Oikea kuva Johannasta

Kuten molemmat aktiiviset lukijamme ovat varmasti osanneet päätellä, olemme keskittyneet näissä harhaisissa ja poukkoilevissa kirjoituksissamme pitkälti Suomen ainoaan glamourtähteen, oman maan naiseen eli Johanna Tukiaiseen. Johannahan kerää salit täyteen palvovaa yleisöä kiertueillaan ympäri maata. Siinä sivussa hänestä on tullut maamme kadehdituin henkilö, joka on oikeasti aivan erilainen ihminen kuin media antaa ymmärtää.

No, ajattelimme ottaa selvää, että minkälainen ihminen Johanna sitten on, jos karsimme kaiken median pois ja annamme hänelle itselleen puheenvuoron. Mikäpä olisikaan parempi alusta tutkimukselle kuin Johanna aivan omakätisesti kirjoittamat päivitykset eri nettipalvelimille. Niitä ei kukaan pääse muuttelemaan ja näin Johannasta muodostuu juuri sellainen kuva kun hän itsestään haluaa antaa. Keskitimme tutkimuksemme meneillään olevaan viikonloppuun, tai tarkemmin, lauantain Joensuun esiintymisen ympärillä kirjoitettuihin teksteihin.

Perjantai-iltana Johanna show rantautui Lahteen, ja luonnollisesti erittäin hyvin menneen shown jälkeen karavaani suuntasi matkansa Joensuuhun. Lahden keikasta ihan yksittäinen huomio, Johanna esiintyi erittäin rohkeassa, sivuilta syvään uurretussa paljettimekossa. Mekko oli jopa niin syvään uurrettu, että Johanna kainona ihimisenä oli joutunut paikkailemaan uurretta hakaneuloilla ettei hänen trimmattu vartalonsa nyt aivan kokonaan olisi  paljastunut yleisölle. Paikkailusta huolimatta esiintyjästä näki selvästi, että painonhallintaa oli harrastettu. Joskus.

Mutta tutkimukseen. Joensuun keikan jälkeen ensimmäinen päivitys pamahti Facebookiin. Siinä Johanna kertoi, että "show is over" ja että "I want to get hell out of Helsinki". Johannaa on väitetty itsekeskeiseksi paskaksi, mutta varsinkin tuo toinen lause siitä, että hän haluaisi helvetin ulos Helsingistä, osoittaa mielestämme sen, kuinka avarakatseinen ja muut huomioon ottava persoona Johanna onkaan. Oma hyvinvointi jätetään suosiolla syrjään ja toivotaan, että kotikaupungin asukkaat pääsisivät irti helvetistä, joka on jämähtänyt kaupunkiin. Minne, sitä ei tarina kerro. Joku veikkaa Kontulaa, joku toinen taas Kaivopuistoa.

Juttu jatkuu Seiskan blogissa (klo 03.25), ensin sinne pärähtää kuva ravintola bäkkäriltä, jossa on "suloinen" kuva Johannasta, joka on kuvassa selvästi Baby/face. Jep.  Ja seuraavassa tekstissä (klo 03.34), Johanna toteaa loogisesti otsikon "Showlook in Joensuu tonight" alla seuraavaa: "Sanna Joensuusta, sairaanhoitaja joka teki kaikki Laakarin kanssa suhteet , nyt lapsi tulossa 5v yrittamisen jalkeen..."  Blogissa julkaistussa kuvassa ei muuten näy Sannaa, ei Laakaria, tulossa olevasta lapsesta nyt puhumattakaan.

Tuo Johannan päivityksen teksti on saanut netin keskustelupalstat räjähtämään. Lauseessa ei kuulemma ole mitään järkeä. Eikä siinä olekkaan. Ryhmämme kryptikkoosasto on tehnyt kuitenkin hommia ja on ollut löytävinään siitä selkeähkön ajatuksen.

Tekstin alku on ihan ok, On kysymys siis joensuulaisesta Sannasta, joka on sairaanhoitaja. Tämä Sanna on tehnyt kaikki suhteet sitten jonkun mystisen Laakarin kanssa. Tämän lauseen on pakko tarkoittaa sitä, että tämä sairaanhoitaja Sanna, on yrittänyt iskeä ja päästä suhteeseen jonkun Laakarin kanssa. Tässä välissä haluamme huomauttaa, että tämä Laakari ei välttämättä ole lääkäri, siihen viittaa mm. se, että nimi (?) kirjoitetaan isolla. Ja kun Sanna ei ole onnistunut, hän on tehnyt suhteen tämän Laakarin kanssa. Eli vähän niinkuin Johanna, joka on myös tehnyt suhteita miljonäärien kanssa ympäri maailmaa. Juuri tälläkin hetkellä yksi sellainen odottelee ulkomailla sitä, että keikkakiireet helpottaisivat ja päästäisi jatkamaan suhdetta, josta ei kolme vuotta sitten tullut mitään koska Johanna tuolloin "teki suhteen" Urban the Lukkomiehen kanssa. Mutta takaisin Sannaan, hän on nyt raskaana kun on yrittänyt tehdä sitä suhdetta viisi vuotta. Joku on taitanut päästä livauttamaan sivusta. Herra Laakarin mielipide ei ole tiedossa.

Tähän väliin, klo 04.43 esitellään upea shoeasu, joka on Ferreristä. Eli se samainen asu, joka oli ratkennut Lahden keikalla kainaloihin asti ja paikattu hakaneuloilla.  Mutta se onkin shoeasu.

Kello 05.52 huomataan yllättäen, että Johanna on pahoinpidelty! Onneksi syylliset ovat tiedossa, sillä pahoinpitely tapahtui jo tasan viikko sitten ja Helsingissä. Ja nyt olla kuitenkin Joensuussa. Syyllisiä saattaa olla kaksi, toinen on Arto Länsmannin kaverin tuttava ja toinen poliisi. Kello 06.03 syylliseksi on paljastunut jo poliisi, koska kaveri huomasi vasta nyt hankaumajäljet selässä. Syytteet poliisille ovat jo matkalla, eli tästä(kään) on aivan turha tehdä rikosilmoitusta ja/tai järjestää esitutkintaa, syytteet vaan suoraan. Myös Facebookissa esitellään järkyttäviä pahoinpitelyn jälkiä.

Päivitykset jatkuvat vielä aivan varmasti kunhan aurinko Joensuussa iltapäivällä nousee, Johanna saadaan kammettua ulos Kimmelin huoneesta ja karismaattisten herramiesten tajoamat "normaalit ruokajuomat" ilman ruokaa alkavat vaikuttaa. Valitettavasti emme ehdi jäädä niitä enää odottelemaan, joten teemme yhteenvedon tutkimuksestamme nyt.

Kuten edellä olevasta saatetaan päätellä, Johanna on ammattiinsa showtanssijana vakavasta suhtautuva taiteilija. Itseään säästämättä hän esiintyy aina alkaen yhden setin 25 minuutista kahteen, kokonaisuudessaan lähes 45 minuuttia kestävään estradishowhun riippuen ihan siitä, miten sattuu huvittamaan. Hän on myös uhri, sillä aina kun promillet nousevat väärässä seurassa yli kahden, Johanna pahoinpidellään tai vähintäänkin ryöstetään. 

Edellä olevat johtopäätökset ovat vain ryhmämme empatiaosaston mielipiteitä, kumpikin lukijoistamme saa muodostaa aivan oman mielipiteen. Mutta se lienee nyt kaikille kuitenkin aivan selvää, että media vääristelee ja rajusti Johannaa. Hän on aivan eri ihminen kuin se kuva, joka hänestä julkisuudessa muodostuu. 

PS. Yksikään media ei ole julkaissut sanaakaan koko viikonlopusta. Kaikki tekstit ovat suoraan oman maan naisen iPhonesta. 

 

 

Tuntematon mies

Terve!

Minä olen tuntematon mies. Ehkäpä tunnetuin esiintymiseni osuu sota-aikaan, jolloin olin siis sotilas. Tuolloin minut tunnettiin nimellä Tuntematon Sotilas. Mutta olenhan minä saanut paljon aikaan senkin jälkeen, otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Ulvilan tapaus.

Ulvilassa minä esiinnyin niin, ettei kukaan minua nähnyt, vaikka toiset näkivätkin. Olin tullut ikkunasta sisään, josta ei tunnetuiden fysiikan lakien mukaan kukaan voi sisään päästä, olin käyttänyt halkoa johon olin jättänyt KRP:n tutkijan DNA:n, jossain välissä olin ehtinyt iskeä talon emäntää puukolla ja lopuksi poistunut siitä samasta ikkunasta, josta olin tullut sisäänkin. Josta edelleen oli täysin mahdotonta päästä sisään tai ulos.

Viime aikoina olen liikkunut paljon tuolla Helsingin Albertinkadun tienoilla. Olen ollut se mies, joka on ollut yöllä syömässä kermaisen lohen päälle ripoteteltuja raakoja sieniä. Ja aurajuustoa. Olen kuulemma jopa kehunut tätä keitosta ja antanut viisi tähteä. Saattaa ollakin, kukaan ei vaan ole kysynyt, mikä oli asteikko.

Ai niin, tuossa muutama kuukausi sitten kun olin rahoissani, tuli ostetuksi muutama korukin. Ja juu, olihan ne kalliita, mutta mikäs siinä kun kerrankin oli fyrkkaa. Mitä nyt  27.000 egeä rannerenkaaseen tai 170.000 sormukseen merkkaa minulle, tuntemattomalle miehelle!

Treffeillä on tullut käytyä useita kertoja, yleensä jossain lounge-tyylisessä, viihtyisässä ja riittävän kalliissa paikassa. Pääsääntöisesti Tukholmassa, koska se on niin paljon coolimpi paikka kuin venäläinen Helsinki. Olihan minulle kerran tulossa deitti Kööpenhaminaankin, mutta sitten meille selvisi, ettei Tanskassa vietetä juhannusta ollenkaan, ja niinpä sitten ne treffit meni pieleen. Ryyppäsin sitten ihan vaan Helsingissä deittini kanssa. Ja juuri nyt odotan kultaani täällä Ruotsissa. Hän tulisi tänne heti, mutta ei valitettavasti pääse, kun keikkoja on niin paljon kuin ehtii tekemään. Harmi!

Viimeisin esiintymiseni oli eilen oikeudessa. Olin kesällä ajellut kuulemma jollain Rättärillä heti sen jälkeen kun olin jonkun Köpin kanssa vetänyt rannalla skumppaa. Ilta oli huipentunut siihen, että kun yksi mukana olleista naisista oli sammunut Rättärin takapenkille ja toinen ajoi sitä, yrittäen saada autoa kääntymään kiven ja talon välisellä nurmikolla, minä uhkailin tätä kuskia hengenlähdöllä. Joten sitten kun poliisit tulivat, ja minä en ollut enää paikalla, tämä kuljettaja puhalsi pikkaisen reilut 2 promillea ihan vaan siksi, että minä ja Köpi oltiin oltu paikalla. Ja sitäpaitsi, vaikka poliisit nostivat tämän kuskin ratin takaa ja vaikka hän puhalsi tuon törkeän ratin, ei häntä voida tuomita siitä, sillä Hymy on paska lehti ja media kiusaa. Ja minä ja Köpi uhkaillaan. Tai ainakin minä. Köpi on mustalainen.

Joten onhan tässä tullut tehtyä kaikenlaista. Joskus jopa asioita joista en ole kauhean ylpeä. Niinkuin nyt esimerkiksi se, että olen joskus nukkunut Johanna Tukiaisen kanssa. Onneksi olen kuitenkin tuntematon mies, niin ei vaimokaan saa tietää. 

Isot pojat palaverissa

”Hei Jesse, äkkiä tänne! Nyt on palaverin paikka”, huuteli Jumala. ”Ja ota se Pyhis mukaan tullessas.”

Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus istuivat Jumalan toimistossa. Oli kriisipalaverin paikka. Jesse oli taas mennyt nuorimpana keulimaan.

”Sun piti sitten mennä tagaamaan naamaris sen Tukaisen tukkaan?”, Jumala aloitti. ”Jos sitä naamaria nyt joka paikkaan pitää tunkea, oliko ihan pakko pistää se just Tukiaisen kuontaloon? Tiedät itsekin ihan hyvin, että nyt kun se on nähnyt naamarin lehtikuvissa, siitä ei päästä millään eroon. Se vinkuu kaikenlaisia ihmeitä, se pitäis parantaa alkoholsmista, sen pitäisi päästä painostaan eroon ja sitten sen pitäis vielä löytää se joku rikas miljonääri jostain Amerikasta. Ootko sinä valmis ottamaan ne kaikki rukoukset vastaan, hän? Mä en vaan enää jaksa”, Jumala päätti.

Jeesus oli vähän hämillään..... ”No joo, mä mokasin”, hän aloitti. ”Ajattelin, että tota Taivaan mainostoimiston photosoppaamaa naamaria ei vähään aikaan ole käytetty, niin tommonen ihmeidentekijän järjestämä häppening vois olla hyvä paikka muistuttaa kuolevaisia taas siitä minkänäköinen mä olen. Eikö? Ja sitäpaitsi en tiennyt että ne hiukset olivat Johannan, meidän kirjanpito näytti että ne oli jonkun Ljudmilan. Mistä mä oisin voinu tietää että Johannalla oli tekotukka kun Pyhis on peruuttanut Seiskan tilauksenkin?”

”Mutta ethän sä edes ole sen näköinen minkä kuvan siihen tukkaan länttäsit”, Pyhä Henki protestoi. ”Sähän näytät siinä kuvassa joltain etelä-erooppalaiselta hevibändin laulajalta, mutta todellisuudessa oot tommonen tappi. Muistutat enemänkin vihanneskauppiasta Jerusalemin torilla. Eikä sulla ole edes pitkää tukkaa niinkuin noissa tageissa mitä viljelet ympäriinsä. Milloin sun naamari on perunassa, milloin paahtoleivässä, milloin missä. Ja nyt Tukaisen tukassa. Hei kamaan, jotain rajaa nyt!”

”No niin, otetaanpas rauhallisesti”, Jumala rauhoitteli. ”Tässä on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, on ollut sotia ja lentokoneiden tippumisia, etten ole viime aikoina ehtinyt päivittää meidän majoitusluetteloa”, hän jatkoi. ”Eikös meillä ole täällä joku Tukainen jo kirjoilla?”

Pyhä Henki avasi tietokoneen, selasi sitä hetken ja totesi: ” Juu, meiltä löytyy täältä Julia -niminen Tukiainen, joka on ilmoittanut tittelikseen prinsessa. Onko jollain jotain tietoa, että onko tää prinsessa oikeasti?”, Pyhis kyseli muilta herroilta. Jeesus vastasi: ” No ei tasan oo prinsessa, titteli on varmaan tullut kirjatuksi ihan vaan siksi, että tämä esikoissisko, jonka tukkaan siis länttäsin kuvani, on lähetellyt sen verran taajaan rukouksia, että pojat miettivät, että on kaikille helpompaa pistää se titteli paikoilleen kun alkaa vääntää asiasta. Näin ainakin muistelen, että Luukas olis sanonut kun viimeksi oltiin opetuslapsien kanssa bissellä. Sitäpaitsi muistaakseni Markus, vai oisko se ollut Matteus, tais lähtee sen Julian kanssa pilvenreunalle kimpassa sieltä baarista.”

