Johanna Tukiainen puhuu totta!

Ryhmämme yhdenkään jäsenen mieleen ei olisi tullut kirjoittaa tutkimuksistamme otsikolla millä tätä kirjoitusta laadimme. Me olemme todistaneet, aivan kuten armoitettu idolimme, Joe Pasko omassa blogissaan, että Tukiaisen tarinoihin ihan-missä- tahansa- yhteydessä pitää aina suhtautua,  ei edes niin vähäisellä varauksella. Niihin pitää suhtautua siis niin, että Tukiaisen suusta tullut ”totuus” ei ole totta.  Useimmiten ei edes sielläpäin. 

Miksi siis tällainen otsikko? No siksi, että viime yönä hieman ennen kahta maailmaan putkahti Glamour Dolls Diary päivitys, joka pitää sisällään poikkeuksellisesti yhden (1) todistettavan totuuden. Tämä oli niin suuri tapahtuma ryhmämme keskuudessa, että päätimme aloittaa juhannuksen juhlinnan jo tänään, niinpä tätä tarinaa kirjoittaa kuljettajamme, joka on koko porukasta se selvin.  Loput ovat saunassa ja/tai veneessä kartuttamassa hukkumistilastoja. 

Mutta nyt siis tähän koko Pohjois-Eurooppaa, Miamia, Sollentunaa ja  Meilahden sairaalan luxusosastoa, jossa on mieletön palvelu ja merinäköala, järisyttäneeseen totuuteen. Johanna kirjoittaa blogissaan seuraavasti (tämä on osa lauseesta, ehkäpä kokonaisen lauseen, joka olisi totta, kirjoittaminen on vielä hieman liian vaativaa):   

 *rumpujen pärinää*

”en lyö ketään Raamatulla päähän”

Ja hyvät naiset ja herrat, uskokaa tai älkää, tämä on TOTTA! Johanna ei todellakaan, ainakaan todistajalausuntojen tai oikeudenkäyntien perusteella, ole koskaan lyönyt ketään Raamatulla! Sen sijaan aseena on käytetty mm. viini- ja shampanjapulloja, päätä on hakattu asfalttiin ja jos käsillä ei ole ollut mitään millä lyödä, on purtu tai raavittu. Mutta Raamatulla EI OLE LYÖTY! Tämä on suuri hetki! 

Pasila, Porilaisten Marssi!

Ja kun juhlahetki on vietetty, onkin aika siirtyä takaisin todellisuuteen. Tukiaisen yöllä kirjoittamana blogin loppuosa onkin sitten taas sitä tuttua dadaa, jossa ei ole päätä eikö häntää. Johanna aloittaa kirjoituksensa tällä kertaa kertomalla lukijoilleen, että Tanskassa ei vietetä juhannusta. Siitä huolimatta ”uusi miesystävä”, jonka ”ruotsalainen laulaja” esitteli Tukiaiselle, haluaa kovasti, että Jossu nousee koneeseen ja lennähtää Köpikseen. Ja Jossuhan lentää. Ei liene vaikea arvata kuka maksaa lentoliput. 

No, onneksi Köpiksen kohde on jälleen kerran yritysjohtaja, tosi komea viikinki. Yllättävästi hän ei ainakaan vielä ole miljonääri eikä edes menestyvä, kuten kaikki Johannan aikaisemmat miehet ovat olleet. Ai niin, tässä yhteydessä tiedoksi sinne keskustelupalstoille, tämä venäläis-virolainen Jooseppi, ei ole koskaan ollut tämä ”tanskalainen kukkakauppiasprinssi”, vaan ihan normi kotimainen alkoholisti, jolta Johanna sai pummattua muutaman skumppa- ja viinamoukun. Maksu tapahtui, tiedätte kyllä millä….. (lähde: piirit)

Seuraavaksi huutia saa Jollaksen uusi vuokralainen, joka on kuulemma ”tekopyhyyden huippu”. Epäilemme, että arvonimi tulee pitkälti siitä, että vuokralainen on vietellyt uepasti laihtuneen, missinnäköisen Juliankin viettämään (mahdollisesti) ihan selvän juhannuksen. Johannan mielestä olisi ollut NIIN paljon mukavampaa syöttää diapeteksestä kärsivälle siskolleen vaikkapa suklaamansikoita, ätläköitä Disney –leivoksia, juoda Ruskaa ja vetää ihan pikkuisen jotain nenäänsä. Mutta ei, tämä tekopyhä paskiainen, jonka kanssa Johanna ei tule toimeen ollenkaan, vie Julian jonnekin herätysjuhlille juomaan teetä! Onko se sitten glamouria? Kysymme vaan…..

Tähän väliin tulee kappaleen pituinen sepustus siitä, että jos lapsella on syntyessään enemmän nais- kuin mieshormoneja, hän ei ole sen enempää syntinen kuin sairaskaan. Ihan pikkuinen valkoinen valhe Johannalta pääsee siinä kohdin, kun hän kirjoittaa, että "Itse en ole koskaan tuominnut ketään helvettiin….”  Jossu, selaapa sitten, jos saat ostetuksi takaisin sen Seiskan lahjoittaman iPhonen, vaikka niitä lähetettyjä tekstareita. Ihan vaan vinkkinä.

Ja lopuksi, Johanna vetäisee aivan legendaarisen lauseen. Uskomme vakaasti, että tämä lause tulee esiintymään kaikissa myöhempien aikojen oppikirjoissa esimerkkinä siitä, kuinka tuomion saanut rikollinen itseään puolustaa.   Johanna nimittäin, käytyään ensimmäisessä lauseessa läpi ensin sen, että ketkä saavat rakastaa ja ketä, hyppää ketterästi saamaansa vankeustuomioon, joka ei kylläkään liity kappaleen aloittaneeseen ajatukseen mitenkään.  Johanna Tukiaisen tuntien, tämä ei ole suurikaan yllätys. Mutta siis:

”Minä en ole mikään rikollinen myöskään joka ansaitsisi mitään vankilaa. En voi käsittää tätä maata, ei kukaan voi tuomita ketään toista.”

No, jos ihan lyhyesti;  Johanna, sinä olet rikollinen. Sinut on tuomittu useasti ja viimeisin tuomio johti vankeustuomioon. Joten sinä ansaitset vankilan. Maa, jota "et voi käsittää", noudattaa yhtä järjestäytyneen yhteiskunnan tunnusmerkkiä, joka takaa mm. yhteiskuntarauhan. Tätä merkistöä  kutsutaan laajemmin nimellä laki. Tämä  nk. laki antaa myös oikeuden ”tuomita toisia”, enimmäkseen niitä, jotka eivät lakia ole noudattaneet. Kuten vaikkapa sinut, Johanna. Sinulla on varmaan tiedossasi valituskäytäntö, jolla voit näitä tuomioitasi moittia ja/tai yrittää muuttaa, mutta se nyt ainakin on varmaa, että ne eivät muutu mihinkään itkemällä niistä blogissa tai Facebookissa.

  

”Hih, hauskaa juhannusta kaikille!” (lähde: Glamour Dolls Diary). 

Kuten myös sinulle! Palataan kunhan pojat, ja Johanna, hieman selviävät.