Toinen maailma

"Ettekö kestä sitä, että on olemassa myös toinen maailma kuin tämä jossa elämme nyt....??????" Johanna Tukiainen, Seiskan blogin kommenttiosuus 14.02.2014.

No kestetään kestetään. Itse asiassa ihan hyvin kestetäänkin. Pikkaisen kun miettii, niin olet Johanna ihan oikeassa tuossa(kin). Nopeasti ajateltuna tulee helposti mieleen ainakin kaksi eri maailmaa, joissa toisessa ME elämme, toisessa taas emme. Otetaan esimerkki.

Toinen maailma:  "En voi käsittää mistä ihmeestä monien ihmisten suuri viha kumpuaa (ei onneksi sitä ole kaikilla, Suomesta löytyy paljon fanejani ja todellisia ystäviä jotka puolustavat ja auttavat!) Olen huomannut monien ihmisten suhtautumisesta, että he ovat tahalleen luoneet tietynlaisen käsityksen minusta tuntemattaankin, heillä on niin voimakas ennakkoluulo, että sitä ei muuta vaikka minuun tutustuisikin henkilökohtaisesti. Kaiken tämän surun ja vastoinkäymisten keskellä on törkeää edes yrittää väittää, että minulla olisi ollut jotain osuutta Julian kuolemaan. Enkä todellakaan myynyt mitään hautajaisia minnekään, olimme nimenomaan päättäneet että ne ovat henkilökohtainen ja privaatti tilaisuus," Johanna Tukiainen, Seiskan blogi 30.01.2014

Ja sitten se toinen: Johanna, ei sinua kukaan vihaa oikeassa elämässä. Sinua korkeintaan säälitään. "Tietynaisen käsityksen" ihmiset ovat luoneet sinusta mm. isäsi kertomuksista, omista kirjoituksistasi, oman käyttäytymisen takia, oikeuden päätöksistä, silminnäkijähavannoista keikoltasi/asemilta/ravintoloista/kaduilta, videoklipeistä, joita You Tube on väärällään jne. Ihan vain muutama mainitaksemme. Tämä oikea maailma EI muutu toiseksi, vaikka et muuta kirjoittaisikaan blogiisi, kuin sen, kuinka väärinkäsitetty julkisuuskuvan media on sinusta luonut. Varsinkaan kun mikään muu media ei sinusta enää kirjoita kuin Seiska, johon olet kaiken lisäksi ainakin vielä toistaiseksi työsuhteessa.

Siinä oikeassa maailmassa se olit juuri sinä, jolla oli paljonkin tekemistä Julian kuoleman kanssa. Se olit juuri sinä, joka juuri ennen kuolemaa annoit Julialle kourallisen tabuja, se olit sinä, joka et viiteen vuorokauteen ollut kiinnostunut Juliasta, joka makasi erittäin huonossa kunnossa/kuolleena kotonaan. Se olit juuri sinä, jolle tuolloin oli paljon tärkeämpää bilettää tiistaihin asti, kunnes äitisi vihdoin ja viimein sai sinut puhelimitse kiinni. Se olit juuri sinä, jolle ensimmäisenä kuolinviestin kuutuasi tuli mieleen soittaa Seiskan toimittajalle ja rahastaa tälläkin asialla. Se olit juuri sinä, joka myöhästyit tuosta "henkilökohtaisesta ja privaatista" tilaisuudesta, se olit juuri sinä, jonka suremiskuva jouduttiin lavastamaan Julian haudalle, koska kukaan perheestäsi ei halunnut kanssasi samaan kuvaan.

Johanna, se olet juuri sinä, josta tähän asti olemme kirjoittaneet sydämellisen lämpimästi, hieman niinkuin pikkaisen jälkeenjääneestä sisaresta, huumorin ja sarkasmin kautta asioita lähestyen. Mutta tuo häpeämätön oman siskon kuolemalla ratsastaminen oman itsensä kohottamiseksi ja ihan vain meikkipussin täyttämiseksi, ei ansaitse pilkettä silmäkulmassa, se ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, emmekä ole aivan varmoja edes siitä, että ansaitseeko se blogikirjoitustakaan. Sen sijaan se ansaitsee syvän halveksunnan, se ansaitsee tulla aukikirjoitetuksi, ei sen takia, että sinä siitä mitään oppisit, nöyrtyisit ja kenties jopa oppisit jotain. Se ansaitsee tulla kirjoitetuksi,  vaikkapa ihan vain Julian kunniaksi.

Julia oli sairas. Monellakin tapaa. Hänellä oli diapetes, jota hän ei kyennyt hoitamaan. Lisäksi hän oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tämä on totuus, joka sinunkin, Johanna, pitäisi tunnustaa. Sen sijaan, että olisit tukenut siskoasi hänen ponnisteluissaan sairauksiensa hoitamisessa, pyrkinyt auttamaan häntä jos/kun huomasit, ettei Julia siihen itse kykene, sinä avasit alkoholisitille uusia ovia, joiden avulla hänen sairautensa paheni. Ja siinä samalla tulit vieneeksi mahdollisuuden hoitaa diapetestä. Jos et suoranaisesti siskoasi tappanut, mahdollistit omilla toimillasi hänen kuoleman. Ja sen kanssa sinä joudut elämään lopun elämääsi.  Joka on sinulle aivan oikein.