”Eikö siitä oo ollut puhetta, että touhuilu enkeleiden kanssa ei saa vaikuttaa kenenkään taivaspaikkaan?, Jumala huokasi. ”Nyt se prinsessa -tittelin kanssa joudutaan elämään ikuisuus, joka meillä kaikilla on edessä. Tsekatkaa nyt ihmeessä sen vielä maan päällä vaikuttavan siskon tittelistatus, eihän silläkin vaan ole tuo prinsessa? Kaksi prinsessatukiaista samaan aikaan täällä taivaassa, kuka sen kestää?”

”Joo, mä tsekkaan sen, mutta muuten meidän pitää sitten vaan koittaa elää sen kanssa, että Jesse oli niissä hiuksissa”, Pyhä Henki aloitti. ”Vai onko jollain jotain parempia ideoita? Johannan viestit rukouksien muodossa voidaan toki blokata taivaan puhelinyhtiön toimesta, tai jälleenohjata ne suoraan tonne alakerran porukalle. Eli mitä tehdään? Kukaan meistä ei kuitenkaan jaksa sitä pommitusta mitä tulemme vastaanottamaan esikoissiskolta, vai kuinka? Muistatte varmaan sen malariahässäkän? Sehän oli silloin jo tulossa tänne, mutta ihan viime hetkellä saatiin estettyä se. Moista paniikkia tuskin kukaan enää haluaa?”

”Pyhis puhuu järkeä”, sanoi Jumala. ”Tehdään nyt sillai, että annetaan sille esikoiselle raittius ainakin hetkeksi, eiköhän se siitä rauhoitu. Katellaan sitä sitten myöhemmin. Jos ja kun niitä yhteydenottoja alkaa tulla liikaa, Jesse saa vastata niistä. Koko hässäkkähän johtuu kuitenkin hänestä. Ja Pyhis, tilaa se Seiska että pysytään ajantasalla. Tiedän että tilaajalahjana saa repun, se on sitten mulle”, Jumala päätti palaverin.

Kesäloma

Olemme saaneet Suomen kuuluisimman glamourtähden henkilökohtaisen päivakirjan salaisia kanaviamme pitkin käsiimme. Julkaisemme sen siitä huolimatta, että joudumme hyvin suurella todennäköisyydellä vakavan poliisitutkinnan alle ja Heikki Lampela soittaa meille Kämpin terassilta. Alla olevaa tekstiä ei ole siis julkaistu missään aikaisemmin, eikä sitä vielä ole julkisuuteen tarkoitettukaan. Johanna on kirjoittanut sen sillä ajatuksella, että kun Seiskan kanssa päästään uuteen sopimukseen joskus vuosina 2025-28, hän julkaisee sen ensimmäisessä, uudessa Livessään osoituksena siitä, kuinka paha olo hänellä on ja kuinka rakasparassisko Julia on kuollut. Ja kuinka suuressa kansansuosiossa ministeri Stubb on.

"Se on nyt sillä tavalla, että olen saanut riittävästi paskaa niskaani ja olen päättänyt pitää kesä- ja suruloman. Sillä tosiasialla, että meillä oli palaveri eilen Seiskan toimituksen kanssa, jossa minulta otetiin JulkkisLiven tunnarit pois, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ja käsittääkseni ministeri Stubb on myös erittäin suuressa kansansuosiossa.

Suruloma tulee tarpeeseen. Rakasparas siskoni Julia, joka ennen kuolemaansa laihtui lähes mallinmittoihin ja jolla oli pitkät, hoikat sääret ja joka ruskettui helposti, kuoli jo joulukuussa 2014, mutta nyt jo heti puoli vuotta tapahtuman jälkeen minulle tuli kauhea suru, jota pahentaa vielä sairastamani vakava pistesairaus. Niinpä vetäydyn ihan minne tahansa joku suostuu minut vastaanottamaan kärsimään suruani. Vastaanottopyynnöt, treffipyynnöt ja keikkakyselyt voi ohjata suoraan johanna@dollsdancers.fi osoitteeseen, sillä vaikka olenkin lomalla, teen keikkaa kuitenkin jos joku vaan minut uskaltaa tilata. Ja tarvitsen rahaa. Onhan minulla kuitenkin meneillään niin Julia Tukiaisen muistokiertue, Disney -henkinen Ariel-kiertue ja luentokiertue, jossa luennoin ihan mistä aiheesta tahansa ihan kenelle tahansa. Kaikkien näiden kiertueiden kantavana voimana on se, että siskoni Julia Tukiainen tiesi kuolevansa  ja minä näin hänet viimeisen kerran. Ja käsittääkseni ministeri Stubb on myös erittäin suuressa kansansuosiossa.

Minäkin tiesin pääseväni lomalle etukäteen. Siitä osoituksena pumppasin Seiskan Julkkisliven täyteen vanhoja kuvia, joiden pääsanoma on se, että joskus 10-15 vuotta sitten niin minä kuin rakasparas siskoni Julia Tukiainen, pääsimme käymään jossakin jossa paistoi aurinko. Lisäksi lainailin itsekirjoittamiani värssyjä ystäväkirjasta, jonka hankin 1996 mutta jonne kerran kuollut, nykyään vakavasta melanoomasta ja puhelinaddiktiosta kärsivä komea miljonääri, Udi, kirjoitti jo vuonna 1994. Lisäksi kirjoitin kielillä Liveen, koska olen aina ollut sitä mieltä, että tämä todellisuus ei ole ainoa todellisuus jossa elämme, vaan on olemassa myös henkimaailma, jonne ihminen pääsee kuoltuaan. Tätä henkimaailmaa johtaa tällä hetkellä rakasparas siskoni Julia Tukuíainen, jonka titteli siellä on prinsessa. Yhteydet sinne täältä maailmasta hoitaa luottoennustajani Raili. Esimerkki kielillä puhumisen taidosta löytyy alta, teksti on julkaistu SeiskaLivessä:

"SUSARUSTEN VOMIAKASI SIDE V olise seillö jo monta vyitta ennen juhaki kuohatte+areuhcjiyjssk" (01.05.2014 klo 02.30)

Tämänkin tekstin salaisuus tulee paljastumaan teille sitten, kun pääsette kuolemanne jälkeen kultaiseen Jerusalemiin, jossa kaikki muut paitsi näädät, Arto ja Juha Immonen voivat nauttia minun ja Julian eroottisesta showtanssista 24/7. Sitä ennen keikka- ja treffitarjoukset voi lähettää johanna@dollsdancers.fi osoitteeseen, sillä vaikka olenkin lomalla, markkinoin showtani ja luentojani aina kun siihen on vain mahdollisuus. Ja minäkin tarvitsen rahaa. Ja käsittääkseni ministeri Stubb on myös erittäin suuressa kansansuosiossa.

Ai niin, tulen järjestämään myös suuren Ariel -tyyppisen Disneyjuhlan jossainpäin Helsingin keskustaa 07.06., tai jos juuri tuona päivänä satun olemaan jossain oloissa, joku muu päivä. Juhliin ovat tervetulleita kaikki, paitsi näädät, Arto ja Juha Immonen. Juhlissa pukeudun söpösti Ariel -pystöön ja minulla on punaiset hiukset. Tarjolla on kaikenlaista Disneyhenkistä purtavaa, jos joku vaan sattuu semmoisia tuomaan. Jos ei, niin sitten vaan vedetään viinaa ja pillereitä. Aikaisemmat juhlani, joita vielä silloin sponsoroi eräs tunnettu ja arvostettu lehti, ovat aina olleet suuria menestyksiä, viimeksikin rapujuhliini tuli kaksi vierasta. Muut kahdeksan olivat jo juhlapaikalla eivätkä humalatilansa takia edes tajunneet, että juhlien aihe oli muuttunut. Kaikki olivat kuitenkin julkisuudesta tunnettuja missejä ja komeita miehiä. Paitsi naapurin mies, jota vetäsin ohimennen turpaan. Tai sitten se oli joku muu.

Disneyhenkisissä Ariel -juhlissa minä esitän Ariel -pyrstössäni Julian lempikappaleita, itken vuolaasti häntä muistellessani, sammun jos joku tuo riittävästi viinaa, vedän turpaan ainakin 2-3 vierasta ja lopuksi syytän kaikkia minun tavaroideni varastamisesta. Itse saavun paikalle noin kolme tuntia myöhässä, sillä olen kampaajalla. Tai jos kukaan kampaaja ei suostu hoitamaan Ariel -tyyppisä punaisia hiuksiani ilmaiseksi, lähimmässä baarissa pummaamassa viinaa.  Pääkohteenani varkaussyytöksisä tulevat olemaan näädät, Arto ja Juha Immonen. Tai vaikka ministeri Stubb, joka myös on erittäin suuressa kansansuosiossa.

Nyt kun siis olen lomalla, ainakin siihen asti kunnes löydän uuden väylän ajatusteni virran esittelemiseen ja/tai saan Glamour Dolls -sivuston domainmaksun maksettua, jonkun ostamaan minulle uuden puhelimen ja siihen uuden prepaid -liitymän, olen lomalla, jota siis olen kaivannut ja tarvinnut kovasti. Keikka- ja treffitarjoukset voi lähettää johanna@dollsdancers.fi, ja kyllähän minä rahaakin tartten. Ihan niinkuin ministeri Stubb, joka myös on erittäin suuressa kansansuosiossa."     

 

Biljonäärien kimppakämppä

Tässä on nyt ollut pikkuinen tauko blogin kirjoittamisessa. Se on johtunut kirjoittajatiimimme kiireistä ja muista sitoumuksista ja toisaalta siitä, että Johannan elämä on viime kuukausina ollut niin värikästä  ja vauhdikasta että se on vetänyt jopa meidät sanattomaksi. Koko blogihan perustettiin alunperin paljastelemaan Johannan lipsauttamia pikkuisia valkoisia valheita, mutta kuten kaikki neitokaisen elämää vähänkin seuranneet ovat huomanneet, valheita ei kertakaikkiaan ole alkuvuodesta esiintynyt. Kaikki mitä on julkaistu ja/tai lausuttu, on ollut sellaista tuubaa, ettei sitä kertakaikkiaan ole voinut kutsua edes valheeksi.

Nyt, viimeisimmissä Seiskan blogikirjoituksissa, Johanna lähestyy kuitenkin onneksi jälleen hieman sitä vanhaa Johannaa, jonka elämä on ainakin joskus ollut uskomattoman ihanaa ja kadehtittavaa. Tällä kertaa muistellaan matkoja, joita tehtiin aikoinaan Julian kanssa. Näillä matkoilla Juliakin oli onnensa kukkuloilla koska parhaimmat bongaukset, joita parivaljakko on koskaan miesrintamalla tehneet, ovat tapahtuneet aina ulkomailla. Tässä yhteydessä ei jostain kumman syystä Artoa mainita ollenkaan. Huippubongaukista hieman tarkemmin seuraavassa.

Täytynee kuitenkin ensin tähän alkuun selventää myöhemmin mainittavia taloudellisia suuruusmittoja. Tulevassa tekstissä Johanna kertoo sisarusten tavanneen useita multibiljonäärejä, mutta koska hän puhuu sujuvaa amerikanenglantia, lienee turvallista olettaa, että tässä yhteydessä biljoona ei suinkaan tarkoita miljoonaa miljoonaa, kymmenen potensiin kaksitoista (1.000.000.000.000) vaan amerikanenglannissa yleisesti biljoonasta käytössä olevaa miljardia, kymmenen potenssiin yhdeksän.

Ja nyt kun perusasiat ovat selvillä, voinemme sukeltaa sisarusten elämään silloin kun kaikki, mukaan lukien miesasiat, olivat mallillaan. Idean muisteluun Johanna sai saatuaan eilen (?) parituntisen puhelun ja kukkalähetyksen Julian vanhalta poikaystävältä, multibiljonääri Davidiltä. Sitä, miten David oli onnistunut onkimaan Johannan pre-paidliitymän numeron ja kuinka kukkalähetys sattui saapumaan samaan aikaan, ei tarina kerro. Kuten ei myöskään sitä, että mihin osoitteeseen kukkaset tulivat. Mutta tietysti jos mies on multibiljonääri, hänellä on keinot käytössään joista normaali-ihminen ei kykene uneksimaankaan. No, David kykeni puhelussaan kuitenkin näyttämään tunteensa paljon syvemmin kuin suomalaiset ikinä. Tässä yhteydessä onkin sitten hyvä mainita eräs lappalainen, jota Juliakaan ei olisi ottanut vaikka olisi saanut miljoonan.

Ennenkuin pääsemme nauttimaan Julian, Johannan ja Davidin yhteisistä, uskomattoman upeista matkoista, on pakko päivittää Julian mieshistoria; ensin oli yksi Mika, joka ei tietenkään ollut Johannan Mika. Sitten oli amerikkalainen Shawn, josta hieman lisää myöhemmin. Ja sitten oli suomalainen Markus, jonka kanssa Julia asui mm. Jollaksessa. Ja kuten arvata saattaa, kaikki nämä miehet olivat komeita, tasokkaita ja varakkaita, elleivät jopa rikkaita. Siis myös Markus, joka rikkaudestaan huolimatta oli niin helvetin pihi, että asusteli mielummin Jollaksessa koko Tukaisten suvun kanssa kuin olisi tarjonnut mielitietylleen vaikkapa hulppean keskusta-asunnon uima-altaineen. Lopuksi kaikki nämä komeat ja varakkaat miehet muuttuivat tietysti paskiaisiksi, jotka vain satuttivat ja haavoittivat Juliaa. Varkaita ei heistä tietojemme mukaan koskaan kuitenkaan tullut, varkausominaisuudet liitetään exiin vasta siskojen myöhemmässä mieshistoriassa. Varkausominaisuutta tukee myös kohteen oletettu homoseksuaalisuus.

Mutta nyt siis reissuun Davidin kanssa. Tämä multibiljonääri kustansi Julian ja Johannan Malediiveille. Sitä miksi Johanna änkesi reisuun mukaan, jos David kerran oli lätkässä Juliaan, ei tarina kerro, ei varsinkaan kun Johannalla meni koko matka reisille hänen itkiessään hysteerisesti hänen ensirakkauttaan Mikaa.Tarina ei kerro myöskään sitä, että mistä helvetistä tämä David ylensä edes bongasi siskokset ja miksi ihmeessä nämä piti roudata Malediiveille. Anyways, tilanne oli siis se, että Julia ja David kuhertelivat paratiisisaarella keskenään Johannan kulkiessa kolmantena pyöränä nenäliina kourassaan vollottaen perässä. Malediivinien reissu aiheutti sen, että Julia pisti bänks edellämainitun Shawnin kanssa, koska tämä oli vaan turvaton bilettäjä. David sen sijaan tarjosi turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta.

Esimerkki tästä Davidin tarjoamasta turvallisuudesta on mm. se, että hän otti tyttäret asumaan luokseen Dubaihin. Kämpässä asui jo valmiiksi kaksi hollantilaista multibiljonääriä, eli tyttäret olivat siis löytäneet tiensä Malediiveilta suoraan Dubaihin mulitibiljonäärien kimppakämppään! Olemme monesti kyseenalaistaneet Johannan jutut, mutta nyt täytyy kyllä yhtyä täysillä siihen, että moiseen ei tavallinen, harmaa Siwan kassa kykene. Ei totisesti!

