Oikea kuva Johannasta

Kuten molemmat aktiiviset lukijamme ovat varmasti osanneet päätellä, olemme keskittyneet näissä harhaisissa ja poukkoilevissa kirjoituksissamme pitkälti Suomen ainoaan glamourtähteen, oman maan naiseen eli Johanna Tukiaiseen. Johannahan kerää salit täyteen palvovaa yleisöä kiertueillaan ympäri maata. Siinä sivussa hänestä on tullut maamme kadehdituin henkilö, joka on oikeasti aivan erilainen ihminen kuin media antaa ymmärtää.

No, ajattelimme ottaa selvää, että minkälainen ihminen Johanna sitten on, jos karsimme kaiken median pois ja annamme hänelle itselleen puheenvuoron. Mikäpä olisikaan parempi alusta tutkimukselle kuin Johanna aivan omakätisesti kirjoittamat päivitykset eri nettipalvelimille. Niitä ei kukaan pääse muuttelemaan ja näin Johannasta muodostuu juuri sellainen kuva kun hän itsestään haluaa antaa. Keskitimme tutkimuksemme meneillään olevaan viikonloppuun, tai tarkemmin, lauantain Joensuun esiintymisen ympärillä kirjoitettuihin teksteihin.

Perjantai-iltana Johanna show rantautui Lahteen, ja luonnollisesti erittäin hyvin menneen shown jälkeen karavaani suuntasi matkansa Joensuuhun. Lahden keikasta ihan yksittäinen huomio, Johanna esiintyi erittäin rohkeassa, sivuilta syvään uurretussa paljettimekossa. Mekko oli jopa niin syvään uurrettu, että Johanna kainona ihimisenä oli joutunut paikkailemaan uurretta hakaneuloilla ettei hänen trimmattu vartalonsa nyt aivan kokonaan olisi  paljastunut yleisölle. Paikkailusta huolimatta esiintyjästä näki selvästi, että painonhallintaa oli harrastettu. Joskus.

Mutta tutkimukseen. Joensuun keikan jälkeen ensimmäinen päivitys pamahti Facebookiin. Siinä Johanna kertoi, että "show is over" ja että "I want to get hell out of Helsinki". Johannaa on väitetty itsekeskeiseksi paskaksi, mutta varsinkin tuo toinen lause siitä, että hän haluaisi helvetin ulos Helsingistä, osoittaa mielestämme sen, kuinka avarakatseinen ja muut huomioon ottava persoona Johanna onkaan. Oma hyvinvointi jätetään suosiolla syrjään ja toivotaan, että kotikaupungin asukkaat pääsisivät irti helvetistä, joka on jämähtänyt kaupunkiin. Minne, sitä ei tarina kerro. Joku veikkaa Kontulaa, joku toinen taas Kaivopuistoa.

Juttu jatkuu Seiskan blogissa (klo 03.25), ensin sinne pärähtää kuva ravintola bäkkäriltä, jossa on "suloinen" kuva Johannasta, joka on kuvassa selvästi Baby/face. Jep.  Ja seuraavassa tekstissä (klo 03.34), Johanna toteaa loogisesti otsikon "Showlook in Joensuu tonight" alla seuraavaa: "Sanna Joensuusta, sairaanhoitaja joka teki kaikki Laakarin kanssa suhteet , nyt lapsi tulossa 5v yrittamisen jalkeen..."  Blogissa julkaistussa kuvassa ei muuten näy Sannaa, ei Laakaria, tulossa olevasta lapsesta nyt puhumattakaan.

Tuo Johannan päivityksen teksti on saanut netin keskustelupalstat räjähtämään. Lauseessa ei kuulemma ole mitään järkeä. Eikä siinä olekkaan. Ryhmämme kryptikkoosasto on tehnyt kuitenkin hommia ja on ollut löytävinään siitä selkeähkön ajatuksen.

Tekstin alku on ihan ok, On kysymys siis joensuulaisesta Sannasta, joka on sairaanhoitaja. Tämä Sanna on tehnyt kaikki suhteet sitten jonkun mystisen Laakarin kanssa. Tämän lauseen on pakko tarkoittaa sitä, että tämä sairaanhoitaja Sanna, on yrittänyt iskeä ja päästä suhteeseen jonkun Laakarin kanssa. Tässä välissä haluamme huomauttaa, että tämä Laakari ei välttämättä ole lääkäri, siihen viittaa mm. se, että nimi (?) kirjoitetaan isolla. Ja kun Sanna ei ole onnistunut, hän on tehnyt suhteen tämän Laakarin kanssa. Eli vähän niinkuin Johanna, joka on myös tehnyt suhteita miljonäärien kanssa ympäri maailmaa. Juuri tälläkin hetkellä yksi sellainen odottelee ulkomailla sitä, että keikkakiireet helpottaisivat ja päästäisi jatkamaan suhdetta, josta ei kolme vuotta sitten tullut mitään koska Johanna tuolloin "teki suhteen" Urban the Lukkomiehen kanssa. Mutta takaisin Sannaan, hän on nyt raskaana kun on yrittänyt tehdä sitä suhdetta viisi vuotta. Joku on taitanut päästä livauttamaan sivusta. Herra Laakarin mielipide ei ole tiedossa.

Tähän väliin, klo 04.43 esitellään upea shoeasu, joka on Ferreristä. Eli se samainen asu, joka oli ratkennut Lahden keikalla kainaloihin asti ja paikattu hakaneuloilla.  Mutta se onkin shoeasu.

Kello 05.52 huomataan yllättäen, että Johanna on pahoinpidelty! Onneksi syylliset ovat tiedossa, sillä pahoinpitely tapahtui jo tasan viikko sitten ja Helsingissä. Ja nyt olla kuitenkin Joensuussa. Syyllisiä saattaa olla kaksi, toinen on Arto Länsmannin kaverin tuttava ja toinen poliisi. Kello 06.03 syylliseksi on paljastunut jo poliisi, koska kaveri huomasi vasta nyt hankaumajäljet selässä. Syytteet poliisille ovat jo matkalla, eli tästä(kään) on aivan turha tehdä rikosilmoitusta ja/tai järjestää esitutkintaa, syytteet vaan suoraan. Myös Facebookissa esitellään järkyttäviä pahoinpitelyn jälkiä.

Päivitykset jatkuvat vielä aivan varmasti kunhan aurinko Joensuussa iltapäivällä nousee, Johanna saadaan kammettua ulos Kimmelin huoneesta ja karismaattisten herramiesten tajoamat "normaalit ruokajuomat" ilman ruokaa alkavat vaikuttaa. Valitettavasti emme ehdi jäädä niitä enää odottelemaan, joten teemme yhteenvedon tutkimuksestamme nyt.

Kuten edellä olevasta saatetaan päätellä, Johanna on ammattiinsa showtanssijana vakavasta suhtautuva taiteilija. Itseään säästämättä hän esiintyy aina alkaen yhden setin 25 minuutista kahteen, kokonaisuudessaan lähes 45 minuuttia kestävään estradishowhun riippuen ihan siitä, miten sattuu huvittamaan. Hän on myös uhri, sillä aina kun promillet nousevat väärässä seurassa yli kahden, Johanna pahoinpidellään tai vähintäänkin ryöstetään. 

Edellä olevat johtopäätökset ovat vain ryhmämme empatiaosaston mielipiteitä, kumpikin lukijoistamme saa muodostaa aivan oman mielipiteen. Mutta se lienee nyt kaikille kuitenkin aivan selvää, että media vääristelee ja rajusti Johannaa. Hän on aivan eri ihminen kuin se kuva, joka hänestä julkisuudessa muodostuu. 

PS. Yksikään media ei ole julkaissut sanaakaan koko viikonlopusta. Kaikki tekstit ovat suoraan oman maan naisen iPhonesta. 

 

 

Lopunajan merkkejä. Jne.

Se on kuulkaas ilma sakeana lopunajan merkeistä. Jne. Paino sanalla jne.

Tuo jne:hän on lisäys, jota käytetään silloin, kun ei viitsitä/keksitä enää mitään lisää käsiteltävään aiheeseen. Jne, eli suomeksi 'ja niin edelleen', tarkoittaa siis sitä, että kun minä sanon, että sotku hiuksissa on lopunajanmerkki jne., niitä merkkejä on aivan älyttömästi muitakin, en vaan viitsi/jaksa kirjoittaa niitä tähän, käytän lyhennettä jne., niin sitten te lukijat varmaan mietitte että hui!, onpas niitä merkkejä jne. paljon! Vaikka oikeasti en keksi enää yhtäkään. Mutta kun laitan jokatoisen lauseen perään jne., niin onhan niitä. Ihan mitä tahansa siis, koska jne. pitää sisällään ihan mitä tahansa.

Mutta onhan niitä merkkejä olemassa. Jne. Kuten esimerkiksi tämä Israelin ja Gazan sota. Selkeä lopunajan merkki. Vähän samallatavalla selkeä lopunajan merkki aikoinaan oli Neuvostoliiton ja Karjalan välinen sota. Sekin oli lopunajan merkki. No joo, menihän siinä vielä hetki, mutta loppuihan se sota aikoinaan. Viipuri hävisi. Joten selkeä lopunajan merkki. Onneksi Suomi ei osallistunut.

Ebola -virus. Jne. Selkeä lopunajan merkki. Ebolahan tarttuu ajattelemalla, eli jos joku Afrikassa ajattelee, siihen tarttuu Ebola. WHO jne. kirjoittaa Ilta-Sanomissa, että tilanne pahenee ennenkuin se paranee. Selkeästi maalailevat aikojen loppua. Tai ainakin taudin leviämisen loppua. Selkeä lopunajan merkki. Älkää ajatelko siellä Afrikassa! Jne.

