinkäsitttämistä. Ihmiset eivät kertakaikkiaan vaan ymmärrä, että jokaikinen eläin nauttii suuresti siitä, että se raahataan ravintolaan, jossa musiikki soi usein jopa ihmiskorvalle liian lujaa. Samoin eläimet suorastaan villiintyvät siitä, että ne jätetään useaksi päiväksi ilman ruokaa ja vettä paskaiseen asuntoon, sillä joku on joskus sanotut Johanalle, että koira pärjää ihan hyvin kolmekin päivää ilman ruokaa.  Ja yksikään eläin, ei koira eikä minipossu, ole koskaan halunnut säännöllisiä ulkoiluttamisaikoja. Homojen hommaa moinen, sanoo Johanna. 

Edellä on siis lääketieteellisen ryhmämme vallitettavan pitkäksi paisunut selostus taudista nimeltä piste. Koko muu ryhmämme sanoutuu irti edellä olevasta.

 

 

    

Oikein kirjoitusta

Myönnetään, eihän tämä meidän tekstikään välttämättä aina kaikkia mahdollisia kielioppisääntöjä noudattele, mutta silloin kun blogisti kehuskelee kirjoittaneensa neljä ällää, joista yhden äidinkielestä ja toisen reaalimuotoisesta psykologiasta, jossa vastaus sisälsi tarinan mukaan noin 50 sivua kirjoitettua tekstiä, lienee kohtuullista odottaa kyseisen sananiekan kirjallisten tuotosten olevan edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä. Tästä oletuksesta lähtien, seuraavassa lyhyehkö suomennos Johannan Seiskan blogiteksteistä. Korostettakoon nyt vielä, että seuraavat tekstit on kirjoittanut siis henkilö, jonka tuotoksia ovat kyynelsilmin kiittäneet niin koulujen rehtorit kuin psykologian opettajat, niistä maksetaan palkkioita ja kirjoittaja on itse kertonut nauttivansa kirjoitustyötään.

Aloitetaan analysointi Seiskan jo lähes legendaariseksi muodostuneesta blogikirjoituksesta, joka on päivätty 12.04.2014 klo 17.15. Blogissa on ennen asiaan siirtymistä kerrottu laajasti matkasta keikalle Ranualle ja Tervolaan, ongelmista lentokentällä, jossa Finnair ei suostunut odottamaan eikä kukaan antamaan kantoapua muovipussikasalle, sekä rakkaudesta niin eläimiin kuin lapsiin. Esimerkkilause seuraavassa:

"Ihailen älykkäitä ihmisiä. Sekä empaattisuus tekee minuun vaikutuksen, lähettelen täältä Lapistakin lapsifaneilleni kivoja kortteja joita he pyysivät." 

Kirjoittaja ihailee siis älykkäitä ihmisiä ja empaattisuuskin tuntuu saavan pisteitä. Se, miksi lapsifanit saavat pyytämiään kivoja kortteja Lapista ei oikein aukene, puhumattakaan siitä, miten lapsifanit, kortit tai Lappi liittyvät edellä kuvattuihin luonteenpiirteisiin. Jos tekstiä lukisi suurennuslasilla, voisi päätyä lopputulokseen, että kortteja saavat älykkäät ja empaattiset lapsifanit, jotka ovat niitä pyytäneet. Tosiasiassa kortin on saanut, jos on saanut, se yksi yhdeksänvuotias tyttö, jonka äidin luona Johanna kävi loisimassa aikoinaan.

Onneksi kirjallinen ilotulitus senkus jatkuu. " Lasten ja eläinten rakkaus on niin vilpitöntä ja he ovat niin aitoja, nautin olla heidän seurassaan. Ja minuun voi nyt siis ottaa yhteyttä kaikki näyttävät ja rohkeat, sekä luotettavat ihmiset, jotka olisivat kiinnostuneita keikkailemaan kanssani! Koko kevät ja kesä on täynnä keikkaa ympäri Suomea, ja haluaisin lavalle kanssani vähintään yhden ihmisen. Tulevalla Lieksan keikallani tulee lavalle varmasti taas Petri Penna, joka on osoittautunut pitkässä juoksussa minun ystäväkseni johon voi luottaa. Hän hoitaa myös YouTube videoita ja musiikkiani. Hän laihtui aivan upeasti!" 

Lasten ja eläinten rakkauden analysoinnin jälkeen, tekstissä siirrytään sen enempää kursailematta suoraan rekrtyointivaiheeseen. Haussa on (jälleen kerran) näyttäviä, rohkeita sekä luotettavia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita keikkailemaan ympäri Suomea. Koko kesä on täynnä keikkaa, tämän hetkisen keikkakalenterin mukaan peräti kolmen keikan verran ennen sitä, että vihdoin ja viimein muutetaan (jälleen kerran) pois Suomesta. Luotettavuus tässä yhteydessä tarkoittanee sitä, että on valmis hytkymään "lavan" nurkassa ilmaiseksi, kantamaan tähdelle viinaa ja hyväksymään sen, että enemmin tai myöhemmin muuttuu varkaaksi ja/tai psykopaatiksi. 