Elämä soljui Dubaissa omaa, rauhallista, multibiljonääristä rataansa. Takataskussa oli niin saaria, yksityislentokone ja Rolls Roycen autokuskeja. Jos vaikkapa ruuan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, ongelma ratkaistiin sillä, että tilattiin koko hotellin menu. Siis hotellin menu, vaikka asuttiin Davidin ja muiden biljonäärien kämpässä? Oli se varmasti ihanaa, joten eipä siis ihme, että Johanna toteaa elämänsä lähteneen alamäkeen heti hänen saavuttuaan takaisin Suomeen. Hotellin menu Davidin mulibiljonäärikämppään kannettuna muuttui etelä-helsinkiläisen pizzerian kebabranskalaisiin, jotka nekin pitää maksaa tilaamattomalla laulu- ja tanssiesityksellä kun kukaan ravintola-asiakas ei laskua suostu kuittamaan eikä Visa Electronissa ole enää saldoa. Ja se saatanan ryppyinen viimeinen viisikymppinenkin on meikkilaukun poimuissa niin liiskaantuneena ettei sitä saa irti.

Ennenkuin jatkamme matkaamme, on syytä tarkastella hieman keiden kanssa siskokset mahdollisesti Dubaissa pörräsivät. Bisnessivusto Blomberg on listannut kaksisataa maailman rikkainta ihmistä, ja tuolle listalle pääsee juuri ja juuri, jos sattuu omistamaan muutaman biljoonan. Olettaen siis, että biljoona tarkoittaa miljardia. Tutkivaa journalismia tehden pikainen silmäys listalle osoittaa, että edellä manittu "multibiljonääri David" saattaisi olla sijalta seitsemän löytyvä jenkki David Koch, jonka omaisuus on vaatimattomat 45,2 miljardia. Koch sopii Johannan tarinaan sikälikin, että Davidin isä oli hollantilainen (!) maahanmuuttaja, joten Dubain kimppakämpässä maleksivat hollantilaiset selittynevät sukujuurilla. Varsinkin kun David senior, siis tämä listalla esiintyvä herra, on mennyt nimeämään poikansa myös Davidiksi. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että Julia ja Johanna bailasivat reisullaan David Koch juniorin ja tämän hollantilaisten kavereiden kanssa. Vautsi!

No niin, nyt kun olemme selvittäneet bailauskumppaneiden henkilöllisyyden, jatketaan matkaa. Kuitenkin ennenkuin siirrymme mihinkään, täytyy todeta, että toinen näistä hollantilaista meni ja osti Dubaista käsin huvikseen Miami Star Islandilta 50 miljoonan mökin itselleen. Miten tämä liittyy mihinkään, tai edes Johannan tarinaan..... ei harmaita aavistustakaan. Kunhan nyt vaan tuli mainittua....

Johannalla sen sijaan koko parin kuukauden Dubain reissu meni kokonaan vituiksi siksi, kun hän vollotti Suomeen jäänyttä Mikaa. Se, että ero Mikasta tuli siksi, että Johanna oli erehtynyt ns. oraaliseksisuhteeseen erään juutalaisen kanssa, ei vaikutta asiaan millään tavoin. Ja ihan pikkaisen epäilemme, että ns. seksuaalista kanssakäymistä harrastettiin myös näiden biljonäärien kanssa, vaikkei sitä erikseen mainitakaan. Mika on Johannan suurin rakkaus edelleen, vaikka olikin niin pikkumainen, että antoi kenkää moisen pikkujutun takia. Syvään  suruun Dubaissa ei auttaneet jahdit, ei pullotolkulla kitatut shampanjat, ei hotellin (siis VIIDEN tähden hotellin, luonnollisesti) puutarhassa saadut korut eikä uinnit kapalomehu tuplavodkassa. Kyyneleitä riitti vaikka David heitteli hotellihuoneessa sushiateriallakin kärrynpyöriä ja spagaateja. Johanna oli rikki, niin rikki.....

Ihan lopuksi otetaan esille vielä syyt siskosten alkoholismiin. Se, että Dubaissa vedettiin kaksinkäsin shampanjaa ja tulpavodkakarpalomehua kaksi kuukautta, ei ole syy siihen, että molemmat sisarukset alkoholisoituvat pahasti. Jopa niin pahasti, että tätä kirjoittaessa toinen on jo kuollutkin siihen. Syy alkoholismiin löytyy ammatinvalinnasta, sillä useat showtanssijat ovat Johannan mukaan ainakin osittain alkoholisoituneita. Kiitokset alkoholismista voidaan osoittaa siis Laajasalon Yhteiskoulun opolle. Sitäpaitsi siskokset joivat jo ennen Dubain matkaa. Valitettavasti emme edelleenkään osaa selittää sitä yhteyttä mikä showtanssilla, showtanssijoilla ja Tukiaisten sisaruksilla keskenään. Emmekä sitä, miten se, että useat showtanssijat ovat ainakin osittain alkoholisteja, liittyy siihen, että Julia kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin tai sitä, että vanhempi sisar on sekä henkisesti että fyysisesti rappiolla.




 

 

  

Toinen maailma

"Ettekö kestä sitä, että on olemassa myös toinen maailma kuin tämä jossa elämme nyt....??????" Johanna Tukiainen, Seiskan blogin kommenttiosuus 14.02.2014.

No kestetään kestetään. Itse asiassa ihan hyvin kestetäänkin. Pikkaisen kun miettii, niin olet Johanna ihan oikeassa tuossa(kin). Nopeasti ajateltuna tulee helposti mieleen ainakin kaksi eri maailmaa, joissa toisessa ME elämme, toisessa taas emme. Otetaan esimerkki.

Toinen maailma:  "En voi käsittää mistä ihmeestä monien ihmisten suuri viha kumpuaa (ei onneksi sitä ole kaikilla, Suomesta löytyy paljon fanejani ja todellisia ystäviä jotka puolustavat ja auttavat!) Olen huomannut monien ihmisten suhtautumisesta, että he ovat tahalleen luoneet tietynlaisen käsityksen minusta tuntemattaankin, heillä on niin voimakas ennakkoluulo, että sitä ei muuta vaikka minuun tutustuisikin henkilökohtaisesti. Kaiken tämän surun ja vastoinkäymisten keskellä on törkeää edes yrittää väittää, että minulla olisi ollut jotain osuutta Julian kuolemaan. Enkä todellakaan myynyt mitään hautajaisia minnekään, olimme nimenomaan päättäneet että ne ovat henkilökohtainen ja privaatti tilaisuus," Johanna Tukiainen, Seiskan blogi 30.01.2014

Ja sitten se toinen: Johanna, ei sinua kukaan vihaa oikeassa elämässä. Sinua korkeintaan säälitään. "Tietynaisen käsityksen" ihmiset ovat luoneet sinusta mm. isäsi kertomuksista, omista kirjoituksistasi, oman käyttäytymisen takia, oikeuden päätöksistä, silminnäkijähavannoista keikoltasi/asemilta/ravintoloista/kaduilta, videoklipeistä, joita You Tube on väärällään jne. Ihan vain muutama mainitaksemme. Tämä oikea maailma EI muutu toiseksi, vaikka et muuta kirjoittaisikaan blogiisi, kuin sen, kuinka väärinkäsitetty julkisuuskuvan media on sinusta luonut. Varsinkaan kun mikään muu media ei sinusta enää kirjoita kuin Seiska, johon olet kaiken lisäksi ainakin vielä toistaiseksi työsuhteessa.

Siinä oikeassa maailmassa se olit juuri sinä, jolla oli paljonkin tekemistä Julian kuoleman kanssa. Se olit juuri sinä, joka juuri ennen kuolemaa annoit Julialle kourallisen tabuja, se olit sinä, joka et viiteen vuorokauteen ollut kiinnostunut Juliasta, joka makasi erittäin huonossa kunnossa/kuolleena kotonaan. Se olit juuri sinä, jolle tuolloin oli paljon tärkeämpää bilettää tiistaihin asti, kunnes äitisi vihdoin ja viimein sai sinut puhelimitse kiinni. Se olit juuri sinä, jolle ensimmäisenä kuolinviestin kuutuasi tuli mieleen soittaa Seiskan toimittajalle ja rahastaa tälläkin asialla. Se olit juuri sinä, joka myöhästyit tuosta "henkilökohtaisesta ja privaatista" tilaisuudesta, se olit juuri sinä, jonka suremiskuva jouduttiin lavastamaan Julian haudalle, koska kukaan perheestäsi ei halunnut kanssasi samaan kuvaan.

Johanna, se olet juuri sinä, josta tähän asti olemme kirjoittaneet sydämellisen lämpimästi, hieman niinkuin pikkaisen jälkeenjääneestä sisaresta, huumorin ja sarkasmin kautta asioita lähestyen. Mutta tuo häpeämätön oman siskon kuolemalla ratsastaminen oman itsensä kohottamiseksi ja ihan vain meikkipussin täyttämiseksi, ei ansaitse pilkettä silmäkulmassa, se ei ansaitse minkäänlaista kunnioitusta, emmekä ole aivan varmoja edes siitä, että ansaitseeko se blogikirjoitustakaan. Sen sijaan se ansaitsee syvän halveksunnan, se ansaitsee tulla aukikirjoitetuksi, ei sen takia, että sinä siitä mitään oppisit, nöyrtyisit ja kenties jopa oppisit jotain. Se ansaitsee tulla kirjoitetuksi,  vaikkapa ihan vain Julian kunniaksi.

Julia oli sairas. Monellakin tapaa. Hänellä oli diapetes, jota hän ei kyennyt hoitamaan. Lisäksi hän oli alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tämä on totuus, joka sinunkin, Johanna, pitäisi tunnustaa. Sen sijaan, että olisit tukenut siskoasi hänen ponnisteluissaan sairauksiensa hoitamisessa, pyrkinyt auttamaan häntä jos/kun huomasit, ettei Julia siihen itse kykene, sinä avasit alkoholisitille uusia ovia, joiden avulla hänen sairautensa paheni. Ja siinä samalla tulit vieneeksi mahdollisuuden hoitaa diapetestä. Jos et suoranaisesti siskoasi tappanut, mahdollistit omilla toimillasi hänen kuoleman. Ja sen kanssa sinä joudut elämään lopun elämääsi.  Joka on sinulle aivan oikein.

Et tule saamaan sääliä surevilla Julian -muisto- tai viimeiset-sanat-kirjoituksillasi, nostat niillä vain ja ainostaan lisäinhoa. Odotat innolla paratiisia, jossa voit käyskennellä hohtavalla hiekalla Julian kanssa käsikkäin. Todennäköisesti, jos paratiisissa on mahdollisista hyötyä jotenkin vaikkapa ihmisen siirtämisestä helvettiin, siirtäisit siskosi sinne ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Jotta saisit itsellesi jotain hyvää.

Palaamme, jos palaamme, vielä joskus, normaalilla blogikirjoituksilla takaisin. Siiihen asti esitämme vain syvän, mahdollisimman syvän, halveksuntamme sinua kohtaan.

 

Lähestymisiä

Tässä on viime aikoina saanut seurata Johannalta erilaisia lähestymisiä  enemmän kuin lääkäri määrää. Asioita ja ihmisiä on lähestytty jopa niinkin voimallisesti, että osalle niistä on jouduttu hakemaan ihan oikeuslaitokselta kielto. Eli että nyt riittää tuo lähentyminen!

Ex-aviomies A.Länsman ja ex-manageri-paraskaveri-pilleritoimittaja Jarna-Kristiina-Isabella Lahdenvuo-Leskelä-Kervinen-Länsman ovat hakeneet ja saaneet vuoden mittaisen lähestymiskiellon Johannalle. Eli theSuurin ei saa lähestyä tätä väitetttyä kihlaparia milläänlailla. Laki ei kiellä sitä, että pariskunta itse lähestyy Johannaa, joten odotettavissa on mielenkiintoisia vääntöjä siitä, kuka on lähestynyt ja ketä, miten ja milloin. Ja millä mielellä. Ja mitä lähetymisessä on tapahtunut. Ja kuka joi ne viinat.

Tällä välin Johanna on lähestynyt itsekin erilaisia asioita. Kaikki alkoi siitä, kun Johanna lähestyi juoppohulluutta viisi (5) vuorokautta samaan aikaan kun siskonsa Julia (R.I.P.) lähestyi maallisen vaelluksensa päätepistettä Jollaksen merenrantahuvilassa. Tuon viiden vuorokauden juoppoputken aikana Johanna ehti tosin kuulemaan Julian viimeisiä sanoja vähintäänkin yhden kirjan verran, vaikkei mm. vastannut puhelimeen ja ajoi tulevan ruumiin takaisin Jollakseen tämän tultua käväisemään Johannan ryyppyputkibileissä uusien tabujen ja alkoholin toivossa. Onneksi Julia lopulta nukkui kauniisti pois onnellisena siitä, että oli saavuttanut unelmansa ja saanut elää elämää, jota halusikin. Alkoholilla tai pillereillä ei luonnollisesti ollut mitään tekemistä Julian kuoleman kanssa, ei ainakaan Johannan mukaan..

Seuraavaksi Johanna lähestyi Seitsemän Päivää lehteä pyytäen toimittajaa ja kuvaajaa lähestymään Julian hautajaisia. Lehti lähestyi ja julkaisi lavastetut kuvat   
taivaalle tuskaansa ulvovasta Johannasta. Tähän liittyy vahvasti myös kiellot siitä, että Johanna olisi myynyt siskonsa hautajaiset Seiskalle, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Johanna teki vain työtänsä, hänhän on Seiskan palkkalistoilla ja ilmoitti työnanantajalleen poissaolonsa syyn. Joka sitten ilmestyi kutsumatta paikalle. Tätä jos jotain ei siis voi mitenkään kaataa Johannan syyksi! Jännää on tosin se, ettei yksikään muu lehti tai tiedotusväline osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa Julian maahanpanijaisia kohtaan.

Hautajaisten jälkeen jossain välissä Johanna päätti lähestyä raittiutta. Hän hakeutui katkolle, jossa alkoholin ja muiden huumaavien aineiden käyttö on selkeästi rajoitetumpaa kuin "siviilissä". Johanna ei olisi haluttu ja kadehtittu glamourtähti, jollei hän olisi käyttänyt lepoaikaansakin hyväkseen itseään sivistäen. Sairaalasängyssä maaten Johanna ehti paneutua maailmankirjallisuuden klassikoihin, joihin lasketaan tässä tapauksessa mm. Aku Ankka -lehti, useat romaanit sekä tiedejulkaisut, joita tähtemme luki apinamaisella raivolla kankkustärinästään huolimatta. Selvittyään katkosta Johanna lähestyi vanhasta tottumuksestaan sitten useita ravintola-asiakkaita Kallion viihtyisissä keskiolutkuppiloissa, joissa Johanna vietti aikaansa koko maallinen omaisuutensa muovikasseihin tungettuna. Johannahan on julkisesti kertonut viihtyvänsä lounge -tyylisissä paikoissa, joissa soi hillitty kevytjazz. Kalliossa nämä reunaehdot täyttää kevyesti useampikin ravintola, hyvällä tuurilla saattaa löytyä vielä kaverikin, joka tarjoaa glamourtähdelle sen yhden punaviinilasillisen, jonka Johanna on tottunut nauttimaan ennen kauneusunilleen vetäytymistä.