Mietitäänpä hieman. Näitä lopunajan merkkejä riittää. Vaikka se, että avaruusoliot ottivat lapiot olalle ja menivät Siperiaan kaivamaan kraatereita jne. Eivät ole tiedemiehet kyenneet selittämään niitä. Paitsi että ovat, mutta kun niitä syitä ei jaksa lukea lehdestä, niin montut saadaan näyttämään selkeiltä lopunajan merkeiltä jne. Meidänkin takapihalle on ilmestynyt monttu jne. Eivätkä sitäkään tiedemiehet ole selittäneet. Kukaan ei ole kyllä niiltä kysynytkään, mutta kun eivät selitä, on sekin monttu selkeästi lopunajan merkki jne. Epäilemme tosin meidän koiraa, mutta se onkin erikoistunut kaivamaan lopunajan kuoppia. Joita kukaan tiedemies ei selitä.Jne.

Sitten ihan nopeasti muita lopunajan merkkejä.  Jne.

Puhelin sanoo plum-piip. Lopunajan merkki. Akku loppuu.

Tietokoneen alanurkassa alkaa punainen akun kuva vilkkua. Lopunajan merkki. Akku loppuu.

Jääkiekko-ottelussa kuuluttaja kuuluttaa; ”ottelun kaksi viimeistä minuuttia”. Lopunajan merkki. Ottelu loppuu.

Vaimo pakkaa eteisessä kassejaan. Lopunajan merkki. Avioliitto loppuu.

Bensavalo autossa ei enää pala, vaan vilkkuu. Lopunajan merkki. Bensa loppuu. Ja matkanteko loppuu. Tuplalopunajan merkki! Kääk!

Vonkaus baarissa meni vituiksi jo neljäntenä iltana peräkkäin. Lopunajan merkki. Taaskaan ei saatu.

Pesukone linkoaa. Lopunajan merkki. Pesuohjelma loppuu.

Johanna Tukiainen ei enää riehu kännissä lavalla vaan esittää taidetta. Lopunajan merkki. Ura loppuu.

Nämä meidän jutut alkavat olla entistä huonompia. Lopunajan merkki. Pitäisiköhän lopettaa tämä blogi.

Näitä lopunajan merkkejä löytyy siis kun vaan jaksaa pikkaisen miettiä ja ponnistella. Kannattaa siis varautua milloin minkin asian loppumiseen. Ja käyttää lyhennettä jne. riittävästi. Nyt pitäisi vaan tietää enää sitten se, että milloin se Johannan povaama loppu on tulossa. Ei muuten, mutta ehtisi maksaa kaikki avoimet laskut pois mieltä painamasta. Ei jäisi sitten mitään hampaankoloon kun se loppu tulee. Jne.

Ei, ei ja vielä kerran ei!

No niin Johanna, tehdäänpäs muutama asia selväksi ennenkuin se mopedi alkaa keulimaan täysin hallitsemattomasti. Ihan kaikella ystävyydellä haluamme korjata muutaman väärinkäsityksen:

Ei, se sotku tukassasi stadionilla, se ei ollut Jeesus. Jos joku hiuksissasi jonkun ihmisnaaman haluaa nähdä, niin siitä vaan. Se voi sitten esittää ketä tahansa Maija Vilkkumaasta Martti Ahtisaareen. Ihan katsojasta riippuen.

Ei, sen sotkun ilmaantumisella päähäsi ei ollut tarkoitus herätellä koko Suomea. Eikä se "näky" ollut "tarkoitettu" koko Suomelle. Stadikalla oli ehkä noin 2000 ihmistä. TV7 katsoo parhaimmillaan 10.000 ihmistä. Jopa tällä blogilla on enemmän seuraajia.

Ei Johanna, ei. Sinun ei tarvitse puhua tästä koko maailmalle ja se ei ole itsekästä vaikka olisitkin hiljaa. Edes englanniksi.

Ei, koko Hesarin toimitusta ei ihmetyttänyt naamari tukassasi. Eikä muita suuria lehtiä. Jotain ihmetyksen puutteesta saattaa kertoa sekin, ettei yksikään niistä tehnyt jatkojuttua "ihmeestäsi" vaikka kuinka pommitit lehtiä ja tarjosit haastatteluja.

Ei Johanna, ei. Sinä et ole "valittu" eikä sinulle ole annettu velvollisuutta johdattaa koko maailma pois kadotuksen tieltä.

Ei Johanna, ei. Sen saarnaajan nimi ei edellenkään ole Koeneg. Se on Herzog.

Ja sitten ihan muihin asioihin. Tosin samalla linjalla. Jonkinmoisessa aikajärjestyksessä.


Ei Johanna, ei. Älä ota enää yhtään lisää täytettä huuliisi.Yhtään. Ihan oikeasti.

Ei Johanna ei, sinä et "esiinny" keikoillasi, et ainakaan "esitä" muiden artistien kappaleita. Sinä laulat niiden päälle. Ja se alkuperäinen laulu tulee taustalla. Tätä ei kutsuta lauluksi, ei ainakaan esittämiseksi.

Ei Johanna, ei. Sinun käsistäsi ei karannut kyyhkystä, pulua, merimetsoa eikä muutakaan siivekästä tai siivetöntä eläintä Tornion Twin City Festivalilla "esittäessäsi" (kts. edellinen kohta) Hurtsin Stay -biisiä. Tämän todistavat monet paikallaolleet.

Ei Johanna, ei, sinulle ei ole tulossa mitään "suuria musiikkiprojekteja", joista et voi vielä puhua. Pianonsoiton 3/3 tutkinnosta huolimatta tässä kohtaa puuttuu musiikki. Ja projekti. Mutta kun riittävän pitkään olet puhumatta tästä, tämäkin unohtuu.  Tai niinhän sinä luulet.

Ei Johanna, ei. Me emme ole taivaassa kuoltuamme sen näköisiä kun olimme parhaimmillamme/kauneimmillamme maan päällä. Me emme saa siellä huulitäytettä, emme greatleghtsejä emmekä silikonitissejä. Onneksi.

Ei Johanna, ei. Me emme ole unohtaneet lupaustasi muuttaa Miamiin syksyllä tanssityttöjesi kanssa. Lupauksesta ei puutu enää kuin syksy, muutto ja ne tanssitytöt.

Ei Johanna, ei. Meille kenellekkään muulle ei tullut kauheana yllärinä se, että jokaisella veneellä on nimi, niinkuin sinulle, kun ystäväsi oli kertonut sen jutellessanne syvällisiä Suomenlinnassa. Isolla osalla veneitä on jopa rekisterinumero! 

Ei Johanna, ei. Chihusi ei kuulu kennelliittoon. Sinne ei oteta koiria jäseniksi.

Ei Johanna, ei. Kaikki lapset eivät pidä eläimistä. Eivätkä kaikki eläimet pidä lapsista. Jopa osa aikuisista ihmisistä ei pidä lapsista. Tai eläimistä.

Ei Johanna, ei, meidän kaikkien, ei edes kaikkien naisten, paino jojoile jatkuvasti. Eikä sitä, että paino vaan nousee, kutsuta jojoiluksi. Sitä kutsutaan lihomiseksi. Jojoilu vaatisi jossain välissä myös vaikkapa pienen painonlaskun.

Ei Johanna, ei. Sinun ei tarvitse enää käyttää sanaa "edesmennyt" kun puhut edesmenneestä Juliasta. Ei ainakaan kun juttelet perheenjäseniesi kanssa. He todennäköisesti tietävät asian. Ihan niinkuin kaikki muutkin jotka sinua seuraavat.

Ei Johanna, ei. Ei edes iPhonesta puuttu ääkköset vaikka siinä olisikin Tukholman asetukset päällä. Eikä se tee tekstistäsi yhtää glamourisempaa vaikka kirjoitatkin sitä ilman ää:tä ja öö:tä. Eikä kukaan kuvittele sinun olevan ulkomailla, kun samaan aikaan postailet kuvia ruoka-annoksista Albertin lattialla.

 Ei Johanna, ei. Sinä et osaa olla muuntautumiskykyinen (vrt. yllä oleva kuva). Pisamat ovat kyllä söpöjä. Jos ne olisivat pisamoita. Eivätkä maksaläikkiä.

Jos nyt vaikka nuo muutamat asiat laitettaisiin ensin kuntoon, niin jatketaan sitten. Väärinkäsityksiähän nämä kaikki ovat, joten korjaamiseen tuskin menee kovin kauaa. Voit huoleta kääntyä puoleemme mikäli haluat lisää vinkkejä. Me autamme kyllä. Kaikessa muussa, mutta tanssitytöiksi meistä ei ole. Ei vaikka pääsisimme kanssasi syksyllä Miamiin.

Lähestymisiä

Tässä on viime aikoina saanut seurata Johannalta erilaisia lähestymisiä  enemmän kuin lääkäri määrää. Asioita ja ihmisiä on lähestytty jopa niinkin voimallisesti, että osalle niistä on jouduttu hakemaan ihan oikeuslaitokselta kielto. Eli että nyt riittää tuo lähentyminen!

Ex-aviomies A.Länsman ja ex-manageri-paraskaveri-pilleritoimittaja Jarna-Kristiina-Isabella Lahdenvuo-Leskelä-Kervinen-Länsman ovat hakeneet ja saaneet vuoden mittaisen lähestymiskiellon Johannalle. Eli theSuurin ei saa lähestyä tätä väitetttyä kihlaparia milläänlailla. Laki ei kiellä sitä, että pariskunta itse lähestyy Johannaa, joten odotettavissa on mielenkiintoisia vääntöjä siitä, kuka on lähestynyt ja ketä, miten ja milloin. Ja millä mielellä. Ja mitä lähetymisessä on tapahtunut. Ja kuka joi ne viinat.

Tällä välin Johanna on lähestynyt itsekin erilaisia asioita. Kaikki alkoi siitä, kun Johanna lähestyi juoppohulluutta viisi (5) vuorokautta samaan aikaan kun siskonsa Julia (R.I.P.) lähestyi maallisen vaelluksensa päätepistettä Jollaksen merenrantahuvilassa. Tuon viiden vuorokauden juoppoputken aikana Johanna ehti tosin kuulemaan Julian viimeisiä sanoja vähintäänkin yhden kirjan verran, vaikkei mm. vastannut puhelimeen ja ajoi tulevan ruumiin takaisin Jollakseen tämän tultua käväisemään Johannan ryyppyputkibileissä uusien tabujen ja alkoholin toivossa. Onneksi Julia lopulta nukkui kauniisti pois onnellisena siitä, että oli saavuttanut unelmansa ja saanut elää elämää, jota halusikin. Alkoholilla tai pillereillä ei luonnollisesti ollut mitään tekemistä Julian kuoleman kanssa, ei ainakaan Johannan mukaan..