Et tule saamaan sääliä surevilla Julian -muisto- tai viimeiset-sanat-kirjoituksillasi, nostat niillä vain ja ainostaan lisäinhoa. Odotat innolla paratiisia, jossa voit käyskennellä hohtavalla hiekalla Julian kanssa käsikkäin. Todennäköisesti, jos paratiisissa on mahdollisista hyötyä jotenkin vaikkapa ihmisen siirtämisestä helvettiin, siirtäisit siskosi sinne ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Jotta saisit itsellesi jotain hyvää.

Palaamme, jos palaamme, vielä joskus, normaalilla blogikirjoituksilla takaisin. Siiihen asti esitämme vain syvän, mahdollisimman syvän, halveksuntamme sinua kohtaan.

 

Paris Hilton

"Hankin mikropossun, josta olen haaveillut jo pitkään. Sen nimi on Paris Hilton, idolini mukaan. Idea lähti Parisilta, sillä hänelläkin on mikropossu. Muistaakseni myös George Clooneylla on oma possu, kuten monella muullakin Hollywood-tähdellä"; Johanna kertoo Seiskan haastattelussa 26.11.2013.

Eli homma meni siis niin, että Johanna vastasi pre-paid kännykkäänsä, ja siellä oli Paris, joka sanoin, että kyllä sinunkin Johanna pitää possu saada, koska mulla on semmoinen ja George Clooneyllakin on. Voivat sitten historiantutkijat joskus tulevaisuudessa  luetteloida ihmisiä, joilla on ollut possuja; Paris Hilton, George Clooney, usea Hollywood -tähti ja Johanna Tukainen, Finland. Vähänkö ihquu!

Ja niin sitten bulvaanin bulvaania hyväksikäyttäen Johanna "hankki" mikropossun, jonka joku toinen oli siis ostanut jonkun kolmannen nimiin ja antoi sitten Johannalle. Pitää vaan toivoa, että nyt hankittu possu ei oikeasti muutu MIKROpossuksi joskus, kun Johanna tulee örvellysreissultaan ja pikkasen huikoo. Ai niin, eihän glamourisessa kaupunkiasunnossa ole sähköjä, joten mikron käyttäminen on verrattain hankalaa. Ja sitäpaitsi, possusta tulee väistämättä sitkeää jos sen koittaa mikrossa kypsentää. Olisiko sitten ollut järkevämpää hankkia vaikka uunipossu? Tai varraspossu?

Johanna kertoo, jälleen kerran, että Paris Hilton on hänen idolinsa. Ja joskus on suusta päässyt semmoinenkin lause, että hän haluaisi elää kuten Paris. Mikä luonnollisesti on mahdotonta täällä neuvostoSuomessa, jossa hamraat naiset eivät erotu betoniseinästä, ovat kateellisia Tuksulle etc. etc. Kyllähän te jo tuon lorun tiedätte, turha sitä taas on toistaa.

Tutkaillaan sen sijaan lyhyesti sitä, miten Tukiainen on onnistunut elämään idolinsa tavoin. Aloitetaan vaikkapa ulkonäöstä.

 

Ihanhan tässä menee sekaisin kun tyttäret ovat kuin kaksi marjaa. Paris on varmaan oikealla, eiku vasemmalla, tai mistä sen tietää....Joten ulkonäkölaatikkoon voidaan huoleta merkata "check". Eivät ole Johannan kavitaatiohoidot ja se yksi kerta solariumissa jne. menneet hukkaan.

Painoindeksi on molemmilla neitosilla lähes sama, Parisilla se on alle 18,5 (normaali paino) ja Johannallakin normipainon rajoissa (18,5 -24,9), sillä Johanna, jotta pääsee noihin lukemiin, on reilusti yli kolme ja puoli metriä pitkä. 

Seuraava vertailukohde voisi olla vaikka sukutausta. Paris Hilton kuuluu Hilton -hotelliketjun perustaneeseen miljonäärisukuun, Tuksu taas sairauseläkkeellä olevan isän ja Nordean vanhan kassahoitajan muodostamaan sukuhaaraan. Tasan menevät siis taustatkin. Eikä Paris ei ole kuitenkaan koskaan vaihtanut Suomen ulkoministeriä kuten Jossu on tehnyt!

Rahaa Paris on saanut esiintymisillään arvostetun Forbes -lehden mukaan vuosikymmen alussa noin 8,5 milj. dollaria. Tukiaisen ansitulot vuodelta 2012 olivat 213 euroa. Eli melkein yhtä paljon.

Ja sitten uran kimppuun, molemmat neitosethan luovat määrätietoisesti omaa uraa. Paris on esiintynyt useissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, hänellä on pyörinyt muutama omakin sarja ja lisäksi hän on tehnyt myös musiikkia oman levy-yhtiönsä kautta. Yksi Parisin kappaleista jopa breikasi kansainvälisesti, kappale nimeltä Stars Are Blind oli jonkinlainen semihitti useissa maissa vuonna 2006. Hiltonilla on oma hajuvesi- ja vaatemerkkinsä, ja hän on julkaissut myös kirjoja.