Tähänastisista tanssitytöistä kyseiset ominaisuudet on löytyneet vain Lieksan keikalle saapuvasta Pennan Petristä, joka onkin Johannan ainoa ystävä. Tosin Petrikin on välillä ollut epäsuosiossa, mutta kun hinku julkisuuteen on riittävän suuri, ei pikku haukut ja dissaukset tunnu missään. Kaikenlisäksi Petri on laihtunutkin aivan upeasti siksi, että hän on hoitanut Johannan You Tube -videoita sekä musiikkia. Kysymyksen tosin herättää se, että mitä musiikkia? You Tubessakin pyörii lähinnä käsivaralla kuvattuja keikkataltiointeja, joita Pennan Pete ei varmasti ole "hoitanut" eikä kuvannut. Tai sitten emme vain ole vielä(kään) sisäistäneet Johannan pyörittämän viihdeimperiumin kokoa, jossa työskentelee lukuisten tanssityttöjen lisäksi ainakin siis Penna video- ja musiikkivastaavana, useita keikkamyyjiä, ohjelmatoimistoja ja managereja, yksi jopa Miamissa hoidellen luonnollisesti kansainvälisiä sopimuksia, juristeja, eläintenhoitajia ja turvamiehiä. Siti Johanna kiirehtii keikoilleen lukuisten muovipussiensa kanssa pääsääntöisesti yksin kiljuen lentokentällä ohikulkevilta ihmisiltä kantoapua.

Mutta juttu jatkuu:

"Olen hyvin kiitollinen poliiseille siitä, että he ovat nyt vihdoinkin saaneet kiinni useita eri varkaitani! Muutamat jäivät ihan rysän päältä kiinni Helsingin keskustassa turvakameroiden avulla! Poliisit ovat alkaneet mtyös tutkia uudelleen minuun kohdistuvaa julkista pilkkaa ja herjausta, jossa auttaa myös lakimieheni. Kunnianloukkaus kohdistuu rajusti mediaan, joka siihen osallistuu kohdallani ja se on niin paha rikos, että siitä voi saada pahimmillaan ehdotonta vankeutta."   

Mikäli edellä oleva kappale antaa minkäänlaista kuvaa suomalaisen koululaitoksen oikeinkirjoituksen tasosta, opetusministeriön virkamiehillä riittää työsarkaa. Tuskin koskaan olemme lukeneet julkaistussa tekstissä noin paljon ajatus- yms. virheitä. Haluaisimme vielä kerran muistuttaa, että edellä olevan tekstin on kirjoittanut siis henkilö, joka on oman kertomansa mukaan kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa ällän äidinkielessä ja kirjoittaa näitä tekstejä ammatikseen! Mutta yritetään suomentaa hieman.

 "Olen hyvin kiitollinen poliiseille siitä, että he ovat nyt vihdoinkin saaneet kiinni useita eri varkaitani!" Todennäköisesti lause tarkoittaa, että poliisit ovat saaneet kiinni kirjoittajan varkaita (?).Hän pyörittänee siis jonkilaista varasliigaa. Syytä siihen, miksi tästä pitää poliiseja kiittää, emme tiedä.

"Muutamat jäivät ihan rysän päältä kiinni Helsingin keskustassa turvakameroiden avulla!" Muutamat edellä mainituista varkaista jäivät kiinni Helsingin keskustassa sijaitsevan rysän päältä turvakameroiden auttaessa kiinniotoissa.

"Poliisit ovat alkaneet mtyös tutkia uudelleen minuun kohdistuvaa julkista pilkkaa ja herjausta, jossa auttaa myös lakimieheni." Kirjoittajaan kohdistuu julkista pilkkaa ja herjausta, jota poliisit ovat alkaneet tutkia uudestaan. Tutkintaa helpottaa se, että tätä pilkkaa ja herjausta auttaa mm. kirjoittajan lakimies, joten ainakin yksi syyllinen on jo tiedossa.

"Kunnianloukkaus kohdistuu rajusti mediaan, joka siihen osallistuu kohdallani ja se on niin paha rikos, että siitä voi saada pahimmillaan ehdotonta vankeutta."  Kuten edellä mainittu, pilkka ja herjaus kohdistuu siis kirjoittajaan. Sen lisäksi liikkeellä on kunnianloukkausta, jonka kohteena on media. Tämä on kirjoittajan kohdalla niin paha rikos, että siitä voi saada jopa ehdotonta vankeutta.

Eli lyhyesti suomennettuna koko kappale kuuluu jotensakin näin;

Kirjoittajan varkaita on saatu kiinni keskustan rysässä turvakameroiden toimesta, josta suuri kiitos poliiseille. Samaan aikaan kirjoittajan lakimies avustaa julkisessa pilkassa ja herjauksessa, jota poliisit tutkivat. Media kärsii kunnianloukkauksesta, joka on niin suuri rikos kirjoittajan kohdalla, että siitä voi saada jopa ehdollista vankeutta.

Mikäli emme olisi tippuneet jo ajat sitten prepaid -liitymien numerorumbasta ja omistaisimme toimivan puhelinnumeron, soittaisimme Johannalle aivan varmasti kyyneleet poskille jäätyen ja kyyneleet poskia valuen ja kiittelisimme hänen syvästi koskettavista teksteistään. Aina kun saamme eteemme uuden tekstin, haluamme lisätä liekkejä nuotioon, sillä kun kissat on raivattu pöydältä, hiiret tanssivat.  