Seuraavaksi Johanna lähestyi Seitsemän Päivää lehteä pyytäen toimittajaa ja kuvaajaa lähestymään Julian hautajaisia. Lehti lähestyi ja julkaisi lavastetut kuvat   
taivaalle tuskaansa ulvovasta Johannasta. Tähän liittyy vahvasti myös kiellot siitä, että Johanna olisi myynyt siskonsa hautajaiset Seiskalle, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Johanna teki vain työtänsä, hänhän on Seiskan palkkalistoilla ja ilmoitti työnanantajalleen poissaolonsa syyn. Joka sitten ilmestyi kutsumatta paikalle. Tätä jos jotain ei siis voi mitenkään kaataa Johannan syyksi! Jännää on tosin se, ettei yksikään muu lehti tai tiedotusväline osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa Julian maahanpanijaisia kohtaan.

Hautajaisten jälkeen jossain välissä Johanna päätti lähestyä raittiutta. Hän hakeutui katkolle, jossa alkoholin ja muiden huumaavien aineiden käyttö on selkeästi rajoitetumpaa kuin "siviilissä". Johanna ei olisi haluttu ja kadehtittu glamourtähti, jollei hän olisi käyttänyt lepoaikaansakin hyväkseen itseään sivistäen. Sairaalasängyssä maaten Johanna ehti paneutua maailmankirjallisuuden klassikoihin, joihin lasketaan tässä tapauksessa mm. Aku Ankka -lehti, useat romaanit sekä tiedejulkaisut, joita tähtemme luki apinamaisella raivolla kankkustärinästään huolimatta. Selvittyään katkosta Johanna lähestyi vanhasta tottumuksestaan sitten useita ravintola-asiakkaita Kallion viihtyisissä keskiolutkuppiloissa, joissa Johanna vietti aikaansa koko maallinen omaisuutensa muovikasseihin tungettuna. Johannahan on julkisesti kertonut viihtyvänsä lounge -tyylisissä paikoissa, joissa soi hillitty kevytjazz. Kalliossa nämä reunaehdot täyttää kevyesti useampikin ravintola, hyvällä tuurilla saattaa löytyä vielä kaverikin, joka tarjoaa glamourtähdelle sen yhden punaviinilasillisen, jonka Johanna on tottunut nauttimaan ennen kauneusunilleen vetäytymistä.

Kun sitten Julian hautajaisshokista on selvitty, edessä on hänen muistolleen omistettu muistokiertue. Kiertue sisältää tätä kirjoittaessa tasan yhden keikan, joka sekin on jo heitetty, mutta uskomme vakaasti, että kunhan ihan kuka tahansa, joka haluaa juuri tällä hetkellä toimia Glamour Dolls -tanssiryhmän managerina ja/tai useat suuret ohjelmatoimistot, jotka jo muutenkin myyvät Johanna Tukainen -showta, saavat vain muistokiertuesuunnitelmat tietoonsa, ongelmia saattaa syntyä vain ja ainoastaan siitä, että mistä löytää kiertuebussi ja -henkilökunta näinkin pikaisella aikataululla koko maata ja mahdollisesti ainakin Miamiseen ylettyvälle kiertuelle. Koskettavasta showsta saatiin pieniä maistiaisia jo viim eviikonlopun ennakkokeikalla, jossa Johanna lähes transsimaisessa surussaan ulvoi ja kyykisteli maailmankuulun ruotsalaissäveltäjän Emmy Richin luoman Julia -muistokappaleen tahdissa. Muutoin show kulki vanhoja askelmerkkejä seuraillen, Johanna esitti playbackina vanhoja, suosittuja hittejään sekä eroottisia tanssiliikkeitä.

Johanna elää siis juuri tällä hetkellä hyvin lähestymiskeskeistä elämää. Sitä ei haittaa edes se, että edellämaintut henkilöt ovat kieltäneet häntä lähestymästä itseään, ns. Huojuvat ovat lähestymisen sijaan korkeintaan irtaantumassa tähdestä, kaikki kotieläimet ovat lähestyneet aivan muita henkilöitä kuin Johannaa, iskä,äiskä ja muut sisarukset ovat lähestyneet korkeintaan toisaan Johannan kustannuksella. Johannalle ei ole siis jäämässä kuin Albertinkadun avaimet, jotka eivä enää sovi ovessa olevaan lukkoon, Kallion loungeista löytyvät satunnaiset tuttavuudet, jotka suostuvat majoittamaan tähden ns. kasva-visa-maksulla yhdeksi-kahdeksi yöksi ja alkoholiparantola, jossa sielläkään ei voi eikä saa ihan loputtomasti maleksia.  Onneksi Johannalla on edessään hulppea muistokiertue sekä tulevaisuus USAssa rikkaan miehen vaimona, kolmen lapsen ja kultaisen noutajan kanssa. Tämä ei edellytä muuta kuin sen, että Johanna nousee omille jaloilleen ja huutaa Halleluja!   

Suruaika

Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.

Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.

Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.

Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.

No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.

Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.

Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta. 

Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan.  Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.

Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.

Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.

Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.

Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.

Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!

Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi.  Ja siitä, kuinka minä suren.



 

 


 

Uusi blogi!

TÄSTÄ ALKAA JOHANNA TUKIAISEN UUDEN KIRJALLISEN BLOGIN TUOTOS! OMAN YRITYKSENI WWW.DOLLSDANCERS.FI PÄIVÄKIRJASSA OLEN JONKIN VERRAN RUOTINUT MYÖS YKSITYISELÄMÄÄNI LIITTYVIÄ ASIOITA, MUTTA LÄHINNÄ SINNE PÄIVITÄN KEIKKA-AIKATAULUMME JA TYÖASIAT!

TÄSSÄ BLOGISSA SEN SIJAAN KERRON KAIKISTA LÄHEISISTÄNI, EXISTÄNI, HEIDÄN SUVUISTAAN JA KAVEREISTAAN. VÄLILLÄ MUISTAN TOKI MYÖS MAINITA SEN, ETTÄ LEHDISTÖ VOISI JÄTTÄÄ SUKULAISENI RAUHAAN, HEISTÄ KUN KUKAAN EI HALUA JULKISUUTEEN, JA JOS OVAT SINNE PÄÄTYNEET, OVAT TEHNEET SEN VAIN MINUN NIMENI ANSIOSTA. PAITSI IHANAPARASSISKONI JULIA, JOKA ON VAKAVASTI SAIRAS.



Tästä lähtee Suomen kuuluisimman skandaaliblondin, artistin ja yrittäjän kirjallinen blogi! Vaikka olenkin kertonut nimeni niin blogin otsikossa kuin tuossa edellä olevassa tekstissä, kirjoitan blogin hauskasti siten, ettette tiedä kuka tässä on takana! Lisäksi kutsun itseäni jopa ”artistiksi”. Tosi hauskaa, eikö vaan? Joten arvoituksen pariin siis:

Hän on tunnettu vuodesta 2003 asti, jolloin myi itsensä julkisuudelle. Ostajana oli Hymy ja sen paholaismainen päätoimittaja, josta olisi vielä myytävänä vaikka kuinka mehukkaita paljastuksia. Samana vuotta hän perusti rohkean showtanssiyrityksen Dolls dancers (Glamor Dolls), jossa esiintyjät eivät osanneet tanssia silloin, eivätkä osaa vieläkään. Rohkeaa tässä yrityksessä oli/on lähinnä se, että kirjanpitoa ei ole kukaan vaivautunut pitämään ikinä. Vuonna 2008 hänet palkittiin Vuoden Turhimpana Julkkiksena, josta hän ei saanut minkäänlaista pokaalia. Ja kun oikein pengotaan, hän on voittanut Miss Baywatch kilpailun joskus jossain helsinkiläisessä, nyt jo konkurssiin menneessä ravintolassa, ja Miss Matkailun osakilpailun joskus vuonna 2004. Ja uskokaa tai älkää, Miss Matkailun osakilpailu järjestettiin kaikista maailman suurimmista metropoleista ehkäpä kaikista suurimassa, Forsassa! Loppukilpailussa ei sitten enää menestystä tullutkaan. Hänen äitinsä Marja on voittanut Miss Matkailu -kilpailussa ensimmäisen perintöprinsessan tittelin. Kisassa oli tasan kaksi kilpailijaa. Pikkusisko on päässyt Playboy lehteen ”Lukijoiden kuvia” -osioon joskus vielä silloin, kun ei ollut alkoholisti eikä lääkkeiden väärinkäyttäjä.

No, jokos arvaatte kenestä glamourtähdestä on kysymys? Ai ette vai? No jatketaan sitten.....

Tämä persoona on suorittanut pianonsoiton loppututkinnon 3/3, joka yleensä suoritetaan noin 10 vuotiaana, ennen syvempiä opiskeluita. Saman oppilaitoksen on läpikäynyt myös Linda Lampenius, joka pääsi sentään ulkomaille naimisiin. Johtuen siitä, että Itä-Helsingin musiikkiopisto valmistaa oppilaansa siihen, että nämä saavat ulkomaiset, rikkaat aviomiehet, henkilömme on seurustellut useiden miljonäärien kanssa, josta lisää hieman myöhemmin. Ylioppilaaksikin tuli luetuksi. Ylioppilastutkinto onkin henkilömme mielestä niin vaativa saavutus, että sitä pitäisi arvostaa nykyistä paljon enemmän ja sen pitäisi riittää koulutukseksi ihan mihin ammattiin tahansa. Samaa mieltä on rehtorikin, joka posket valuen soitteli vielä jälkikäteenkin kiitellen psykologian 50 -suvuisesta esseestä.