Johanna on myös esiintynyt yhdessä (1) televisiosarjassa, josta kiukuttelee vieläkin. Siinä kun Johannasta ja tällä hetkellä aivan viimeisiään vetelevästä Julia -siskosta luotiin aivan väärä kuva. Metropoli -tuotannon tekemä televisiosarja esitteli sisarukset viinaa ja pillereitä vetävinä, toisten nurkissa loisivina ja kanssaihmisiä hyväksikäyttävinä ihmisinä. Kaikki me, jotka tunnemme Johannan ja Julian lehdistön luoman julkisuuden takaa, voimme vain sanoa, että tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Totuus on paljon pahempi.

Vaate- tai hajuvesimerkkiä emme uskalla, tai halua, Johannalle edes kuvitella! 

Johannan musikaalinen ura on selkeässä nosteessa, hän on "levyttänyt" useita keikoilla hyvin toimivia kappaleita ja suunnittelee julkaisevansa CD:n tässä syksyllä, jossa mukana on niin suomenkielisiä kuin englanniksi laulettuja biisejä. Yksi tulevan levyn kohokohtia tulee aivan varmasti olemaan ruotsalaisen ammattilaulajan ja -tuottajan säveltämä, viime kesän todellinen kesähitti, I'll Be Waiting, joka on kirvoittanut keikoilla jopa kyyneleitä yleisöstä. Odotamme tämän CD:n julkaisua samoihin aikoihin, kun Johanna julkaisee omaelämänkertansa, joka on painettu kiiltävälle paperilla ja sisältää kauniita kuvia kaikista ihanista paikoista, joissa Johanna on käynyt. Niinkuin vaikkapa Jakomäen ostarista, jossa taisi olla yksi keikka tässä syksyllä.

Ja sitten lopuksi ihan arkipäivään. Kuinka, jos ollenkaan, näiden kahden tähden arki eroaa toisistaan? Onko elämä samanlaista Jenkeissä kun se on Helsingissä? 

Ja vastaus kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin on kyllä. Siinä kun Paris Hilton ajelee New Yorkissa joko GMC -katumaasturilla tai äitinsä vaalenpunaisella Bentelyllä, Johanna ajelee, tai on siis kyydissä......, no, ihan siinä autossa, joka sattuu eteen tulevaan. Kesällä oli käytössä vielä vihreä rättäri, mutta sitten tuli mustalaisia, rattijuoppouksia, kiristystä ja niin poispäin, joten se homma niinkuin pikkaisen jäi. Onneksi Helsingissä on ilmainen joukkoliikenne. Ainakin tähdellemme.

Paris Hiltonilla ja Johanna Tukiaisella on yksi yhteinen ongelma. Kun molemmat leidit ovat menestyneitä, piinkovia liikenaisia, he keräävät ympärilleen siipeilijöitä. Tosiystävät ovat harvassa. Niinpä Paris järjestää "sisäpiirilleen" mm. treffejä, vie heitä kampaajalla ja huolehtii muutenkin heidän hyvinvoinnistaan. Johanna puolestaan pitää lähellään kavereita tasan niin kauan, kun heistä on jotain hyötyä, tämän jälkeen ne voikin sitten mukavasti haukkua neitissä mm. psykopaateiksi, hyväksikäyttäjiksi, klpetomaaneiksi jne. Joskus, kun hihat oikein palavat, sattaa lennellä epäilyksiä jopa murhapoltosta. 

Emme nyt ala tämän enempää vertailemaan näitä kahta, kiistatta aikamme suurinta tähteä, keskenään. Kokonaan käsittelemättä jäi mm. rikoshistoriat, joita kummaltakin tähdeltä löytyy. Ehkä palaamme aiheeseen joskus myöhemmin.

Jätämme vastuun siitä arvioinnista, että kuinka Johanna on esikuvaansa kyennyt jäljittelemään, lukijan vastuulle. Sillä kyllähän teidänkin, senkin paskat, jotka vaan käytätte meitä kirjoittajaparkoja hyväksenne päästäksenne julkisuuteen, jonkinlaista vastuuta ottaa.

Siis jotain rotia nyt tähän touhuun!!!!!!!!!1!!1!! Voi elämä,  kun joku menestyy, niin siipeilijöitä löytyy heti!!!!!!1!!11!!  Olemme antaneet kaikkien teidän jotka tätäkin juttua luette, IP -osoitteet, henkilöllisyyden ja perhesuhteet Pasilan poliisille raskaakseen rikostutkintaan. Tulemme vaatimaan ainakin satamiljoonaaziljoonaa, joka ei ammattitaitoisten juristiemme mukaan edes riitä. Lisäksi, tämän paineen alla, koko ryhmämme on joutunut joukkopsykoosiin ja -masennukseen, ihan pelkästään julkisuuden paineiden takia. Ikinä emme ole julkisuutta hakeneet, ja siksi emme ole linkittäneet tätäkään kirjoitusta Hymyn, Suomi24 tai Seiskan keskustelupalstoille!     