Biljonäärien kimppakämppä

Tässä on nyt ollut pikkuinen tauko blogin kirjoittamisessa. Se on johtunut kirjoittajatiimimme kiireistä ja muista sitoumuksista ja toisaalta siitä, että Johannan elämä on viime kuukausina ollut niin värikästä  ja vauhdikasta että se on vetänyt jopa meidät sanattomaksi. Koko blogihan perustettiin alunperin paljastelemaan Johannan lipsauttamia pikkuisia valkoisia valheita, mutta kuten kaikki neitokaisen elämää vähänkin seuranneet ovat huomanneet, valheita ei kertakaikkiaan ole alkuvuodesta esiintynyt. Kaikki mitä on julkaistu ja/tai lausuttu, on ollut sellaista tuubaa, ettei sitä kertakaikkiaan ole voinut kutsua edes valheeksi.

Nyt, viimeisimmissä Seiskan blogikirjoituksissa, Johanna lähestyy kuitenkin onneksi jälleen hieman sitä vanhaa Johannaa, jonka elämä on ainakin joskus ollut uskomattoman ihanaa ja kadehtittavaa. Tällä kertaa muistellaan matkoja, joita tehtiin aikoinaan Julian kanssa. Näillä matkoilla Juliakin oli onnensa kukkuloilla koska parhaimmat bongaukset, joita parivaljakko on koskaan miesrintamalla tehneet, ovat tapahtuneet aina ulkomailla. Tässä yhteydessä ei jostain kumman syystä Artoa mainita ollenkaan. Huippubongaukista hieman tarkemmin seuraavassa.

Täytynee kuitenkin ensin tähän alkuun selventää myöhemmin mainittavia taloudellisia suuruusmittoja. Tulevassa tekstissä Johanna kertoo sisarusten tavanneen useita multibiljonäärejä, mutta koska hän puhuu sujuvaa amerikanenglantia, lienee turvallista olettaa, että tässä yhteydessä biljoona ei suinkaan tarkoita miljoonaa miljoonaa, kymmenen potensiin kaksitoista (1.000.000.000.000) vaan amerikanenglannissa yleisesti biljoonasta käytössä olevaa miljardia, kymmenen potenssiin yhdeksän.

Ja nyt kun perusasiat ovat selvillä, voinemme sukeltaa sisarusten elämään silloin kun kaikki, mukaan lukien miesasiat, olivat mallillaan. Idean muisteluun Johanna sai saatuaan eilen (?) parituntisen puhelun ja kukkalähetyksen Julian vanhalta poikaystävältä, multibiljonääri Davidiltä. Sitä, miten David oli onnistunut onkimaan Johannan pre-paidliitymän numeron ja kuinka kukkalähetys sattui saapumaan samaan aikaan, ei tarina kerro. Kuten ei myöskään sitä, että mihin osoitteeseen kukkaset tulivat. Mutta tietysti jos mies on multibiljonääri, hänellä on keinot käytössään joista normaali-ihminen ei kykene uneksimaankaan. No, David kykeni puhelussaan kuitenkin näyttämään tunteensa paljon syvemmin kuin suomalaiset ikinä. Tässä yhteydessä onkin sitten hyvä mainita eräs lappalainen, jota Juliakaan ei olisi ottanut vaikka olisi saanut miljoonan.

Ennenkuin pääsemme nauttimaan Julian, Johannan ja Davidin yhteisistä, uskomattoman upeista matkoista, on pakko päivittää Julian mieshistoria; ensin oli yksi Mika, joka ei tietenkään ollut Johannan Mika. Sitten oli amerikkalainen Shawn, josta hieman lisää myöhemmin. Ja sitten oli suomalainen Markus, jonka kanssa Julia asui mm. Jollaksessa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki nämä miehet olivat komeita, tasokkaita ja varakkaita, elleivät jopa rikkaita. Siis myös Markus, joka rikkaudestaan huolimatta oli niin helvetin pihi, että asusteli mielummin Jollaksessa koko Tukaisten suvun kanssa kuin olisi tarjonnut mielitietylleen vaikkapa hulppean keskusta-asunnon uima-altaineen. Lopuksi kaikki nämä komeat ja varakkaat miehet muuttuivat tietysti paskiaisiksi, jotka vain satuttivat ja haavoittivat Juliaa. Varkaita ei heistä tietojemme mukaan koskaan kuitenkaan tullut, varkausominaisuudet liitetään exiin vasta siskojen myöhemmässä mieshistoriassa. Varkausominaisuutta tukee myös kohteen oletettu homoseksuaalisuus.