Henkilöllä on kaksi nuorempaa sisarusta ja yksi pikkuveli. Hän on siis perheen ESIKOIStytär, jonka pitäisi taata hänelle aivan erityinen kohtelu mm. perheen parissa. Nuoremmista sisaruksista toinen on jatkuvasti kaunis ja upeasti laihtunut, toinen on joko kaunis, ärsyttävä, itsevarma, pyrkyri, hyväksikäyttäjä, ärsyttävä, pikkulikka tms. hieman päivästä riippuen. Pikkuveljestä hän halua kertoa mitään muuta kuin sen, että veli on perheen todellinen tietokonenörtti, joka osaa mm. kaataa tarkoituksellisesti Facebook -sivut ja rakentaa uudet kotisivut ilmaiselle blogialustalle.

Arvauksen kohteena oleva henkilö puhuu suomen lisäksi sujuvaa amerikan englantia ja ruotsia. Hän on ollut 2 kertaa kihloissa ja kerran naimisissa. Viimeisin suhde oli tunnetun etelä-helsinkiläisen juopon kanssa, lisäksi hän on seurustellut netin välityksellä useiden, rikkaiden ja komeiden miesten kanssa, joille hän on esitellyt itsensä kuvilla noin kymmenen vuoden takaa. Tavatessa suhde on päättynyt äkisti, paitsi yhden ruotsalaisen yritysjohtajan kanssa joka tykkäsi huljuttaa henkilöämme jokaikisessä eteentulleessa paljussa, uima- ja satama-altaassa sekä suihkukopissa.

Tämä henkilö on erittäin eläinrakas niin pitkään kunnes ne eläimet vaativat edes jonkinlaista huoltoa. Esimerkiksi ulkoiluttamiseen henkilö on joutunut palkkaamaan useita apulaisia, koska oma aika ei kertakaikkiaan vaan riitä baareissa notkumisen, nukkumisen, viinan ja pillereiden pummaamisen jälkeen. Kaikki nämä apulaiset odottavat ensimmäistä palkkaansa edelleen henkeään pidätellen.

Kyseessä oleva henkilö on asunut ympäri maailmaa, joihin lasketaan Miami, Los Angeles ja Uppsala. Lisäksi hän on käynyt kaikissa maailman maissa, paitsi Australiassa ja Uuudessa Seelannissa. Tämä asia olisi helposti tarkistettavissa vaikkapa passin leimoista, mutta valitettavasti voimassa oleva passi joutui repimyksen kohteeksi ja löytynee juuri tällä hetkellä Tampereen vedenpuhdistamosta. Ai niin, henkilö on käynyt myös Ritva Norres Cosmetics meikkauskoulun, joka pidettiin yhdessä kempparissa Espanjassa ja kesti peräti neljä tuntia. Tällä kurssilla henkilömme osoitti voimakkaan sitoutumisensa opiskeluun, sillä neljän tunnin breikki ilman viinaa on ihan jokaiselle melkoinen ponnistus. Joku muukin julkkis oli samaisella kurssilla, mutta ei yleensä jaksa mainita sitä missään, mutta kohdehenkilöllemme kurssi oli saavutus. Siellä hän oppi tekemään mm. kovan kuvausmeikin, esiintymismeikin, kevyen arkimeikin ja oppi olemaan kokonaan meikkamatta, sillä ilman meikkiä häntä ei tunnisteta kadulla ja hän saa, suuresta huomiostaan huolimatta, olla oma itsensä.

Maailmankiertueensa yhdessä kohteessa Uppsalassa hän opiskeli vuodessa pitkän saksan ja koska yksi hänen miehensä ei omistanut esinahkaa, henkilömme oppi myös heprean. Jossain reissun varrella opittiin myös espanja. Kaikkia edellä mainittuja kieliä hän puhuu luonnollisesti sujuvasti, ilman aksenttia. Hänen seuraavaksi nuorin siskonsa sairastui vakavaan diabetes nro 1 sairauteen, joka ei liity mitenkään tämän kappaleen asiaan, mutta tulipa mainituksi. Sisko laihtui upeasti mutta joutuu piikittämään itseään loppuelämänsä. Lisäksi hän joutuu myös lääkitsemään itseään tuon diabeteksen takia.

Joten nyt niitä arvauksia, kiitos. Raskaiden rikostutkimusten kuulustelupyynnöt voi lähettää sähköpostiimme. Vastaukset yllä olevan henkilön henkilöllisyydestä voi puolestaan pistää vaikka komenttiosioon. Oikein arvanneet palkitaan uskomattoman hienoilla palkinnoilla, arvonnan voittaja saa Johanna Tukiaisen kotiin viikoksi, kakkoseksi päässyt Johannan kotiin kahdeksi viikoksi!

Kursivoidut kohdat yllä olevassa tekstissä ovat arvattavan henkilön omaa tuotantoa, johon meillä ei ole minkäälaisia oikeuksia.

We´re Back!

Kirjoituksemme otsikko on sujuvaa amerikan englantia, ihan vain tiedoksi niille, jotka eivät sitä puhu kuten me. Tutkiva ryhmä on siis palannut, halusitte te sitä tai ette.

Hetkellinen hiljaisuutemme on aiheuttanut kysymystulvan sähköpostimme, Ylen Ajankohtainen Kakkonen ja Pikku Kakkonen ovat olleet yhteydessä, mutta kyyneleet poskille jäätyen olemme joutuneet toteamaan, että juuri nyt ei ole aikaa. Nyt sitä taas on, siitä siis tämä pläjäys.

Hiljaisuutemme aikana emme suinkaan ole unhoittaneet tutkimuskohdettamme, vaan tarkkailleet häntä joka ikinen päivä (ja joka ikinen yö) alati kasvavan hämmennyksen vallassa. Kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, aina kun olet aivan varma siitä, että nyt on pohja saavutettu, Johanna löytää kevyesti vielä yhden pykälän alaspäin. Niinpä emme edes yritä väittää, että nyt nettiin vuodetut FB -keskustelut olisivat "se viimeinen" askel kohti lopullista tuhoa. Aivan varmasti jostain löytyy vielä jotain, joka vetää Albertinkadun Ruunebergin vielä johonkin levelille. Joten sitä odotellessa.....

Tässähän on tapahtunut poissa ollessamme vaikka mitä. On jääty kiinni pillerikaupasta, on heitetty muutama keikka jopa (lähes) selvinpäin, on ihmetelty isän psykoosia, pikkusisko on viettänyt selvinpäin muutaman viikon Sollentunassa, on räjähdelty kaikkein pienimmän siskon esiintymiselle Maatilan Prinsessa -ohjelmassa jne. Jos kaikki tapahtumat tähän kirjaisi, internetin tila loppuisi kesken. Joten olkoon.

Keikkoja on siis tehty. Joskus sitä on päästy keikkapaikalle jopa ihan sopimuksessa manitun ajan puitteissa, joskus taas ei. Näitä viimeksi mainittuja keikkoja edustaa Turun Basso -ravintolan keikka, jonne, kuljetuksesta huolimatta, ilmestyttiin vasta ihan pikkaisen ennen valomerkkiä. Joka tietysti oli ihan positiivista sekin, onhan sitä joskus tultu paikalle vasta valomerkin jälkeen. Tai jätetty koko keikka väliin jos on riittävästi vituttanut.

Vaikka turhahan sitä on tuosta Basso -keikasta itkeä. Ensinnäkin sen oli myynyt Tauski, joka oli vielä varasti keikkapalkkion omalle tililleen. Siis ihan TILILLE. Siis semmoiselle, joka on pankissa, ja jonka saldon voi tarkistaa vaikkapa netissä/automaatilla/iPhonella. Johannalle tiedoksi, tämä käytäntö (siis keikkapalkkio maksetaan pankin tilille, ei käteisellä takahuoneessa) on aivan kansainvälinen käytäntö, jonka varmasti jopa Urban the Lukkomies, Mickey Rouke, kaikki "Johannalle Sulhanen" osallistuvat kandidaatit ja muut tietävät. Kysäisepä niiltä.

Bassokeikka alkoi sangen ohdakkeisesti. Matkalla Helsingistä Turkuun poliisit pysäyttivät keikkamobiilin peräti kaksi kertaa. Toisessa pysähdyksessä veivät esiintyvän taiteilijan jopa kuulusteluihin. Kaiken lisäksi matkaa hidasti suurikokoinen peura. Miten sitä silloin mitenkään voi ehtiä ajoissa! Kyseessä oli siis foorsmajöör (en nyt muista miten se kirjoitetaan).

Noh, haastattelemamme poliisijohtajat vahvistavat sen, että kaikki poliisin voimavarat yleensäkin keskitetään viikonloppuisin nimenomaan Hki-Tku -moottoritielle aina Keski-Suomea myöten. Näin ollen ei ole mahdotonta, että kyseinen taiteilja on joutunut kuulusteluihin. Johtajat kertoivat yksityisesti, pöytäkirjan ulkopuolella, että kyseisellä tieosuudella kuulusteluihin viedään useastikin henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään. Kaikki tämä tapahtuu vain miehistön koulutustarkoituksessa. Valitettavasti näin oli siis käynyt myös tässä tapauksessa vaikka kysymyksessä oli ollut kaikkien tuntema, taidoistaan tunnustettu taiteilija. Yksityisissä tutkimuksissamme olemme saaneet selville, että tämän aiheettoman kuulustelusession olivat järjestäneet Arto, psykoosi-iskä, Metropolin pujopartainen paparazzi, näätien kunniapuheenjohtaja ja kollegiaalisesti kaikki vanhat Glamour Dolls -tanssijat.

Kun kuulusteluista oli selvitty, tielle astui Suurikokoinen Peura. Haastattelemamme eläin kieltää haitanneensa the Suuren matkaa milläänlailla, sillä hän katseli ohi soljuvaa autojonoa hirviaidan takaa, eikä siis poukkoillut tiellä. Niinpä myös Suurikokoinen Peura on sangen tyytyväinen siihen, että uhkaava peurakolari vältettiin, aivan kuten Johanna on johonkin kirjoittanut. Suurikokoinen Peura ei sure omaa kohtaloaan, vaan on enemmän huolissaan Johannasta, joka tuntuu Suurikokoisen Peuran mukaan vihdoin saavuttaneen suosionsa huipun.Ja menettäneen Tauskin omille tilleilleen haaliman keikkapalkkion.