 

Linda Jolene Angelina Tolin

Hei!

tässä on nyt siis ihan oikea Mia Maria, ei mikään kappari, joka on kaapannut Facebookin, Dollsdancerit, Albertinkadun, psykoosi-iskhän, Jollaksen ja Ruuneberginkadun Johannalta. Nimenvaihdokseni, joka on raskaassa muutoksessa maistraatissa, on herättänyt sen verran mielenkiintoa, että haluan selvittää sitä hieman.

Ettekö te harmaat, tuulipukuiset näädät tajua, että kun vaihdan nimeni, selviydyn aika monesta asiasta. Vaikkapa nyt vankilareissusta. Sehän on tuomittu jollekin Johanna Tukaiselle, ei Linda Jolene Angelina Tolinille! Siinähän poliisit sitten etsivät Johannaa! Oikein pistää naurattamaan kuinka tyhmiä suomalaispoliisit voivat olla!  Miamissa tai yleensäkin ulkomailla, jopa poliisit ovat paljon viisaampia ja komeampia. Siksi muutankin heti jonnekin, missä arvostetaan pantavaa pyllyä ja uhkeaa viihdetaitelijaa enemmän kuin täällä NeuvostoSuomessa, kunhan saan nimenvaihdoksen jälkeen uuden passini. Sitähän en saa Johannana koska minulla on lainvoimainen vankilatuomio.

Sitäpaitsi olen saanut kasoittain ihailijapostia Albertinkadun viihtyisään ja todella makeaan kolmiooni. Postia ovat lähettäneet monet arvostetut tahot, kuten esimerkiksi Lindrof, OK -perintä ja Helsingin ulosottovirasto. Huomasin kirjeet eteisessä kerran, kun olin poikkeuksellisesti hereillä valoisaan aikaan. En vaan sitten jaksanut avata kirjeitä. Mutta on todella mukava, että aidot fanini eivät ole hyljänneet minua vaikka nyt onkin hieman hankalaa. Julia on Ruotsissa ja suunnittelee matkaa Thaimaahan, isäni on muuttunut gorillaksi, pikkusiskoni esiintyy edes jotenkin täysipäisille katsojille tarkoitetussa tv -ohjelmassa ja veljeni Joel kaataa kaikki nettisivuni. Onneksi keksin tuon nimenvaihdon! Sen jälkeen kukaan ei tunnista minua ja kaikki ongelmani ratkeavat. Veikkanpa jopa että ishkä, joka on rankassa psykoosissa, yrittää iskeä minua kun ei tunnista tytärtään, koska en olekaan Johanna vaan Linda! Kyllä siitä sitten naurua riittää joulupöydässä kun koko suku on koolla Sollentunassa. Kunnon naurujen jälkeen voinkin sitten taas kerran pahoinpidellä kaikki muut joululounaalle osallistuneet, viettää jouluyön putkassa tai sairaalassa, ja tammikuun puolessa välissä, kun pikkaisen selviän, haukkua koko muun perheen kuinka he pilasivat joulun. Paitsi Julia, joka katatoonisessa tilassa. Tai jotain.

Mutta takaisin nimenvaihtoon. Enkelisiivoja väittää julkisesti, etten olisi muka maksanut hänelle happohyökkäyksestä, jonka hän ja ammattisiivoojat tekivät Albertinkadulle. Hah sanon minä! Luulisi sen riittävän, että kiitin heitä Facebookissa aikoinaan. Ja vie lasku perintään, vie! Se on osoitettu Johanna Tukiaiselle, joten se ei kosketa minua. Minähän olen Linda Jolene Angelina Tolin. Samoin kaikki muut, jotka väittävät minun olevan velkaa, voivat samatien unohtaa saatavansa. Johanna ei maksa velkojaan, mutta Linda Joelenella ei niitä edes ole! Ainakaan vielä.

Yksi asia minua kuitenkin hieman huolettaa. Se on julkiset kirjoitukseni FC:ssä, Seiska Livessä ja kaapatuilla Glamour Dolls -sivuilla. Moni asiantuntija kun väittää, että ihmisen kykenee tunnistamaan "käsialasta", toisin sanoen siitä, miten hän kirjoittaa ja mitä sanoja käyttää etc. Minä saan, tai siis Linda saa, pääasiallisen tulonsa näistä kirjoituksista.

Otetaan yksi esimerkki; kirjoitin vielä Johannana seuraavan lauseen:

"Mulla ei olle saa olla ketään ihmistä kenet järjestöihin denomien hoitoo..,.........."

Jotkut näädät ovat nauraen ilkkuneet, että tuossa lauseessa ei ole mitään järkeä. Excuse me..... siinä on kaikki järki mitä irti saan itsestäni. Jos ja kun, tahdotte selkokielisen käännöksen, niin tässä se tulee:

- mulla ei siis saa olla ketään ihmistä, joka kuuluu johonkin järjestöön
- tämä ihminen, joka kuuluu johonkin järjestöön, ja jota mulla ei saa olla, hoitaa denomeita
- denomit ovat hyvin läheistä sukua mm. demoneille, joita kumpaakin pitää siis hoitaa
- ishkäni on denomi, joka on onneksi lievempi versio demonista. Molemmat tarvitsevat kuitenkin vielä määrittelemätöntä hoitoa
- kukaan ihminen ei saa hoitaa järjestöihin kuuluvaa denomia

No oliko tuo nyt sitten niin vaikea ymmärtää, häh? Epäilen että Mia Oksanen ja koko Metropoli -tuotanto ei vaan halua käsittää selvää suomea. Tulen vaatimaan raskasta poliisitutkintaa kaikki niitä kohtaan, jotka ovat ilmaisseet sen, etteivät muka ymmärrä kirjoitetettua tekstiä. Toivottavasti tämän asian käsittelee vihdoin joku tuomari, jolla ei ole polkkatukkaa ja joka ei edes käy Siwassa.