Mutta nyt siis reissuun Davidin kanssa. Tämä multibiljonääri kustansi Julian ja Johannan Malediiveille. Sitä miksi Johanna änkesi reisuun mukaan, jos David kerran oli lätkässä Juliaan, ei tarina kerro, ei varsinkaan kun Johannalla meni koko matka reisille hänen itkiessään hysteerisesti hänen ensirakkauttaan Mikaa.Tarina ei kerro myöskään sitä, että mistä helvetistä tämä David ylensä edes bongasi siskokset ja miksi ihmeessä nämä piti roudata Malediiveille. Anyways, tilanne oli siis se, että Julia ja David kuhertelivat paratiisisaarella keskenään Johannan kulkiessa kolmantena pyöränä nenäliina kourassaan vollottaen perässä. Malediivinien reissu aiheutti sen, että Julia pisti bänks edellämainitun Shawnin kanssa, koska tämä oli vaan turvaton bilettäjä. David sen sijaan tarjosi turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta.

Esimerkki tästä Davidin tarjoamasta turvallisuudesta on mm. se, että hän otti tyttäret asumaan luokseen Dubaihin. Kämpässä asui jo valmiiksi kaksi hollantilaista multibiljonääriä, eli tyttäret olivat siis löytäneet tiensä Malediiveilta suoraan Dubaihin mulitibiljonäärien kimppakämppään! Olemme monesti kyseenalaistaneet Johannan jutut, mutta nyt täytyy kyllä yhtyä täysillä siihen, että moiseen ei tavallinen, harmaa Siwan kassa kykene. Ei totisesti!

Elämä soljui Dubaissa omaa, rauhallista, multibiljonääristä rataansa. Takataskussa oli niin saaria, yksityislentokone ja Rolls Roycen autokuskeja. Jos vaikkapa ruuan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, ongelma ratkaistiin sillä, että tilattiin koko hotellin menu. Siis hotellin menu, vaikka asuttiin Davidin ja muiden biljonäärien kämpässä? Oli se varmasti ihanaa, joten eipä siis ihme, että Johanna toteaa elämänsä lähteneen alamäkeen heti hänen saavuttuaan takaisin Suomeen. Hotellin menu Davidin mulibiljonäärikämppään kannettuna muuttui etelä-helsinkiläisen pizzerian kebabranskalaisiin, jotka nekin pitää maksaa tilaamattomalla laulu- ja tanssiesityksellä kun kukaan ravintola-asiakas ei laskua suostu kuittamaan eikä Visa Electronissa ole enää saldoa. Ja se saatanan ryppyinen viimeinen viisikymppinenkin on meikkilaukun poimuissa niin liiskaantuneena ettei sitä saa irti.

Ennenkuin jatkamme matkaamme, on syytä tarkastella hieman keiden kanssa siskokset mahdollisesti Dubaissa pörräsivät. Bisnessivusto Blomberg on listannut kaksisataa maailman rikkainta ihmistä, ja tuolle listalle pääsee juuri ja juuri, jos sattuu omistamaan muutaman biljoonan. Olettaen siis, että biljoona tarkoittaa miljardia. Tutkivaa journalismia tehden pikainen silmäys listalle osoittaa, että edellä manittu "multibiljonääri David" saattaisi olla sijalta seitsemän löytyvä jenkki David Koch, jonka omaisuus on vaatimattomat 45,2 miljardia. Koch sopii Johannan tarinaan sikälikin, että Davidin isä oli hollantilainen (!) maahanmuuttaja, joten Dubain kimppakämpässä maleksivat hollantilaiset selittynevät sukujuurilla. Varsinkin kun David senior, siis tämä listalla esiintyvä herra, on mennyt nimeämään poikansa myös Davidiksi. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että Julia ja Johanna bailasivat reisullaan David Koch juniorin ja tämän hollantilaisten kavereiden kanssa. Vautsi!

No niin, nyt kun olemme selvittäneet bailauskumppaneiden henkilöllisyyden, jatketaan matkaa. Kuitenkin ennenkuin siirrymme mihinkään, täytyy todeta, että toinen näistä hollantilaista meni ja osti Dubaista käsin huvikseen Miami Star Islandilta 50 miljoonan mökin itselleen. Miten tämä liittyy mihinkään, tai edes Johannan tarinaan..... ei harmaita aavistustakaan. Kunhan nyt vaan tuli mainittua....

Johannalla sen sijaan koko parin kuukauden Dubain reissu meni kokonaan vituiksi siksi, kun hän vollotti Suomeen jäänyttä Mikaa. Se, että ero Mikasta tuli siksi, että Johanna oli erehtynyt ns. oraaliseksisuhteeseen erään juutalaisen kanssa, ei vaikutta asiaan millään tavoin. Ja ihan pikkaisen epäilemme, että ns. seksuaalista kanssakäymistä harrastettiin myös näiden biljonäärien kanssa, vaikkei sitä erikseen mainitakaan. Mika on Johannan suurin rakkaus edelleen, vaikka olikin niin pikkumainen, että antoi kenkää moisen pikkujutun takia. Syvään  suruun Dubaissa ei auttaneet jahdit, ei pullotolkulla kitatut shampanjat, ei hotellin (siis VIIDEN tähden hotellin, luonnollisesti) puutarhassa saadut korut eikä uinnit kapalomehu tuplavodkassa. Kyyneleitä riitti vaikka David heitteli hotellihuoneessa sushiateriallakin kärrynpyöriä ja spagaateja. Johanna oli rikki, niin rikki.....