Kun sitten Julian hautajaisshokista on selvitty, edessä on hänen muistolleen omistettu muistokiertue. Kiertue sisältää tätä kirjoittaessa tasan yhden keikan, joka sekin on jo heitetty, mutta uskomme vakaasti, että kunhan ihan kuka tahansa, joka haluaa juuri tällä hetkellä toimia Glamour Dolls -tanssiryhmän managerina ja/tai useat suuret ohjelmatoimistot, jotka jo muutenkin myyvät Johanna Tukainen -showta, saavat vain muistokiertuesuunnitelmat tietoonsa, ongelmia saattaa syntyä vain ja ainoastaan siitä, että mistä löytää kiertuebussi ja -henkilökunta näinkin pikaisella aikataululla koko maata ja mahdollisesti ainakin Miamiseen ylettyvälle kiertuelle. Koskettavasta showsta saatiin pieniä maistiaisia jo viim eviikonlopun ennakkokeikalla, jossa Johanna lähes transsimaisessa surussaan ulvoi ja kyykisteli maailmankuulun ruotsalaissäveltäjän Emmy Richin luoman Julia -muistokappaleen tahdissa. Muutoin show kulki vanhoja askelmerkkejä seuraillen, Johanna esitti playbackina vanhoja, suosittuja hittejään sekä eroottisia tanssiliikkeitä.

Johanna elää siis juuri tällä hetkellä hyvin lähestymiskeskeistä elämää. Sitä ei haittaa edes se, että edellämaintut henkilöt ovat kieltäneet häntä lähestymästä itseään, ns. Huojuvat ovat lähestymisen sijaan korkeintaan irtaantumassa tähdestä, kaikki kotieläimet ovat lähestyneet aivan muita henkilöitä kuin Johannaa, iskä,äiskä ja muut sisarukset ovat lähestyneet korkeintaan toisaan Johannan kustannuksella. Johannalle ei ole siis jäämässä kuin Albertinkadun avaimet, jotka eivä enää sovi ovessa olevaan lukkoon, Kallion loungeista löytyvät satunnaiset tuttavuudet, jotka suostuvat majoittamaan tähden ns. kasva-visa-maksulla yhdeksi-kahdeksi yöksi ja alkoholiparantola, jossa sielläkään ei voi eikä saa ihan loputtomasti maleksia.  Onneksi Johannalla on edessään hulppea muistokiertue sekä tulevaisuus USAssa rikkaan miehen vaimona, kolmen lapsen ja kultaisen noutajan kanssa. Tämä ei edellytä muuta kuin sen, että Johanna nousee omille jaloilleen ja huutaa Halleluja!   

Suruaika

Blogimme on ollut kohtuullisen hiljaa koska olemme kunnioittaneet äkillisesti, mutta ei niin kauhean yllättäen, kuollutta Julia Tukiaista. Nyt kun maahanpanijaiset lähestyvät, tutkiva ryhmämme on selvinnyt sen verran, että sormet osuvat näppäimistölle tuottaen edes jotenkuten ymmärrettävää tekstiä.

Tällä kertaa, johtuen tuosta kuolemasta ja lähestyvistä monttubileistä, olemme hieman tonkineet ihan tavallista suruaikaa, sen kestoa ja perinteistä viettotapaa. Suruajan viettohan polveutuu sukupolvien takaa suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä, se on jalostunut aikojen saatossa siihen, miten vainajaa surraan nykypäivänä. Suruajasta on olemassa toki monia eri versioita, mutta alla kuvailemamme tapa on nk. perusrunko, josta kukin vainajan sukulainen/omainen/ystävä/tuttava versioi omanlaisensa.

Yllättävää kyllä, suruaika ei alakaan kuolemasta. Suruaikaan valmistautuminen alkaa usein jo tulevan vainajan eläessä. Tapana nimittäin on, että tulevaa kalmoa raahataan erilaisiin esiintymis- yms. tilaisuuksiin vaikka hän kärsisi vakavasta diapetes numero ykkösestä. Mikäli kohteella on vielä vaikea alkoholi/huumeriippuvuus, häntä kannattaa raahata vaikkapa ravintoloihin, joiden raiderissa ravintoloitsija velvoitetaan vahtimaan ettei tuleva vainaja juo enempää kuin kaksi lasia valkoviiniä. Hyvin usea ravintoloitsija suorittaakin tämän valvontavastuunsa iloisella mielellä, varsinkin jos ravintola on täynnä ja jonot tiskille mittavat.

Tarvittaessa, jos vainaja on jostain syystä päässyt livahtamaan sairaalaan, hänet voidaan noutaa sieltä suoraan tippaletkusta, isketään vain laastari kämmenselkään, niin johan alkaa jalka nousta. Myöskään edellämainitun, vakavan diapetes numero ykkösen seurantaan tarkoitettuihin laitteisiin on turha hankkia paristoja, kyllä tuleva ruumis sen tietää ihan itsekin milloin on huono olo ja milloin ei.

Ja sitten tapahtuu se, mikä meillä kaikilla on enemmin tai myöhemmin edessä. Eli kuolema tulee kylään. Tapoihin kuuluu silloin se, että kuoleva jätetään yksin ja itse lähdetään muutaman homon kanssa kaupungin ravintoloihin bilettämään. Eduksi on, ja varsinkin eteläsuomalaiseen perinteeseen kuuluvaa on se, että biletystä on alla jo 2-3 vuorokautta. Ihan aamusta iltaan. Tai ainakin niin pitkään kun rahat riittävät, tai jostain löytyy joku joka sponssaa. Pohjoisessa osassa maata ollaan jatkuvasti pienessä tai vähän suuremmassa kännissä, joten tuo bileputki ei ole sinne juurtunut. Siellä se kuuluu ihan arkeen jo muutenkin, sillä erotuksella, että bileet pidetään omassa olohuoneessa kalsarit jalassa koska ulkona on niin helvetin kylmä, aurinko ei nouse ikinä ja kyyneleet jäätyvät valuville poskille.

No, enemmin tai myöhemmin kuolinviesti saavuttaa juhlijan. Silloin on tapana kaatua kadulle voimattomana ja soittaa jonkun lehden toimittajalle. Toimittaja tulee apuun, korjaa surevan kadulta makaamasta ja saa samalla ensimmäisen haastattelun. Haastatteluissa, varsinkin tässä ensimmäisessä, on tapana usein käydä lävitse vain ja ainoastaan sitä, miltä MINUSTA tuntuu ja mitä MINÄ olen mieltä vainajan menehtymisestä. Jotta tapahtumaan saataisi mahdollisimman paljon tragediaa, toimittaja voi heittää surevan lähimpään sairaalaan, jossa tiukkaan sävyyn vaaditaan lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Tai itseasiassa ihan mitä lääkkettä tahansa, kunhan niillä saa päänsä sekaisin. Poistutaan mielenosoituksellisesti paikalta kun niitä reseptejä ei sitten saatukaan. Ostetaan vastaavat pillerit katukaupasta.

Vainajilta jää usein omaisia, sukulaisia ja tuttavia. Jotka kaikki tarvitsevat tukea. Niinpä tapana on ollut kokoontua yhteen toisiaan tukemaan. Samalla voi antaa vähintään neljään lehteen haastattelu siitä, kuinka ei jaksa antaa haastatteluja. Perheen kokoontumisajoihin on hyvä otta tueksi vaikkapa joku homoseksuaali. Syytä tämän perheen vahvistuksen mukaanottoon emme valitettavasti saaneet selville.

Oman perheen nurkissa loisiessa onkin sitten aikaa alkaa muistelemaan vainajan viime hetkiä ja hänen viimeisiä sanojaan. Vaikka perinteitä kunnioittaen olisikin tullu oltua vähintäänkin tukevahkossa humalatilassa pari-kolme päivää ennen kuolemaa, yleensä kannattaa kertoa siitä, kuinka juuri ennen kuolemaa keskusteltiin vainajan kanssa pitkään ja kuinka hän oli tyytyväinen elämäänsä. Poismenneen oma elämä on luonnollisesti sivuseikka, pääpaino näissä keskusteluissa on tietysti omainen, joka keskusteluista kertoo. Vainaja on antanut viisaita elämänohjeita, kiittänyt, uneksinut tulevaisuudesta jne. Mitään negatiivista ei vainajan suusta kuulu, ei edes legendaarista "mä en halua tällaista elämää" -lausetta. 

Ja sitten onkin aika kertoilla vainajan viimeisistä sanoista. Niitä pulppuaa julkisuuteen yleensä samassa tahdissa kun promillet nousevat. Ne ovat poikkeuksetta kertojaa ylistäviä, ne sisältävät yhteisiä suunnitelmia vaikkapa ulkomaille muutosta, ja pitävät aina sisällään sen, kuinka kiitolliinen vainaja on kun hänellä on moinen sisko/veli/joku muu. Kun aika kuluu, näitä "viimeisiä sanoja" alkaa olla jo sen verran, että niistä voi julkaista vaikkapa kirjan.  Vainaja, vaikka olisi eläessään ollut kuinka hiljainen tahansa, on yleensä saanut jonkinlaisen puhekrampin juuri ennen kuolemaansa ja puhua pulputtanut niitä näitä tuntitolkulla.

Jos vainajan lähiomainen on vaikkapa esiintyvä taiteilija, kuolemasta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti oman uran edistämiseksi. Esimerkiksi shown, joka tähän asti on muuttunut ja muodostunut lähinnä esiintyjän humalan asteen mukaan, voi valjastaa surujuhlaksi, jossa toisin kuin ennen, ei tällä kertaa haukuta vanhoja aviomiehiä/avomiehiä tai saatanasta lähtöisin olevia aikausilehtiä, vaan kerrataan jo edellä esitettyjä vainajan "viimeisiä sanoja". Ja esitetään jonkun kuuluisan lauluntekijän muistobiisejä vainajalle. Tämä lauluntekijä ei missään nimessä saa olla suomalainen, Ruotsi käy kyllä. Siellä osataan nimittäin tehdä parempia biisejä.

Kuoleman ja hautajaisten välinen aika on tapana viettää ulkomailla. Pääsääntöisesti tämä aika vietetään jossain, missä ei kauheasti suomalaisia käy. Matkan voi ostaa vaikka Ruotsista, sillä siellä valikoima on niin paljon parempi kuin Suomessa. Ruotsalaisethan ovat matkustelleet ulkomaalaiseen jo silloin kun suomalaiset vielä jonottivat polkkatukissaan Siwan kassalla. Matkalle on hyvä ottaa mukaan joku homo.

Matkakohde on siis sellainen, jossa ei suomalaisia näy. Jo pelkästään se, että valittu hotelli on mallia "all inclusive", karsii suuren osan suomalaisista pois. Ei ne raukat oikein edes ymmärrä mitä tuo tarkoittaa. Mutta sureva omainen tietää sen kyllä! Hotellissa voi syödä, paitsi että eihän ne ulkomaalaiset osaa ruokaa tehdä, saada ruokamyrkytyksen, mutta ennen kaikkea juoda! Kun hotelli valitaan kategoriasta "all inclusive", viinaa voi tilata niin huoneeseen, uima-altaalle, baariin jne. Eikä se maksa mitään! Tosin, jos matka suuntautuu vaikkapa Afrikkaan kuuluvaan Marokoon, pitää olla tarkkana päällekäyvien ja uhkaavien tarjoilijoiden kanssa, jotka tuovat kyllä ruusuja pöytään, mutta saattavat myös tunkeutua hotellihuoneeseen asti, josta niitä sitten pitää mustasukkaisena heitellä ulos.

Yleisesti ottaen näillä surumatkoilla tapaa hyvin menestyviä ja ymmärtäviä ulkomaalaisia. He ottavat osaa suruun, heidän kanssaan voi käydä pitkiä keskusteluja ja he osaavat huomioida surun. Valitettavasti surumatkoilla yleensä myös varastetaan puhelin ja hieronta on juuri silloin kun lento kotimaahan lähtee, joten perheeltä pitää tilata lisää rahaa paluumatkaa varten. Mutta eihän raha ole tärkeää näillä matkoilla, tärkeää on se, että sureva omainen toteuttaa perinnettä.

Kun sitten vihdoin ja viimein, monien kommervenkkien jälkeen, päästään kotimaahan, kannattaa jo lentokentällä suunnata suoraan baariin. Siellä tilaillaan sormi pystyssä paukkuja niin paljon kuin lähtee, aina siihen asti kunnes joku ilmoittaa, että nämä juomat pitäisi myös maksaa. On suorastaan käsittämätöntä, ettei all inclusive -matka sisällä alkoholitarjoilua myös oman maan lentokentällä. Huomautuksen, joka muuten on aivan asiaton varsinkin kun kyseessä on sureva ihminen ja surumatka, jälkeen voi alkaa kiertelemään naapuripöytiä siinä toivossa, että jostain löytyisi joku, joka kuittaisi jo juodun laskun. Kun ketään ei löydy, on syytä todeta, että suomalaiset ovat ylimielisiä ja ankeita. Ja kateellisia. Minä nyt olen kuitenkin surumatkalla!

Suruaika alkaa tämän jälkeen olla jo loppusuoralla. Jäljellä on enää kotimatka poliisiputkasta, jonne on jouduttu tuon lentokenttäepisodin johdosta, ja valmistautuminen lähestyviin hautajaisiin. Tässä vaiheessa viimeistään, kannattaa kysyä muilta omaisilta, että onko ok jos minä, minun paras ystäväni ja yksi-kolme lehtimiestä osallistuu hautajaisiin. Yleensä vastaus on kielteinen, mutta silti paikalle kannattaa ängetä. Saahan siitä taas uusia otsikoita ja juttua blogiin, kuinka kaltoin on tultu kohdelluksi.  Ja siitä, kuinka minä suren.



 

 


 

JJV, PPP, ABC, OMG, WTF, JNE.

Tuli sitten luvattua tuossa muutama päivä sitten, että emme kirjoita tätä blogia kuin vasta joulun jälkeen kunnioituksesta Julia Tukiaista kohtaan. Tavoitteena oli varmaan jonkinkaltainen inhimillisyys, oletus siitä, että jopa TheSuurin olisi kyennyt suremaan aidosti. Vaan eipä onnistunut, ei Johannalta, eikä näytä onnistuvan ryhmältämmekään.  Kun on pakko jotain sanoa, silloin se vaan pitää tuoda julki. Valitamme syvästi.

Sen verran haluamme kuitenkin rajata tätä lupauksemme vastaista ulostuloa, että poikkeuksellisesti tämän tekstin pääasia ei olekaan itse glamourtähti, vaan hänen vaikutuspiirissään pyörivä kaveri/ystävä/narsisti/vihamies/varas/homo (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein), joka on ollut/on juuri tällä hetkellä/tulee olemaan tulevaisuudessa (valitse ihan mikä määre tahansa, ne ovat kaikki oikein) Johannan lähipiirissä.