Kas niin, toivottavasti tämä kirjoitukseni avasi hieman sitä, miksi olen muuttamassa nimeäni. Kuten todettu, saan passin, koska Lindan rikosrekisteri on täysin puhdas. Lisäksi kaikki velkani kumoutuvat, ulosotto päättyy ja porttikiellot ravintoloihin raukeavat, koska kaikki nuo koskevat Johanna Tukiaista. Voin myös vuokrata asunnon Helsingin keskustasta ihan itse, koska Lindalla ei ole maksuhäiriömerkintää. Seiskan, jonka johtaja pitää minusta, täytyy vielä neuvotella, että saako Linda saman palkan kuin Johanna sai. En usko tämän muodostavan ongelmaa.

Tästä alkaa uusi elämä. Uuden elämän kruununa on tietysti se, että muutan Miamiin, jossa olen todella kuuluisa ja haluttu. Siellä miehet osaavat arvostaa reheviä muotojani ja sitä, että vedän pillereitä ja viinaa 24/7, koska kaikki seurapiireissä tekevät niin. Sitäpaitsi, uusi nimeni on hyvin toimiva Miamissa; Linda tuo jenkeille mieleen Linda Lampeniuksen kyykkyviulun, Jolene taas minut, joka olin sangen kuuluisa Jenkeissä silloin, kun seurustelin Udin kanssa. Angelina taas muistuttaa Angelina Joelista, joka on ihan kohta saavuttamassa saman kuuluisuuden, mikä minulla on jo vanhastaan. Tolin -sukunimi on vaan helppo lausua, paljon helpompi kuin Tukainen, Länssmanista nyt puhumattakaan.

Nyt lähden baariin, koska minulla on oma viinipullo povarissa ja kuulin eilen, että Canonin kopiokonemyyjät viettävät pikkujoulujaan. Siinä on selkeä sauma pummata muutama ilmainen drinkki, jota voin sitten hehkuttaa FC -sivuillani kuinka ihanat fanit tarjosivat koko illan. Paitsi että kukaan näistä faneista ei muista edellisestä illasta mitään, ihmettelevät vain kuittipinoa taskussaan.

Been there, done that (toim.huom)

We´re Back!

Kirjoituksemme otsikko on sujuvaa amerikan englantia, ihan vain tiedoksi niille, jotka eivät sitä puhu kuten me. Tutkiva ryhmä on siis palannut, halusitte te sitä tai ette.

Hetkellinen hiljaisuutemme on aiheuttanut kysymystulvan sähköpostimme, Ylen Ajankohtainen Kakkonen ja Pikku Kakkonen ovat olleet yhteydessä, mutta kyyneleet poskille jäätyen olemme joutuneet toteamaan, että juuri nyt ei ole aikaa. Nyt sitä taas on, siitä siis tämä pläjäys.

Hiljaisuutemme aikana emme suinkaan ole unhoittaneet tutkimuskohdettamme, vaan tarkkailleet häntä joka ikinen päivä (ja joka ikinen yö) alati kasvavan hämmennyksen vallassa. Kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, aina kun olet aivan varma siitä, että nyt on pohja saavutettu, Johanna löytää kevyesti vielä yhden pykälän alaspäin. Niinpä emme edes yritä väittää, että nyt nettiin vuodetut FB -keskustelut olisivat "se viimeinen" askel kohti lopullista tuhoa. Aivan varmasti jostain löytyy vielä jotain, joka vetää Albertinkadun Ruunebergin vielä johonkin levelille. Joten sitä odotellessa.....

Tässähän on tapahtunut poissa ollessamme vaikka mitä. On jääty kiinni pillerikaupasta, on heitetty muutama keikka jopa (lähes) selvinpäin, on ihmetelty isän psykoosia, pikkusisko on viettänyt selvinpäin muutaman viikon Sollentunassa, on räjähdelty kaikkein pienimmän siskon esiintymiselle Maatilan Prinsessa -ohjelmassa jne. Jos kaikki tapahtumat tähän kirjaisi, internetin tila loppuisi kesken. Joten olkoon.

Keikkoja on siis tehty. Joskus sitä on päästy keikkapaikalle jopa ihan sopimuksessa manitun ajan puitteissa, joskus taas ei. Näitä viimeksi mainittuja keikkoja edustaa Turun Basso -ravintolan keikka, jonne, kuljetuksesta huolimatta, ilmestyttiin vasta ihan pikkaisen ennen valomerkkiä. Joka tietysti oli ihan positiivista sekin, onhan sitä joskus tultu paikalle vasta valomerkin jälkeen. Tai jätetty koko keikka väliin jos on riittävästi vituttanut.