Ihan lopuksi otetaan esille vielä syyt siskosten alkoholismiin. Se, että Dubaissa vedettiin kaksinkäsin shampanjaa ja tulpavodkakarpalomehua kaksi kuukautta, ei ole syy siihen, että molemmat sisarukset alkoholisoituvat pahasti. Jopa niin pahasti, että tätä kirjoittaessa toinen on jo kuollutkin siihen. Syy alkoholismiin löytyy ammatinvalinnasta, sillä useat showtanssijat ovat Johannan mukaan ainakin osittain alkoholisoituneita. Kiitokset alkoholismista voidaan osoittaa siis Laajasalon Yhteiskoulun opolle. Sitäpaitsi siskokset joivat jo ennen Dubain matkaa. Valitettavasti emme edelleenkään osaa selittää sitä yhteyttä mikä showtanssilla, showtanssijoilla ja Tukiaisten sisaruksilla keskenään. Emmekä sitä, miten se, että useat showtanssijat ovat ainakin osittain alkoholisteja, liittyy siihen, että Julia kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin tai sitä, että vanhempi sisar on sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla.




 

 

  

Palautetta palautteeseen

Kuten joku jossain on varmasti huomannut, emme useastikaan kommentoi saamamme palautetta. Tämä johtuu monestakin eri seikasta, pääosin emme joko osaa, uskalla, muista, viitsi tai jotain., mutta nyt kun kaikki kolme lukijamme ovat vaivautuneet palauttelemoimaan, katsomme aiheelliseksi vastata.

Aivan alkuun haluamme pyytää anteeksi herra/rouva Anonyymiltä, joka lähestyi meitä kysymyksellään, että oletammeko, olisiko Johanna tunnetuna päihdeongelmaisena osannut/jaksanut hoitaa Julian sairauksia. Pyydämme anteeksi epäselvää ulkosantiamme, sillä tavoitteemamme edellisessä kirjoituksessa ei ollut suinkaan vaatia tai edes olettaa, että Johanna olisi jumalvoimillaan, Railin tai edes ulkomaalaisen miljönääri avulla parantanut Julian. Sen sijaan yritimme kiinnittää huomion siihen häpeämättömään rahastukseen, jota yhteinen konsulenttiystävämme kuolleen sisaren kalmon ympärillä tanssien harrastaa. Ja siihen, kuinka suuren surun varjolla, suuren menetykseksensä avulla, tuotemerkki -Tukiainen koittaa omaa brändiään markkinoida. Johannaltahan löytyy kuitenkin ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettu, lähes viisikymmensivuinen psykologinen tutkielma, jota tietojemme mukaan yhä edelleen käytetään maliiesimerkkinä ei pelkästään Laajasalon, vaan koko itäisen Helsingin Lukioissa reaalikoevastauksena. Ja josta Johanna edelleen vastaanottaisi rehtorien posket valuen soittamia kitospuheluita, jos rehtorit eivät olisi tippuneet pre-paid -numeroiden vaihtovauhdista jo noin 15 vuotta sitten. Luulisi tuolla kokemuksella hieman empatiaa löytyvän. Kaikenlisäksi Julian parantamiseen olisi voinut käyttää mm. Udin hepreakielisiä rukouksia tai puhelimitse saatuja, tuntien mittaisia ohjeita Urban the Lukkomieheltä. Lappalaisen hampaattoman shaamaanin loitsuilla ei sen sijaan olisi tehnyt mitään, sillä saamelaisethan ovat kaikki rikollisia naistenhakkaajia, jotka demoonisesti nauraen korkeintaan haakaavat itseään viinilaseilla päähän.

Joten nöyrin anteeksipyyntömme siis herra/rouva Anonyymiltä, yritämme tulevaisuudessa terävöittää kirjoituksiamme siten, että laajahko Anonyymien -sukukin pääsisi perille lopullisesta tavoitteestamme.

Sitten toiseen palautteeseen, jota luimme lähinnä posket kyyneleihin jäätyen Angelin erämaassa. Emme ole, lähinnä heikohkosta elämänkokemuksestamme johtuen, tottuneet positiivisuuteen muualla kuin sukupuolitesteissä ja puhallusratsioissa, joten emme oikein osaa niitä käsitellä. Nöyrästi kiitämme ensinnäkin siitä, että possessiivisuffelimme käyttö sai kiitosta. Haluamme julkituoda myös sen, että olemme panostaneen illatiivin, ablatiivin, abessiivin, transalatiivin sekä adessivin virheettömään käyttöön. Kirjoitimme kaikista niistä ylioppilaskirjoituksissa laudaturin, jonka kateellinen ylioppilaslautakunta myöhemmin siiten laski abrobaatturiin. Saimme kuitenkin useita puheluita myöhemmin prepaid -liittymäämme ulkomaalaisilta miljonääreiltä, joiden kanssa keskusteluimme tuntikausia  juuri näiden sijamuotojen käytöstä. 