Jätämme siis Johannan purkamaan suurta suruaan omalla tavallaan. Tähän kuuluu mm. puhelimessa huutaminen ja haistattelu koko muulle perheelle, "suoraan kadulle kaatuneena" tehty esitelmä erääseen espoolaiskouluun,  skumpan nauttiminen erään ystävän kanssa samana päivänä kun tieto Julian kuolemasta tavoitti Johannan jostainpäin pääkaupunkiseutua kolmen päivän syvän dokaamisrännin jälkeen, mahtavat alkoholiprosentit (?) veressä aamulla kello kymmenen aikoihin, seinille heitettyjen minipossujen kopittaminen ja haastattelujen antaminen aiheista "Olen Niin Väsynyt Etten Jaksa Elää. Jättäkää Minut Rauhaan!" mm. Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, Hymyyn ja Seiskaan. Johannan suru on aiheuttanut myös sen, että suurin osa Sollentunaan rekisteröidyistä kännykkäliittymistä on joko suljettu tai vaihtanut numeronsa salaiseksi Suomesta, eräästä pre paid -numerosta, tulleiden purkautumissoittojen johdosta. Täytyy tosin rehellisesti myöntää se, että sormenpäät syyhyävät kommentoidakseen näppäimistön kautta Johannan "ehkäpä hieman abstraktia" muistokirjoitusta Dolls -päikyssä, josta ei ihan heti saanut selvää, että oliko kyseinen kirjoitus laadittu jollekulle viime aikoina joukostamme poistuneelle henkilölle vai oliko se vanhaan tapaan kertomus siitä, mitä Johanna ihan itse on tehnyt, tekee tai tulee tekemään.  Ja kuinka paha olo hänellä on. Eli voisitteko jättää mut rauhaan......

Keskittykäämme siis itse tähden ympärillä ajoittain pyöriviin "maailman parhaisiin ystäviin", joiden ystävästatus tosin vaihtelee vähän sen mukaan, että toimivatko nämä tyypit glamourelämän läpikotaisesti tuntevan tähden toiveiden ja vaatimusten mukaan vai eivät. Näitä toiveita ja vaatimuksiahan ovat mm. alkoholitarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, pillereiden hankinta ja tarjoilu aina ja kaikkialla kellonajasta riippumatta, eläinten hoito aina kun glamourelämä vaatii raskasta ravintolaelämää sekä keikoilla mukana pyöriminen aina kun se tähdelle sopii.

Nämä Johannan glamourelämää tavoittelevat tai sen varjolla vain ja ainoastaan julkisuuteen pyrkivät tyypit tunnistaa ainakin kolmesta asiasta. Ensinnäkin he ovat pääsääntöisesti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja/tai omasta seksuaalisuudestaan epävarmoja henkilöitä. Toinen tunnistettava seikka on se, että he kirjoittelevat blogeihinsa ja/tai keskustelupalstoille vuoronperään Johannaa ylistäviä tai dissaavia kommentteja hieman siitä riippuen, että mikä sattuu ystävästatuksen tila olemaan juuri sillä hetkellä. Kolmas, ja varmin tunnistuskeino on se, että heillä on aivan varmasti jokin salainen puppunimigeneraattori käytössään, sillä heillä kaikilla on julkisuusnimenä jokin ihmeellinen väännös norminimestä. Vai mitä sanotte esimerkiksi Petri "Princess" Pennasta tai "Johtaja" Joni Virtasesta. Herra Johtaja esitteli omassa blogissaan vielä uuden ehdokkaan tähän kategoriaan,  kun hän astutti julkisuuden valokeilaan hänen serkkunsa/ystävänsä Jessica "Glitterin", josta satavarmasti tulemme kuulemaan myöhemmin lisää. Neiti (?) "Glitter" on kuulemma kehunut ja kannustanut Johtaja Virtasta hänen vast'ikään aloittamalla musikiillisellä urallaan, joka aivan hävyttömän pitkän pohjustuksen jälkeen olikin itseasiassa se asia, jota tässä kirjoituksessa piti käsitellä.

Koska näiden epäilemättä loistavan ja pitkän uransa alussa olevien henkilöiden nimet ovat aivan liian pitkiä kirjoitettaviksi, käytämme esimerksi Johtajasta näppärää lyhennettä JJV. Tämä puolustaa paikkaansa muutoinkin, sillä JJV ilmoittaa blogissaan, että hänen vielä nupullaan olevalla muusikonurallaan gengre, mikä se sitten lieneekään, sillä me olemme kuulleet vain genrestä, tulee olemaan mm. rap. Rap-artistithan käyttävät lyhenteitä jo muutenkin, mieleen tulee vaikkapa JVG ja JHT. Ja jos JJV sitten päättää luiskahtaa popin puolelle, niin sieltäkin löytyy mm. PMMP. Ja Beatles, joka ei sinänsä kuulu tähän mitenkään, mutta tulipa nyt mieleen.

Glamourelämässä "julkaistavien" menestyskappaleiden formaattihan on ollut aina, ja tulee aina olemaan, You Tube. Tämä on tuttua jo Johannan menestysbiiseistä, joita hän on "levyttänyt" mm. ammattilaulaja Emmy Richin kanssa aivan ihanassa linnassa Ruotsissa. Ja samaa formaattia käyttää nyttemmin myös JJV, hänen ensimmäinen julkaisunsa on Jesse Kaikuranta -cover *Vie Minut Kotiin*, joka löytyy tuosta alta.

Musiikkipuolen tutkiva journalistimme kuunteli tämän nousevan tähden ensijulkaisun, ja kateellisena herkälle tulkinnalle, oli löytävinään aivan pientä epätarkkuutta mm. nuotissa pysymisessä. Koko muu ryhmämme kummeksui tätä mielipidettä suuresti ja totesi, että JJV:lle pitäisi antaa aikaa, sillä kysymyksessähän on kuitenkin artistin ensimmäinen julkaisu. Sitäpaitsi, kuten jo kaikissa musiikkielämän liemissä marinoitunut Johanna on todennut, autotunella saadaan ihmeitä aikaan. Kun sitä käyttää, ei itseasiassa tarvitse osata edes laulaa, koska Katie Perrykin on tehnyt levyjä. Hän ei osaa laulaa, toisin kuin vaikkapa Johanna, joka tarvitsee ainoastaan muutaman laulutunnin ihan vain äänensä vahvistamiseksi. Näin sanoi mm. edellä mainittu Emmy ja hänen vanhempansa, jotka kaikenlisäksi kutsuivat Johannaa vielä omaksi enkelikseen.

Visualistimme heräsi myös hämmentävän pitkästä horroksestaan, josta todisteena toimii tämä blogimme ulkoasu, ja kiinnitti huomionsa still -kuvaan, joka toimii tämän tulevan hitin taustakuvana. Hänen mielestään artistin hieman harittava katse, nuoren miehen ei-mitenkään-treenattu-vartalo ja ennenkaikkea käsi, joka on hakeutunut sukukalleuksille, jotka tosin on veikeästi peitetty selvällä ylöspäin sojottavalla fallossymbolilla, luo kappaleen ja sen hennon ja väräjävän tulkitsijan kanssa yhteistyössä jännittävän, lähes homoeroottisen vaikutelman. Tuo muuten oli pisin lause jonka visualistimme on koko 78 vuoden ikänsä aikana kyennyt muodostamaan. Hän rasittui lauseesta niin paljon, että ilmoitti lähtevänsä DTM:ään, jossa kuuleman mukaan aivan vieraat ihmiset tarjoilelevat sangriaa. Joten blogimme ulkoasu pysyy yhtä huonona kuin tähänkin asti.

Mutta lopuksi yhteenveto koko aiheesta. On hienoa, että selvästi normielämästä vieraantuneet alkoholistit, huumaavien aineiden väärinkäyttäjät, narsistit, varkaat ja muut yhteiskunnan sivupoluille ajautuneet yksilöt löytävät musiikista keinon avautua. Meinasimme ihan oikeasti käyttää sanaa purkautua, mutta vilkaisu JJV:n videon taustakuvaan teki koko sanasta likaisen, emmekä varmaan enää ikinä voi käyttää koko sanaa ilman, että saamme kaikenlaisia rumia, likaisia, tahmaisia ja sangen ällöttäviä ajatuksia mieleemme.

On myös hienoa, että glitterit ja muut prinsessat kannustavat uusien tähtien syntyä. Haluamme tässä yhteydessä varoittaa jo Jare Henrik Tiihosta, että kunhan JJV saa musiikkigengrensä (?) kunnolla liitoon, pari loppuunmyytyä stadionia tulee olemaan Piece of Cake (PoC) sen rinnalla, mitä JJV tulee myymään. Tiedämme sen, että mm. Jakomäen ostarilla sijaitseva keskiolutkapakka ja jossain-paikassa-jonka-nimeä-ei-kukaan-muista, ei edes siellä itse asuvat, ovat osoittaneet mielenkiintoa JJV:n väistämättä edessä olevaa Suomen, Europan ja joskus tulevaisuudessa siintävää maailmankiertuetta kohtaan. Tuolla viimemainitulla kiertueella kuulemamme mukaan lämppärinä tulee esiintymään joko aloitteleva popartisti Madonna tai vielä Suomessa vain harvojen piirien tiedossa oleva, mutta esimerkiksi Miamissa jo sangen kuuluisa tähti nimeltään Britney Spears. Valitettavasti JJV:n kannalta, molemmat näistä lämppäreistä ovat esittäneet vaatimuksen, että illan viimeisenä pitää esiintyä maailmanlaajuisen glamourkäsitteen keksijä, Johanna Tukiainen, jonka I'll Be Waiting -kappaleen aikana stadionillinen yleisöä purskahtaa yleensä kollektiiviseen itkuun.  

Julia Tukiainen 1983-2013

Sitä on aikojen saatossa tullut kirjoiteltua kaikenlaista myös Juliasta. Tänään emme kirjoita. Sen sijaan otamme osaa perheen suruun, vaikkakin tämä murhenäytelmä, vielä nuorehkon ihmisen poismeno, olikin odotettavissa.

Toivottavasti myös Johanna tajuaa vihdoin, ettei sitä glamourelämää ulkomailla, tai edes kotimaassa, ole tulossa. Toivottavasti Johanna osaa kunnioittaa siskoaan sen verran, ettei ratsasta julkisuudessa tällä murhenäytelmällä. Toivottavasti Johanna ymmärtää, että leikkiminen pillereillä ja viinalla vie hänetkin siskonsa luo ennemmin tai myöhemmin.

Jatkamme blogiamme vasta joulun jälkeen kunnioituksesta Juliaa kohtaan.

Lepää rauhassa.

Paris Hilton

"Hankin mikropossun, josta olen haaveillut jo pitkään. Sen nimi on Paris Hilton, idolini mukaan. Idea lähti Parisilta, sillä hänelläkin on mikropossu. Muistaakseni myös George Clooneylla on oma possu, kuten monella muullakin Hollywood-tähdellä"; Johanna kertoo Seiskan haastattelussa 26.11.2013.

Eli homma meni siis niin, että Johanna vastasi pre-paid kännykkäänsä, ja siellä oli Paris, joka sanoin, että kyllä sinunkin Johanna pitää possu saada, koska mulla on semmoinen ja George Clooneyllakin on. Voivat sitten historiantutkijat joskus tulevaisuudessa  luetteloida ihmisiä, joilla on ollut possuja; Paris Hilton, George Clooney, usea Hollywood -tähti ja Johanna Tukainen, Finland. Vähänkö ihquu!

Ja niin sitten bulvaanin bulvaania hyväksikäyttäen Johanna "hankki" mikropossun, jonka joku toinen oli siis ostanut jonkun kolmannen nimiin ja antoi sitten Johannalle. Pitää vaan toivoa, että nyt hankittu possu ei oikeasti muutu MIKROpossuksi joskus, kun Johanna tulee örvellysreissultaan ja pikkasen huikoo. Ai niin, eihän glamourisessa kaupunkiasunnossa ole sähköjä, joten mikron käyttäminen on verrattain hankalaa. Ja sitäpaitsi, possusta tulee väistämättä sitkeää jos sen koittaa mikrossa kypsentää. Olisiko sitten ollut järkevämpää hankkia vaikka uunipossu? Tai varraspossu?

Johanna kertoo, jälleen kerran, että Paris Hilton on hänen idolinsa. Ja joskus on suusta päässyt semmoinenkin lause, että hän haluaisi elää kuten Paris. Mikä luonnollisesti on mahdotonta täällä neuvostoSuomessa, jossa hamraat naiset eivät erotu betoniseinästä, ovat kateellisia Tuksulle etc. etc. Kyllähän te jo tuon lorun tiedätte, turha sitä taas on toistaa.

Tutkaillaan sen sijaan lyhyesti sitä, miten Tukiainen on onnistunut elämään idolinsa tavoin. Aloitetaan vaikkapa ulkonäöstä.

 

Ihanhan tässä menee sekaisin kun tyttäret ovat kuin kaksi marjaa. Paris on varmaan oikealla, eiku vasemmalla, tai mistä sen tietää....Joten ulkonäkölaatikkoon voidaan huoleta merkata "check". Eivät ole Johannan kavitaatiohoidot ja se yksi kerta solariumissa jne. menneet hukkaan.

Painoindeksi on molemmilla neitosilla lähes sama, Parisilla se on alle 18,5 (normaali paino) ja Johannallakin normipainon rajoissa (18,5 -24,9), sillä Johanna, jotta pääsee noihin lukemiin, on reilusti yli kolme ja puoli metriä pitkä. 

Seuraava vertailukohde voisi olla vaikka sukutausta. Paris Hilton kuuluu Hilton -hotelliketjun perustaneeseen miljonäärisukuun, Tuksu taas sairauseläkkeellä olevan isän ja Nordean vanhan kassahoitajan muodostamaan sukuhaaraan. Tasan menevät siis taustatkin. Eikä Paris ei ole kuitenkaan koskaan vaihtanut Suomen ulkoministeriä kuten Jossu on tehnyt!

Rahaa Paris on saanut esiintymisillään arvostetun Forbes -lehden mukaan vuosikymmen alussa noin 8,5 milj. dollaria. Tukiaisen ansitulot vuodelta 2012 olivat 213 euroa. Eli melkein yhtä paljon.

Ja sitten uran kimppuun, molemmat neitosethan luovat määrätietoisesti omaa uraa. Paris on esiintynyt useissa televisiosarjoissa ja elokuvissa, hänellä on pyörinyt muutama omakin sarja ja lisäksi hän on tehnyt myös musiikkia oman levy-yhtiönsä kautta. Yksi Parisin kappaleista jopa breikasi kansainvälisesti, kappale nimeltä Stars Are Blind oli jonkinlainen semihitti useissa maissa vuonna 2006. Hiltonilla on oma hajuvesi- ja vaatemerkkinsä, ja hän on julkaissut myös kirjoja.

Johanna on myös esiintynyt yhdessä (1) televisiosarjassa, josta kiukuttelee vieläkin. Siinä kun Johannasta ja tällä hetkellä aivan viimeisiään vetelevästä Julia -siskosta luotiin aivan väärä kuva. Metropoli -tuotannon tekemä televisiosarja esitteli sisarukset viinaa ja pillereitä vetävinä, toisten nurkissa loisivina ja kanssaihmisiä hyväksikäyttävinä ihmisinä. Kaikki me, jotka tunnemme Johannan ja Julian lehdistön luoman julkisuuden takaa, voimme vain sanoa, että tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Totuus on paljon pahempi.

