”Hei
Jesse, äkkiä tänne! Nyt on palaverin paikka”, huuteli Jumala.
”Ja ota se Pyhis mukaan tullessas.”
Jumala,
Pyhä Henki ja Jeesus istuivat Jumalan toimistossa. Oli
kriisipalaverin paikka. Jesse oli taas mennyt nuorimpana keulimaan.
”Sun
piti sitten mennä tagaamaan naamaris sen Tukaisen tukkaan?”,
Jumala aloitti. ”Jos sitä naamaria nyt joka paikkaan pitää
tunkea, oliko ihan pakko pistää se just Tukiaisen kuontaloon?
Tiedät itsekin ihan hyvin, että nyt kun se on nähnyt naamarin
lehtikuvissa, siitä ei päästä millään eroon. Se vinkuu
kaikenlaisia ihmeitä, se pitäis parantaa alkoholsmista, sen pitäisi
päästä painostaan eroon ja sitten sen pitäis vielä löytää se
joku rikas miljonääri jostain Amerikasta. Ootko sinä valmis
ottamaan ne kaikki rukoukset vastaan, hän? Mä en vaan enää
jaksa”, Jumala päätti.
Jeesus
oli vähän hämillään..... ”No joo, mä mokasin”, hän
aloitti. ”Ajattelin, että tota Taivaan mainostoimiston
photosoppaamaa naamaria ei vähään aikaan ole käytetty, niin
tommonen ihmeidentekijän järjestämä häppening vois olla hyvä
paikka muistuttaa kuolevaisia taas siitä minkänäköinen mä olen.
Eikö? Ja sitäpaitsi en tiennyt että ne hiukset olivat Johannan,
meidän kirjanpito näytti että ne oli jonkun Ljudmilan. Mistä mä
oisin voinu tietää että Johannalla oli tekotukka kun Pyhis on
peruuttanut Seiskan tilauksenkin?”
”Mutta
ethän sä edes ole sen näköinen minkä kuvan siihen tukkaan
länttäsit”, Pyhä Henki protestoi. ”Sähän näytät siinä
kuvassa joltain etelä-erooppalaiselta hevibändin laulajalta, mutta
todellisuudessa oot tommonen tappi. Muistutat enemänkin
vihanneskauppiasta Jerusalemin torilla. Eikä sulla ole edes pitkää
tukkaa niinkuin noissa tageissa mitä viljelet ympäriinsä. Milloin
sun naamari on perunassa, milloin paahtoleivässä, milloin missä.
Ja nyt Tukaisen tukassa. Hei kamaan, jotain rajaa nyt!”
”No
niin, otetaanpas rauhallisesti”, Jumala rauhoitteli. ”Tässä on
ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, on ollut sotia ja
lentokoneiden tippumisia, etten ole viime aikoina ehtinyt päivittää
meidän majoitusluetteloa”, hän jatkoi. ”Eikös meillä ole
täällä joku Tukainen jo kirjoilla?”
Pyhä
Henki avasi tietokoneen, selasi sitä hetken ja totesi: ” Juu,
meiltä löytyy täältä Julia -niminen Tukiainen, joka on
ilmoittanut tittelikseen prinsessa. Onko jollain jotain tietoa, että
onko tää prinsessa oikeasti?”, Pyhis kyseli muilta herroilta.
Jeesus vastasi: ” No ei tasan oo prinsessa, titteli on varmaan
tullut kirjatuksi ihan vaan siksi, että tämä esikoissisko, jonka
tukkaan siis länttäsin kuvani, on lähetellyt sen verran taajaan
rukouksia, että pojat miettivät, että on kaikille helpompaa pistää
se titteli paikoilleen kun alkaa vääntää asiasta. Näin ainakin
muistelen, että Luukas olis sanonut kun viimeksi oltiin
opetuslapsien kanssa bissellä. Sitäpaitsi muistaakseni Markus, vai
oisko se ollut Matteus, tais lähtee sen Julian kanssa pilvenreunalle
kimpassa sieltä baarista.”
”Eikö
siitä oo ollut puhetta, että touhuilu enkeleiden kanssa ei saa
vaikuttaa kenenkään taivaspaikkaan?, Jumala huokasi. ”Nyt se
prinsessa -tittelin kanssa joudutaan elämään ikuisuus, joka meillä
kaikilla on edessä. Tsekatkaa nyt ihmeessä sen vielä maan päällä
vaikuttavan siskon tittelistatus, eihän silläkin vaan ole tuo
prinsessa? Kaksi prinsessatukiaista samaan aikaan täällä
taivaassa, kuka sen kestää?”
”Joo,
mä tsekkaan sen, mutta muuten meidän pitää sitten vaan koittaa
elää sen kanssa, että Jesse oli niissä hiuksissa”, Pyhä Henki
aloitti. ”Vai onko jollain jotain parempia ideoita? Johannan
viestit rukouksien muodossa voidaan toki blokata taivaan
puhelinyhtiön toimesta, tai jälleenohjata ne suoraan tonne
alakerran porukalle. Eli mitä tehdään? Kukaan meistä ei
kuitenkaan jaksa sitä pommitusta mitä tulemme vastaanottamaan
esikoissiskolta, vai kuinka? Muistatte varmaan sen malariahässäkän?
Sehän oli silloin jo tulossa tänne, mutta ihan viime hetkellä
saatiin estettyä se. Moista paniikkia tuskin kukaan enää haluaa?”
”Pyhis
puhuu järkeä”, sanoi Jumala. ”Tehdään nyt sillai, että
annetaan sille esikoiselle raittius ainakin hetkeksi, eiköhän se
siitä rauhoitu. Katellaan sitä sitten myöhemmin. Jos ja kun niitä
yhteydenottoja alkaa tulla liikaa, Jesse saa vastata niistä. Koko
hässäkkähän johtuu kuitenkin hänestä. Ja Pyhis, tilaa se Seiska
että pysytään ajantasalla. Tiedän että tilaajalahjana saa repun,
se on sitten mulle”, Jumala päätti palaverin.
Olipa hauska kirjoitus :)
VastaaPoistaHuippua!
VastaaPoista