Palautteen antaja, Fretti, kysyi onko näitä tekstejämme luettavissa myös jossain muussa blogissa kuin tässä. Vastaus on että kyllähän näitä valitettavasti netistä löytyy, juuri tällä hetkellä kirjoitamme viittä erillistä blogia, jotka tosin kaikki muut ovat vieläkin kuivempia kuin tämä. Yksi blogeistamme käsittelee jopa puhtaasti vain ja ainoastaan omaa, henkilökohtaista elämäämme, joten tämä aiihe kertonee kaiken siitä, ettei siihen ainakaan kannata sekaantua. Haluamme muuten tässä yhteydessä katkaista siivet siltä huhulta, että suuresti kunnioittamamme Joe Pasko ja ryhmämme olisi sama henkilö. Ei ole. Me olemme kumpikin tahoillamme kirjoittajia, joita yhdistää sama mielenkiinnon kohde. Joe on kollegamme, suuri opastajamme, innoittajamme ja idolimme. 

Mitä tunnetun sairauden, diapeteksen kirjoitusasuun, on totta, että se on aikoinaan tunnettu nimellä diabetes. Saamiemme tietojen mukaan Suomalaisten Sairauksien Kansallinen Nimilautakunta (SSKN) on kuitenkin toistaiseksi vielä salaisessa kokouksessaan päättänyt muutta sairauden nimen helpommaksi ja poistaa siitä vierasveräisen b -kirjaimen. Joten tulevaisuudessa sairautta kutsutaan siis suomalaiskansallisesti dipetekseski, joka jakaantuu vielä kahtia, numero ykköseen ja kakkoseen.

Tässä siis poikkeuksellisesti palaute palautteeseen. Lainataksemme Johannaa tähän loppun, "kohta jatkuu...." Sillä välin hukumme suuren fanimme, erään 4 -vuotiaan lapsen meille jakamiin lahjoihin ja tekstiviesteihin. Kuulimme jopa, että kun painoimme tuota "julkaise" -nappia ja poistuimme linjoilta, tämä lapsi olisi itkenyt tuntikausia ikävästä. Tämä antaa meille voimia, varsinkin kun kaulassamme ollut risti valui rintojamme kohden vaikka olimme vain syömässä ja ketju sekä lukko olivat ehjiä. Ihmettelemme myös suihkuhuoneen lattialla vellovaa kuukautisverta, josta on selkeästi havaittavissa askeleet, jotka menevät sinne sun tänne. Kukaan Suomen papeistakaan ei enää vastaa puheluihimme, joka mielestämme on verinen (hah, olipa sopiva adjektiivi!) vääryys.  Mutta kaikesta näistä, ja paljosta muusta, lisää siis tulevaisuudessa.  

Toinen maailma

"Ettekö kestä sitä, että on olemassa myös toinen maailma kuin tämä jossa elämme nyt....??????" Johanna Tukiainen, Seiskan blogin kommenttiosuus 14.02.2014.

No kestetään kestetään. Itse asiassa ihan hyvin kestetäänkin. Pikkaisen kun miettii, niin olet Johanna ihan oikeassa tuossa(kin). Nopeasti ajateltuna tulee helposti mieleen ainakin kaksi eri maailmaa, joissa toisessa ME elämme, toisessa taas emme. Otetaan esimerkki.

Toinen maailma:  "En voi käsittää mistä ihmeestä monien ihmisten suuri viha kumpuaa (ei onneksi sitä ole kaikilla, Suomesta löytyy paljon fanejani ja todellisia ystäviä jotka puolustavat ja auttavat!) Olen huomannut monien ihmisten suhtautumisesta, että he ovat tahalleen luoneet tietynlaisen käsityksen minusta tuntemattaankin, heillä on niin voimakas ennakkoluulo, että sitä ei muuta vaikka minuun tutustuisikin henkilökohtaisesti. Kaiken tämän surun ja vastoinkäymisten keskellä on törkeää edes yrittää väittää, että minulla olisi ollut jotain osuutta Julian kuolemaan. Enkä todellakaan myynyt mitään hautajaisia minnekään, olimme nimenomaan päättäneet että ne ovat henkilökohtainen ja privaatti tilaisuus," Johanna Tukiainen, Seiskan blogi 30.01.2014

Ja sitten se toinen: Johanna, ei sinua kukaan vihaa oikeassa elämässä. Sinua korkeintaan säälitään. "Tietynaisen käsityksen" ihmiset ovat luoneet sinusta mm. isäsi kertomuksista, omista kirjoituksistasi, oman käyttäytymisen takia, oikeuden päätöksistä, silminnäkijähavannoista keikoltasi/asemilta/ravintoloista/kaduilta, videoklipeistä, joita You Tube on väärällään jne. Ihan vain muutama mainitaksemme. Tämä oikea maailma EI muutu toiseksi, vaikka et muuta kirjoittaisikaan blogiisi, kuin sen, kuinka väärinkäsitetty julkisuuskuvan media on sinusta luonut. Varsinkaan kun mikään muu media ei sinusta enää kirjoita kuin Seiska, johon olet kaiken lisäksi ainakin vielä toistaiseksi työsuhteessa.