Vaate- tai hajuvesimerkkiä emme uskalla, tai halua, Johannalle edes kuvitella! 

Johannan musikaalinen ura on selkeässä nosteessa, hän on "levyttänyt" useita keikoilla hyvin toimivia kappaleita ja suunnittelee julkaisevansa CD:n tässä syksyllä, jossa mukana on niin suomenkielisiä kuin englanniksi laulettuja biisejä. Yksi tulevan levyn kohokohtia tulee aivan varmasti olemaan ruotsalaisen ammattilaulajan ja -tuottajan säveltämä, viime kesän todellinen kesähitti, I'll Be Waiting, joka on kirvoittanut keikoilla jopa kyyneleitä yleisöstä. Odotamme tämän CD:n julkaisua samoihin aikoihin, kun Johanna julkaisee omaelämänkertansa, joka on painettu kiiltävälle paperilla ja sisältää kauniita kuvia kaikista ihanista paikoista, joissa Johanna on käynyt. Niinkuin vaikkapa Jakomäen ostarista, jossa taisi olla yksi keikka tässä syksyllä.

Ja sitten lopuksi ihan arkipäivään. Kuinka, jos ollenkaan, näiden kahden tähden arki eroaa toisistaan? Onko elämä samanlaista Jenkeissä kun se on Helsingissä? 

Ja vastaus kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin on kyllä. Siinä kun Paris Hilton ajelee New Yorkissa joko GMC -katumaasturilla tai äitinsä vaalenpunaisella Bentelyllä, Johanna ajelee, tai on siis kyydissä......, no, ihan siinä autossa, joka sattuu eteen tulevaan. Kesällä oli käytössä vielä vihreä rättäri, mutta sitten tuli mustalaisia, rattijuoppouksia, kiristystä ja niin poispäin, joten se homma niinkuin pikkaisen jäi. Onneksi Helsingissä on ilmainen joukkoliikenne. Ainakin tähdellemme.

Paris Hiltonilla ja Johanna Tukiaisella on yksi yhteinen ongelma. Kun molemmat leidit ovat menestyneitä, piinkovia liikenaisia, he keräävät ympärilleen siipeilijöitä. Tosiystävät ovat harvassa. Niinpä Paris järjestää "sisäpiirilleen" mm. treffejä, vie heitä kampaajalla ja huolehtii muutenkin heidän hyvinvoinnistaan. Johanna puolestaan pitää lähellään kavereita tasan niin kauan, kun heistä on jotain hyötyä, tämän jälkeen ne voikin sitten mukavasti haukkua neitissä mm. psykopaateiksi, hyväksikäyttäjiksi, klpetomaaneiksi jne. Joskus, kun hihat oikein palavat, sattaa lennellä epäilyksiä jopa murhapoltosta. 

Emme nyt ala tämän enempää vertailemaan näitä kahta, kiistatta aikamme suurinta tähteä, keskenään. Kokonaan käsittelemättä jäi mm. rikoshistoriat, joita kummaltakin tähdeltä löytyy. Ehkä palaamme aiheeseen joskus myöhemmin.

Jätämme vastuun siitä arvioinnista, että kuinka Johanna on esikuvaansa kyennyt jäljittelemään, lukijan vastuulle. Sillä kyllähän teidänkin, senkin paskat, jotka vaan käytätte meitä kirjoittajaparkoja hyväksenne päästäksenne julkisuuteen, jonkinlaista vastuuta ottaa.

Siis jotain rotia nyt tähän touhuun!!!!!!!!!1!!1!! Voi elämä,  kun joku menestyy, niin siipeilijöitä löytyy heti!!!!!!1!!11!!  Olemme antaneet kaikkien teidän jotka tätäkin juttua luette, IP -osoitteet, henkilöllisyyden ja perhesuhteet Pasilan poliisille raskaakseen rikostutkintaan. Tulemme vaatimaan ainakin satamiljoonaaziljoonaa, joka ei ammattitaitoisten juristiemme mukaan edes riitä. Lisäksi, tämän paineen alla, koko ryhmämme on joutunut joukkopsykoosiin ja -masennukseen, ihan pelkästään julkisuuden paineiden takia. Ikinä emme ole julkisuutta hakeneet, ja siksi emme ole linkittäneet tätäkään kirjoitusta Hymyn, Suomi24 tai Seiskan keskustelupalstoille!     

 

We´re Back!

Kirjoituksemme otsikko on sujuvaa amerikan englantia, ihan vain tiedoksi niille, jotka eivät sitä puhu kuten me. Tutkiva ryhmä on siis palannut, halusitte te sitä tai ette.

Hetkellinen hiljaisuutemme on aiheuttanut kysymystulvan sähköpostimme, Ylen Ajankohtainen Kakkonen ja Pikku Kakkonen ovat olleet yhteydessä, mutta kyyneleet poskille jäätyen olemme joutuneet toteamaan, että juuri nyt ei ole aikaa. Nyt sitä taas on, siitä siis tämä pläjäys.

Hiljaisuutemme aikana emme suinkaan ole unhoittaneet tutkimuskohdettamme, vaan tarkkailleet häntä joka ikinen päivä (ja joka ikinen yö) alati kasvavan hämmennyksen vallassa. Kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, aina kun olet aivan varma siitä, että nyt on pohja saavutettu, Johanna löytää kevyesti vielä yhden pykälän alaspäin. Niinpä emme edes yritä väittää, että nyt nettiin vuodetut FB -keskustelut olisivat "se viimeinen" askel kohti lopullista tuhoa. Aivan varmasti jostain löytyy vielä jotain, joka vetää Albertinkadun Ruunebergin vielä johonkin levelille. Joten sitä odotellessa.....

Tässähän on tapahtunut poissa ollessamme vaikka mitä. On jääty kiinni pillerikaupasta, on heitetty muutama keikka jopa (lähes) selvinpäin, on ihmetelty isän psykoosia, pikkusisko on viettänyt selvinpäin muutaman viikon Sollentunassa, on räjähdelty kaikkein pienimmän siskon esiintymiselle Maatilan Prinsessa -ohjelmassa jne. Jos kaikki tapahtumat tähän kirjaisi, internetin tila loppuisi kesken. Joten olkoon.

Keikkoja on siis tehty. Joskus sitä on päästy keikkapaikalle jopa ihan sopimuksessa manitun ajan puitteissa, joskus taas ei. Näitä viimeksi mainittuja keikkoja edustaa Turun Basso -ravintolan keikka, jonne, kuljetuksesta huolimatta, ilmestyttiin vasta ihan pikkaisen ennen valomerkkiä. Joka tietysti oli ihan positiivista sekin, onhan sitä joskus tultu paikalle vasta valomerkin jälkeen. Tai jätetty koko keikka väliin jos on riittävästi vituttanut.

Vaikka turhahan sitä on tuosta Basso -keikasta itkeä. Ensinnäkin sen oli myynyt Tauski, joka oli vielä varasti keikkapalkkion omalle tililleen. Siis ihan TILILLE. Siis semmoiselle, joka on pankissa, ja jonka saldon voi tarkistaa vaikkapa netissä/automaatilla/iPhonella. Johannalle tiedoksi, tämä käytäntö (siis keikkapalkkio maksetaan pankin tilille, ei käteisellä takahuoneessa) on aivan kansainvälinen käytäntö, jonka varmasti jopa Urban the Lukkomies, Mickey Rouke, kaikki "Johannalle Sulhanen" osallistuvat kandidaatit ja muut tietävät. Kysäisepä niiltä.

Bassokeikka alkoi sangen ohdakkeisesti. Matkalla Helsingistä Turkuun poliisit pysäyttivät keikkamobiilin peräti kaksi kertaa. Toisessa pysähdyksessä veivät esiintyvän taiteilijan jopa kuulusteluihin. Kaiken lisäksi matkaa hidasti suurikokoinen peura. Miten sitä silloin mitenkään voi ehtiä ajoissa! Kyseessä oli siis foorsmajöör (en nyt muista miten se kirjoitetaan).

Noh, haastattelemamme poliisijohtajat vahvistavat sen, että kaikki poliisin voimavarat yleensäkin keskitetään viikonloppuisin nimenomaan Hki-Tku -moottoritielle aina Keski-Suomea myöten. Näin ollen ei ole mahdotonta, että kyseinen taiteilja on joutunut kuulusteluihin. Johtajat kertoivat yksityisesti, pöytäkirjan ulkopuolella, että kyseisellä tieosuudella kuulusteluihin viedään useastikin henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään. Kaikki tämä tapahtuu vain miehistön koulutustarkoituksessa. Valitettavasti näin oli siis käynyt myös tässä tapauksessa vaikka kysymyksessä oli ollut kaikkien tuntema, taidoistaan tunnustettu taiteilija. Yksityisissä tutkimuksissamme olemme saaneet selville, että tämän aiheettoman kuulustelusession olivat järjestäneet Arto, psykoosi-iskä, Metropolin pujopartainen paparazzi, näätien kunniapuheenjohtaja ja kollegiaalisesti kaikki vanhat Glamour Dolls -tanssijat.

Kun kuulusteluista oli selvitty, tielle astui Suurikokoinen Peura. Haastattelemamme eläin kieltää haitanneensa the Suuren matkaa milläänlailla, sillä hän katseli ohi soljuvaa autojonoa hirviaidan takaa, eikä siis poukkoillut tiellä. Niinpä myös Suurikokoinen Peura on sangen tyytyväinen siihen, että uhkaava peurakolari vältettiin, aivan kuten Johanna on johonkin kirjoittanut. Suurikokoinen Peura ei sure omaa kohtaloaan, vaan on enemmän huolissaan Johannasta, joka tuntuu Suurikokoisen Peuran mukaan vihdoin saavuttaneen suosionsa huipun.Ja menettäneen Tauskin omille tilleilleen haaliman keikkapalkkion.

Onneksi tämä Turun keikka oli vain yksittäistapaus. Johanna Tukaisen viihdeimperiumin keikkoja kun myy tällä hetkellä ainakin taiteilija itse, Jarna the Manager, Tauski, Tauskin manageri, yksi omasta seksuaali-identistään epävarma poika Lappeenrannasta ja usea suuri ohjelmatoimisto. Nyt vain odottelemme ensi kesänä järjestettävää suurta stadion/jäähallikeikkojen kiertuetta, jossa the Tähti itse esittää taustanauhan säestyksellä kaikki neljä biisiään, taustatanssijoinaan ihan-kuka-tahansa-hommaan-ryhtyy, jakaa nimmareita keikan jälkeen lähimmällä baaritiskillä ja haukkuu kaikki tapahtuman järjestämiseen osallistuneet seuraavana päivänä Facebookissa. Kuten Johnny Cashilla aikoinaan, kiertueeseen kuuluu myös keikka vankilassa, tällä kertaa Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa sinne tuomitut rikolliset kuuntelevat I'll Be Waiting -kappaletta posket kyyneleihin valuen. On se vaan niin hienoa!





 

Johannan lähipiiri

Kylläpäs sitä onkin Ruskaa virrannut siitä, kun viimeksi olimme linjoilla. Syy hiljaisuuteen löytyy ihan oikeasta elämästä, jotenkin tuo Tukiaisista vapaa, ulkopuolinen elämä kun tuntuu vievän aikaa aina välillä vähän liikaakin. Mutta jos sitä taas jotain pikkaisen naputeltais.....

Heti alkuun tunnustus; olemme joskus syyllistyneet  kirjoittamaan, että "kyllä nyt on pohja (Johannan elämässä) saavutettu - tämän alemmaksi ei kerta kaikkiaan enää voi vajota." Mutta kun päivä/kaksi on kulunut, Jossu on löytänyt uuden, vähintäänkin yhtä pykälää alemman pohjan, jota on kyntänyt innolla. Siksipä emme nyt moiseen alennu, emme siis väitä, että tänään (25.09.13) tulleet tuomiot ja korvaukset, viime viikonloppun verkkarishow biljardipöydällä tai jostain jonnekin "poistetut" vaatteet olisivat se ehdoton pohja. Ei sinne päinkään! Mikäli yhtään olemme oppineet J.Tukiaista lukemaan ,uutta pohjanoteerausta viritteillään jo kovasti!

Edellä olevan johdosta ajattelimmekin käydä lyhyesti läpi Johannan lähipiiriä. Alla oleva listaus ei ole täydellinen, siitä puuttuu aivan varmasti henkilöitä/tapahtumia, mutta ihan ulkomuistista läpikäymme muutaman Jossun elämään vaikuttaneen henkilön. Tämä siksi, että olemme saaneet sähköpostia osoitteeseen tutkivaryhma@outlook.com  jossa moni, juuri näätimisen alkuun päässyt lukijamme, valittelee sitä, että ei ole aivan kärryillä draaman henkilösuhteista. Kuulemma jopa Salatuissa Elämissä henkilösuhteet ovat selvempiä, koska siellä joku on aina ollut jonkun muun kanssa vähintään sillai, tai jopa kihloissa/naimissa, ainakin ne on katelleet toisiaan sillä silmällä siinä ainoassa majatalon ravintolassa, joka sarjassa esiintyy ja jonne aina mennään kun a) halutaan juhlistaa jotain, b) joku asia vituttaa, c) halutaan puhua jonkun kanssa "luottamuksellisesti", d) tullaan salilta, e) on jouduttu ulosheitetyksi kämpästä jne.

Mutta joo, asiaan siis. Eli niihin Johannan elämässä vaikuttaneisiin ihmisiin. Aloitetaan perheestä, joka aika monelle ihmiselle on se tärkein kontaktiverkosto.

Äiti

Johannan äiti on kaunis ja menestyvä. Hän on voittanut joskus talvisodan jälkeen jonkun kauneuskilpailun jossainpäin itä-Suomea. Niinpä äiti on se henkilö, jolta Johanna on perinyt kauniit piirteensä ja muodokkaan vartalonsa, jota tosin kukaan ei ymmärrä Suomessa, mutta heti rajojen ulkopuolella, jopa Ruotsissa, ymmärretään Johannan suurten rintojen, pantavan pepun ja pitkien blondihiuksien perään. Puhumattakaan Jenkeistä, jossa miehet tulevat juttelemaan ihan vaan siksi, että tulevat juttelemaan.

Äitiä on tosin kuvailtu julkisuudessa myös mm. lehmäksi ja huoraksi, jonka kanssa Johanna ei halua olla missään tekemisessä, ja Juliakin on samaa mieltä. Äidin on luvattu antaa homehtua jonnekin itä-Suomessa sijaitsevaan mökkiin, joka kuitenkin muutama vuosi taaksepäin oli makea huvila, jossa Johannakin kävi mm. saunomassa edesmenneen Toni Halmeen kanssa ja "tyhjentämässä päätään" rankan showelämän vastapainoksi. Mikäli viimeaikaisiin tapahtumiin on yhtään luottamista, se Johannan pää taisi olla jo noilla reissuilla enemmänkin täynnä erilaisia viihdekäyttöön tarkoitettuja aineita eikä suinkaan tyhjä. Mutta toisaalta, edellä mainitusta on jo pari-kolme vuotta aikaa, ja mikäli Jossun mainitsema homeongelma mökissä on jotenkin akuutti, niin voihan siellä todella olla itiöitä. Turha sitä on kiistää jos Johanna kerran niin sanoo. Joten ei muuta kuin mummo mökkiin homehtumaan!