Onneksi tämä Turun keikka oli vain yksittäistapaus. Johanna Tukaisen viihdeimperiumin keikkoja kun myy tällä hetkellä ainakin taiteilija itse, Jarna the Manager, Tauski, Tauskin manageri, yksi omasta seksuaali-identistään epävarma poika Lappeenrannasta ja usea suuri ohjelmatoimisto. Nyt vain odottelemme ensi kesänä järjestettävää suurta stadion/jäähallikeikkojen kiertuetta, jossa the Tähti itse esittää taustanauhan säestyksellä kaikki neljä biisiään, taustatanssijoinaan ihan-kuka-tahansa-hommaan-ryhtyy, jakaa nimmareita keikan jälkeen lähimmällä baaritiskillä ja haukkuu kaikki tapahtuman järjestämiseen osallistuneet seuraavana päivänä Facebookissa. Kuten Johnny Cashilla aikoinaan, kiertueeseen kuuluu myös keikka vankilassa, tällä kertaa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa sinne tuomitut rikolliset kuuntelevat I'll Be Waiting -kappaletta posket kyyneleihin valuen. On se vaan niin hienoa!





 

Anteeksiantoja

STOP THE PRESS! Johanna, tuo Amnestyn, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun suurlahjoittaja ja hyväntekijä on ilmoittanut Seiska Livessään, että hän on vihdoin valmis antamaan anteeksi kaikille:

" Annan anteeksi kaikille mua loukanneille!" (Seiska Live 30.09.2013 klo 20.21)

Ihan pikku tarkennuksena otsikon maailmaa syleilevään sävyyn, Johanna tarkentaa myöhemmin, että anteeksi saavat ishkän lisäksi perheenjäsenet ja jotkut ex-miehet, joiden parissa käy varmaan juuri tälläkin hetkellä hillitön säpinä; Kuka meistä saa anteeksi ja kuka ei....?

Isän diagnoosi on muuten täsmentynyt sitten psykoosista joko dementiaksi tai alzheimeriksi. Ihan täyttä selvyyttä siitä, kumpi sairaus on kysymyksessä, ei Johannalla vielä ole, vaikka onkin kirjoittanut aikoinaan 50 sivuisen ylioppilasaineen, jonka teemana oli psykologia ja josta Laajasalon lukion rehtori soitteli vielä jälkeenkinpäin kiitelleen kyyneleet poskia valuen. Alzheimerin tautihan on yksi dementiaa aiheuttava sairaus, ei siis mikään yksittäinen tauti. Me emme kuitenkaan aseta theSuuren tautiluokitusta kyseenalaiseksi, varsinkaan kun tiedossa ei ole, ollemmeko me tuon edellä mainitun laajennetun anteeksiannon kohteena vai emme.

Olemme saaneet käsiimme Johannan itselleen tekemän listan niistä tahoista, jotka ishkän, perheenjäsenten ja tiettyjen ex-miesten jälkeen tulevat myös saamaan anteeksiannon. Seuraavassa ote listasta. Ja Johanna, kun tätä juttua kuitenkin taas lueskelet, voit vapaasti kopioida alla olevia anteeksiantoja omaan käyttöösi.

Annan anteeksi oikeuden puheenjohtajille, jotka ovat tuominneet minulle ehdottomia vankeusrangaistuksia. Ymmärrän nyt, että ulkomuotonne, jota olen ensimmäisen ehdottoman tuomion jälkeen kuvaillut harmaaksi polkkatukkamuodiksi, kuuluu virkaanne. Lisäksi täysin absurdit tuomiot, joita olette määränneet, johtuvat vain siitä, että ex-keikkamyyjäni on maksanut teille. Joten, saatte anteeksi ja voitte jatkaa sauvakävelyä tuulipuvuissanne lahjusrahoista nauttien. Lukuista juristini ja menestyvät liikemiesdeittini korjaavat tuomioni yhdyskuntapalveluksi helposti, kunhan ensin keksitään jokin palvelumuoto, jota voi suorittaa öisin ja pikkuisessa kännissä. Ja joku muistaa avata postini.

Annan anteeksi kaikille Siwan kassoille, jotka ovat eräässä itäisessä Helsingin slummilähiössä puuttuneet sisareni, joka muuten on upeasti laihtunut missimittoihin, ja minun väärinkäsittämiin mietoihin alkoholijuomiin. Samalla menee anteeksanto myös sille keskustan apteekin apteekkarille, joka puuttui asiaan kun sisareni, joka muuten on tällä hetkellä niin masentunut, että hänelle pitää kantaa ruokakin sänkyyn, väärinkäsitti muutaman paketillisen huumaavia lääkkeitä.

Annan anteeksi rakkaalle enkeliystävälleni Heidi-Marialle ja hänen järkkäämilleen ammattisiivoojille, jotka kiillottivat kristallikruununi ja ripustivat muutaman taulun seinälle. Muut rojut siirrettiin nurkasta toiseen nurkkaan. Heidi-Maria saa anteeksi myös sen, että uhosi eilen vievän vanhan sänkyni yksin kaatopaikalle, mutta toikin sen takaisin tänään ja minä kuvasin sitä max. 30 sek. videopostaukseen Seiskaan esitellen sen uutena, ihanana sänkynäni.

Annan anteeksi myös Seiskalle, jonka johtaja pitää minusta ja kehuu minua. Se ei ole johtajan eikä lehden syy, että olen ainoa julkkisliveen videoita lähettelevistä ihmisitä, joka ei saa lähettää yli 34 sekunnin pätkiä. Vika on tietysti Seiskassa, ei suinkaan minussa eikä esimerkiksi siinä, etten osaa pakata videoita iPhonessani formaattiin, joka mahdollistaisi pidempien pätkien lähettämisen. Mutta saatte sen siis anteeksi.

Annan anteeksi kaikille huojuville homoille, joita olen raahannut heilumaan niin esiintymisiini kuin ihaniin luxussviitteihin. Saatte anteeksi sen, etten ole maksanut teille palkkaa ja että minun suuret rintani, pantava peppuni ja blondattu tukkani, ei ole sytyttänyt teidän lieskojanne lemmenleikkeihin. Mutta niinkuin olen aiemmin jo todennut, jos edellä mainittu pakkaus ei sytytä miestä, vika on miehessä, ei blondissa.

Annan anteeksi LadyShavelle, jonka karvojen poistoon valmistamat tuotteet eivät pystyneet karvaisiin sääriini.

Samassa yhteydessä annan anteeksi myös sille strutsille, jonka b -sulista valmistetut strutsibsulkakengät on hämärästi havaittavissa yllä olevassa kuvassa säärikarvojeni seasta. Olisin tietysti halunnut saada a -sulista tehdyt kengät, mutta onneksi en sentään saanut c -sulista tehtyjä. Annan siis anteeksi ja tyydyn näihin strutsinbsulkakenkiin.

Annan anteeksi myös Tampereen Kylpylälle, joka esitteessään mainitsee sviiteissään olevan pesukoneen ja kuivausrummun. Minun sviitissäni nuo koneet olivat muuttuneet porealtaaksi. Mutta annan anteeksi kylpylälle, koska pesukone ja kuivausrumpu saattavat pimeässä ja kiireessä muistuttaa hämmästyttävästi poreallasta. 

Annan anteeksi Ruunebergikadulle sen, että kirjoitin kadun nimen väärin ja sattumoisin valokuvaani osuneelle talolle, jonne kuvittelin muuttavani. Löysin itseni vanhasta tutusta osoitteesta Albertinkadulta, jossa sentään oli kiillotettu kristallikruunu ja kolme taulua seinällä. Ihan kyynel tirahti kun kankkusessa palasin Tampereelta jälleen uuden homon kanssa takaisin kotiin.

Annan anteeksi autonkuljettajalle, joka oli hieman lähteestä ja kännin määrästä riippuen joko ishkäni tai Arto Länssmanin kaveri. Kuljettajahan ajoi demoonisesti nauraen tahallaan väärään suuntaan kun olin menossa managerini Jarnan kanssa esiintymään Lahteen. Tämä aiheutti mm. sen, että saavuin paikalle samaan aikaan kun valomerkki enkä ehtinyt pukeutua kalliisiin esiintymisasuihini, vaan esiinnyin samanlaisessa asussa kun oikeuden puheenjohtajat tai Siwan kassat lauantaisin saunan jälkeen kotonaan. Sillä erotuksella tosin, että puheenjohtajien ja kassojen verkkarit ovat puhtaat. 

Annan anteeksi kaikille 60 -vuotiaille mummoille, jotka 80 -luvun peruukki päässään makaavat lattialla keikoillani ja ottavat minusta kuvia epäedullisesta kulmasta. Annan anteeksi myös kaikille muille yleisönäni olleille sen, että olen haukkunut teitä. Vikahan on ollut aina siis aivan selkeästi teissä, ei minussa.

Huh! Paljon on siis tulossa anteeksantoa, mutta edelleen muutama ihminen jää ilman. Ihan ensiksi mieleen tulee Artsi, joka ei tule saamaan ikinä anteeksi mitään. Myöskään Metropolituontanto, joka yritti vielä lahjoakin silikoneilla, ei tule anteeksi saamaan, puhumattakaan Mia Oksasesta ja muista, jotka joutuvat maksumiehiksi kunhan juristit saavat paljastukirjan, jonka kirjoittamiseen ei siis ollut Johannan eikä hänen perheensä lupaa, luetuksi. Ja silloin ei puhuta tonneista! Myös bnäädät, eli siis kaikki muut ihmiset, poislukien ne kolme homoseksuaalia, jotka vaikuttavat viimeisinä ihmisinä Johannan hovissa, eivät tule saamaan anteeksiantoa.  A- tai cnäätien kohtalosta ei vielä ole tarkempaa tietoa.

Jo riittää!