Siinä oikeassa maailmassa se olit juuri sinä, jolla oli paljonkin tekemistä Julian kuoleman kanssa. Se olit juuri sinä, joka juuri ennen kuolemaa annoit Julialle kourallisen tabuja, se olit sinä, joka et viiteen vuorokauteen ollut kiinnostunut Juliasta, joka makasi erittäin huonossa kunnossa/kuolleena kotonaan. Se olit juuri sinä, jolle tuolloin oli paljon tärkeämpää bilettää tiistaihin asti, kunnes äitisi vihdoin ja viimein sai sinut puhelimitse kiinni. Se olit juuri sinä, jolle ensimmäisenä kuolinviestin kuutuasi tuli mieleen soittaa Seiskan toimittajalle ja rahastaa tälläkin asialla. Se olit juuri sinä, joka myöhästyit tuosta "henkilökohtaisesta ja privaatista" tilaisuudesta, se olit juuri sinä, jonka suremiskuva jouduttiin lavastamaan Julian haudalle, koska kukaan perheestäsi ei halunnut kanssasi samaan kuvaan.

Johanna, se olet juuri sinä, josta tähän asti olemme kirjoittaneet sydämellisen lämpimästi, hieman niinkuin pikkaisen jälkeenjääneestä sisaresta, huumorin ja sarkasmin kautta asioita lähestyen. Mutta tuo häpeämätön oman siskon kuolemalla ratsastaminen oman itsensä kohottamiseksi ja ihan vain meikkipussin täyttämiseksi, ei ansaitse pilkettä silmäkulmassa, se ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, emmekä ole aivan varmoja edes siitä, että ansaitseeko se blogikirjoitustakaan. Sen sijaan se ansaitsee syvän halveksunnan, se ansaitsee tulla aukikirjoitetuksi, ei sen takia, että sinä siitä mitään oppisit, nöyrtyisit ja kenties jopa oppisit jotain. Se ansaitsee tulla kirjoitetuksi,  vaikkapa ihan vain Julian kunniaksi.

Julia oli sairas. Monellakin tapaa. Hänellä oli diapetes, jota hän ei kyennyt hoitamaan. Lisäksi hän oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tämä on totuus, joka sinunkin, Johanna, pitäisi tunnustaa. Sen sijaan, että olisit tukenut siskoasi hänen ponnisteluissaan sairauksiensa hoitamisessa, pyrkinyt auttamaan häntä jos/kun huomasit, ettei Julia siihen itse kykene, sinä avasit alkoholisitille uusia ovia, joiden avulla hänen sairautensa paheni. Ja siinä samalla tulit vieneeksi mahdollisuuden hoitaa diapetestä. Jos et suoranaisesti siskoasi tappanut, mahdollistit omilla toimillasi hänen kuoleman. Ja sen kanssa sinä joudut elämään lopun elämääsi.  Joka on sinulle aivan oikein.

Et tule saamaan sääliä surevilla Julian -muisto- tai viimeiset-sanat-kirjoituksillasi, nostat niillä vain ja ainostaan lisäinhoa. Odotat innolla paratiisia, jossa voit käyskennellä hohtavalla hiekalla Julian kanssa käsikkäin. Todennäköisesti, jos paratiisissa on mahdollisista hyötyä jotenkin vaikkapa ihmisen siirtämisestä helvettiin, siirtäisit siskosi sinne ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Jotta saisit itsellesi jotain hyvää.

Palaamme, jos palaamme, vielä joskus, normaalilla blogikirjoituksilla takaisin. Siiihen asti esitämme vain syvän, mahdollisimman syvän, halveksuntamme sinua kohtaan.

 

Lähestymisiä

Tässä on viime aikoina saanut seurata Johannalta erilaisia lähestymisiä  enemmän kuin lääkäri määrää. Asioita ja ihmisiä on lähestytty jopa niinkin voimallisesti, että osalle niistä on jouduttu hakemaan ihan oikeuslaitokselta kielto. Eli että nyt riittää tuo lähentyminen!

Ex-aviomies A.Länsman ja ex-manageri-paraskaveri-pilleritoimittaja Jarna-Kristiina-Isabella Lahdenvuo-Leskelä-Kervinen-Länsman ovat hakeneet ja saaneet vuoden mittaisen lähestymiskiellon Johannalle. Eli theSuurin ei saa lähestyä tätä väitetttyä kihlaparia milläänlailla. Laki ei kiellä sitä, että pariskunta itse lähestyy Johannaa, joten odotettavissa on mielenkiintoisia vääntöjä siitä, kuka on lähestynyt ja ketä, miten ja milloin. Ja millä mielellä. Ja mitä lähetymisessä on tapahtunut. Ja kuka joi ne viinat.

Tällä välin Johanna on lähestynyt itsekin erilaisia asioita. Kaikki alkoi siitä, kun Johanna lähestyi juoppohulluutta viisi (5) vuorokautta samaan aikaan kun siskonsa Julia (R.I.P.) lähestyi maallisen vaelluksensa päätepistettä Jollaksen merenrantahuvilassa. Tuon viiden vuorokauden juoppoputken aikana Johanna ehti tosin kuulemaan Julian viimeisiä sanoja vähintäänkin yhden kirjan verran, vaikkei mm. vastannut puhelimeen ja ajoi tulevan ruumiin takaisin Jollakseen tämän tultua käväisemään Johannan ryyppyputkibileissä uusien tabujen ja alkoholin toivossa. Onneksi Julia lopulta nukkui kauniisti pois onnellisena siitä, että oli saavuttanut unelmansa ja saanut elää elämää, jota halusikin. Alkoholilla tai pillereillä ei luonnollisesti ollut mitään tekemistä Julian kuoleman kanssa, ei ainakaan Johannan mukaan..