Vaikka turhahan sitä on tuosta Basso -keikasta itkeä. Ensinnäkin sen oli myynyt Tauski, joka oli vielä varasti keikkapalkkion omalle tililleen. Siis ihan TILILLE. Siis semmoiselle, joka on pankissa, ja jonka saldon voi tarkistaa vaikkapa netissä/automaatilla/iPhonella. Johannalle tiedoksi, tämä käytäntö (siis keikkapalkkio maksetaan pankin tilille, ei käteisellä takahuoneessa) on aivan kansainvälinen käytäntö, jonka varmasti jopa Urban the Lukkomies, Mickey Rouke, kaikki "Johannalle Sulhanen" osallistuvat kandidaatit ja muut tietävät. Kysäisepä niiltä.

Bassokeikka alkoi sangen ohdakkeisesti. Matkalla Helsingistä Turkuun poliisit pysäyttivät keikkamobiilin peräti kaksi kertaa. Toisessa pysähdyksessä veivät esiintyvän taiteilijan jopa kuulusteluihin. Kaiken lisäksi matkaa hidasti suurikokoinen peura. Miten sitä silloin mitenkään voi ehtiä ajoissa! Kyseessä oli siis foorsmajöör (en nyt muista miten se kirjoitetaan).

Noh, haastattelemamme poliisijohtajat vahvistavat sen, että kaikki poliisin voimavarat yleensäkin keskitetään viikonloppuisin nimenomaan Hki-Tku -moottoritielle aina Keski-Suomea myöten. Näin ollen ei ole mahdotonta, että kyseinen taiteilja on joutunut kuulusteluihin. Johtajat kertoivat yksityisesti, pöytäkirjan ulkopuolella, että kyseisellä tieosuudella kuulusteluihin viedään useastikin henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään. Kaikki tämä tapahtuu vain miehistön koulutustarkoituksessa. Valitettavasti näin oli siis käynyt myös tässä tapauksessa vaikka kysymyksessä oli ollut kaikkien tuntema, taidoistaan tunnustettu taiteilija. Yksityisissä tutkimuksissamme olemme saaneet selville, että tämän aiheettoman kuulustelusession olivat järjestäneet Arto, psykoosi-iskä, Metropolin pujopartainen paparazzi, näätien kunniapuheenjohtaja ja kollegiaalisesti kaikki vanhat Glamour Dolls -tanssijat.

Kun kuulusteluista oli selvitty, tielle astui Suurikokoinen Peura. Haastattelemamme eläin kieltää haitanneensa the Suuren matkaa milläänlailla, sillä hän katseli ohi soljuvaa autojonoa hirviaidan takaa, eikä siis poukkoillut tiellä. Niinpä myös Suurikokoinen Peura on sangen tyytyväinen siihen, että uhkaava peurakolari vältettiin, aivan kuten Johanna on johonkin kirjoittanut. Suurikokoinen Peura ei sure omaa kohtaloaan, vaan on enemmän huolissaan Johannasta, joka tuntuu Suurikokoisen Peuran mukaan vihdoin saavuttaneen suosionsa huipun.Ja menettäneen Tauskin omille tilleilleen haaliman keikkapalkkion.

Onneksi tämä Turun keikka oli vain yksittäistapaus. Johanna Tukaisen viihdeimperiumin keikkoja kun myy tällä hetkellä ainakin taiteilija itse, Jarna the Manager, Tauski, Tauskin manageri, yksi omasta seksuaali-identistään epävarma poika Lappeenrannasta ja usea suuri ohjelmatoimisto. Nyt vain odottelemme ensi kesänä järjestettävää suurta stadion/jäähallikeikkojen kiertuetta, jossa the Tähti itse esittää taustanauhan säestyksellä kaikki neljä biisiään, taustatanssijoinaan ihan-kuka-tahansa-hommaan-ryhtyy, jakaa nimmareita keikan jälkeen lähimmällä baaritiskillä ja haukkuu kaikki tapahtuman järjestämiseen osallistuneet seuraavana päivänä Facebookissa. Kuten Johnny Cashilla aikoinaan, kiertueeseen kuuluu myös keikka vankilassa, tällä kertaa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa sinne tuomitut rikolliset kuuntelevat I'll Be Waiting -kappaletta posket kyyneleihin valuen. On se vaan niin hienoa!





 

Brändi

Johanna Tukiainen on monissa eri yhteyksissä sanonut/kirjoittanut, että hän ei voi olla tyhmä, kuten monet näädät ovat epäilleet, koska on onnistunut brändaamaan itsensä. Johannan mukaan ”Tukiainen” on brändi, jonka hän on aivan itse luonut, ylioppilas-, joka sivumennen sanoen on hieno saavutus koska se vaatii "aivan kauheasti" ja Joe Blascon meikkikonsulttinapohjalta. Johannahan kykenee luomaa kasvoilleen niin arkimeikin kuin televisiota varten tarvittavan ”kovan” meikin. Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan.  Asiaa mitenkään enempi tuntematta Johannalla on samankaltainen meikki niin lavalla kuin vähiin käyvissä televisoesiintymisissä. Seiskan videoissa tämä meikkaajaguru tosin esiintyy nykyisin usein myös kokonaan ilman kovaa tai pehmeää meikkiään.Au naturell, lienee termi tälle?