Olemme jo pidemmän aikaa ihmetelleet, mistä johtuu ryhmäämme  vaivaava epämääräinen paha olo. Mikään ei oikein innosta, kotona menee huonosti, töistä nyt puhumattakaan, peräpukamat vaivaavat  eikä viinakaan oikein maistu. Onneksi selitys edellä mainittuun lävähti silmillemme Hymyn keskustelupalstalta eilen maanantaina 09.09.2013.

Nimimerkki JoRiittää avasi vihdoin silmämme! Hän kirjoitti eilen kello 20.10 kyseisellä palstalla siitä, kuinka on lueskellut taustalla kirjoituksia, joskus jopa nauttinut ja naureskellut niille, mutta ihan viime aikoina mitta on tullut täyteen. Kirjoitusten sävy on nimimerkin mielestä muuttunut eikä hän usko enää edes sitä, että palstalle kirjoittelevat olisivat täysi-ikäisiä. Ja tuskinpa he ovatkaan, kunhan seuraavat sokeana "taiteellisen johtajansa", Joe Paskon esimerkkiä. Ilmoitus nettipoliisillekin on kuulemma tehty.

Nimimerkki ei voisi olla enempää oikeassa. Mekin olemme syyllistyneet moiseen loanheittoon ja rankasti, mutta nyt herätyksen saatuamme, olemme päättäneet vakaasti parantaa tapamme. Toivottavasti tämä parannus aiheuttaa mm. sen, että talomme ympärillä juuri tällä hetkellä pyörivät Puolustusvoimien kriisinhallintajoukot, poliisin erikoisyksikkö, Karhuryhmä ja lukemattomat koirapartiot poistuvat. Hat-hat miehetkin näyttävät juuri tällä hetkellä vetävän luotiliivejä ja kaasunaamareita päällensä.....

Kuinka parannuksemme sitten tulee näkymään ulospäin? No, aivan ensiksi riisumme Joe Pasko -alttarimme, joka kieltämättä on vienytkin aivan liikaa tilaa ihanasta ja kauniista 78 neliömetrin asunnostamme. Riisumme alttarin  johtajamme kuvista, fani t-paidoista, fanisukista ja kuvitelluista Joen kuvista, joita olemme itku silmässä tuhertaneet yön pimeimpinä tunteina. Kukaanhan ei tiedä miltä Joe oikeasti näyttää, hän on ikäänkuin näätäyhteisön Vaeltava Aave. Peruutamme myös jo tilaamamme filmiryhmän, jonka kanssa oli tarkoitus tehdä Paskoa ylistävä dokumenttielokuva. Sorry Renny, pakko jättää nyt väliin tää proggis. Viitsitkö ilmoittaa asiasta myös Stallonen Sylvesterille, jonka oli tarkoitus näytellä Paskoa. Kiitos.

Kirjoituksiemme sävy Johannaa kohtaan muuttuu tietysti sekin. Tulemme julkisesti tuomaan esille sen, että kysymyksessä on isorintainen blondi, jota oikeastaan kaikki miehet, ilmasuunnasta riippumatta, kuolaavat. Suomen harmaudessa ja Neuvostoliitosta perityn mielipideilmastossa vaeltavat suomipojat eivät vaan ymmärrä Johannan alkukantaista vetovoimaa. Onneksi jo 'vanhassa Neuvostoliitossa', jota myös Venäjäksi kutsutaan, on herätty Johannan blondiuteen ja Viipurin viisumiosastoa on jouduttu laajentamaan koska viisumihakemusten määrä on suorastaan räjähtänyt sen jälkeen, kun Johanna vietti aikaansa venäläismiesten kanssa kelohonkaisessa huvilassa itäisessä Suomessa. Sana on siis levinnyt, eikä ole kuin ajan kysymys, kun joku muutaman öljy-yhtiön ja englantilaisen jalkapallojoukkueen omistava miljunääri päräyttää Lexuksellaan Helsinkiin ja vie maamme valovoimaisemman tähden mukanaan. Siinä me suomalaismiehet jäämme sitten pureskelemaan kysiämme ja harmittelemaan kohtaloamme. Miksi emme, voi miksi, tajunneet minkälainen kultakimpale meillä täällä olikaan.

Otamme uuden lähestymistavan myös Johanna kansainvälisen floorshown käsittelyyn. Silmämme ovat vihdoin avautuneet ymmärtämään, että kysymyksessä todellakin on suuren luokan kansainvälinen spektaakkeli, jota sitä katsomaan tulleet Siwan kassat eivät vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Emme halua mitenkään syyllistää Siwan kassoja, mutta jos esiintyjä on suunnitellut ja laatinut ohjelmiston, jonka käsittämiseen ei tavallisen kassaneidin kapasiteetti kerta kaikkiaan riitä, ei syy ole ainakaan esiintyjän. Sitä paitsi, aivan kuten Johanna totesi jo vuonna 2005, esiintyvä ryhmä eli Glamour Dollsit, on jaettu siten, että puolet ryhmästä kiertää USAta ja puolet Eurooppaa. Vaikka pyrkimys on tottakai se, että joka ilta esityksen taso liikkuisi samalla korkealla tasolla, niin valitettavasti tästä on varsinkin Euroopan ryhmän kohdalla jouduttu tinkimään. Se ei kuulkaas ole yhtään niin helppoa saada ammattitaitoisia tanssijoita! Ja kun puhutaan naisryhmästä, esityksen tasoon vaikuttaa yllättävän monet asiat, jollain on riitaa poikakaverinsa kanssa, toisella taas kuukautiskiertonsa kanssa, yksi on vihainen Jatalle kun se ei lainannut mascaraa jne. Eikä ryhmän vetovoimainen tähti, Johannakaan ihan joka paikkaan kerkiä. Välillä on yksinkertaisesti vaan pakko nollata ja vetää kunnon perseet runsaslukuisen ystäväpiirin kanssa.

Onhan sitä joskus tullut naureskeltua ja hieman vinoillen kirjoitettua myös Johannan yksityiselämästä, myönnetään. Kadumme syvästi, sillä Johanna on pohjimmiltaan hyväsydäminen nainen. Jos nyt joskus hänellä onkin mennyt hermo vaikkapa johonkin länkisääriseen saamelaiseen, ei siitä mitään isoja otsikoita olisi tarvinnut repiä. Sehän on kuitenkin melkoisen yleistä, että nainen, tuhannen kännissä ja pilleripäissään, hakkaa ensimmäistä eteentulevaa kanssaihmistä ihan-millä.käteen-sattuvalla astalolla tai yrittää repiä tältä silmät päästä. Näistä asioista, joita siis tapahtuu varovaisestikin arvioiden noin 95% parisuhteista, ei puhuta missään, mutta annas olla kun haluttu, kadehdittu tähti sattuu joskus, tosin todella harvoin, tekemään jotain lainvastaista, niin heti ollaan otsikoissa, vaikka ao. tähti ei todellakaan ansaitsisi moista kohtaloa. Hän ei ansaitse millään muotoa omasta lapsuuden kodista häätöä, vaikkei ole maksanut vuokraa ikinä, hän ei ansaitse 60 vrk vankausrangaistusta, ei sakkoja pahoinpitelyistä eikä rattijuoppoudesta, puhumattakaan siitä, ettei hän todellakaan ansaitse sitä tuomiota, mitä on juuri täällä hetkellä tätä kirjoittaessamme, kuuntelemassa. Koirien huostaanottokin oli ilkeämielisten naapureiden aikaansaannosta, Johanna kuitenkin yritti saada nämä eniten maailmassa rakastettavia koiria kiinni juosten yöpuvussaan, seitinohuessa iltakännissään,pitkin poikin Jollasta. Ai niin, Jollashan on niin 'last season' ja joku räkäinen lähiö vaan, Johanna asuu paljon mielummin keskustassa, jossa aikoinaan varttui. Hän ilmoittaa uudeksi osoitteekseen Ruuneberginkadun, joten ihan tarkelleen ei vielä ole tiedossa mihin kaupunkiin neitokainen asettuu. Helsingin katuhakemisto kun ei moista katua tunnista. Sieltä löytyy kyllä Runeberginkatu, mutta eihän Johanna ole voinut noinkin tärkeää asiaa väärinkirjoittaa, eihän?

Näitä kaduttavia asioita ja tekoja olisi vielä paljon lisää, mutta pakko vetää raja johonkin koska internetin tallennustila ei riitä mikäli haluaisimme kirjata kaikki meitä suunnattomasti kaduttavat asiat ylös. Toivomme vahvasti ja vakaasti, että meidän antamamme esimerkki kannustaisi näätiä miettimään myös omaa käyttäytymistään tähteämme kohtaan. Ei ole kivaa että arvostellaan, vaikka on väkisin tunkenut itsensä julkisuuten ilman minkäänlaista syytä siihen, kirjoittelee itse blogiinsa/Facebookkiin ja Seiska Liveen ilmiselviä epätotuuksia (huomatkaa, emme käyttäneet sanaa "valhe"!), korottaa itsensä korokkeelle jota ei ole edes olemassa, väheksyy ja haukkuu keikoilla pyörivää yleisöä jne. Johanna elää julkisuudesta, se on hänen omien sanojensa mukaan hänen työnsä. Siksi ei ole oikein, että julkisuus lyö joskus hieman takaisin. Johanna on ihan itse nostanut itsensä julkkikseksi, mutta hänen julkisuutensa on sellainen, että sitä voi annostella. Hän itse saa, ja hänen pitää saada itse määrätä siitä, miten ja missä valossa tähti esitellään yleisissä tiedotuskanavissa kuten esimerkiksi erilaisilla keskustelupalstoilla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että alussa mainitun nimimerkin JoRiittä kaltaiset fariseukset ja jeesustelijat saavat määrätä siitä, miten Johannast kirjoitetaan tai puhutaan.

Toivottavasti tämä kirjoitus oli ihan ok? (kysymys Suojelupoliisille, Karhuryhmälle ja Sa Intin taktiselle terrostiryhmälle, jotka kaikki seuraavat reaaliajassa mitä tänne kirjoitamme.)   Nyt kun ei kerta kaikkiaan olisi aikaa joutua taas istumaan tai edes oikeuteen selittelemään.