Seuraavaksi Johanna lähestyi Seitsemän Päivää lehteä pyytäen toimittajaa ja kuvaajaa lähestymään Julian hautajaisia. Lehti lähestyi ja julkaisi lavastetut kuvat   
taivaalle tuskaansa ulvovasta Johannasta. Tähän liittyy vahvasti myös kiellot siitä, että Johanna olisi myynyt siskonsa hautajaiset Seiskalle, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Johanna teki vain työtänsä, hänhän on Seiskan palkkalistoilla ja ilmoitti työnanantajalleen poissaolonsa syyn. Joka sitten ilmestyi kutsumatta paikalle. Tätä jos jotain ei siis voi mitenkään kaataa Johannan syyksi! Jännää on tosin se, ettei yksikään muu lehti tai tiedotusväline osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa Julian maahanpanijaisia kohtaan.

Hautajaisten jälkeen jossain välissä Johanna päätti lähestyä raittiutta. Hän hakeutui katkolle, jossa alkoholin ja muiden huumaavien aineiden käyttö on selkeästi rajoitetumpaa kuin "siviilissä". Johanna ei olisi haluttu ja kadehtittu glamourtähti, jollei hän olisi käyttänyt lepoaikaansakin hyväkseen itseään sivistäen. Sairaalasängyssä maaten Johanna ehti paneutua maailmankirjallisuuden klassikoihin, joihin lasketaan tässä tapauksessa mm. Aku Ankka -lehti, useat romaanit sekä tiedejulkaisut, joita tähtemme luki apinamaisella raivolla kankkustärinästään huolimatta. Selvittyään katkosta Johanna lähestyi vanhasta tottumuksestaan sitten useita ravintola-asiakkaita Kallion viihtyisissä keskiolutkuppiloissa, joissa Johanna vietti aikaansa koko maallinen omaisuutensa muovikasseihin tungettuna. Johannahan on julkisesti kertonut viihtyvänsä lounge -tyylisissä paikoissa, joissa soi hillitty kevytjazz. Kalliossa nämä reunaehdot täyttää kevyesti useampikin ravintola, hyvällä tuurilla saattaa löytyä vielä kaverikin, joka tarjoaa glamourtähdelle sen yhden punaviinilasillisen, jonka Johanna on tottunut nauttimaan ennen kauneusunilleen vetäytymistä.

Kun sitten Julian hautajaisshokista on selvitty, edessä on hänen muistolleen omistettu muistokiertue. Kiertue sisältää tätä kirjoittaessa tasan yhden keikan, joka sekin on jo heitetty, mutta uskomme vakaasti, että kunhan ihan kuka tahansa, joka haluaa juuri tällä hetkellä toimia Glamour Dolls -tanssiryhmän managerina ja/tai useat suuret ohjelmatoimistot, jotka jo muutenkin myyvät Johanna Tukainen -showta, saavat vain muistokiertuesuunnitelmat tietoonsa, ongelmia saattaa syntyä vain ja ainoastaan siitä, että mistä löytää kiertuebussi ja -henkilökunta näinkin pikaisella aikataululla koko maata ja mahdollisesti ainakin Miamiseen ylettyvälle kiertuelle. Koskettavasta showsta saatiin pieniä maistiaisia jo viim eviikonlopun ennakkokeikalla, jossa Johanna lähes transsimaisessa surussaan ulvoi ja kyykisteli maailmankuulun ruotsalaissäveltäjän Emmy Richin luoman Julia -muistokappaleen tahdissa. Muutoin show kulki vanhoja askelmerkkejä seuraillen, Johanna esitti playbackina vanhoja, suosittuja hittejään sekä eroottisia tanssiliikkeitä.

Johanna elää siis juuri tällä hetkellä hyvin lähestymiskeskeistä elämää. Sitä ei haittaa edes se, että edellämaintut henkilöt ovat kieltäneet häntä lähestymästä itseään, ns. Huojuvat ovat lähestymisen sijaan korkeintaan irtaantumassa tähdestä, kaikki kotieläimet ovat lähestyneet aivan muita henkilöitä kuin Johannaa, iskä,äiskä ja muut sisarukset ovat lähestyneet korkeintaan toisaan Johannan kustannuksella. Johannalle ei ole siis jäämässä kuin Albertinkadun avaimet, jotka eivä enää sovi ovessa olevaan lukkoon, Kallion loungeista löytyvät satunnaiset tuttavuudet, jotka suostuvat majoittamaan tähden ns. kasva-visa-maksulla yhdeksi-kahdeksi yöksi ja alkoholiparantola, jossa sielläkään ei voi eikä saa ihan loputtomasti maleksia.  Onneksi Johannalla on edessään hulppea muistokiertue sekä tulevaisuus USAssa rikkaan miehen vaimona, kolmen lapsen ja kultaisen noutajan kanssa. Tämä ei edellytä muuta kuin sen, että Johanna nousee omille jaloilleen ja huutaa Halleluja!   

Suruaika

Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.

Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.

Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.

Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.

No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.

Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.

Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta. 

Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan.  Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.

Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.

Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.

Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.

Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.

Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!

Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi.  Ja siitä, kuinka minä suren.