Saavutus on joka tapauksessa kunnioitettava, sillä ihan oikeat yritykset käyttävät miljoonia ja taas miljoonia luodakseen itselleen halutun brändimielikuvan. Meidän Jossulle se on onnistunut ihan lähiökuppiloissa kännissä heiluen ja Seiskan livepalvelun videoilla/kuvilla. On se Johanna vaan niin taitava ja fiksu!

Mitä brändi sitten tarkoittaa? Jopa alan ammattilaiset kiistelevät sanan selityksestä, mutta aika yleinen kuvaus tuntuu olevan se, että  brändi on pitkän ja suunnitelmallisen rakennustyön tulos. Se on siis jotakin muuta kuin vain mielikuva. Brändi on perusteltu käsitys yrityksestä, sen tuotteesta tai  henkilöstä kun taas mielikuva/imago rakentuu kuluttajien omien käsitysten perusteella. Ja nyt kun olemme saaneet edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä brändi mahdollisesti tarkoittaa, voidaankin siirtyä siihen, mitä Johanna on saanut rakennetuksi ihan omaan brändiinsä.

Brändi vaatii pitkällisen, suunnitelmallisen kehitystyön. Ok. Mielestämme tälläisiä brändejä ovat mm. Coca-Cola, Pepsi, tietyt automerkit, jopa osa kansakunnista jne. Vai löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta yhtään ihmistä, joka ei tietäisi mitä Coca Cola, Mercedes Bentz, BMW on tai minkälaisia ihmisiä vaikkapa irlantilaiset ovat. Epäilemme vahvasti, että kaikilla on jonkinlainen käsitys edellä mainituista, eli brändäys näiden "tuotteiden" on onnistunut.

Ja kun brändi kerran on suunnittelua, mietitäänpä seuraavaksi sitten sitä, minkälaisen brändin Joe Blascon meikkikonsultti on itselleen rakentanut. Tai itse asiassa, aloitetaan siitä, minkälainen brändi "The Tukiainen & Dolls Dancers" on Johannan omien korvien välissä. Seuraava määrittely perustuu siis aivan puhtaaseen fiktioon, siihen, minkälaisen kuvan olemme saaneet Johannan esiintymisestä, haastatteluista ja kirjoituksista  julkisuudessa.

Johannan mielestä hän on kansainvälinen tähti, joka on rankasti aliarvostettu täällä RyssäSuomessa. Ihmiset eivät ymmärrä hänen taidettaan vielä, mutta kunhan hänestä aika jättää, hänen arvostuksensa tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Itse asiassa, vasta tähden kuoltua, ihmiset tulevat huomaamaan mitä ovat menettäneet. Tämän käsityksen Johanna on perinyt varmasti kansainväliseltä manageriltaan Kurt Cobainilta.  

Kaikki, siis ihan kaikki, mitä Johanna tällä hetkellä tekee, on aina jotenkin hienoa. Kun tähti kuljetetaan ravintoloitsijan autolla keikalle, se tapahtuu Johannan mielestä siksi, että kun hän on niin suuri tähti, että keikkojen tilaajat haluavat hakea hänet. Todellisuudessa ne hakevat esiintyjän ihan vain siksi, että ilman hakupalvelua, Johanna tuskin ikinä ilmestyisi edes sovitulle keikalle. Johanna on myös niin suosittu, että hänen ympärillään pörrää juristia, yritysjohtajaa ja miljonääriä niin, että rumimpia pitää lähes kivittää. Viime aikoina, jenkkimiljonäärien rinnalle, on liittynyt myös venäläisiä, rikkaita "karhuja", jotka suorastaan palvovat Johannaa. Näillä venäläisillä on luonnollisesti aivan upeat mökit, ja rahaakin löytyy. Jep jep, varmasta lähteestä saamamme tiedon mukaan, nämä venäläiset ovat rakennustyömiehiä, jotka ovat keikalla Suomessa ja heidät on majoitettu maatilamajoitukseen työnantajan toimesta ihan vaan siksi, että se on halvempaa kuin hotellimajoitus.  

Yhteenvetäen siis; Johannan korvien välissä hän pyörittää kansainvälisen tason showta Suomessa, jonka lisäksi hän on hyvinmenestyvä yritysjohtaja (CEO), jota kateelliset kansalaiset eivät voi, eivätkä halua, ymmärtää. Johanna on niin paljon fiksumpi ja viisaampi kuin suurin osa harmaista suomalaisista. Niinpä jatkuvana uhkana meille normikansalaisille tuodaan esille kuva siitä, että menettäisimme Johannan. Hän saattaa muuttaa ulkomaille, jossa hänen taidettaan aivan varmasti arvostettaisiin aivan eri tavalla tai toisena vaihtoehtona Johanna saattaa tappaa itsensä. Itsemurhan suoritustavoista on vielä hieman epäselvyyttä,  tähän asti on käytetty vasta hukuttautuminen, hirttäytyminen, parvekkeelta hyppääminen tai jokin muu, toistaiseksi vielä määrittelemätön tapa. Mutta vasta tämän suuren menetyksen jälkeen Suomen kansa ymmärtäisi siis taiteiljan taidetta ja sen syvimmän merkityksen.