Brändi

Johanna Tukiainen on monissa eri yhteyksissä sanonut/kirjoittanut, että hän ei voi olla tyhmä, kuten monet näädät ovat epäilleet, koska on onnistunut brändaamaan itsensä. Johannan mukaan ”Tukiainen” on brändi, jonka hän on aivan itse luonut, ylioppilas-, joka sivumennen sanoen on hieno saavutus koska se vaatii "aivan kauheasti" ja Joe Blascon meikkikonsulttinapohjalta. Johannahan kykenee luomaa kasvoilleen niin arkimeikin kuin televisiota varten tarvittavan ”kovan” meikin. Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan.  Asiaa mitenkään enempi tuntematta Johannalla on samankaltainen meikki niin lavalla kuin vähiin käyvissä televisoesiintymisissä. Seiskan videoissa tämä meikkaajaguru tosin esiintyy nykyisin usein myös kokonaan ilman kovaa tai pehmeää meikkiään.Au naturell, lienee termi tälle?

Saavutus on joka tapauksessa kunnioitettava, sillä ihan oikeat yritykset käyttävät miljoonia ja taas miljoonia luodakseen itselleen halutun brändimielikuvan. Meidän Jossulle se on onnistunut ihan lähiökuppiloissa kännissä heiluen ja Seiskan livepalvelun videoilla/kuvilla. On se Johanna vaan niin taitava ja fiksu!

Mitä brändi sitten tarkoittaa? Jopa alan ammattilaiset kiistelevät sanan selityksestä, mutta aika yleinen kuvaus tuntuu olevan se, että  brändi on pitkän ja suunnitelmallisen rakennustyön tulos. Se on siis jotakin muuta kuin vain mielikuva. Brändi on perusteltu käsitys yrityksestä, sen tuotteesta tai  henkilöstä kun taas mielikuva/imago rakentuu kuluttajien omien käsitysten perusteella. Ja nyt kun olemme saaneet edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä brändi mahdollisesti tarkoittaa, voidaankin siirtyä siihen, mitä Johanna on saanut rakennetuksi ihan omaan brändiinsä.

Brändi vaatii pitkällisen, suunnitelmallisen kehitystyön. Ok. Mielestämme tälläisiä brändejä ovat mm. Coca-Cola, Pepsi, tietyt automerkit, jopa osa kansakunnista jne. Vai löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta yhtään ihmistä, joka ei tietäisi mitä Coca Cola, Mercedes Bentz, BMW on tai minkälaisia ihmisiä vaikkapa irlantilaiset ovat. Epäilemme vahvasti, että kaikilla on jonkinlainen käsitys edellä mainituista, eli brändäys näiden "tuotteiden" on onnistunut.

Ja kun brändi kerran on suunnittelua, mietitäänpä seuraavaksi sitten sitä, minkälaisen brändin Joe Blascon meikkikonsultti on itselleen rakentanut. Tai itse asiassa, aloitetaan siitä, minkälainen brändi "The Tukiainen & Dolls Dancers" on Johannan omien korvien välissä. Seuraava määrittely perustuu siis aivan puhtaaseen fiktioon, siihen, minkälaisen kuvan olemme saaneet Johannan esiintymisestä, haastatteluista ja kirjoituksista  julkisuudessa.

Johannan mielestä hän on kansainvälinen tähti, joka on rankasti aliarvostettu täällä RyssäSuomessa. Ihmiset eivät ymmärrä hänen taidettaan vielä, mutta kunhan hänestä aika jättää, hänen arvostuksensa tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Itse asiassa, vasta tähden kuoltua, ihmiset tulevat huomaamaan mitä ovat menettäneet. Tämän käsityksen Johanna on perinyt varmasti kansainväliseltä manageriltaan Kurt Cobainilta.  

Kaikki, siis ihan kaikki, mitä Johanna tällä hetkellä tekee, on aina jotenkin hienoa. Kun tähti kuljetetaan ravintoloitsijan autolla keikalle, se tapahtuu Johannan mielestä siksi, että kun hän on niin suuri tähti, että keikkojen tilaajat haluavat hakea hänet. Todellisuudessa ne hakevat esiintyjän ihan vain siksi, että ilman hakupalvelua, Johanna tuskin ikinä ilmestyisi edes sovitulle keikalle. Johanna on myös niin suosittu, että hänen ympärillään pörrää juristia, yritysjohtajaa ja miljonääriä niin, että rumimpia pitää lähes kivittää. Viime aikoina, jenkkimiljonäärien rinnalle, on liittynyt myös venäläisiä, rikkaita "karhuja", jotka suorastaan palvovat Johannaa. Näillä venäläisillä on luonnollisesti aivan upeat mökit, ja rahaakin löytyy. Jep jep, varmasta lähteestä saamamme tiedon mukaan, nämä venäläiset ovat rakennustyömiehiä, jotka ovat keikalla Suomessa ja heidät on majoitettu maatilamajoitukseen työnantajan toimesta ihan vaan siksi, että se on halvempaa kuin hotellimajoitus.  

Yhteenvetäen siis; Johannan korvien välissä hän pyörittää kansainvälisen tason showta Suomessa, jonka lisäksi hän on hyvinmenestyvä yritysjohtaja (CEO), jota kateelliset kansalaiset eivät voi, eivätkä halua, ymmärtää. Johanna on niin paljon fiksumpi ja viisaampi kuin suurin osa harmaista suomalaisista. Niinpä jatkuvana uhkana meille normikansalaisille tuodaan esille kuva siitä, että menettäisimme Johannan. Hän saattaa muuttaa ulkomaille, jossa hänen taidettaan aivan varmasti arvostettaisiin aivan eri tavalla tai toisena vaihtoehtona Johanna saattaa tappaa itsensä. Itsemurhan suoritustavoista on vielä hieman epäselvyyttä,  tähän asti on käytetty vasta hukuttautuminen, hirttäytyminen, parvekkeelta hyppääminen tai jokin muu, toistaiseksi vielä määrittelemätön tapa. Mutta vasta tämän suuren menetyksen jälkeen Suomen kansa ymmärtäisi siis taiteiljan taidetta ja sen syvimmän merkityksen.

Johanna elää siis melkoista kansainvälistä glamourelämää omassa päässään. Ja hyvä niin, paitsi että noinkin kovista harhoista kärsivän potilaan ei pitäisi saada liikkua vapaana, ilman valvontaa, missään. Katsotaanpa seuraavaksi sitten, miltä tuo glamouselämä näytää ihan tavallisen, harmaan tuulipukuisen suomalaisen silmin.  

Johanna Tukiainen (rekisteröimätön tavamerkki)  ei esiinnyt julkisuudessa kuin muutamassa nettilehdessä, keskutelupalstoilla sekä Hymyssä tai Seiskassa. Mistään ilmiöstä tai tuotteesta suuressa mittakaavassa ei siis voi puhua, olkookin että Johannan edesottamukset tunnetaan melkoisen laajasti. Moni, jollei jokainen, kansalaisista tietää ja tuntee Tukiaisen kun hänen nimensä perusteella, mutta lähes aina se herättää lähinnä naureskelua, pään pyöritystä sekä jonkun vitsintyngän. Hyvänä esimerkkinä toimikoon eräs neitivarsa, jolla on vaalea harja, vaaleanpunainen varustelaukku, riimu, etc. Varsan nimeksi ehdotettiin Tuksua, mutta hevosen omistaja kielsi nimen käytön jyrkästi ja heti. Niinpä varsasta ei sitten tullut Tuksua. Jos Johannalla olisi ollut edes himppasen parempi imago, tai hänen itselleen luoma brändi toimisi edes jotenkin, saattaisi nyt tuolla laitumella käyskennellä ainakin yksi Tuksu -niminen varsa. 

Johanna tuote, jota hän markkinoi voimakkaasti, ei sekään oikein tunnu pelittävän. Tukiaisen omassa päässä oleva käsitys kansainvälisen tason estradiviihteestä, jossa on ripaus erotiikkaa ja kaikkien tuntevia menestybiisejä, kutistuu lähes aina epämääräiseen ja ylikänniseen haahuiluun lavalla. Mukaan keikalle roudataan aina se, joka sattuu olemaan lähellä. Se, että onko kyseinen henkilö ikinä esiintynyt, tunteeko hän edes biisejä joita olisi takoitus esittää, on täysin sivuseikka. Pääasia on ihan vain se, että suuren tähden, eli Johannan, ei tarvitse heilua pelinurkkaukseen hätäisesti rakennetulla lavalla yksin. Ilman  minkäälaista etukäteen suunniteltua koregrafiaa tms. Keikkapalkkoiden maksaminen suoraan meikkilaukkuun ei sekään ole omiaan parantamaan Tukiaisen imagoa/brändiä, aika usein mieleen nousee yrittäjän lakisääteisten maksujen kohtalo. 
 
Johannan oma yksityiselämä ei sekään oikein tue brändiä, ellei Tukiainen sitten ole oikeasti suunnitellut olevansa nettikansan sylkykuppi. Valintahan se olisi sekin tietysti....  Tukiainen on tuomittu useista pahoinpitelyistä, hänellä on aikamoinen läjä oikeudenkäyntejä/tutkintapyyntöjä piikissään odottamassa tulevia istuntoja, hänet on todistettavasti narautettu kahdesta törkestä rattijuoppoudesta, joista toisesta saatu tuomio on jo kärsittykin, Johannan koirat on otettu huostaan ja niin edelleen..... Näitähän riittäisi, mutta perusajatus lienee jo noiden esimerkkien avulla selvä? Koska Tukiainen on itse omasta mielestään brändi, jota siis alussa esitetyn teorian mukaan on rakennettu pitkään ja harkiten, harkinta ja rakennustyö on mielestämme jossain välissä ihan pikkaisen päässyt repsahtamaan. 