Aivan viime aikoina äiti on toiminut lähinnä Johannan turvana kun isä, josta kohta lisää, on psykoosissa. Johanna on toistuvasti, jostain syystä, pyytänyt äitiään Facebookissa ottamaan yhteyttä puhelimitse. Normaali-ihminenhän olisi itse soittanut, mutta tod.näk. Seiskan iPhoneen hankitusta prepaidista on soittoaika loppu, ja siksi äitiä huhuillaan somessa. Mikäli saamamme tiedot pitävät yhtään paikkaansa, äiti ei ole sitten pahemmin soitellut......

Ishkä

Ishkä on ollut Johanalle tärkeä roolimalli. Miestä on siskon kanssa kuvattu salaa nukkumassa ja suihkussa, jossa ishkän karvainen selkä on ollut mm. "niin ihana". Ishkälle on esitetty myös kristillis-eroottista tanssia samaan aikaan, kun ensihoitajat ovat elvyttäneet Julia -siskoa Jollaksen  merenrantahuvilan alakerrassa. Ishkä on aikoinaan antanut myös rättärin, jossa tosin oli oikutteleva vaihdelaatikko, Johannan käyttöön keikkamatkoja varten. Tällä Rättärillä ajelusta tosin napsahti sitten prinsessalle se viimeisin törkeä rattijuoppous........

Kuten äidillä, ishkälläkin löytyy toinen, pimeämpi puoli. Aivan viime aikoina ishkä on vaipunut syvään psykoosiin, johon eivät poliisit, äiti eikä muut sisarukset ole puuttuneet millään tavoin. Ainoa henkilö Tukiaisten perheessä, joka on diagnonisoinut ishkän tilan, on siis Johanna. Ja on äärimmäisen huolissaan tilanteesta.

Psykoosin tuntomerkkejähän ovat tunnetusti mm. se, että sairastunut ei jaksa kuunnella perheejäsenensä jatkuvaa valehtelua eikä katsella kun tämä samainen perheenjäsen hoippuu esiintymislavalla tuhannen kännissä milloin kenenkin kanssa. Tunnusmerkistöön kuuluu oleellisesti myös se, että vaikka kysymyksessä olisi esikoistytär, psykoosiin vaipunut ishkä koittaa saada tyttärensä ymmärtämään, että tämä elää menneisyydessä, valehtelee asioistaan, ei hoida laskujaan/asioitaan, ryyppää, käyttää huumeita ja on jatkuvasti syytteessä/tutkinnasta väkivaltaisuudestaan.  Joten jos jompikumpi lukijoistamme tunnistaa ishkästään moisia piirteitä, kannattaa toimia ripeästi.

Vakavampia psykoosin oireita ovat sitten Johannan ishkällä todetut sanoistaan kiinni pitäminen (=jos et nyt mieti mitä teet, sinulla ei ole mitään asiaa enää Jollakseen), kynttilöiden sytyttely, ihmisten reppuselkään hyppiminen, itsensä korostaminen sekä roskasäkkien, jotka oletettavasti sisälsivät Johannan vaatteita arviolta noin miljoonan dollarin arvosta, poistaminen jostain jonnekin. 

Sisarukset

Johannalla on kolme sisarusta, yksi veli ja kaksi siskoa. Veli Joel lienee koko porukan fiksuin, sillä hän ei ole esiintynyt julkisuudessa, ei kommentoinut isosiskonsa toimia, ei syyllistynyt pahoinpitelyihin eikä rattijuoppouteen.

Kovin kauaksi Joelista ei jää nuorin siskoista, Jasmin. Jasmin asuu Ruotsissa, jossa kirjoittelee blogiaan ja pyörittää omaa nettikauppaa. Saamiemme tietojen mukaan Jasminin nettikauppa on ihan todellinen, toisin  kuin vaikkapa perheen esikoissiskon nettikauppa, jonka on pitänyt avautua vähintään viitisen vuotta. 

Jasmin -raukka on hänkin muuttunut vuosien saatossa. Vielä muutama joulu sitten esikoissisko kuvaili pikkusiskoaan joulukuvissa söpöksi, somaksi, ihanaksi sekä maailmanluokan kaunottareksi, mutta ihan tässä muutaman viime kuukauden aikana, pikkusisko onkin muuttunut ihmiseksi, joka käyttää hyväkseen vaan esikoissiskon luomaa brändiä tavoitteenaan julkisuus ja suuret rahat. Mielestämme on hävytöntä, että pikkusisko kehtaa ratsastaa julkisuuteen ilman omia avujaan. Johanna on kuitenkin siloittanut tietä menestykseen rohkeilla mutta aistillisilla esiintymisillään, hän on luonut "Tukiainen -brändin" tyhjästä. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun Johanna totesi haastattelussa, että Suomi tunnetaan ulkomailla Nokiasta ja Tukiaisesta.

Jasmin alkoi muuttua julmaksi pyrkyriksi juuri samalla hetkellä, kun hän otti kantaa koko muun perheen puolesta Johannaa vastaan eräänä harmaana jouluisena iltana, jossa Tukiaisten perhe selvitteli välejään sillä seurauksella, että melkomoinen osa joulunvietosta vietettiinkin eräässä ruotsalaissairaalassa. Jasmin kehtasi vielä kirjoittaa Johannalle julkisen kirjeen Facebookissa, joka viimeistään ratkaisi sen, että esikoissisko veti herneen nekkuun. Veti herneen, vaikka Jasmin kirjoittikin vain niistä asioista, jotka olivat jo jokaisen pikkaisenkin Johannan elämää seuranneen tiedossa.

Kolmas sisaruksista, Julia, onkin sitten aivan oma tapaus. Julia on pyörinyt Johannan glamourelämässä tiiviisti, osallistunut esiintymisiin ja "tanssinut" mukana. Jopa niin innokkaasti, että viime keväällä, kun sisarukset olivat buukattu pääesiintyjiksi Kaarinan rantaravintolan avajaisiin, mutta tyrmäystippojen johdosta eivät voineetkaan esiintyä, Julia valitti parkkipaikalla, että "mä en halua tämmöistä elämää".

Mitä emme ihmettele lainkaan. Juliahan on, sen lisäksi että on osallistunut eroottisiin tanssiesityksiin keikoilla, työllistänyt Helsingin Pelastuslaitoksen ensivasteyksikköä ja kaupungin sairaaloita suuresti. Tämä johtuu siitä, että Julia sairastaa vakavaa diabetes numero ykköstä, ja tässä sairaudessa potilaan pitäisi mitata ja tarkkailla omia sokeriarvojaan säännöllisesti. Mutta kuinkas tarkkailet, jos tarkoitukseen hankitusta laitteesta sattuu loppumaan patterit? Tai ei ole muistanut ottaa lääkkeitään muilta kiireiltään?

Myöhemmin Julia on joutunut teholle. Hän on tällä hetkellä edellä esiteltyjen äidin, ishkän ja sisarusten tiiviissä tehotarkkailussa. Juliaa pidettiin ensin edellä mainitussa Varkauden homemökissä, hänet siirrettiin erittäin tarkan tarkkailun alaisena Jollakseen siksi aikaa, että psykoosi-ishkä ehti roudata esikoissiskon kamat muovikassissa muuttovarastoon, vaikka autotallissakin olisi ollut tilaa. Lopuksi Julia siirrettiin Ruotsiin, jossa hän tällä hetkellä shoppailee nahkatakkeja aina kun on palkkapäivä. Julian opiskelua, jossa neitokaisen piti valmistua kosmetologiksi ja perustaa sen jälkeen oma flaska (?), on hieman siiretty. Jo kolmannen kerran.

Ystävät

Ei ole.

Henkilökunta

Johanna Tukiainen työllistää yrityksessään ihmisiä niin paljon, että suurena yllätyksenä ei voisi pitää sitä, että Johanalle myönnettäisiin vaikkapa itsenäisyyspäivänä jonkinmoinen mitali hänen ponnisteluistaan.

Koska internetistä alkaa loppua tila kesken, käydään nopeasti ja hyvin lyhyesti lävitse ne toimenkuvat, joihin Johanna on viime aikoina ihmisiä hakenut/palkannut.

Taustatanssijat/juontajat. Eduksi on se, että olet seksuaaliselta identiteeltäsi epävarma, luultavammin ainakin tällä hetkellä homo. Et vaadi työstäsi rahallista korvausta vaan teet työsi artistin pummaamilla ilmaisilla paukuilla. Tanssi- tai laulutaitoa ei vaadita. Varaudu siihen, että kun et enää jaksa kuunnella artistin kännisiä hourailuja existään ja lähdet menemään, sinut leimataan epäluotettavaksi varkaaksi, joka tullaan ihan justiinsa haastamaan käräjille.

Turvamiehet. Tehtäväsi on turvata theSuuren elämä niin siviilissä kuin keikoilla. Sinua ei koskaan näy missään, eikä kukaan tiedä olemassaolostasi. Osaat naamioitua tapettiin, verhoihin, biljardipöytään tai mihin tahansa mikä nyt sattuu olemaan lähinnä.

Koiraulkoiluttaja. Mikäli koirat sattuvat olemaan kotona, tehtäväsi on viedä ne ulos. Pääsääntöisesti ne eivät kuitenkaan siellä ole, joten tehtävä on sangen helppo. Itse tähdellä tosin saattaa olla oma näkemys siitä, että ovatko koirat kotona vai kenties huostassa, joten varaudu ulkoiluttamaan myös nk. mielikuvituskoiria.

Siivooja. Nyt kun theSuuri on muuttanut jonnekin, jonka osoite on Ruuneberginkatu jotain, sinun tehtäväsi on lähinnä kiillottaa kristallikruunut. Joten jos voisit aloittaa vaikka heti, vaikka kukaan, ei edes Johanna, tiedä tarkempaa osoitetta.

Autonkuljettaja. Johanna tarvitsee autonkuljettajaa, jotta yleensä pääsee keikoillensa. Sillä, että itse esiintyjä on kärynnyt kaksi kertaa ratista, ei ole tässä yhteydessä mitään merkitystä, hän vain haluaa keskittyä esiintymiseensä Ruska pullon kanssa takapenkillä. Eduksi lasketaan se, ettet ole ex-miehen Arton tai ishkän paras kaveri, joka tarkoituksella ajelee aivan väärään suuntaan keikkamatkoilla.

Tässäpä tätä juttua. Toivoimme nöyrästi, että nimerkki "RidgeForrester" joka lähestyi meitä sähköpostitse, saisi edellä esitetystä edes pienen pienen käsityksen Tukiaisten klaanista. Kaikilta muilta pyydämme anteeksi ja vetäydymme hiljaisuuteen.








  

Jo riittää!

Olemme jo pidemmän aikaa ihmetelleet, mistä johtuu ryhmäämme  vaivaava epämääräinen paha olo. Mikään ei oikein innosta, kotona menee huonosti, töistä nyt puhumattakaan, peräpukamat vaivaavat  eikä viinakaan oikein maistu. Onneksi selitys edellä mainittuun lävähti silmillemme Hymyn keskustelupalstalta eilen maanantaina 09.09.2013.

Nimimerkki JoRiittää avasi vihdoin silmämme! Hän kirjoitti eilen kello 20.10 kyseisellä palstalla siitä, kuinka on lueskellut taustalla kirjoituksia, joskus jopa nauttinut ja naureskellut niille, mutta ihan viime aikoina mitta on tullut täyteen. Kirjoitusten sävy on nimimerkin mielestä muuttunut eikä hän usko enää edes sitä, että palstalle kirjoittelevat olisivat täysi-ikäisiä. Ja tuskinpa he ovatkaan, kunhan seuraavat sokeana "taiteellisen johtajansa", Joe Paskon esimerkkiä. Ilmoitus nettipoliisillekin on kuulemma tehty.

Nimimerkki ei voisi olla enempää oikeassa. Mekin olemme syyllistyneet moiseen loanheittoon ja rankasti, mutta nyt herätyksen saatuamme, olemme päättäneet vakaasti parantaa tapamme. Toivottavasti tämä parannus aiheuttaa mm. sen, että talomme ympärillä juuri tällä hetkellä pyörivät Puolustusvoimien kriisinhallintajoukot, poliisin erikoisyksikkö, Karhuryhmä ja lukemattomat koirapartiot poistuvat. Hat-hat miehetkin näyttävät juuri tällä hetkellä vetävän luotiliivejä ja kaasunaamareita päällensä.....

Kuinka parannuksemme sitten tulee näkymään ulospäin? No, aivan ensiksi riisumme Joe Pasko -alttarimme, joka kieltämättä on vienytkin aivan liikaa tilaa ihanasta ja kauniista 78 neliömetrin asunnostamme. Riisumme alttarin  johtajamme kuvista, fani t-paidoista, fanisukista ja kuvitelluista Joen kuvista, joita olemme itku silmässä tuhertaneet yön pimeimpinä tunteina. Kukaanhan ei tiedä miltä Joe oikeasti näyttää, hän on ikäänkuin näätäyhteisön Vaeltava Aave. Peruutamme myös jo tilaamamme filmiryhmän, jonka kanssa oli tarkoitus tehdä Paskoa ylistävä dokumenttielokuva. Sorry Renny, pakko jättää nyt väliin tää proggis. Viitsitkö ilmoittaa asiasta myös Stallonen Sylvesterille, jonka oli tarkoitus näytellä Paskoa. Kiitos.

Kirjoituksiemme sävy Johannaa kohtaan muuttuu tietysti sekin. Tulemme julkisesti tuomaan esille sen, että kysymyksessä on isorintainen blondi, jota oikeastaan kaikki miehet, ilmasuunnasta riippumatta, kuolaavat. Suomen harmaudessa ja Neuvostoliitosta perityn mielipideilmastossa vaeltavat suomipojat eivät vaan ymmärrä Johannan alkukantaista vetovoimaa. Onneksi jo 'vanhassa Neuvostoliitossa', jota myös Venäjäksi kutsutaan, on herätty Johannan blondiuteen ja Viipurin viisumiosastoa on jouduttu laajentamaan koska viisumihakemusten määrä on suorastaan räjähtänyt sen jälkeen, kun Johanna vietti aikaansa venäläismiesten kanssa kelohonkaisessa huvilassa itäisessä Suomessa. Sana on siis levinnyt, eikä ole kuin ajan kysymys, kun joku muutaman öljy-yhtiön ja englantilaisen jalkapallojoukkueen omistava miljunääri päräyttää Lexuksellaan Helsinkiin ja vie maamme valovoimaisemman tähden mukanaan. Siinä me suomalaismiehet jäämme sitten pureskelemaan kysiämme ja harmittelemaan kohtaloamme. Miksi emme, voi miksi, tajunneet minkälainen kultakimpale meillä täällä olikaan.