Johanna elää siis melkoista kansainvälistä glamourelämää omassa päässään. Ja hyvä niin, paitsi että noinkin kovista harhoista kärsivän potilaan ei pitäisi saada liikkua vapaana, ilman valvontaa, missään. Katsotaanpa seuraavaksi sitten, miltä tuo glamouselämä näytää ihan tavallisen, harmaan tuulipukuisen suomalaisen silmin.  

Johanna Tukiainen (rekisteröimätön tavamerkki)  ei esiinnyt julkisuudessa kuin muutamassa nettilehdessä, keskutelupalstoilla sekä Hymyssä tai Seiskassa. Mistään ilmiöstä tai tuotteesta suuressa mittakaavassa ei siis voi puhua, olkookin että Johannan edesottamukset tunnetaan melkoisen laajasti. Moni, jollei jokainen, kansalaisista tietää ja tuntee Tukiaisen kun hänen nimensä perusteella, mutta lähes aina se herättää lähinnä naureskelua, pään pyöritystä sekä jonkun vitsintyngän. Hyvänä esimerkkinä toimikoon eräs neitivarsa, jolla on vaalea harja, vaaleanpunainen varustelaukku, riimu, etc. Varsan nimeksi ehdotettiin Tuksua, mutta hevosen omistaja kielsi nimen käytön jyrkästi ja heti. Niinpä varsasta ei sitten tullut Tuksua. Jos Johannalla olisi ollut edes himppasen parempi imago, tai hänen itselleen luoma brändi toimisi edes jotenkin, saattaisi nyt tuolla laitumella käyskennellä ainakin yksi Tuksu -niminen varsa. 

Johanna tuote, jota hän markkinoi voimakkaasti, ei sekään oikein tunnu pelittävän. Tukiaisen omassa päässä oleva käsitys kansainvälisen tason estradiviihteestä, jossa on ripaus erotiikkaa ja kaikkien tuntevia menestybiisejä, kutistuu lähes aina epämääräiseen ja ylikänniseen haahuiluun lavalla. Mukaan keikalle roudataan aina se, joka sattuu olemaan lähellä. Se, että onko kyseinen henkilö ikinä esiintynyt, tunteeko hän edes biisejä joita olisi takoitus esittää, on täysin sivuseikka. Pääasia on ihan vain se, että suuren tähden, eli Johannan, ei tarvitse heilua pelinurkkaukseen hätäisesti rakennetulla lavalla yksin. Ilman  minkäälaista etukäteen suunniteltua koregrafiaa tms. Keikkapalkkoiden maksaminen suoraan meikkilaukkuun ei sekään ole omiaan parantamaan Tukiaisen imagoa/brändiä, aika usein mieleen nousee yrittäjän lakisääteisten maksujen kohtalo. 
 
Johannan oma yksityiselämä ei sekään oikein tue brändiä, ellei Tukiainen sitten ole oikeasti suunnitellut olevansa nettikansan sylkykuppi. Valintahan se olisi sekin tietysti....  Tukiainen on tuomittu useista pahoinpitelyistä, hänellä on aikamoinen läjä oikeudenkäyntejä/tutkintapyyntöjä piikissään odottamassa tulevia istuntoja, hänet on todistettavasti narautettu kahdesta törkestä rattijuoppoudesta, joista toisesta saatu tuomio on jo kärsittykin, Johannan koirat on otettu huostaan ja niin edelleen..... Näitähän riittäisi, mutta perusajatus lienee jo noiden esimerkkien avulla selvä? Koska Tukiainen on itse omasta mielestään brändi, jota siis alussa esitetyn teorian mukaan on rakennettu pitkään ja harkiten, harkinta ja rakennustyö on mielestämme jossain välissä ihan pikkaisen päässyt repsahtamaan. 

Tai sitten Johanna Tukiainen kerta kaikkiaan vaan on meitä viisaampi, vie harmaata nettikansaa kuin litran mittaa, ja tuo koko kansan sylkykuppi ja paskan keräämisimago  onkin harkittua. Jos Johanna on Jollaksen reidensissään tukholmalaisen viestintäkonsultin kanssa miettinyt brändinsä juuri tuollaiseksi? Jos he pitävät Urbanin kanssa päivittäin puhelinpalaveria siitä, mitä seuraavaksi? Pitäisikö pahoinpidellä joku, olisiko nyt kännisen esiintymisen vuoro, pistettäisikö sittenkin parasihanin, upeasti laihtunut sisko sairaalaan letkuihin vai pitäisikö sitten hehkuttaa keväällä/kesällä/syksyllä/talvella tapahtuvaa ihanaa luksuslomaa joko etelään tai jenkkeihin. Mistä löytyisi joku ihana, nallekarhumainen mies itselle, jonka kanssa voisi seukata vuorokauden ja ilmoittaa uuden rakkaan löytymisestä vähintään kolme kertaa seurusteluaikana, mennä kihloihin, hukata auto, kenkä, kännykkä, sisko, itsensä - ja ilmoittaa ne varastetuiksi heti kun promillet laskevat alle kahden. Ja haukkua kaikki exät joka käänteessä......