Tai sitten Johanna Tukiainen kerta kaikkiaan vaan on meitä viisaampi, vie harmaata nettikansaa kuin litran mittaa, ja tuo koko kansan sylkykuppi ja paskan keräämisimago  onkin harkittua. Jos Johanna on Jollaksen reidensissään tukholmalaisen viestintäkonsultin kanssa miettinyt brändinsä juuri tuollaiseksi? Jos he pitävät Urbanin kanssa päivittäin puhelinpalaveria siitä, mitä seuraavaksi? Pitäisikö pahoinpidellä joku, olisiko nyt kännisen esiintymisen vuoro, pistettäisikö sittenkin parasihanin, upeasti laihtunut sisko sairaalaan letkuihin vai pitäisikö sitten hehkuttaa keväällä/kesällä/syksyllä/talvella tapahtuvaa ihanaa luksuslomaa joko etelään tai jenkkeihin. Mistä löytyisi joku ihana, nallekarhumainen mies itselle, jonka kanssa voisi seukata vuorokauden ja ilmoittaa uuden rakkaan löytymisestä vähintään kolme kertaa seurusteluaikana, mennä kihloihin, hukata auto, kenkä, kännykkä, sisko, itsensä - ja ilmoittaa ne varastetuiksi heti kun promillet laskevat alle kahden. Ja haukkua kaikki exät joka käänteessä......

 

 

 

  

Henkilökohtainen kirje Suomen kansalta Johanna Tukiaiselle

Kirjoitamme sinulle Johanna Tukiainen nyt ensimmäistä kertaa, koska edellinen kirje, jonka oikeuslaitos lähetti kauttasi meille, joutui johonkin hukkaan.  Saattaa olla, että siivosimme sen vanhojen lehtien, lähinnä Hymyn, joka vaan dissaa sinua, kanssa roskikseen. Olemme, siis koko Suomen kansa, toki säilyttäneet kaikki Iltamakasiinin ja Kupiaisen Jarin kirjoittamat jutut, jossa Jartsa ensinnäkin puolustaa sinua kun kaikki muut tiedotusvälineet haukkuvat. Mutta nyt haluamme sanoa sellaiset sanat kyseiselle Johannalle, että meidät, koko Suomen kansa, pidätettäisiin varmaan niiden takia taas kerran!!!!!! (Dolls Diary).

Ensinnäkin, haluamme pyytää sinulta anteeksi sitä, että käytämme ”ensinnäkin” sanaa jokaisessa lauseessa, aivan kuten sinäkin käytät sitä henkilökohtaisessa kirjeessä eräälle meidän jäsenellemme, Elli Valtoselle. Ensinnäkin me, Suomen kansa, haluamme pyytää sinulta Johanna, kovasti anteeksi monista asioista ja monista meidän joukossamme olevista ihmisistä.  Ensinnäkin toinen asia, joka on siis toisekseen, mutta koska sinä, Johanna Tukainen, olet kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa monta ällää,  olet täysin työkykyinen ja käytät ensinnäkin sanaa virtuoosimaisesti, haluamme ensinnäkin tuoda ihmetyksemme myös siitä, kuinka koko Suomen kansa jahtaa ensinnäkin juuri sinua, Johanna Tukiainen. 

Ensinnäkin menemme siis tuohon anteeksipyyntöön. Ensinnäkin olemme pahoillamme, että joukossamme liikkuu harmaita varpusia, joita ei betoniseinästä erota. Ensinnäkin yksi näiden varpusten kantaäideistä on Siwan kassa. Hänhän on ensinnäkin harmaa, ruma, polkkatukkainen ja tekee töitä. Toinen esimerkki on tuulipukunainen, joka ei ensinnäkään ymmärrä glamourista mitään, ei ylimeikkaa itseään käydessään ensinnäkin vaikka  tapaamassa tuota Siwan kassaa, lapsia hoitaessaan tai töihin mennessään. Kolmantena esimerkkinä voitaisiin mainita Siwan kassan siskot, jotka ensinnäkin toimivat usein käräjätuomareina ja/tai virkamiesnaisina ja tähtäävät ensinnäkin vain siihen, että järjestävät ajojahteja sinun suuntaasi, tuomitsevat ensinnäkin sinut pullolla lyömisestä vankeuteen, antavat päiväsakkoja pahoinpitelystä, tekevät rikosilmoituksia törkeästä rattijuoppoudesta, koska ensinnäkin sinä istuit siinä ratin takana ja puhalsit ne lukemat, vaikka sinua vain uhattiin ensinnäkin puukolla romanien toimesta.  Ja vievät vielä rakkaat koirasi, joita ensinnäkin hoidat aina silloin kun sinulle sattuu sopimaan vaikka heillä on oikein takapiha, jossa olette rakkaan, missimittoihin laihtuneen, mutta silti edelleen vielä hieman hitaan siskosi kanssa, kouluttaneet heitä ja käyneet kakilla.  

Myös miespuolisesta kansanosasta löytyy anteeksipyydeltävää. Ensinnäkin me, Suomen kansa, olemme pahoillamme siitä, että sinä, Johanna Tukiainen, et ole löytänyt joukostamme riittävän tasokasta miljonääri-yritysjohtajaa, joihin sinä, Johanna Tukiainen, olet tottunut lukuisilla ulkomaanmatkoillasi. Täällä kotisuomessa olet joutunut tyytymään vain ensinnäkin hampaattomiin lappalaisiin, kukkakauppiaisiin, taksikuskeihin ja tribaalitatskaturvamiehiin. Olemme ensinnäkin pahoillamme siitä, ettemme ole kyenneet siittämään sinulle unelmiesi miestä, joka olisi vapaa, jolla olisi luottotiedot kunnossa ja muutenkin pinkka kondiksessa, oma menestyvä yritys, oma asunto, joka olisi valmis elättämään sinut, ostamaan sinulle kaikkea aivan ihanaa Hello Kitty ja muuta rihkamaa, viemään sinua unelmalomille paratiisisaarille,  juomaan skumppaa, siideriä, viinejä ja Ruskaa aamusta iltaan, kuljettamaan sinua keikoillesi, joissa voit ensinnäkin hiplata itseäsi, esittää sylitanssia vastahakoisille katsojille tai mukaan roudaamillesi tanssitytöille, puolustamaan sinua julkisuudessa, sietämään itsekeskeistä narsistiluonnettasi ja eltaantuneen kermavaahdon tuoksua jne. jne. Olemme tästä vajaavuudestamme, siis koko Suomen Kansa, syvästi pahoillamme. Taidamme tunnontuskissamme loppujen lopuksi ensinnäkin pippuri suihkuttaa itsemme hengiltä, vaikka kovasti olemmekin rekisteröityneet sinuun, aivan kuten huostaan otetut perheenjäsenesi. 

Ja lopuksi, me, Suomen kansa, haluamme ensinnäkin pyytää anteeksi ettemme ole ymmärtäneet suurta taidettasi, jota olet ensinnäkin tehnyt jo 12 vuotta.  Eroottiset esiintymisesi eteläisen Suomen keskiolut-, pizza- ja kebabravintoloiden nurkkauksissa ovat ylittäneet täydellisesti ensinnäkin meidän paskojen, siis koko Suomen kansan, käsityskyvyn. Olemme ensinnäkin todella pahoillamme siitä, ettemme näe kansainvälistä glamourtähteyttä esityksessäsi, joissa huojut lavalla alkoholin ja muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena, läpsit itseäsi pyllylle, heiluttelet punaista voimistelunauhaa, nuolet itseäsi ja/tai tanssityttöäsi, joka koettaa lähinnä paeta koko tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Lisäksi haluamme pyytää anteeksi vajaavaisuuttamme siinä, että kun ensinnäkin saat hallitsemattomia raivokohtauksia kaikkia juuri sillä hetkellä lähelläsi olevia kohtaan, revit ihmisiltä kameroita kädestä, uhkailet heitä internetissä, revit ja raastat livenä. Emme ole, siis koko Suomen kansa, vain ymmärtäneet kaiken tuon liittyvän suuren maailman glamourelämään, jota harrastavat kaikki suositut julkisuuden henkilöt kuten esimerkiksi ensinnäkin Britney Spears, joka sentään ajoi mm. päänsä kaljuksi. Kyllä tämän, jos minkä, olisi pitänyt ensinnäkin herättää meidän harmaiden, työssäkäyvien ja kateellisten ihmisten omatunto ja johtaa ensinnäkin siihen, että rynnistäisimme joukolla hankkimaan levysi sekä kovakantisen kirjasi, josta voimme lukea ihanista matkoistasi ja ihanista luxushotelleista, joissa olet yöpynyt. Mutta ei….. me, Suomen kansa, me vaan ensinnäkin pilkkaamme sinua vaikkapa keikoista, joista ilmoittelet keikakalenterissasi, mutta joista itse ostajataholla ei ole mitään tietoa sekä suunnitelluista matkoistasi etelään/Miamiin/ihan-minne-tahansa, jotka vaan siirtyvät ja siirtyvät. Olemme tästä, siis koko Suomen kansa, ensinnäkin todella pahoillamme.

Kuten kaikesta edellä olevasta, Johanna Tukiainen, huomaat, me kadumme syvästi kaikkea sitä pahaa, mitä olemme tiellesi tuoneet. Kadumme ja anelemme anteeksipyyntöä ensinnäkin siksi, että sinä, Johanna Tukiainen, määräät jo täällä maan päällä kummalle puolelle kukin ihminen kuoltuaan joutuu, olethan maininnut mm. että ensinnäkin Artolla, Mia Oksasella, Henna Kalinaisella eikä myöskään varmaa Elli Valtosella, ole mitään asiaa taivaan iloihin. Sinnehän sinä ja upeaksi opiskelijaksi japanilaisessa asussaan, uuden penaalin ja hajukumien avulla muuttunut rakas siskosi, sujahdatte aivan heittämällä koska olette aina silloin tällöin, selvimpinä hetkinänne, muistaneet kirjoittaa Facebookiin ylistäviä lausuntoa Herrasta.  

Toivomme lopuksi, siis koko Suomen kansa, että hyväksyt nöyrän anteeksipyyntömme niistä kaikista asioista, jotka sinä koet ensinnäkin vääriksi. Koitamme parantaa tapamme!!!!!!!!!!!!