Toinen maailma

"Ettekö kestä sitä, että on olemassa myös toinen maailma kuin tämä jossa elämme nyt....??????" Johanna Tukiainen, Seiskan blogin kommenttiosuus 14.02.2014.

No kestetään kestetään. Itse asiassa ihan hyvin kestetäänkin. Pikkaisen kun miettii, niin olet Johanna ihan oikeassa tuossa(kin). Nopeasti ajateltuna tulee helposti mieleen ainakin kaksi eri maailmaa, joissa toisessa ME elämme, toisessa taas emme. Otetaan esimerkki.

Toinen maailma:  "En voi käsittää mistä ihmeestä monien ihmisten suuri viha kumpuaa (ei onneksi sitä ole kaikilla, Suomesta löytyy paljon fanejani ja todellisia ystäviä jotka puolustavat ja auttavat!) Olen huomannut monien ihmisten suhtautumisesta, että he ovat tahalleen luoneet tietynlaisen käsityksen minusta tuntemattaankin, heillä on niin voimakas ennakkoluulo, että sitä ei muuta vaikka minuun tutustuisikin henkilökohtaisesti. Kaiken tämän surun ja vastoinkäymisten keskellä on törkeää edes yrittää väittää, että minulla olisi ollut jotain osuutta Julian kuolemaan. Enkä todellakaan myynyt mitään hautajaisia minnekään, olimme nimenomaan päättäneet että ne ovat henkilökohtainen ja privaatti tilaisuus," Johanna Tukiainen, Seiskan blogi 30.01.2014

Ja sitten se toinen: Johanna, ei sinua kukaan vihaa oikeassa elämässä. Sinua korkeintaan säälitään. "Tietynaisen käsityksen" ihmiset ovat luoneet sinusta mm. isäsi kertomuksista, omista kirjoituksistasi, oman käyttäytymisen takia, oikeuden päätöksistä, silminnäkijähavannoista keikoltasi/asemilta/ravintoloista/kaduilta, videoklipeistä, joita You Tube on väärällään jne. Ihan vain muutama mainitaksemme. Tämä oikea maailma EI muutu toiseksi, vaikka et muuta kirjoittaisikaan blogiisi, kuin sen, kuinka väärinkäsitetty julkisuuskuvan media on sinusta luonut. Varsinkaan kun mikään muu media ei sinusta enää kirjoita kuin Seiska, johon olet kaiken lisäksi ainakin vielä toistaiseksi työsuhteessa.

Siinä oikeassa maailmassa se olit juuri sinä, jolla oli paljonkin tekemistä Julian kuoleman kanssa. Se olit juuri sinä, joka juuri ennen kuolemaa annoit Julialle kourallisen tabuja, se olit sinä, joka et viiteen vuorokauteen ollut kiinnostunut Juliasta, joka makasi erittäin huonossa kunnossa/kuolleena kotonaan. Se olit juuri sinä, jolle tuolloin oli paljon tärkeämpää bilettää tiistaihin asti, kunnes äitisi vihdoin ja viimein sai sinut puhelimitse kiinni. Se olit juuri sinä, jolle ensimmäisenä kuolinviestin kuutuasi tuli mieleen soittaa Seiskan toimittajalle ja rahastaa tälläkin asialla. Se olit juuri sinä, joka myöhästyit tuosta "henkilökohtaisesta ja privaatista" tilaisuudesta, se olit juuri sinä, jonka suremiskuva jouduttiin lavastamaan Julian haudalle, koska kukaan perheestäsi ei halunnut kanssasi samaan kuvaan.

Johanna, se olet juuri sinä, josta tähän asti olemme kirjoittaneet sydämellisen lämpimästi, hieman niinkuin pikkaisen jälkeenjääneestä sisaresta, huumorin ja sarkasmin kautta asioita lähestyen. Mutta tuo häpeämätön oman siskon kuolemalla ratsastaminen oman itsensä kohottamiseksi ja ihan vain meikkipussin täyttämiseksi, ei ansaitse pilkettä silmäkulmassa, se ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, emmekä ole aivan varmoja edes siitä, että ansaitseeko se blogikirjoitustakaan. Sen sijaan se ansaitsee syvän halveksunnan, se ansaitsee tulla aukikirjoitetuksi, ei sen takia, että sinä siitä mitään oppisit, nöyrtyisit ja kenties jopa oppisit jotain. Se ansaitsee tulla kirjoitetuksi,  vaikkapa ihan vain Julian kunniaksi.

Julia oli sairas. Monellakin tapaa. Hänellä oli diapetes, jota hän ei kyennyt hoitamaan. Lisäksi hän oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tämä on totuus, joka sinunkin, Johanna, pitäisi tunnustaa. Sen sijaan, että olisit tukenut siskoasi hänen ponnisteluissaan sairauksiensa hoitamisessa, pyrkinyt auttamaan häntä jos/kun huomasit, ettei Julia siihen itse kykene, sinä avasit alkoholisitille uusia ovia, joiden avulla hänen sairautensa paheni. Ja siinä samalla tulit vieneeksi mahdollisuuden hoitaa diapetestä. Jos et suoranaisesti siskoasi tappanut, mahdollistit omilla toimillasi hänen kuoleman. Ja sen kanssa sinä joudut elämään lopun elämääsi.  Joka on sinulle aivan oikein.

Et tule saamaan sääliä surevilla Julian -muisto- tai viimeiset-sanat-kirjoituksillasi, nostat niillä vain ja ainostaan lisäinhoa. Odotat innolla paratiisia, jossa voit käyskennellä hohtavalla hiekalla Julian kanssa käsikkäin. Todennäköisesti, jos paratiisissa on mahdollisista hyötyä jotenkin vaikkapa ihmisen siirtämisestä helvettiin, siirtäisit siskosi sinne ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Jotta saisit itsellesi jotain hyvää.

Palaamme, jos palaamme, vielä joskus, normaalilla blogikirjoituksilla takaisin. Siiihen asti esitämme vain syvän, mahdollisimman syvän, halveksuntamme sinua kohtaan.