Otamme uuden lähestymistavan myös Johanna kansainvälisen floorshown käsittelyyn. Silmämme ovat vihdoin avautuneet ymmärtämään, että kysymyksessä todellakin on suuren luokan kansainvälinen spektaakkeli, jota sitä katsomaan tulleet Siwan kassat eivät vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Emme halua mitenkään syyllistää Siwan kassoja, mutta jos esiintyjä on suunnitellut ja laatinut ohjelmiston, jonka käsittämiseen ei tavallisen kassaneidin kapasiteetti kerta kaikkiaan riitä, ei syy ole ainakaan esiintyjän. Sitä paitsi, aivan kuten Johanna totesi jo vuonna 2005, esiintyvä ryhmä eli Glamour Dollsit, on jaettu siten, että puolet ryhmästä kiertää USAta ja puolet Eurooppaa. Vaikka pyrkimys on tottakai se, että joka ilta esityksen taso liikkuisi samalla korkealla tasolla, niin valitettavasti tästä on varsinkin Euroopan ryhmän kohdalla jouduttu tinkimään. Se ei kuulkaas ole yhtään niin helppoa saada ammattitaitoisia tanssijoita! Ja kun puhutaan naisryhmästä, esityksen tasoon vaikuttaa yllättävän monet asiat, jollain on riitaa poikakaverinsa kanssa, toisella taas kuukautiskiertonsa kanssa, yksi on vihainen Jatalle kun se ei lainannut mascaraa jne. Eikä ryhmän vetovoimainen tähti, Johannakaan ihan joka paikkaan kerkiä. Välillä on yksinkertaisesti vaan pakko nollata ja vetää kunnon perseet runsaslukuisen ystäväpiirin kanssa.

Onhan sitä joskus tullut naureskeltua ja hieman vinoillen kirjoitettua myös Johannan yksityiselämästä, myönnetään. Kadumme syvästi, sillä Johanna on pohjimmiltaan hyväsydäminen nainen. Jos nyt joskus hänellä onkin mennyt hermo vaikkapa johonkin länkisääriseen saamelaiseen, ei siitä mitään isoja otsikoita olisi tarvinnut repiä. Sehän on kuitenkin melkoisen yleistä, että nainen, tuhannen kännissä ja pilleripäissään, hakkaa ensimmäistä eteentulevaa kanssaihmistä ihan-millä.käteen-sattuvalla astalolla tai yrittää repiä tältä silmät päästä. Näistä asioista, joita siis tapahtuu varovaisestikin arvioiden noin 95% parisuhteista, ei puhuta missään, mutta annas olla kun haluttu, kadehdittu tähti sattuu joskus, tosin todella harvoin, tekemään jotain lainvastaista, niin heti ollaan otsikoissa, vaikka ao. tähti ei todellakaan ansaitsisi moista kohtaloa. Hän ei ansaitse millään muotoa omasta lapsuuden kodista häätöä, vaikkei ole maksanut vuokraa ikinä, hän ei ansaitse 60 vrk vankausrangaistusta, ei sakkoja pahoinpitelyistä eikä rattijuoppoudesta, puhumattakaan siitä, ettei hän todellakaan ansaitse sitä tuomiota, mitä on juuri täällä hetkellä tätä kirjoittaessamme, kuuntelemassa. Koirien huostaanottokin oli ilkeämielisten naapureiden aikaansaannosta, Johanna kuitenkin yritti saada nämä eniten maailmassa rakastettavia koiria kiinni juosten yöpuvussaan, seitinohuessa iltakännissään,pitkin poikin Jollasta. Ai niin, Jollashan on niin 'last season' ja joku räkäinen lähiö vaan, Johanna asuu paljon mielummin keskustassa, jossa aikoinaan varttui. Hän ilmoittaa uudeksi osoitteekseen Ruuneberginkadun, joten ihan tarkelleen ei vielä ole tiedossa mihin kaupunkiin neitokainen asettuu. Helsingin katuhakemisto kun ei moista katua tunnista. Sieltä löytyy kyllä Runeberginkatu, mutta eihän Johanna ole voinut noinkin tärkeää asiaa väärinkirjoittaa, eihän?

Näitä kaduttavia asioita ja tekoja olisi vielä paljon lisää, mutta pakko vetää raja johonkin koska internetin tallennustila ei riitä mikäli haluaisimme kirjata kaikki meitä suunnattomasti kaduttavat asiat ylös. Toivomme vahvasti ja vakaasti, että meidän antamamme esimerkki kannustaisi näätiä miettimään myös omaa käyttäytymistään tähteämme kohtaan. Ei ole kivaa että arvostellaan, vaikka on väkisin tunkenut itsensä julkisuuten ilman minkäänlaista syytä siihen, kirjoittelee itse blogiinsa/Facebookkiin ja Seiska Liveen ilmiselviä epätotuuksia (huomatkaa, emme käyttäneet sanaa "valhe"!), korottaa itsensä korokkeelle jota ei ole edes olemassa, väheksyy ja haukkuu keikoilla pyörivää yleisöä jne. Johanna elää julkisuudesta, se on hänen omien sanojensa mukaan hänen työnsä. Siksi ei ole oikein, että julkisuus lyö joskus hieman takaisin. Johanna on ihan itse nostanut itsensä julkkikseksi, mutta hänen julkisuutensa on sellainen, että sitä voi annostella. Hän itse saa, ja hänen pitää saada itse määrätä siitä, miten ja missä valossa tähti esitellään yleisissä tiedotuskanavissa kuten esimerkiksi erilaisilla keskustelupalstoilla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että alussa mainitun nimimerkin JoRiittä kaltaiset fariseukset ja jeesustelijat saavat määrätä siitä, miten Johannast kirjoitetaan tai puhutaan.

Toivottavasti tämä kirjoitus oli ihan ok? (kysymys Suojelupoliisille, Karhuryhmälle ja Sa Intin taktiselle terrostiryhmälle, jotka kaikki seuraavat reaaliajassa mitä tänne kirjoitamme.)   Nyt kun ei kerta kaikkiaan olisi aikaa joutua taas istumaan tai edes oikeuteen selittelemään.

Onko Johanna Suomen Mustanaamio?

Blogimme vanhemmat lukijat muistavat varmasti sarjakuvahahmo Mustanaamion. Nuoremmille tiedoksi, että Mustanaamio on seikkaillut vuodesta 1938 sarjakuvissa USA:ssa, Suomessakin on tämän Vaeltavan Aaveen seikkailuista luettu aina vuodesta 1940 asti.

Koska Mustanaamiolla on pitkä ja perinteikäs historia, on hahmosta syntynyt Bengalin viidakkoon lukuisia Vanhoja viidakon sananlaskuja. Saimme jostain täysin käsittämättömän kieroutuneesta mielleyhtymästä päähämme tutkailla, kuinka nämä Viidakon vanhat sanonnat osuvat suosikkiimme, Johanna Tukiaiseen, ja olisiko hänestä Suomen omaksi Mustanaamioksi.

"Mustanaamion ääni saa verenkin hyytymään." (Viidakon vanha sanonta)

Ensimmäinen osuu aivan täysillä. Jokainen ihminen, joka on kuullut Suuren Artistin laulavan livenä, yhtyy väitteeseemme aivan varmasti, mikäli ei ole ollut ao. tilaisuudessa lähellä erittäin vakavaa alkoholi- tai muun huumaavan aineen myrkytystilaa. 

Tarinat Johannan studiokäyttäytymisestä tukevat myös sanontaa. Alan ammattilaisethan ovat kertoilleet, että Johanna ei ole onnistunut studiossa laulaessaan saavuttamaan oikeaa sävelkorkeutta, ei rytmiikkaa eikä oikeastaan mitään muutakaan, jotka ovat jo ihan tavallisille suihkulaulajillekin arkipäivää. Mutta onneksi Johannalla on ollut tähänkin keinonsa, neitokainen oli ihmetellyt, että miksi me ei käytetä autotunea! Ihan niinkuin Katie Price, tuo brittiläinen glamourmalli, joka Johannan mukaan käytti hänkin autotunea aikoinaan kun teki levyjä vaikkei osannut laulaa. Tässä yhteydessä pitänee kuitenkin mainita se, että Johannahan osaa, niin omasta mielestään, siskonsa mielestä, ruotsalaisen ammattilaulajan, Urbanin, tukholmalaisen mediakonsultin ja niiden kahden Johannan tosifanin mielestä, laulaa. Eikä sillä autotunellakaan saada paskaa muuttumaan kullaksi, ei vaikka mitä tekisi.

Katsomme siis ensimmäisen Viidakon vanhan sanonnan sopivan Johannalle. Ei muuta kuin eteenpäin!

"Älä koskaan tähtää aseella Mustanaamiota."
"Mustanaamiolla on tuhat silmää ja tuhat korvaa."
"Mustanaamio on kova koville." (kaikki kolme Viidakon vanhoja sanontoja)

Otetaan seuraavaksi käsittelyyn kokonaista kolme viidakon sanontaa, koska nämä kaikki voidaan helposti niputtaa yhteen kun puhumme Johannasta. Toki sanontoja pitää pikkaisen modifoida, sillä ne ovat syntyneet siis joskus 30-40 -luvun taitteessa, jolloin originaali Mustis aloitti seikkailunsa. Niinpä ne eivät aivan sellaisenaan ymmärrettävästi enää sovellu nykypäivään.

Ensimmäinen, aseella tähtäämistä käsittelevä sanonta sopii kyllä ihan suoraan myös Johannan tapaukseen. Jos nimittäin satut jostain ihmeen syystä osoittelemaan The Suurta aseella, joksi tässä yhteydessä lasketaan myös mm. kamera, voit olla varma, että kosto on kauhea! 

Nopeasti muistin kätköistä putkahtaa mm. seuraavat vastaiskutaktiikat aseella (kameralla) tähtäämiseen; Näitähän ovat olleet iskut ainakin skumppapullolla, hedelmäveitsellä, shampanjalasilla, tunkilla, kynsillä, nyrkillä etc. Ja kaikki vain siksi, että joku on rikkonut Viidakon vanhaa sanontaa siitä, että eipä pitäisi pahemmin osoitella aseella (tai kameralla).

Seuraava tuhansista silmistä ja korvista kertova sanonta, ei sekään pitkälle todellisuudesta heitä. Johannahan seuraa yhteisöllistä ATK:ta (lainasta kiitos Madventures -pojille) silmät ja korvat kovina. Ja auta armias jos joku menee ja arvostelee madamea!

Esimerkkinä näistä tuhanista korvista voisi tässä kohdin mainita vaikkapa ex-ystävä Juhan saama kohtelu välien mentyä poikki. Viidakon valtiashan toi julkisuuteen mm. epäilynsä Juhan tekemästä tuhopoltosta, hänen mielenterveydelliset ongelmansa, epärehellisyyden ja kleptomaaniominaisuudet. Olivat ne sitten totta tai ei. Toinen esimerkki on tietty ex-mies Arto, jonka saamasta kohtelusta ei varmaankaan tarvitse tuon enempää kertoa. Puhumattakaan Mia Oksasesta ja Metropolituotannosta. Aivan viime aikoina the Suuren loopin alle ovat joutuneet jopa omat perheenjäsenet, jotka ovat uskaltautuneet arvostella madamen käytöstä, päihteiden käyttöä, menneisyydessä elämistä sekä selkeäitä mielenterveysongelmia.

Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat tehty julkisesti, jolloin ne eivät ole menneet Johannan tuhansien korvien ja silmien ohitse. Ja kosto on ollut kova, kuten edeltä on havaittavissa.

 Myös kolmas viidakon sanonta, Mustanaamio on kova koville, voidaan helposti siirtää nykyaikaan ja Johannaan kuten edellä mainituista itkupotkuraivaireista voi helposti päätellä. 

On tilanteita, jolloin Mustanaamio poistuu viidakosta ja kävelee kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä. (Viidakon vanha sanonta)

Ja näin tekee myös meidän Johannamme, joka on julkisesti todennut, että joskus on mukavaa ihan vaan vetää verkkarit jalkaan ja tehdä arkimeikki, jonka jälkeen hän saa "kävellä kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä". Johanna on siis, aivan kuten Mustanaamio, naamioitumisen mestari! Verkkareissa ja arkimeikeissä ei Johanna riesana ole kuin syöpäsairaiden lasten vanhemmat, jotka tilittävät Johannalle itku silmässä siitä, kuinka heidän lapsensa jaksavat jopa kuolemansairaana kertoa kuinka Johanna tuo heille uskoa ja toivoa. (lähde: Joe Pasko)

 "Herätä pimeässä ja nähdä Mustanaamio - mikä kaamea kohtalo konnille." (Viidakon vanha sanonta)

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä aamun heräämiseen liittyvä sanonta. Tästä voisi todeta vain lyhyesti sen, että vaikkei olisi konna, vaikka olisi elänyt koko elämänsä siten, ettei edes pienenä olisi tullut maistaneeksi sieltä kaupan irtokarkkihyllystä salaa sitä salmiakkikarkkia, ei olisi ikinä pysäköinyt väärin eikä ajanut ylinopeutta, ei puhunut puhelimessa autoa ajaessaan, eli ei tehnyt yhtään mitään edes lain harmaalla alueella olevia asioita, niin väitämme, että jos heräisi pimeässä ja ensimmäisenä näkisi Johannan, se olisi vähintäänkin karmea kohtalo. Ei siis pelkästään konnille vaan ihan kenelle tahansa. 

Miettikääpä nyt; heräätte pikku kohmelossa, päätä jyskyttää, eilisestä illasta ei kauhean selkeitä muistikuvia ole ja kuulette vierestänne katuporan ääntä muistuttavan jyrinän. Joku kuorsaa siinä mm. ylipainonsa takia. Avaatte varovasti silmänne ja ensimäinen mitä näette, on yliturvotettu ylähuuli, joka ei edes värise uloshengityksen voimasta. Ylä- ja alahuulen välistä pilkottaa ruskea hammasrivistö ja ilmassa leijuu lievä glamourinen vanhan viinan löyhkä ja uninen tuhnutuoksu. Pikkaisen ylempänä huulista löytyy ensin stressin takia punertava naama, läskiposket ja koko kauneuden kruunaa oravanpesää muistuttava, Great Lenghts tavaramerkin omaava, sotkuinen ja likainen muovitukka.

Selviydyttyänne ensishokista katse siirtyy alaspäin. Ja kappas, siellä, heti maksaläikkien jälkeen, lötköttää onni ja toivo, jotka molemmat ovat menettäneet terhakkuutensa jo vuosia sitten. Puhumattakaan sitten siitä, mitä katseen edelleen laskiessa verkkokalvoille ilmestyy.....

Jos joku vielä tuon edellä olevan, täysin kuvitteellisen aamuhetken kuvauksen jälkeenkin väittää, ettei pimeässä herääminen ja Johannan kasvojen näkeminen, ole kaamea kohtalo, niin suosittelemme pikaista yhteyttä jonnekinpäin pääkaupunkiseutua. Sieltä löytynee yksi asunnoton alkoholisti, joka hyvin mielellään pötkähtäisi juuri sinun viereesi. Kunhan takaat sen, että pillereitä ja Ruskaa on riittävästi, sinulla on luottotiedot kunnossa, omistusasunto ja takaat glamourelämän esimerkiksi vaikka antamalla luottokorttisi Johannan käyttöön.

Olemme ylläolevalla tekstillä ainakin omasta mielestämme todistaneet ainakin sen, että Mustanaamion vanhat sananlaskut toimivat yhä edelleen. Kirjoitimme tuolla alussa jopa jotain sen suuntaista, että Johanna voisi omaksua "Suomen Mustanaamio" -tittelin. Mutta ei, ei se toimi. Mustanaamio on hyvä tyyppi, joka haluaa tehdä hyvää kanssaihmisille. Johanna on jotain aivan muuta.